Ilmastonmuutos lisää hyönteistuhojen riskiä alan tutkijoiden lähes yksimielisen arvion mukaan antaessaan mahdollisuuden uusien hyönteislajien joukkoesiintymiseen. Erityisen huolissaan ollaan havununnasta, joka on Keski-Euroopassa aiheuttanut satojen tuhansien hehtaareiden tuhoja. Kun sille maistuvat sekä kuusen että männyn neulaset ja paremman puutteessa myös lehtipuut, huoli on aiheellinen. Laji tunnetaan myös Suomessa, mutta tähän asti tuhot ovat olleet vähäisiä. Lajin runsastuminen on kuitenkin nähtävissä meilläkin hyönteispyydyksistä saatujen tietojen mukaan, ja voi olla vain ajan kysymys, milloin laajamittaisia tuhoja nähdään Etelä-Suomessa. Tuoreen turkulaisen väitöskirjan mukaan havununnan munat selviävät vielä 29 asteen pakkasista, joten lauhtuvat talvisäät lisäävät riskiä pitkälti Keski-Suomeen asti.

Eteläisten kokemusten mukaan pahimmat tuhot saattavat alkaa nunnien syötyä neulaset ja näin heikentäessä puita niin, että kirjanpainajat pääsevät valloilleen aiheuttaen varsinaisen puiden kuoleman. Tapahtumain kulku on mahdollinen meilläkin. Riskiä pienentää, jos metsiköt ovat elinvoimaisia. Liian karujen maiden vanhat kuusikot saattavat olla pahimmassa vaarassa.

Suomeen vakiintuneiden hyönteislajien aiheuttama riski ei ole vähentynyt. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että välinpitämättömyys on lisääntynyt. Asiaan on voinut vaikuttaa kirjoittelu, jossa väheksytään tuholaiskantaa lisäävän metsiin jätetyn kuolleen puuston merkitystä. Totta on, että muutaman vuoden vanha tuulenkaatopuu on vaaraton tuhohyönteisten lisääntymisen kannalta. Sitä vastoin tuore puu on oikea riski, jota ei ole vastuullista väheksyä.

Mietittäessä, kannattaako metsästä hakea tuulenkaatopuita, kannattaa pitää mielessä tutkijoiden kokeet.

Eräässä suomalaisessa kokeessa kaadettiin vuonna 2003 kultakin koealalta 16 kuusirunkoa. Metsikköjä oli kahdeksan. Kahdessa metsikössä kaadetuista puista seurannut kaarnakuoriaisten lisääntyminen aiheutti elävien puiden kuolemia lähiympäristössä. Kaksi metsikköä kahdeksasta on 25 prosenttia. Riski on siis melkoinen, jos käsittely on 16 metsään kaadettua puuta.

Käytännön havainnot vahvistavat päätelmän, että runsaat metsiin jätetyt tuulenkaatokuuset saattavat aiheuttaa kaarnakuoriaisten massaesiintymisiä niin, että elävää puustoa alkaa kuolla. Välinpitämättömien tai lahopuuta kohtuuttomasti lisäävien metsänomistajien naapurit ovat olleet helisemässä.

Myös mäntyä vaivaavat ytimennävertäjätuhot ovat edelleen todellisia. Jos männikköön tai sen lähelle jätetään kaatuneita puita tai puutavaraa, kuoren alla lisääntyvät ytimennävertäjät, jotka aikanaan siirtyvät syömään kasvavien mäntyjen latvusta. Ontoiksi kalutut versot putoilevat maahan, ja latvus harsuuntuu. Kasvutappio saattaa olla huomattava tuhon jatkuessa. Pahimmillaan latvukset saattavat jopa kuivua kokonaan.

Lahopuun lisääminen metsissä on hyvä tavoite. Mutta samalla kannattaa pitää omat ja naapureiden metsät terveinä ja elinvoimaisina välttämällä liiallista tuhohyönteisille sopivan lisääntymismateriaalin tarjoamista.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.