Lehtipuiden jättäminen havupuutaimien sekaan on kannatettavaa. Ohjeistus on kuitenkin epäselvää.
Metka-tuen ehtojen ja metsänhoitosuositusten mukaan taimikossa ei varhaisperkauksen jälkeen saa olla taimia pidempiä lehtipuita, jotka haittaisivat taimien kasvua tai vaurioittaisivat taimien latvoja.
Kuka kertoisi, millaiset lehtipuut haittaavat taimia tulevina vuosina? Erityisen haastavaa uhan arviointi on, jos taimikkoa raivataan loppusyksystä tai talvella ja puut ovat lehdettömiä.
Entä millainen on monissa ohjeissa mainittu ”aukkopaikka”, johon taimia pidempiäkin lehtipuita saa jättää? Siitä ammattilaisillakin on monenlaisia näkemyksiä.
Itse olen monesti ihmetellyt, onko järkeä kaataa istutustaimien väliin syntyneet pienet, kauniit rauduskoivujen taimet. Aiheuttaisivatko ne vahinkoa taimille, vai kasvaisiko niistä satasen kuutiolta maksavan tyvitukin antavia laatukoivuja kuusikon sekaan?
Sivumennen kysyisin, että mikä muu istutustaimikon kasvatuksen tavoitteena voisi olla kuin runkojen nopea järeytyminen.
Myös tavoiteltavan hehtaarikohtaisen taimimäärän laskeminen menee epäjohdonmukaiseksi, kun lukuun lasketaan luontaiset lehtipuut.
Taimikoihin on perinteisesti istutettu 1 800 kuustentainta tai usein yli 2 000 mäntyä. Kiitos nykyisen metsänviljelyosaamisen, taimista jopa 95 prosenttia lähtee kasvuun.
Tavoiteltava runkoluku taimikonhoidon jälkeen on suunnilleen sama kuin istutustiheys. Jos tavoitteena on runkojen nopea järeytyminen, taimikko harvennetaan 1 500 rungon hehtaaritiheyteen.
Sivumennen kysyisin, että mikä muu istutustaimikon kasvatuksen tavoitteena voisi olla kuin runkojen nopea järeytyminen.
Nykyisin lehtipuita neuvotaan jättämään taimikoihin jopa viidennes runkoluvusta. Esimerkiksi 1 500 rungon hehtaaritiheyteen tähdättäessä taimikossa olisi 300 lehtipuuta ja 1 200 kuusta. 1 800 runkotiheydellä lehtipuita olisi noin 400 ja 1 400 kuusta – joita siis istutettiin 1 800.
Täytyy olla karuluontoinen raivaaja, joka kaataa muutama vuosi sitten istutettuja taimia. Moni metsänomistaja raivaa varoen, jolloin taimia jää jopa 2 500 hehtaarille, jopa ylikin, eikä taimikko edes näyttää ylitiheältä. Runkojen kehitys kuitenkin viivästyy.
Jos ja kun lehtipuiden osuutta havupuutaimikossa halutaan lisätä, kannattaisi istutustiheyttä alentaa.
Toistaiseksi metsänhoidon asiantuntijat eivät ole tästä innostuneet. Heidän mukaansa on varauduttava siihen, että ilmastonmuutos lisää istutettujen taimien kuolleisuutta. Toistaiseksi tästä ei ole näyttöä. Asiaa voisi miettiä uudestaan, jos taimikot oikeasti alkavat harveta.
Kunpa joku tutkisi, millaisille maille luontaisia taimia syntyy runsaasti. Tällöin istutustiheyksiä voitaisiin perustellusti alentaa tai jättää aukot uudistumaan luontaisesti – vaikka sitten jalostushyödyn kustannuksella.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Siemen- ja taimijalostuksella on tehty niin asiokasta hyötyä nopean ja laadukkaan raaka-aineen kasvatukseen, ettei sitä etua kannata hukata, ellei ajatus ole jo aluperin ”vihertävä suojelu”
Jos tyydytään viljelyssä minimi siemen ja taimi määriin ja odotetaan n. 25% luontaista, lähinnä koivun täydennystä, ollaan menettämässä kiertoajan lopussa arvokasta raaka-ainetta ja hakkuutuloja.