“Professori A on omistanut elämänsä ojitettujen turvemaiden kysymykselle. Hän on myös testamentannut tuhkansa lannoituskokeeseen. Professorin tomumajan massa, sekä kalium- ja hiilipitoisuudet tunnetaan. Arvioi tuhkalannoituksen aiheuttamaa kasvunlisää ja testamenttauksen ilmastokestävyyttä.”
Annoin tämän tehtävän taustamateriaaleineen opiskelijoideni ratkaistavaksi. Siis laskennallisesti, koska arvelin kokeellisen tutkimuksen rikkovan ainakin muutamaa lakia tai kestävyysprinsiippiä.
Tuhka ja turvekangas ovat mainio pari, koska tuhkassa on paljon sitä, mitä turpeesta puuttuu. Puutetta on tavallisesti kaliumista. Syy on suon märässä menneisyydessä. Paksuturpeisille paikoillle pätee: mitä märempi, sitä vähemmän kaliumia. Kalium on kuin aromiaineet teepussissa – se irtoaa helposti veteen ja kulkeutuu pois. Ensimmäisellä liotuksella teekin on tummaa ja maistuu täyteläiseltä, mutta viidennellä liotuksella saadaan enää laimea litku.
Sekatyypin soilla on märkää. Mätäspinnat ovat puustoista korpea tai rämettä, mutta välipinnat avointa märkää nevaa. Ojituksen jälkeen sekatyypin soista kehittyy kakkostyypin turvekankaita. Perintönä on turve, josta kalium on paljolti uuttunut pois. Puuston kasvu uupuu puutteeseen, vaikka vesitalous olisikin kunnossa ja typpeä tarjolla.
Tuhkalannoitus virkistää ravinnetilanteen. Puustolle on tarjolla tuhdit kasavueväät, kun tuhkan kalium ja fosfori täydentävät turpeesta vapautunutta typpeä. Tuhka vapauttaa ravinteensa samaan tahtiin puuston tarpeen kanssa. Todennäköisesti puut ottavat ravinteita tuhkasta suoraan sienijuurilla, mikä vähentää ravinteiden kulkeutumista vesistöön. Tuhka vähentää maan happamuutta, aktivoi biologista hajotusta ja ravinteiden kiertoa. Myös pintakasvillisuus saa rehevämmän ulkomuodon.
Puuston kasvu paranee vuosikymmeniksi. Vilppulan Jaakkoinsuolla tuhkalannoitus on siivittänyt varputurvekankaan männikön vertailualueeseen nähden kaksinkertaiseen tilavuuskasvuun jo 90 vuoden ajan ja kasvureaktio näyttää edelleen jatkuvan. Tuhkalannoitettu metsä tarvitsee kuitenkin vettä eikä lannoitettu metsä siksi kaipaa kunnostusojitusta.
Mutta mikä olikaan oikea ratkaisu professori A:n tapauksessa? Testamentin toimeenpano lisäsi puuston kasvua 0,3–1,1 mottia ja hiiltä sitoutui 2–10 kertaa enemmän kuin professorin rauenneesta tomumajasta, kirstusta ja niiden polttoon käytetystä nestekaasusta vapautui. Toivoa siis on.
Kirjoittaja on suometsätieteen professori Helsingin yliopistossa.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Kommentit
Ei vielä kommentteja.
Haluatko kommentoida artikkelia? Voidaksesi kommentoida artikkelia sinun tulee kirjautua sisään.
Kirjaudu sisään