Yläkerta | Puun uusiutuvuus uhattuna

EU:n energialinjausten tulee jatkossakin perustua tieteeseen – ei ”tieteeseen”, kirjoittaa Bioenergia ry:n toimitusjohtaja Harri Laurikka.

Suomalainen metsätalous tuottaa runsaasti puuenergiaa, mutta sen uusiutuvuutta on alettu kyseenalaistaa.

Aloitin urani ilmasto- ja energiapolitiikan parissa 1990-luvun lopussa. Keskustelu kävi kuumana päästöjen vähentämisestä, joka oli ensi kertaa tuotu toden teolla politiikan näyttämölle, kun Suomi oli juuri allekirjoittanut YK:n ilmastosopimuksen (UNFCCC) Kioton pöytäkirjan. Silloinen ympäristöministeri Pekka Haavisto (vihr.) nosti erityisesti fossiilisen maakaasun ja kotimaisten uusiutuvien energialähteiden lisäämisen esille keinoina vastata päästövähennyshaasteeseen. Käytännössä puhuttiin pitkälti pienistä puuta käyttävistä voimaloista.

Metsäteollisuuden ja -talouden sivuvirtoihin perustuvaa puuenergiaa otettiinkin Suomessa laajasti käyttöön. Vuodesta 1997 puuenergian käyttö on kasvanut Suomessa 1,7-kertaiseksi ja oli 30 prosenttia kaikesta energiankulutuksestamme vuonna 2021. Puuenergian kasvu on ollut keskeinen syy siihen, että energiasektorin päästöt ovat Suomessa laskeneet. Kaiken fossiilienergiaa syrjäyttäneen puhtaan energian (ml. sähkön tuonti) kasvusta puuenergian osuus on ollut lähes 50 prosenttia.

Puuenergia on kasvanut teollisuuden rinnalla ja siksi, että se on ollut kustannustehokas tapa korvata fossiilista energiaa: kivihiiltä, polttoöljyä ja maakaasua. Puu on uusiutuvaa. Jokainen joskus metsäpalstaa hoitanut tietää, miten uusiutuvuus näkyy jo melko lyhyessäkin ajassa.

Kun YK:n ilmastosopimukseen kehitettiin hallitustenvälisen ilmastopaneeli IPCC:n toimesta laskentasäännöt 1990-luvulla, puuenergia uusiutuvana energiana määritettiin nollapäästöiseksi energiasektorilla. Kun samainen IPCC teki erikoisraportin uusiutuvasta energiasta vuonna 2011, luku 2 käsitteli bioenergiaa. Kun IPCC tämän vuoden huhtikuussa julkaisi uusimman raporttinsa ilmastonmuutoksen torjunnasta, uusiutuva energia määriteltiin seuraavasti: ”Mikä tahansa energiamuoto, jonka määrä kasvaa luonnon prosesseissa yhtä nopeasti tai nopeammin kuin sitä käytetään.”

Suomessa on viime vuosikymmenet käytetty aina puuta vähemmän kuin sitä on kasvanut lisää. Näin oli myös viime vuonna, kun maankäyttösektori oli kokonaisuudessaan ensimmäistä kertaa kasvihuonekaasupäästöjen lähde. Koko maailmassa modernin uusiutuvan energian osuus kaikesta energian kulutuksesta oli 11 prosenttia vuonna 2019 ja siitä 45 prosenttia oli modernia bioenergiaa (REN-21, 2021).

En koskaan tullut ajatelleeksi, että puun uusiutuvuus energialähteenä voitaisiin joskus kyseenalaistaa. Olin pahasti väärässä.

Euroopan tiedeakatemioiden yhteiselin EASAC ja lukuisat ympäristöjärjestöt ovat julkaisseet artikkeleita, joissa ne muun puuenergiakritiikin lomassa pyrkivät vähättelemään myös itse uusiutuvuutta. Puuenergiaan viitataan ”uusiutuvana”.

Viesti on myös lobattu perille: toukokuussa EU-parlamentin ympäristövaliokunta päätyi esitykseen, ettei metsähaketta enää laskettaisi mukaan arvioitaessa jäsenmaiden suoriutumista uusiutuvassa energiassa. EU on korottamassa uusiutuvan energian tavoitettaan 45 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä ja tekemistä on melkoisesti – vuonna 2020 koko EU oli 22 prosentia tasolla. Suomessa valiokunnan esitys tarkoittaisi 2030 ehkä noin 65 prosenttia uusiutuvan osuutta 2030 ja samalla metsähakkeen osalta noin 4,5 prosenttiyksikön nykytasoa (2020: 41 prosenttia) pienentävää vaikutusta.

Esitys on vielä mahdollista korjata parlamentissa tai myöhemmin kolmikantaneuvotteluissa komission, neuvoston ja parlamentin välillä. On tärkeää, että EU-linjaukset perustuvat jatkossakin tieteeseen – ei ”tieteeseen”.

Kirjoittaja on Bioenergia ry:n toimitusjohtaja.

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Puukauppa Puukauppa