Ilmastonmuutosta on käytetty pontimena monille metsien käytön muutoksille ja rajoitteille. Ikävästi sanoen: monenlaista typeryyttä on markkinoitu ilmastoviisautena.
Omassa luokassaan ovat tietysti Suomen ilmastopaneelin esittämät rankat hakkuiden rajoitukset. Mutta vaikka Suomi onkin omaan jalkaansa ampumisen suurvalta, jaksan uskoa, että isänmaamme on riittävästi köyhtynyt ilman irrationaalisia hakkuukieltojakin.
Ilmatieteen laitoksen mukaan näköpiirissä olevan ilmastonmuutoksen ei pitäisi lisätä talvimyrskyjä. Toisaalta esimerkiksi Porin ja Rauman välisellä rantakaistaleella metsiä omistavilla voi olla asiasta erilainen näkemys. Talvimyrsky iski samoille seuduille noin vuoden välein, ensin Lyly- ja nyt Hannes.
Ongelmia on tiedossa, kun tuulet käyvät mereltä ja syksyn kastelema läpimärkä maa jäätyy yhä harvemmin.
Eli mitä pitäisi tehdä?
Ilmastoviisaiden vakioresepti varautumiseen on jatkuva kasvatus ja toisaalta tasaikäisten metsien kasvattaminen entistä vanhemmiksi. Kumpikin on huono neuvo.
Jatkuva kasvatuksen hakkuut ja varsinkin tasaikäisiä metsiä jatkuvaan kasvatukseen valmistavat hakkuut tarkoittavat voimakkaita, varttuneisiin metsien kohdistuvia harvennuksia, jotka altistavat metsiä tuulituhoille – sekä kirjanpainajatuhoille.
Tasaikäisten metsien kiertoaikojen pidentäminen lisäisi varmuudella varttuneiden metsien harvennuksia, joiden ainoa tarkoitus on saada tuloja ennen viivytettyä päätehakkuuta. Metsän terveyttä ja tuhojen kestävyyttä tällaiset hakkuut heikentävät.
Tasarakenteisissa metsissä harvennukset tehdään korjuun ehdoilla, mikä tarkoittaa melko myöhäisiä ja voimakkaita ensiharvennuksia. Nekin lisäävät myrskytuhoja, varsinkin jos lähtökohtana on nuoruutensa taajana, jopa hoitamatta kasvanut metsä.
Esimerkiksi Skotlannissa ei istutettuja sitkankuusikoita harvenneta lainkaan, koska Atlantilta puhaltavat tuulet kaataisivat harvennetut metsät. Metsät kasvatetaan istutustiheydessä päätehakkuuseen asti.
Näin pitkälle meillä ei ole järkeä mennä, sillä ilman harvennuksia puuston tuottama tukkisato jää laihaksi ja kypsyy hitaasti.
Silti ainakin istutuskuusikoissa, joita meillä on varttumassa miljoonia hehtaareita, kannattaisi miettiä kasvatusohjelmaa, jossa taimikonhoito tehtäisiin voimakkaana ja sitä seuraisi suhteellisen varhain tehty yksi harvennus, jonka jälkeen metsä saisi kasvaa häiriöttä kohti päätehakkuuta. Sama voisi toimia männiköissäkin.
Jos jotain pitäisi kieltää, niin uudistuskypsyyden saavuttaneiden puustojen harvennukset. Tuhojen lisäksi jokainen ylimääräinen harvennuskerta kasvattaa myös lahon riskiä kuusikoissa.
Päätehakkuu on varmin tapa torjua niin myrsky- kuin hyönteistuhotkin – kun sato korjataan ajoissa, se ei pilaannu.
Etupainotteisesti tehdyn päätehakkuun tulot myös kompensoisivat saamatta jääviä myöhempien harvennusten tuottoja metsätalouden kannattavuuslaskelmissa.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Kyllä Mikko asianytimessä, komppaan kirjoitusta. Olen huomannut jos ensiharvennus myöhässä, niin harvennuksen jälkeen puita helposti kaatuu niin männiköstä kuin kuusikosta. Juuristo jäänyt yllättävän pieneksi puun pituuteen nähden.
Aivan samaa mieltä Mikon jutusta.
Juuri näin. Pahimmat tuulituhot tulee harvennettuun metsää ensimmäisen vuoden aikana. Jos siitä selviää niin menestymisen edellytykset ovat hyvät. Tietenkin tällaiset hannekset ovat niin voimakkaita että kun kohdalle osuu niin säästyykö oikein mikään.
Olen Mikon kanssa samaa asioista mieltä paitsi varttuneiden kuusikoiden kohdalla on myös kannattavia kasvatusmetsiköitä
Jos kuusikko on terve, tiheys ehkä 500 -600, tuuheaa latvusta on yli 1/3 runkoa ja kasvua vielä on, kannattaa tukkisaantoa lisätä väljennyksellä 300-400:aan ja lannoitus päälle. Jos se onnistuu, latvukset tuuhettuvat ja lusto paksunee, 8-10 v perästä väljennys 200:aan ja taas lannoitus päälle.
Minulla on mielessä mm. yksi Sahalan 5.5. ha 80 v. em. tapainen kuvio jota harkittiin päätekehakata 10 v sitten. Ei hakattu, väljennettin alhaalta päin 400:sta 300:een. Puuta tuli päälle 500 m3, lähes 90 % tukkia. Lannoitettiin. Toissa talvena piti taas päätehakata. Taas väljennettiin, nyt 200:aan. Puuta tuli taas yli 500 m3, josta 95 % tukkia. lannoitettiin. Nyt metsikkö on hyvin tuuhea ja elinvoimainen ja 1-3 motin puut kasvavat hyvin. Ei mitään kuluja, paitsi lannoitus. Arvokasvu luokkaa 600 €/ha eli kuviolla 3300 €/v. Nyt katsotaan vuosi kerrallaan. Meillä on näitä useita kuvioita, eikä vielä yhtään pettymystä eli hätähakkuuta hyönteisten, tuulenkaatojen tai lahon takia. Vanhojen kuusikoiden kupeella meillä on joka kevät tuore kuusipino keräämässä kirjanpainajaemot pois. Boori ja ojitus vain pitää vanhoissa metsissä olla kunnossa ja tarkkana pitää olla kuvion elinvoimatarkkailussa.