Puuston kasvatus on pitkäjänteistä. Siksi ensi kevään istutuksiin taimia tilaavalla henkilöllä pitää olla näkemys Suomen ilmastosta 40–100 vuoden kuluttua. Yleinen tutkijoiden arvio on, että kaikista ilmastonmuutoksen torjuntatoimista huolimatta Suomen ilmasto vertautuu tuolloin Keski-Euroopan nykyiseen ilmastoon. Talvet ovat lyhyitä, keskilämpötila kohonnut, talven paukkupakkaset harvinaisia ja poikkeussäät nykyistä yleisempiä.

Jotkut ovat jo ennättäneet suositella, että viljelyyn pitäisi ottaa sellaisia puulajeja, jotka ovat nykyisin yleisiä keskieurooppalaisessa metsätaloudessa. Esimerkkinä on mainittu douglaskuusi, jonka viljely on laajamittaista esimerkiksi Saksassa ja Ranskassa.

Alkuaan pohjoisamerikkalainen douglaskuusi, puutavaramarkkinoilla nimellä oregonmänty, ei ole kasvitieteellisesti sen enempää kuusi kuin mäntykään, vaan ihan oma sukunsa. Sen luontainen levinneisyysalue on laaja Pohjois-Amerikan länsirannikolla Meksikon rajalta aina Kanadan Brittiläiseen Kolumbiaan asti. Laaja levinneisyysalue mahdollistaa sen, että siltä löytyy valoilmastoltaan Suomen kaltaisia alueita. Tämä on tärkeää, sillä Suomen ilmaston lämmetessä päivän pituuden vaihtelu kesällä ja talvella säilyy entisellään. Keski-Euroopasta ei missään tapauksessa pidä ostaa siemeniä tai taimia, ne on tarkoitettu toisenlaiseen valoilmastoon.

Douglaskuusen ravinteisuusvaatimukset ovat suunnilleen kuusen luokkaa. Puu kasvaa nopeasti ja tekee pitkillä kiertoajoilla suoran, järeän rungon, jonka rinnankorkeusläpimitta voi olla metri ja pituus 50 metriä. Kuulostaa hyvältä.

Tuhojen riski on olennainen tekijä puulajin valinnassa. Menekinedistäjät ovat jo ennättäneet hehkuttaa, ettei douglaskuusi ole altis kirjanpainajatuhoille, joista kuusi kärsii. Ilmastonmuutoksen myötä kirjanpainajatuhojen riski on kuusella kasvamassa. Douglaskuusi voisi olla vaihtoehto kuusen viljelylle.

Toisaalta sienituhot ovat olleet suomalaisissa koemetsiköissä paikoitellen ongelma. Solbölen alueella Raaseporin kaupungissa sienituhoja on ollut yleisesti, ja myös Tuusulassa ja Punkaharjulla niistä on kärsitty. Jostakin syystä Mustilan seudulla Elimäellä douglaskuusi on pysynyt terveempänä.

Muita tuhoja on raportoitu vaihtelevasti. Nuorella iällä latvanvaihdokset ovat olleet paikoitellen yleisiä, eikä hirvikään ole ollut maistelematta pehmeitä neulasia.

Douglaskuusen harvennuspuulle ei löydy kysyntää. Kasvatusmenetelmän on oltava sellainen, että kuitupuuta syntyy mahdollisimman vähän. Järeille hyvälaatuisille tukeille voi arvella löytyvän menekkiä pienissäkin erissä.

Kokeneen puunkasvattajan veikkaus on, että douglaskuusen sijasta ulkomaisista puulajeista kannattaa valita siperianlehtikuusi. Viljelykokemuksia siitä on useilta kymmeniltä tuhansilta hehtaareilta, kun douglaskuusella kyse on kymmenistä hehtaareista. Ja kyseessä on melkein kotimainen puulaji, kun lähimmät luontaiset esiintymät ovat Äänisen itäpuolella.

Kannattaa harkita.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.