Muistatte varmasti, miten Kreikka ajautui kymmenkunta vuotta sitten talousvaikeuksiin. Meillä kerrottiin hykerryttäviä juttuja, kuinka siellä holvattiin julkista rahaa menemään.
Ei ikinä meillä, hymistelimme omahyväisinä mallioppilaina.
Nyt Suomi on napannut Kreikan paikan Unionin taloussurkimuksena, mahtaakohan Kreikan media nyt revitellä uutisia Suomen talouskummallisuuksista.
Kuvitellaan, että Kreikan Metsälehden toimittajat tulisivat selvittämään, mikä täällä mättää. Esimerkiksi hirviasioista löytyisi näkökulma, joka taatusti huvittaisi metsänomistajia.
Numero yksi. Metsänomistaja luovuttaa maansa ilmaiseksi hirviseurueille metsästysmaaksi.
Kaksi. Metsänomistajat eivät yksin eivätkä järjestöjensäkään kautta pääse vaikuttamaan siihen, paljonko hirviä ammutaan ja paljonko niitä jätetään kasvamaan.
Tässä kohtaa kreikkalainen kollega voisi pisteliäästi esitellä tyvilahon saastuttaman kuusikon, jonka tilalle on pakko istuttaa uusia, lahottajasienelle alttiita kuusia, koska ylisuuri hirvikanta söisi muut puut.
Usein tuhoarvion tekeminen maksaa enemmän kuin korvauksia maksetaan.
Kolme. Hirvenmetsästäjiltä perittäviä pyyntilupamaksuja käytetään hirvien aiheuttamien metsätuhojen korvauksiin. Tuo saattaa kuulostaa järkevältä, mutta toteutus on taattua Suomi-farssia.
Metsänomistaja ilmoittaa epäilemistään hirvituhoista Metsäkeskukselle. Se arvioi tuhot ja määrittää korvaussumman. Sekä arvio että tuhokorvaukset maksetaan riistahallinnon keräämistä pyyntilupamaksuista.
Usein tuhoarvion tekeminen maksaa enemmän kuin korvauksia maksetaan. Tässä kohdassa lappilainen metsänomistaja esittelisi kuuden hehtaarin tuhoalaansa, ja laskelmaa, jonka mukaan hän sai 900 euroa korvauksia ja arvion tekeminen maksoi 1 090 euroa.
Siinä kohtaa hymy helleeneilläkin hymy ehkä hyytyisi, kun selviäisi, että lasku jää metsänomistajan maksettavaksi, vaikka korvattavia tuhoja ei löytyisikään…
Loppukevennyksenä reportaasissa kerrottaisiin, kuinka metsästäjäjärjestöt kiistävät syytöksiä liian korkeasta hirvikannasta vetoamalla maksettujen hirvituhokorvausten olemattoman vähäiseen määrään.
Näin meillä. Onneksi Kreikassa menee jo paremmin…
Mitä kreikkalainen kollega jätti Suomi-jutussaan kertomatta:
Tuhoarvioiden hinnoittelu perustuu Suomen Metsäkeskuksesta annetuin lain ja riistavahinkolain perusteella työstä aiheutuvien kustannusten perusteella. Korvaustason määrittää maa- ja metsätalousministeriö, ei siis Metsäkeskus.
Epävarmoissa tapauksissa Metsäkeskus ei mielellään lähde tekemään arviota, koska lasku joka tapauksessa lankeaa metsänomistajalle.
Tästä pääset lukemaan aiemmat Riikilät.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Tätä farssiahan sitä on riittänyt vuosikymmenet, ja kun maksajaksi on pakotettu metsätalousyrittäjä, muutoksia ei näy. Joku MMM:n virkamies aikoinaan totesi, ettei hirvi kuulu kenellekään, paitsi kun sitä aletaan luvilla tai luvatta ampuilla. Onko vieläkin näin? Vahinkojenkorvauskaan ei ole ollut oikeudenmukaista, saati pakotetun väärän puulajin kasvutappiot.
Lueskelin sorkkaeläinten esiintymisestä Ruotsissa(tilasto vuosilta2020-21). Ruotsissa hirviä 275000 (9/1000ha), metsäkauriita 450000 (15/1000ha), villisikoja 250000 ja kuusipeuroja 225000. Yhteensä sorkkaeläimiä 1,2 miljoonaa kappaletta. Kuusipeuroja saattaa esiintyä tiheimmillään 400 yksilöä/1000ha. Keskimääräinen sorkkaeläintiheys on 40 yksilöä/1000ha.Vahinkokorvauksia ei makseta .
Jotenkin tuntuu, että höyryäminen maamme hirvivahingoista on hieman ylimitoitettua. En toki missään nimessä toivo maahamme yhtään nykyistä enempää sorkkaeläimiä, mutta kannattaa suhteuttaa omat murheet oikeisiin mittasuhteisiin.
Ruotsissa sorkkaeläinsaalis on kolminkertainen Suomeen verrattuna, Tanskassa seitsenkertainen ja Saksassa 15 kertainen Suomeen verrattuna. Sorkkaeläinkantojen hoitosuunnitelmat ja kantojen arviointi on edellä mainituissa maissa lastenkengissä Suomeen verrattuna .Siinä vähän pohdittavaa.
Susi on metsänomistajan ystävä.
Se saalistaa ja kulkee kasvaneen hirvikannan perässä.
Nyt metsästäjät julkisuudessa lietsovat susipelkoa ja itkevät menetettyjä hirvikoiriaan. Se on kuitenkin pieni hinta hirvien aiheuttamasta tuhosta ja puuston laadun heikkenemisestä.Hirvivahingoissa on kyse kymmenistä miljoonista euroista.
Olen pärjännyt hyvin hirvien kanssa, vaikka hirvi tiheys taimikon vasravyöhyke iässä on ja ollut korkea.
Ei pidä harvoa liian pienenä taimikoita, lehtipuun taimia pitää olla, oli sitten mäntyä tai kuusta.
Etenkään ei pidä juosta viikottain järkyttämässa itseään taitetun puun vierellä.
Luonto korjaa aukot taimikossa.
Turhaa jurnuttamista koko hirvi keskustelu metsätuhon tekijöinä.
Metsänomistajat itse perustavat hirville kelpaavia ruoka aittoja.
En pyydä, myyn puuta.
Ahopellolle on todettava, että susitilanne kiirehti hirvitouhun lopettamispäätöstä kohdallani. Kenenkään ei tarvitse takiani syöttää koiraansa susille. Vuodesta 1972 saakka olen suorittanut keskeytymättä hirvikokeen. Olisi vielä tulevana syksynäkin suoritus voimassa.
Koira on tärkein apu onnistuneessa hirvijahdissa. Jos pienen porukan ainoa koira päätyy suden hampaisiin , loppuu metsästyskin siihen paikkaan. Lukuisia esimerkkejä on jo olemassa . Jos tilanne jatkuu tällaisena, meillä on jatkossa sietämättömän paljon petoja ja hirviä. On olemassa tutkimustuloksia ,joista käy ilmi ,että susi kykenee tappamaan hirviä vain 10% kokonaispoistumasta. Nälkä ja vanhuus ovat muut kuolinsyyt,mikäli ei voida metsästää. Ravinnon puolesta hirvikanta voi kasvaa maamme olosuhteissa helposti 40 yksilön tiheyksiin tuhannella. Se tapahtuu jopa alle kymmenessä vuodessa , jos metsästys käy petojen takia mahdottomaksi.
Suorittavalle tiedoksi, että Ruotsissa alueilla joilla on tiheä sorkkaeläinkanta maksavat metsästäjät kovaa vuokraa maanomistajalle. 1000 ha alueen vuokra voi helposti olla 20 000 € vuodessa.
kun antaa taimikon olla kymmenen vuotta koskematta ja sitten taimikon harvennus liiat pois ammattimetsurin hommia tosin koivutukki sekapuuna ei perkausta
Eli mitä enemmän rahaa harrastuksen piirissä liikku, sitä enemmän riistaa. Sekö kelpaisi Alanevalle?
Muistutan mieliin ,että suomalaiset metsästäjät puolittivat hirvikannan talkoolla nykyiselle tasolleen. Tätä pienemmällä riistakannalla vähätkin halut metsästää hiipuvat.
Harvoilla on mahdollisuus viettää metsässä koko syksyä. Kun jahti toisensa jälkeen tuottaa vesiperän intokin laimenee.Tutulla seuralla 8 jahtipäivää ja vain kahtena saaneet saalista. Ja tämä vielä alkukaudesta, jolloin riistaa pitäisi olla tarjolla vielä reilusti. Kun kausi etenee itse kullekin alkaa löytyä muuta tekemistä ,jolloin homma jää harvempien harteille ja hirvien mahdollisuus säilyttää henkensä kasvaa.
Inhimilliset tekijät ovatkin lopulta suurempi tekijä hirvikannanhallinnassa, kun politiikka. Poliittisesti voidaan asettaa koviakin tavoitteita, mutta ne eivät välttämättä toteudu. Eihän kaikkia rikollisiakaan saada kiinni eikä kaikkia sairaita ehditä hoitaa. Tämä olisi tehtävä kuitenkin lain määräämänä. Metsästys on harrastus ja perustuu vapaaehtoisuuteen ,jolloin odotukset kannattaa mitoittaa sen mukaisesti.
jos hirvikantaa haluttaisiin alas pitäisi metsästää ympärivuoden talvinen hirvenliha vaan on pahan makuista molempia ei voi kasvattaa laatu puuta ja hirven lihaa maailma muuttuu sekin on vaihto ehto että kasvatetaan hirven lihaa olen aikamoinen huumori mies älkää ottako henkiökohtaisesti ajatuksiani
Kennelliiton arvion mukaan metsälle suuntaa syksyisin lähes 100000 koiraa omistajansa mukana. 4.11 mennessä metsästäjäliitto raportoinut 24 koiraan kohdistuvaa susihyökkäystä. Tilastojen valossa ei asiassa suurta ongelmaa vaikuta olevan.
Käypä varmistamassa päätelmäsi esim. Pohjois-Karjalassa tai siellä ,missä petoja on runsaasti. Varovaisuus on lisääntynyt, koirien käyttöä on rajoitettu, jolloin koiravahingot ovat pysyneet noinkin maltillisina. Nekin vahingot ,joita on tapahtunut , ovat alueilta, joilla ei pitänyt olla susia. Petoreviireillä koiria ei lasketa metsään.
Eli esim Varsinais-Suomessa suorittavan mukaan ei koiria käytetä hirvenmetsästyksessä enää ollenkaan? Uskallan olla eri mieltä.
Kommenttini Suorittavalle oli lähinnä vastausta tuohon ”Vahinkokorvauksia ei makseta .
Jotenkin tuntuu, että höyryäminen maamme hirvivahingoista on hieman ylimitoitettua.”
Kyllä se vähentäisi höyryämistä hirvivahingoista täällä, jos saisi 20€/ha vuokraa metsästäjiltä joka vuosi. Koko tilan alueella hirvet ei tuhoja tee kuitenkaan, jos ei ole tilat puhdasta taimikkoa. Minun puolesta kanta voisi olla isompikin, jos korvaus olisi tuota luokkaa. Se olisi jo ihan kohtuullinen korvaus siitä, että joudun Tricoa ruiskuttamaan taimikkoon.
Ei taida löytyä halukkaita maksamaan kymppitonnia/vuosi harrastuksestaan. Eläkeläiselle se tarkoittaa lähes puolta vuosieläkkeestä ja lisäksi olisi maksettava tonni tai pari muita kustannuksia. Hirviporukassa osakkaita seitsemän ja metsästysmaita lähes 4000 ha.
Lisäkustannukset johtavat aina porukan”ohenemiseen” entisestään. Ei liene vaikeaa arvata ,mihin se johtaa. Vuokrien korottaminen ei ole ratkaisu hirviongelmiin.