Kolumni | Varma kevään merkki

Säiden lämpenemisen ja päivän pitenemisen ohella kevään varma merkki on Saimaan kanavan avaaminen ja syväväylien murtaminen Joensuuhun ja Varkauteen. Viime viikolla jäänmurtaja Calypso aukaisi viimeisen suoran yli Pyhäselän ja saapui syväsatamaan. Viime viikolla veimme toiveikkaasti veneemme syväväylän mantereenpuoleiselle rannalle, jotta pääsemme saareen pääsiäistä viettämään.

Väylän ylitys on talvinen swimrun tai paremminkin boat run, jossa venettä työnnetään pitkin jäätä, ajetaan lohkareitten seassa yli avatun väylän ja kiskotaan taas toisella puolella vene jäälle ja jäätä pitkin edelleen saaren rantaan.

Puutavaran vesitiekuljetuksella on Suomessa pitkät perinteet. Vähäisimpien latvavesien purojen ja lampien muodostamat ketjut ovat olleet uittoväyliä, joita on tarmokkaasti padottu vesien nostamiseksi uittokorkeuteen keväisin. Kannakset on ylitetty rautakanavia pitkin kuten esimerkiksi Orrain kannaksella Kuolimon ja Saimaan välillä. Vieläkin tapaa sekä Suomessa että ulkomailla kollegoja, jotka ovat opiskeluaikoinaan olleet kesätöissä uitolla Saimaalla ja majailleet Joensuussa tai Liperin saaristossa.

Liperin saariston Murtoselkä oli tärkeä puutavaran välikäsittelypaikka viime vuosisadan alkupuolelta saakka. Sain kollegaltani raportin vuoden 1919 metsänhoitajien retkeilystä Pyhäselän uitolle. Sen välissä oli kartan sinikopio, jossa Murtoselän ranta on eri metsäyhtiöiden puunkäsittelyasemia täynnä. Mielenkiintoinen historia liittyy myös nippuhinaajiin: Normandian maihinnousualuksia päätyi sodan jälkeen Suomeen ja niitä käytetään vielä tänäkin päivänä puun uitossa.

Vesitiekuljetuksen valtakausi päättyi 1960-luvun puolivälissä, minkä jälkeen sen osuus on tasaisesti laskenut autokuljetuksen noustessa valtamenetelmäksi ja rautatiekuljetuksen vakiintuessa noin viidennekseen. Nykyisin vain muutama prosentti puutavarasta kulkee vesitse.

Irtouitto Kemijoella päättyi 1989. Muistan tämän siksi, että olimme silloin metsäylioppilaiden Lapin kurssilla ja tutustuimme purkamista odottaviin uittolaitteisiin. Aluskuljetus on ottanut osansa vesitiekuljetuksesta ja työntöproomuja näkee lipuvan syväväylällä jos ei päivittäin niin viikoittain.

Järeämpi murtokalusto irtokeuloineen on osoittautunut toimivaksi tämän talven reilun puolimetrisen jään murrossa. Siksi varhaista syväväylästön avausta voi odottaa tulevinakin vuosina.

En pidä todennäköisenä puutavaran vesitiekuljetuksen määrän jyrkkää nousua, vaikka se on edelleen yksi energiatehokkaimmista tavoista kuljettaa puuta pitkiä matkoja. Saimaan vesitiekuljetuskauden pidentyminen kuitenkin mahdollistaa nykyistä suurempien tonnimäärien kuljettamisen olipa sitten kyseessä pyöreä puutavara tai metsäteollisuuden tuotteet tai teollisuuden tarvitsemat kemikaalit.

Melkeinpä joka kesä olen päässyt näkemään muutamien nippulauttojen lipumisen Pielisjoella ja sitä seuraavilla suurilla järvenselillä matkallaan Saimaan eteläosiin. Se on majesteetillinen näky, joka kummasti rauhoittaa mieltä ja luo uskoa hyvien asioiden pysyvyyteen tässä epävakaassa maailmanajassa.

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Luonto Luonto

Keskustelut

Suo

Kuvat