Perussuomalaisten kannatus arvioitiin ainakin takavuosina gallupeissa säännöllisesti alakanttiin, koska monikaan ei kehdannut tunnustaa äänestävänsä puoluetta – eduskuntavaaleissa sitten jytkähteli.
MTK:n Metsätutkassa ja muissa metsänomistajakyselyissä näyttää olevan samanlainen harha.
Useimmat metsänomistajat ilmoittavat metsiensä metsänhoidolliset tarpeet tärkeimmäksi perusteeksi puukaupoille.
Siihen nähden, että puukauppamäärät nousevat aina kantohintojen imussa, vastaukset kuulostavat lähinnä hyvesignaloinnilta – miksi metsäyhtiöiden edes kannattaisi nostaa kantohintoja, jos puukaupat päätetään metsänhoidon ehdoilla.
Tai voihan tietysti olla, että korkeiden kantohintojen vallitessa on helpompi huomata metsien hoitotarpeet…
Vai olisiko sittenkin, että raha sanelee hakkuupäätökset ja puukaupan jytkyviikot sattuvat yhtä aikaa korkeimpien kantohintojen kanssa.
En tiedä, onko metsänomistajilta koskaan kysytty, millaisia korjuukoneita he haluaisivat ensiharvennuksilleen: Sellaisia, jotka sujahtavat miltei jälkiä jättämättä palstalla vai sellaisia, joille pitää avata viisi metriä leveitä ajouria 20 metrin välein.
Veikkaan, että ensin mainittu vaihtoehto keräisi valtaenemmistön äänistä. Osa vielä perustelisi kyselylomakkeen avoimeen tekstikenttään, että ensiharvennus on metsänhoidollinen toimi, eikä siinä pidä tavoitella myyntitulon maksimointia.
Todellisuudessa ensiharvennuksetkin myydään firmalle, joka tarjoaa parhaan kantohinnan kuitupuulle.
Näin siksi, ettei muutakaan vaihtoehtoa ole. Luultavasti moni metsänomistaja olisi valmis tyytymään alempaan kantohintaan, jos voisi valita pienen koneketjun, mutta sellaisia ei ole tarjolla eikä taida tullakaan.
Koneyrittäjät, isot konevalmistajat tai metsäyhtiöt sen enempää kuin puuta korjaavat metsänhoitoyhdistykset eivät näe tarvetta pienille koneille.
Vakiovastaus on, että puunkorjuussa tarvitaan vankkoja ja ulottuvia koneita, jotka voivat toimia kannattavasti niin ensiharvennuksilla kuin päätehakkuillakin. Lopputulema ovat runnellut nuoret metsät, joiden alasta yli neljännes on ajouraa.
Edes parin vuoden takainen kohu vajaapuustoiseksi harvennetuista nuorista metsistä ei johtanut mihinkään. Kuvaavaa on, että miltei kaikki Suomessa valmistettavat Sampo-harvennuskoneetkin myydään ulkomaille.
Loppuun vielä ”Näin naapurissa” -pläjäys.
Ruotsissakin valtaosa harvennuksista tehdään samanlaisella kalustolla kuin meilläkin. Mutta siellä isotkin metsäyhtiöt ovat viime vuosina pestanneet pienillä metsäkoneilla työskenteleviä yrittäjiä – houkutellakseen metsänomistajia harvennuttamaan metsiään. Siellä Sampotkin tekevät savottaa.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
On ollut ainainen puute työn jälkeisestä heikosta kantohinnasta ja työn kalleudesta. Miestyökään ei kannata, kun palkan päälle latjautuvat km-rahat ja kaikki muu höystö. Summa jaettuna moteilla on samaa luokkaa käänteisenä, kuin mönkijä-ajajan 15 motin päiväsaalis, -alle 100 euroa bruttona. Kannattamatonta.
Konekorjuu täytyisi voida ajoittaa tehdyin hoitotoimenpitein niin, ettei sulaan pusikkoon työnnytä muka harventamaan.
Ero hallitsemattoman ja hallitun työn välillä on kuin yö ja päivä.
Aika ajoin tämä pienten metsäkoneiden tarve putkahtaa esiin ja kuolee sitten pikkuhiljaa pois. Niin se vaan on että harva metsänomistaja on valmis maksamaan korotettua korjuukulua pienen koneen vuoksi. Eikä urakoitsijalle riitä että niitä pienen koneen tarpeita löytyy silloin tällöin. Niille pitää olla töitä päivittäin. Ei yksikään koneurakoitsija hyljeksi pieniä koneita jos korjuu on vain kannattavaa. Se on sitten eri asia keneltä se puuttuva korjuuraha otetaan. Otetaanko se teollisuudelta ostajalta vai puun myyjältä. Uskoisin että tällä foorumilla mielellään kulu siirretään sinne ostajan tai urakoitsijan suuntaan.