Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Siemen- ja taimijalostuksella on tehty niin asiokasta hyötyä nopean ja laadukkaan raaka-aineen kasvatukseen, ettei sitä etua kannata hukata, ellei ajatus ole jo aluperin ”vihertävä suojelu”
Jos tyydytään viljelyssä minimi siemen ja taimi määriin ja odotetaan n. 25% luontaista, lähinnä koivun täydennystä, ollaan menettämässä kiertoajan lopussa arvokasta raaka-ainetta ja hakkuutuloja.
Oman kokemuksen mukaan hikevät maat taimettuu luontaisesti hyvin. Ei liian rehevät vaan etupäässä korkeintaan tuoreet kankaat. Siis keskisessä Suomessa. Olen uudistanut n. puolet kaikista kohteista luontaisesti. Jopa tuoreita kankaita männylle. Yleensä äestämällä ja siemenpuilla. Siemenpuita jätän yleensä myös viljelykohteille varmistamaan uudistumista.Kuusia istutan nykyään n. 1000 kpl/ha.
Vastaus on yksinkertainen. Jos koivua meinaa päästää sekaan, kuusen istutustiheyttä on vastaavasti alennettava. Ja kaikki koivut vielä pois varhaisperkauksessa.
Toivottavasti aleta tutkimaan, millaisille maille taimia syntyy runsaasti. Hukkaan heitettyä rahaa.
Miksikö?
Riittää, kun katsoo, missä taimia syntyy runsaasti.
Jos viereisen kuvion kanssa on joutunut käyttämään paljon raivaussahaa, jos ojan/tienvarsi on täynnä taimia, niin toden näköisesti luontaista taimiainesta syntyy.
Voihan tuohon tietysti sen tutkimuksen tehdä, jonka lopussa todetaan hienojakoisen maalajin ( savi, hiesu) taimettuvan luontaisesti heikosti ja karkeiden kivennäismaiden hyvin.
Isoisäni istutti 1952 kuusia puolen metrin taimivälillä kymmenen metriä kapealle kaistaleelle. Myin siitä 100 metrin pätkän 2007. Tältä 10 kertaa 100 metrin kaistaleelta (0,1 hehtaaria) irtosi poikkeuksellisen laadukasta pääasiassa sahatavaraa 130 kiintoa.
Varsinaiseen kysymykseen: oman pitkäaikaisen (sukupolvelta toiselle toisinajattelua) kokemukseni mukaan kannattaa. Mutta taimien sijoittelussa kannattaa käyttää harkintaa. ”…ei sua gugaa usko, sää olet maajussi…” Lähteen eki tuumasi taannoin kun kukaan ei uskonut maajussia: ”…hanki ensin asema, kun sinulla on sellainen, niin voit puhua melkein mitä vaan ja melkein kaikki uskovat sinua…”
Koivua ei tule koskaan jättää sekapuuksi yli 10 prosenttia täystiheään havupuumetsikköön on istutustiheys mikä hyvänsä, jos tavoitteena on maksimaalinen taloudellinen tuotto. Eivätkä nekään saa olla taimikon harvennusvaiheessa etukasvuisia. Selvien lehtipuuryhmien jättäminen tai metsän kaskijaksoisena taiteileminen on eri asia. En ole vielä omassa metsässäni törmännyt jalostettuihin istutuskuusiin, jotka pärjäävät siemensyntyisille rauduskoivuille, vaikka monesti on näin luvattu 🙂
Haluatko kommentoida artikkelia? Voidaksesi kommentoida artikkelia sinun tulee kirjautua sisään.
Metsänhoito
Siemen- ja taimijalostuksella on tehty niin asiokasta hyötyä nopean ja laadukkaan raaka-aineen kasvatukseen, ettei sitä etua kannata hukata, ellei ajatus ole jo aluperin ”vihertävä suojelu”
Jos tyydytään viljelyssä minimi siemen ja taimi määriin ja odotetaan n. 25% luontaista, lähinnä koivun täydennystä, ollaan menettämässä kiertoajan lopussa arvokasta raaka-ainetta ja hakkuutuloja.
Oman kokemuksen mukaan hikevät maat taimettuu luontaisesti hyvin. Ei liian rehevät vaan etupäässä korkeintaan tuoreet kankaat. Siis keskisessä Suomessa. Olen uudistanut n. puolet kaikista kohteista luontaisesti. Jopa tuoreita kankaita männylle. Yleensä äestämällä ja siemenpuilla. Siemenpuita jätän yleensä myös viljelykohteille varmistamaan uudistumista.Kuusia istutan nykyään n. 1000 kpl/ha.
Vastaus on yksinkertainen. Jos koivua meinaa päästää sekaan, kuusen istutustiheyttä on vastaavasti alennettava. Ja kaikki koivut vielä pois varhaisperkauksessa.
Toivottavasti aleta tutkimaan, millaisille maille taimia syntyy runsaasti. Hukkaan heitettyä rahaa.
Miksikö?
Riittää, kun katsoo, missä taimia syntyy runsaasti.
Jos viereisen kuvion kanssa on joutunut käyttämään paljon raivaussahaa, jos ojan/tienvarsi on täynnä taimia, niin toden näköisesti luontaista taimiainesta syntyy.
Voihan tuohon tietysti sen tutkimuksen tehdä, jonka lopussa todetaan hienojakoisen maalajin ( savi, hiesu) taimettuvan luontaisesti heikosti ja karkeiden kivennäismaiden hyvin.
Isoisäni istutti 1952 kuusia puolen metrin taimivälillä kymmenen metriä kapealle kaistaleelle. Myin siitä 100 metrin pätkän 2007. Tältä 10 kertaa 100 metrin kaistaleelta (0,1 hehtaaria) irtosi poikkeuksellisen laadukasta pääasiassa sahatavaraa 130 kiintoa.
Varsinaiseen kysymykseen: oman pitkäaikaisen (sukupolvelta toiselle toisinajattelua) kokemukseni mukaan kannattaa. Mutta taimien sijoittelussa kannattaa käyttää harkintaa. ”…ei sua gugaa usko, sää olet maajussi…” Lähteen eki tuumasi taannoin kun kukaan ei uskonut maajussia: ”…hanki ensin asema, kun sinulla on sellainen, niin voit puhua melkein mitä vaan ja melkein kaikki uskovat sinua…”
Tein jo näin. Koivu kasvaa missä on vettä/notkossa ja männyt ylemmäs karummalle kalliolle. Paikka lähellä merta, eli kitukasvuista saaristomaisemaa.
Koivua ei tule koskaan jättää sekapuuksi yli 10 prosenttia täystiheään havupuumetsikköön on istutustiheys mikä hyvänsä, jos tavoitteena on maksimaalinen taloudellinen tuotto. Eivätkä nekään saa olla taimikon harvennusvaiheessa etukasvuisia. Selvien lehtipuuryhmien jättäminen tai metsän kaskijaksoisena taiteileminen on eri asia. En ole vielä omassa metsässäni törmännyt jalostettuihin istutuskuusiin, jotka pärjäävät siemensyntyisille rauduskoivuille, vaikka monesti on näin luvattu 🙂