Optimoinnin ongelmat

Metsissä ja puunkäytössä voi optimoida erilaisia asioita. Käytännössä se johtaa jostain näkökulmasta huonoon lopputulokseen. Sitten tehdään äkkinäisiä korjausliikkeitä, jolloin taas menee pieleen.

Sata vuotta sitten asuttujen alueiden lähellä oli tukkipuita vähän, kaikki isommat puut oli käytetty rakentamiseen, rautateollisuuteen ja tervanpolttoon. Metsiä myös kaskettiin ja tehtiin laitumia. Silloin Suomi oli köyhä, ihmisten ajatusten tavoitteet olivat lyhyitä. Se oli sen ajan optimointia.

Sota-aikana tarvittiin paljon puuta, vaikka osa tehtaista seisoi. Sitten alkoi jälleenrakennus ja maksettiin sotakorvaukset. Kaupunkeja lämmitettiin puulla, kun kivihiiltä ei saanut tai se oli liian kallista.

Puuta hakattiin paljon. Silloin hakattiin myös ne puut, jotka olisivat niitä nykyisin kaivattuja lahopuita. En kuitenkaan ole kuullut kenenkään sanovan, että Helsingin asuntoja ei olisi pitänyt lämmittää edes sen vertaa kuin silloin pystyttiin. Lahopuu oli sivuseikka ja hyvä niin.

Hakkuut olivat niin voimakkaita, että puuston määrä pysyi juuri ja juuri ennallaan. Metsät eivät olleet hiilinieluja ja lahopuun määrä väheni.

1960-luvulla havahduttiin siihen, että metsäteollisuus ei voi kasvaa, jollei metsissä kasva puuta enemmän. Tavoitteeksi tuli metsien kasvun lisääminen, aineellista elintasoa haluttiin nostaa nopeasti. Kasvun lisäämisessä onnistuttiin hyvin, mutta ylilyöntejäkin tuli, esimerkiksi osa metsäojituksista oli tarpeettomia.

Nyt puuston kasvu on suunnilleen kaksinkertaistunut verrattuna 1970-lukuun ja sitä edeltävään aikaan. Puuston määrä on lisääntynyt vastaavasti noin 70 prosenttia. Mitä pitäisi tehdä, jotta myönteinen kehitys jatkuu?

Kymmenen vuoden kuluttua metsät kasvavat yli kymmenen miljoonaa kuutiota enemmän kuin nykyisin.

Keskeisiä tavoitteita ovat teollisuuden hyvä kehitys, hiilensidonta ja ympäristönsuojelu. Näiden kaikkien yhtäaikainen myönteinen kehitys on mahdollista.

Suomen metsien kasvun lisääntyminen jatkuu reilun miljoonan kuution verran vuodessa. Kymmenen vuoden kuluttua metsät kasvavat yli kymmenen miljoonaa kuutiota enemmän kuin nykyisin.

Miksi uskallan väittää näin? Puuston kasvu ylittää nykyisin poistuman lähes kolmellakymmenellä miljoonalla kuutiolla vuodessa. Kun puuston keskikasvu on noin 4,6 prosenttia, niin 30 milj. m3 x 4,6 %= 1,38 milj. m3. Luku ei ole tarkka, mutta suuruusluokka on oikea.

Metsien yhä järeytyessä tukin osuus hakkuista tulee kasvamaan. Samalla myös lahopuun määrä metsissä kasvaa, kun hakkuissa jätetyt säästöpuut ja korjaamatta jäävät tuulenkaadot alkavat lahota. Vapaaehtoinen metsiensuojelu tuo suojeluun lisää arvokkaita kohteita. Metso-ohjelmaa on siis syytä jatkaa. Vesiensuojelussa tärkeintä on välttää turhia kunnostusojituksia, niin on jo onneksi pääosin tapahtunutkin.

Hiilinielu säilyy nykyisellä korkealla tasolla, vaikka käytämme puuta yhä enemmän. Teollista puun käyttöä voi lisätä merkittävästi.

Toivottavaa olisi, että Metsähallituksen valtiolle maksamaa rahamäärää pienennettäisiin. Metsähallitus joutuu nyt ehkä jo ylioptimoimaan sijoitetun pääoman tuoton, se johtaa liian pienikokoisten puustojen päätehakkuisiin.

Kävin juuri wc:ssä ja suihkussa. Käytin hyvällä omallatunnolla wc-paperia, mutta suihkussa tuli hieman huono omatunto, vesi oli lämmitetty kivihiilellä.

Käytetään uusiutuvaa puuta fiksusti myös wc-paperin tekemiseen. En ole kuullut vielä kenenkään aikovan luopua sen käytöstä.

Kirjoittaja on metsänomistaja ja metsäsijoittaja. Kirjoitus julkaistu Metsälehti Makasiinissa 4/2019.

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Metsänhoito Metsänhoito

Keskustelut