Kolumni | Paljon on jo tehty

Metsänomistaja voi maillaan valita lähes mitä tahansa maksimaalisten hakkuiden ja totaalisen suojelun välillä. Esimerkiksi puolisoni ja minä teimme äskettäin väliaikaisen suojelusopimuksen tilallamme. Mikäli tavoitteemme olisivat puhtaasti taloudelliset, olisimme myyneet metsikön reilun 200 kuution puuston. Koska meillä on muitakin tavoitteita, olimme valmiit tyytymään vähempään, eli vaihdoimme osan mahdollisista tuloistamme ekologisiin arvoihin. Koko tilan tasolla suojelun ja luonnonhoidon aiheuttama tulonmenetys suhteutettuna mahdollisiin hakkuutuloihin kuvaa ekologisen kestävyyden painoarvoa päätöksenteossamme.

Sama pätee myös koko valtakunnan mittakaavassa. Suomen metsämaan pinta-alasta 8,2 prosenttia on eri tavoin suojeltu (kitumaa mukaan luettuna 12,6 prosenttia). Noin 5 prosentille metsämaan pinta-alasta on lisäksi esimerkiksi kuntien tai Metsähallituksen omalla päätöksellä asetettu rajoituksia totaalisesta hakkuukiellosta avohakkuukieltoon.

Vaikka suojelualueet on perustettu pitkän ajan kuluessa, niiden suojelu edelleen tarkoittaa mahdollisten hakkuutulojen menetystä. Silloinkin, kun suojelualue perustetaan Metsähallituksen maille, eikä alueen perustamisessa tarvita rahaa, suojelun kustannus on mahdollisten hakkuutulojen menetys.

Kun huomioidaan maakuntakaavojen lisärajoitukset, summa kasvaa 17 prosenttiin ja 775 miljoonaan euroon.

Tuoreen tutkimuksen mukaan (https://doi.org/10.3390/f11090931) metsien suojelu ja metsänkäytön rajoitukset vähentävät mahdollisia aines- ja energiapuukertymiä seuraavan kymmenen vuoden aikana reilut 15 prosenttia, mikä vastaa noin 680 miljoonan euron bruttokantorahatuloja vuosittain. Kun huomioidaan maakuntakaavojen lisärajoitukset, summa kasvaa 17 prosenttiin ja 775 miljoonaan euroon. Tämän verran siis kaikki suomalaiset metsänomistajat (ja kaikki kansalaiset valtion metsien omistajina) yhteisesti panostavat ekologiseen ja sosiaaliseen kestävyyteen vuosittain verrattuna tilanteeseen, jossa metsiltä tavoiteltaisiin maksimaalista taloudellista tuottoa. Vertailukohdaksi mainittakoon, että vuonna 2019 toteutuneet bruttokantorahatulot Suomessa olivat kaikkiaan 2,3 miljardia euroa.

Laskelma on teoreettinen siinä mielessä, että maksimaalinen taloudellinen tuotto ei ole koskaan ollut kaikkien metsänomistajien, puhumattakaan kaikkien kansalaisten tavoite. Laskelma ei myöskään kuvaa ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden saamaa painoarvoa täysimääräisesti; siitä puuttuvat esimerkiksi ne yksittäisten metsänomistajien hakkuiden rajoituspäätökset, jotka eivät ole laskelmaa tehdessä olleet tiedossa. Lisäksi laskelmasta puuttuvat arvonlisän menetykset, joka hakkaamatta jäävistä puista olisi metsäteollisuudessa saatavissa.

Laskelma kuitenkin tekee näkyväksi päätökset, joilla metsien käytön ekologista ja sosiaalista kestävyyttä on vuosien saatossa pyritty parantamaan. Se havainnollistaa muille kuin taloudellisille tavoitteille, kuten monimuotoisuus- ja virkistyshyödyille, annettua painoarvoa suhteessa taloudellisiin arvoihin. Paljon on jo tehty, ja paljon voidaan vielä tehdä.

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Metsänomistus Metsänomistus

Keskustelut

Kuvat