Ladataan...
Riikilä | Päätehakkuu on parasta tuhojen torjuntaa
Vakioresepti ilmastomuutokseen varautumiseen on jatkuva kasvatus ja tasaikäisten metsien kasvattaminen entistä vanhemmiksi. Kumpikin on huono neuvo, Mikko Riikilä kirjoittaa.
Tilaajille
Kyllä Mikko asianytimessä, komppaan kirjoitusta. Olen huomannut jos ensiharvennus myöhässä, niin harvennuksen jälkeen puita helposti kaatuu niin männiköstä kuin kuusikosta. Juuristo jäänyt yllättävän pieneksi puun pituuteen nähden.
Aivan samaa mieltä Mikon jutusta.
Juuri näin. Pahimmat tuulituhot tulee harvennettuun metsää ensimmäisen vuoden aikana. Jos siitä selviää niin menestymisen edellytykset ovat hyvät. Tietenkin tällaiset hannekset ovat niin voimakkaita että kun kohdalle osuu niin säästyykö oikein mikään.
Olen Mikon kanssa samaa asioista mieltä paitsi varttuneiden kuusikoiden kohdalla on myös kannattavia kasvatusmetsiköitä
Jos kuusikko on terve, tiheys ehkä 500 -600, tuuheaa latvusta on yli 1/3 runkoa ja kasvua vielä on, kannattaa tukkisaantoa lisätä väljennyksellä 300-400:aan ja lannoitus päälle. Jos se onnistuu, latvukset tuuhettuvat ja lusto paksunee, 8-10 v perästä väljennys 200:aan ja taas lannoitus päälle.
Minulla on mielessä mm. yksi Sahalan 5.5. ha 80 v. em. tapainen kuvio jota harkittiin päätekehakata 10 v sitten. Ei hakattu, väljennettin alhaalta päin 400:sta 300:een. Puuta tuli päälle 500 m3, lähes 90 % tukkia. Lannoitettiin. Toissa talvena piti taas päätehakata. Taas väljennettiin, nyt 200:aan. Puuta tuli taas yli 500 m3, josta 95 % tukkia. lannoitettiin. Nyt metsikkö on hyvin tuuhea ja elinvoimainen ja 1-3 motin puut kasvavat hyvin. Ei mitään kuluja, paitsi lannoitus. Arvokasvu luokkaa 600 €/ha eli kuviolla 3300 €/v. Nyt katsotaan vuosi kerrallaan. Meillä on näitä useita kuvioita, eikä vielä yhtään pettymystä eli hätähakkuuta hyönteisten, tuulenkaatojen tai lahon takia. Vanhojen kuusikoiden kupeella meillä on joka kevät tuore kuusipino keräämässä kirjanpainajaemot pois. Boori ja ojitus vain pitää vanhoissa metsissä olla kunnossa ja tarkkana pitää olla kuvion elinvoimatarkkailussa.
Olen samaa mieltä Mikon kanssa. Edellytykset kiertoaikojen jatkamiseen eivät ainakaan parane tulevaisuudessa. Riittävän harvassa asennossa kasvattaminen tosin parantaa tai ainakin ylläpitää puuston elinvoimaa. Nyt hoidetutkin taimikot jäävät aivan liian tiheiksi. Minua kokeneempi metsänomistaja tilaa maksimissaan 1500 tainta hehtaarille ja pääsääntöisesti tiheydeksi tulee kuitenkin 1800kpl/ha, niin paljon on kuvioilla kuitenkin vaihtelua että taimia jää helposti tähteeksi jos tilaa sen 1800kpl/ha. Ja käytännössä tuotetaan ylitiheitä taimikoita jo tämänkin takia. Ja taimikonharvennuksessa jää se +500kpl/ha sekapuuta lisäksi jopa ammattimetsurilta.
En tiedä (vielä) voiko viljelykuusikon elävän latvuksen osuus olla 80% harvanakaan kasvattaen aina 80 vuoden ikään asti, mutta ainakin ensiharvennuksen jälkeen sen tulisi olla. Mielestäni tämä usein toisteltu nyrkkisääntö, että kuusikossa tulee olla 60% elävää latvusta on vanhentunut. Mieluummin sen tulisi olla tosiaan 80% ja jokseenkin sellaisena sen tulisi pysyäkin. Siis jos tavoitteena on ns. ”ilmastokestävä” kuusikko.
Ojien kaivuun ja ojien perkaamisen välttely voi olla harkitusti jossain paikallaankin, mutta laajemmin tällainen ”kosteuden lisääminen” metsiin johtaa heikompaan kasvuun ja ainakin tuulenkaatoihin. Jos kuviolla on soistumisen merkkejä vaikka vain sateisina vuosina, niin kuusien juuristo jää tavallistakin pinnallisemmaksi. Ja samalla se altistuu kuivina ja kuumina kesinä suoraan kirjanpainajalle.
Käytännössä nyt suurimmat myrskytuhot osuivat harvennettuihin metsiin.
Tiheät säilyivät hyvin pystyssä.
Täysin samaa mieltä, mutta auta armias kun uusi metsä kasvaa niin ei kerkiä kuin selkänsä kääntää niin johan alkaa tuhoriski kasvaa ja kasvaa ja….
”..myrskytuhot osuivat harvennettuihin metsiin.
Tiheät säilyivät hyvin pystyssä…”
Hoitamattomuuden harrastaminen on selkeä aikapommi. Kun taimikoiden tiheydestä ei aloiteta kierrettä, vankistuneella puustolla saavutetaan kohtuullinen kierto-aika ja tukkimetsä. Sehän on kai tavoite.