Kolumni | Lahopuun puute uhkaa metsäluontotyyppejä

Tuoreen kartoituksen perusteella metsien 40 luontotyypistä 76 prosenttia on uhanalaisia. Uhanalaisuusluokka määräytyy esimerkiksi tarkastellun luontotyypin harvinaisuuden, pinta-alan vähenemisen tai laadun heikkenemisen perusteella. Laadun heikkeneminen tarkoittaa esimerkiksi kuolleen puun, kookkaiden puiden tai lehtipuiden määrän vähäisyyttä verrattuna luonnontilaiseen. Lopullinen uhanalaisuusluokka määräytyy heikoimmaksi arvioidun kriteerin perusteella.

Kuolleen puun vähäisyys on useilla luontotyypeillä merkittävin uhanalaisuuden syy: luonnonmetsissä sitä on voinut olla jopa 60–100 kuutiota hehtaarilla. Lahopuun puutteen vuoksi jopa sinänsä yleiset vanhat tuoreen ja kuivahkon kankaan havumetsät luokitellaan uhanalaisiksi.

Iso osa uhanalaisuutta aiheuttavista muutoksista on Etelä-Suomessa tapahtunut jo ennen Valtakunnan metsien inventointien aloittamista: parhaat lehdot raivattiin pelloiksi ja puutarhoiksi, järeät puut käytettiin talojen rakennuspuina ja käyttökelpoinen kuollut puu polttopuuna.

Mittausten alkaessa 1921 tilanne oli monilta osin heikko. Sen jälkeen kookkaiden puiden määrä on moninkertaistunut ja kovan kuolleen puun määrä sekä yli 120-vuotiaiden metsien osuus ovat hieman kasvaneet. Pohjois-Suomessa vanhat metsät ovat sen sijaan tänä aikana selvästi vähentyneet ja kuolleen puun sekä kookkaiden runkojen määrä on suunnilleen ennallaan.

Kuolleen puuston määrän lisääminen pikaisesti tasolle, jossa metsäluontotyyppien uhanalaisuusluokitus poistuisi, vaikuttaa siis epärealistiselta.

Paula-myrsky kaatoi kesäkuussa arviolta jopa 1,5 miljoonaa kuutiota puuta, enimmäkseen kookkaita tukkipuita. Itseltäni ja puolisoltani kaatui Kuusamossa miltei jokainen puu vajaalta 10 hehtaarilta ja lisäksi iso osa muualtakin. Onneksi löysimme niille ostajan. Yksittäisiä runkoja ja puuryhmiä jää silti runsaasti lahopuuksi, niitä ei yksinkertaisesti ole mahdollista saada kaupaksi tässä tilanteessa.

Jos kaikki Paula-myrskyn kaatama puu jätettäisiin maahan makaamaan (mitä metsätuholaki ei salli), keskimääräinen kuolleen puun määrä metsämaan hehtaaria kohden nousisi Suomessa nykyisestä 5,8 kuutiosta 5,87 kuutioon hehtaarilla. Vaikutus jäisi siis melko pieneksi. Jos kuution hintana käytettäisiin 40 euroa, se maksaisi omistajille 60 miljoonaa euroa.

Jos haluttaisiin nostaa kuolleen puun tilavuus nykytasosta 20 kuutioon hehtaarilla, se vaatisi noin 290 miljoonaa kuutiota kaatunutta puuta, eli 190 uutta Paula-myrskyä tai noin neljän vuoden koko hakkuukertymän. Lisäyksen hinta olisi omistajille reilu 11 miljardia euroa. Kun huomioidaan niiden jalostamisesta saamatta jäävät tulot, puhutaan jo valtion vuosibudjettia suuremmasta taloudellisesta menetyksestä.

Kuolleen puuston määrän lisääminen pikaisesti tasolle, jossa metsäluontotyyppien uhanalaisuusluokitus poistuisi, vaikuttaa siis epärealistiselta. Silti jokaisen metsänomistajan kannattaa tehdä osuutensa, eli jättää yksittäiset kaatuneet puut metsään, vaikka mieli tekisi tehdä niistä polttopuuta talven varalle.

Tehdään niistä sen sijaan pikkuhiljaa metsäluonnon monimuotoisuuden tukijalka.

Metsänomistus Metsänomistus

Keskustelut

Kuvat