Kuva koivun valtaamasta kuusentaimikosta ensiharvennuksen jälkeen. Taimet keskenään samaa ikäluokkaa ,mutta koivujen varjostus kolmen metrin säteellä näkyy selvästi. Pituuskasvu on typistynyt kolmannekseen ja ero kasvaisi edelleen ,ellei koivuja olisi poistettu. Koivurunkoja jäi vain kohtiin, joissa oli riittävästi tilaa.
Suorittavalta hyvä kuvapari. Näissä koivu-kuusi harvennuksissa on kuljettajalla oltava luovaa ajattelu / harvennustaitoa. Yleensä se on jatkon kannalta parempi, että kuviolla kasvaa molempia.
Jos harvennetaan yhden puulajin metsäksi, silloin runkoluku jää kasvupaikkaan nähden liian pieneksi ja kuvio on pitkään vajaatuottoinen ja vailla lehtipuusekoitusta.
Aika tyypillinen harvennuskohde silloin kun olin noissa töissä. Usein syy oli siinä että raivauksessa oli jätetty liikaa koivua ja ettei taimikko menisi ihan pilalle niin koivujen poisto etupainotteisena. Usein näissä mennään vain liian aikaisin koneella ryskäämään. Oikea raivaus olisi antanut kuusien järeytyä normaaliin kokoon. Sanoisin että ammattiosaamaton metsuri ollut töissä.
Metsurikin on voinut tehdä hommat silloin vallinneen käsityksen mukaan. Nyt ainakin jotkut ovat oppineet ,mutta vieläkin näkee koulukuntaa ,jotka jättävät aivan liikaa koivuja kuusentaimkkoon . Seuraavakin polvi tuskailee vielä kuvan haasteiden parissa . Kuvassa keskellä näkyy ,että kasvussa on menetetty 15 vuotta.
Minkä verran lähti koivua/ha ensiharvennuksessa ?
Tehtiin kahdessa vuorossa ja minä pääosin pimeällä. Kokonaismäärä jossakin 50 motin tietämissä. Koivut pääosin 150-200 litraisia.
Seuraava palstan enska kohdistuukin kuusikkoon ,jossa on isoja koivuja ylispuuna joskus reilun kymmenen vuoden kuluttua .
Tuo on suorittava kyllä ihan totta. Olen paljon seurannut vanhojen metsuri en raivaus jälkeä. Onhan ne olleet aika usein sellaista että kuvan kaltainen ongelma on edessä.
Koivut on kuitenkin kasvaneet nopeammin kuin täystiheä kuusen taimikko olisi kasvanut samassa ajassa. Jos enska olisi tehty vast. paikassa kuusikkoon , olisi poist. puiden keskikoko ollut n. 65-70 l eikä 150-200 l. Jos siis jäljelle jäävä kuusikko on kasvatuskelpoista , (kuten tuossa kasvujen perusteella näyttää) niin tappio ei ole iso.
Korjuukulutkin on jääneet pienemmiksi poistettujen puiden keskikoon kasvaessa.
Jos mo olisi hankkinut itse korjuun tekijän ja myynyt puut tien varteen, niin se korjuun edullisempi hintaetu olisi jäänyt hänelle itselleen. Ko-kuitupuun hinta on nykyään lähellä kuk:n hintaa. Korjuun yksikköhintojen erotus on tod. näk. suurempi kuin puulajien myyntihintojen erotus.
Vai ei tovereille kelpaa Kemera, kyllä niillä on nytkin mukava maksaa alavi, ei tarvitse omia rahoja käyttää.
Koivukuidun hinta on vain vähän pienempi kuin kuusikuidun, mutta koivu kasvaa nuorena erittäin nopeasti. Niin että mikäpä ettei.
Kemeraa pitäisi käsittääkseni saada myös tällaiseen ”ylispuun poistoon”, mutta riittikö poistuva runkoluku siihen kohteella?
Koosta päätellen voi olla myös niin, että kyseessä on koivun valtaama kuusentaimikko. Tai sitten tämäkin on niitä männylle uudistettuja kohteita.
Voi voi voi. Miten ihmeessä jotku eivät näe tässä syntyneen isoa vahinkoa? Oikealla hoidolla pystyssä olisi nyt ensiharvennettu kuusikko, joka puskisi tukkia täyttä häkää. Koivulle ei ole mitään sijaa istutuskuusikossa. Ei sitten mitään. Yksikin on liikaa.
Ei tullut myyntipuuksi koivutukkia – eikä tule paljoa kuusitukkiakaan.
Tuossa olisi pitänyt päättää, kasvattaako koivikkoa vai kuusikkoa. Nyt ei häävisti kumpaakaan. Metsä on kuin Jeessin jäljiltä, ainoastaa kerskuminen puuttuu.
Kun ei tajua, mikä on verhopuuston rooli, niin olisi paras jättää räpellykset tekemättä.
Tuo voisi hyvin olla myös luontaisesti syntynyttä metsää (ehkä onkin) .
Kun siihen alkaa laskemaan kuluja ja kasvatusajan korkokulut mukaan, niin ei olekaan enää ihan selvää mikä olis ollut se paras vaihtoehto mo:n kannalta. Nuo kuusetkin elpyy vielä suht.hyvin, koska kasvua ollut edellisenä vuonna riittävästi.
Ylispuukoivut pitäisi poistaa ajoissa, se on totta. Mieluummin aiemmin kuin tuossa on tehty. Mutta kiertoajan tuoton kannalta kuusten kasvun viivästyminen ei ole välttämättä kovin ison tappion aiheuttaja. Riippuu aina tapauksesta.
Kun katsoo kuusten ja koivujen ikää, niin eihän nuo kuuset ole voineet noiden koivujen alle syntyä kun ei koivuja ole ollut kun kuuset pieniä. Istutustaimikko. Taloudellinen menetys todella suuri.
No paljonko on taloudellinen menetys suunnilleen ?
Suojuspuuhakkuun jälkeen tuo voisi olla luontaisesti syntynyt metsä ihan hyvin. Usein melko epävarma uudistustapa mutta silti mahdollinen.
Koivut näyttäisi olevan saman ikäisiä. Kuuset ihan selvästi siemensyntyisiä ja eri vuosina alkunsa saaneita. Joissakin kohdin voi olla paremmat eväätkin kuin toisessa.
Olisiko joku istuttanut kuusentaimia noin ryppäisiin.
Koivuja kuollut ja siitä johtuvia aukkopaikkoja.
Tämähän on sitä jatkuvaa kasvatusta parhaimmillaan.
Onhan noilla helposti pari metriä väliä ja osa varmasti luontaista. Jos olisi hoidettu kuusikko, niin 10-vuoden päästä seuraava tukkiharvennus.
Kun istutustaimen uudistamiskust. on n. 63 s/taimi (bruttohinta), niin silloin on yleistä, että ensiharvennuksen aikaan saadaan vasta osa kuluista takasin. Esim. 3 %:n korolla laskettuna 2. harvennuksessa aletaan olemaan plussan puolella. Siitä alkaen tulos paranee nopeasti , jos kasvupaikka on suotuisa ja muutenkin kuusikko kasvukunnossa. Riippuu tunnetusti hyvin paljon mm. puiden kasvunopeudesta miten hyvin tuloa tulee.
Siksi luontaisen uudistamisen onnistuessa ollaan vahvoilla pitkään ennen kuin istutusmetsä ehkä menee tuotossa edelle ; joskus ei mene koskaan. Riippuu mistä roikkuu kumpi on milloinkin parempi kasvatusketju. Kaistalehakkuu on toinen kuusikon luont. uudistustapa. Viljelyn ja luont.uudistamisen yhdistely on hyvä tapa vähentää kustannuksia siellä missä se on mahdollista ja toimii muutenkin hyvin.
Niin mutta miten tuo liittyy kuvaan. 20-vuotta on menetetty ja epätasainen metsä.
Sanosin että kuusikko on n. 10 vuotta jäljessä . Mutta koivut on kasvaneet hyvin ja hakkuutulo niistä tod. näk. parempi kuin olisi ollut kuusikosta . Korjuukuluissa on noin 5-6 €;n ero/motti puiden kokoeron perusteella koivujen eduksi. Koivuhan ei ole huono kaveri kuuselle, jos ei pääse ylispuuksi eikä niitä ole liian paljon. Lisää kuusikon kasvua. Nyt kun maaperässä on lehtikariketta, tilaa ja valoa on enemmän kasvuun, voi jäljelle jääneet kuusetkin ottaa kasvuloikkaa erilailla .
Eihän ensiharennuksesta juurikaan tuloja tule. Suolarahoja. Nyt rahakkaammat hakkuut viivästyy paljon.
Kannattavuudesta puhutaan. Ei siitä voi kuvaa tuijottamalla johtopäätöksiä vetää. Pitäisi tietää kaikki kulut, tulot ja erityisesti korkokanta (maanomistajan tuottovaatimus), joka on laskelmien pohjana. Lähtökohtaisesti sanoisin, että luontaisella pärjää varsin hyvin istutuskuusikoita vastaan, paitsi etelän lehdoissa. Jos koivu menee klapipuun hinnalla maailmalle, niin kuusi ei pärjää koskaan.
Mutta tuossa kuvan tapauksessa ei ole mitään menetetty. Hyvä siitä tulee.
Veikkaan, että kuvion historiatiedon puutteet vaikeuttaa nyt päätelmien tekoa. Jos koivua poistui 50 m3 ja jäljelle jäi satunnaisia yksilöitä, koivikko ei tiheää ollut. Minulla kasvaa tiheässäkin koivikossa luontaiset kuuset paremmin kuin tuossa kuvassa.
Derhorst linjoilla, kuusi on selviytyjä, hyvä tästä tulee, muutaman vuoden päästä näyttää omistajalle jo varsin hyvältä… Totta on että kuusi/koivu sekametsän kasvatus on vaikeaa, helposti tulee jätettyä koivua liikaa, olen itsekkin siihen sortunut.. Nykyään jätän koivut omiin ryhmiinsä, ensiharvennukseen asti hyvinkin tiukassa voivat kasvaa..
Sen verran tuottavuuden arviointi liittyy tuohonkin kuvaan, että voi pohtia kustannusten vaikutusta tulevaisuuden tuottoon. Luontaisesti syntyneen taimikon kulut poikkeaa uudistuskulujen osalta viljellystä. Ne kulut esim. 3% (yleisin käytetty korko kannattavuuslaskuissa) korkokannalla laskettuna vaikuttaa sitten kannattavuuteen siten, että yleensä vasta 2. harvennuksessa saadaan tuotto plussan puolelle . Jos eh:ssa tulo on esim. sen 200 € (4 x 50) parempi, niin sille myös lasketaan korkotuotto seuraavaan harvennukseen mennessä. Th-kulut on ~ samat luont. ja istutustaimikossa. Seurataan siis 2 eri kasvatusketjun (tulojen – kulujen) erotusta keskenään. Tuossa esim. istutuskulujen vaikutus (joka jää jäljelle eh-tulojen jälkeen)+ eh-tulon erotus korkoineen vaikuttaa 2-harvennukseen mennessä (esim. 10 vuoden päästä eh:sta) n. 1900 € . Silloin 2. harvennuksessa pitäisi istutusvaihtoehdon tulon olla saman verran parempi kuin luont. syntyneen metsän tulon , jotta jo silloin oltaisiin ”tasapelissä”. Kasvuerot saa selville esim. taulukoista eri metsätyypeille tai helpommin Motti-ohjelmalla.
Kuvassa on kasvanut koivuja heikoimmin kasvaneiden taimien läheisyydessä. Kuuset istutustiheydessä ja koivut tilkkeenä välissä. Koko palstan taimikko on kärsinyt samasta isopuustoisen kuvion reunavaikutuksen kaltaisesta tilanteesta. Yksi koivu on tyrehdyttänyt neljän ympärillään kasvavan kuusen kasvun. Vaikutus yltää lähes neljään metriin asti.
Millään laskuopilla ei voi näkemäni perusteella perustella kuvan tilanteessa ,että koivujen säilyttäminen on ollut metsälle eduksi. Seuraavassa harvennuksessakin syntyy väistämättä vahinkoa ,kun poistetaan ylispuukoivut.
Riskillä liikuttiin nytkin ,kun harvennus tehtiin suurimmaksi osaksi pimeällä ja 25 asteen pikkupakkasessa.
Saattaa siinä suorittava olla edellä oikeassa tai sitten ei. Tosiaan kun ei tunne taustoja, niin ei voi muodostaa mielipidettä. Ennenkin esittäisin kysymyksiä: onko tässä oikea työkalu työmaalla (moto vs. metsuri), onko ajankohta oikea (25 asteen pakkanen) ja onko koivujen osoite oikea, jos selluksi menevät?
Metsänomistaja ei mahda mitään tietyille tekijöille metsänkasvatuksessa. Monelle asialle kuitenkin voi ja siinä kohtaa usein ratkaistaan kannattavuus. Yrityksistäkin tuppaavat pärjätä parhaiten ne, jotka tekevät bulkkia poikkeuksellisen tehokkaasti, tai ne jotka tekevät vähän erilailla kuin valtavirta. Siinä samassa ajatuksessa on myös metsänomistajalla saumansa.
Se on totta, jos nuo kuuset ruhjotaan pilalle tuon hakkuun yhteydessä, niin kannattavuus menetään. Mutta voisiko niitä jollakin konstilla olla pilaamatta, on mielestäni parempi kysymys.
Kannattavuus on menetetty jo aikoja sitten. Konekuski ei voi enää tilannetta pelastaa . Vuoro alkaa iltapäivällä ja jatkuu pimeällä puoleen yöhön asti ja pakkanen kiristää otettaan. Tulee mitä tulee. Haastavaa on neljäkymmentä vuotta metsässä rymynneellekin. Voi olla ,että mestalle osuu hyvinkin kokematon suorittaja . Aikanaan hoidetussa metsässä pärjää vähemmälläkin kokemuksella jopa yöllä.
Ihan uteliasuuttani kysäisen vielä suorittavalta, että mitä mittareita olet käyttänyt johtopäätökseen siitä, että kannattavuus on kohteella menetetty? Jotakin noista aiemmin listatuista vai joitakin omia laskelmia pohjalla? Vai tarkoitatko kuitenkin sitä, että kuusen kasvusta on menetty jotakin ja se suoraan tarkoittaa, että kannattavuuskin menee koko puskalta?
Kannattavuutta pystyy tarkastelemaan suhteessa johonkin. Jos kyseisen maanomistajan pääoman tuottovaatimus on nolla, niin kannattavuus ei mene koskaan. Jos se prosentti, niin jossakin vaiheessa menee, mutta en usko oltavan lähelläkään vielä. Mikä se nyt tässä on, kun se on menetetty?
Itse jättäisin kannattavuuspohdinnan metsänomistajalle, joka taloudellisen vastuunkin joka tilanteessa kantaa.
Eikait tässä koivun määrässä ongelmana ole kuin ikuinen koivu viha. Koivuahan voi kuusikossa kasvattaa vaikka puolet ja puolet. Ongelmahan usein on se että sitä koivua on jätetty jo varhaisperkaus vaiheessa kasvamaan, kun silloin pitää vielä ottaa kaikki koivu pois ettei siitä tule ylispuuta kuten kuvassakin
Kuusen kasvu on hidastunut merkittävästi koivujen vaikutuksesta ja tuleva tyvitukki on kehittymässä kohti kuitutavaralajia kasvuhäiriön seurauksena. Ei kummoinen tietäjä tarvitse olla päätelläkseen kannattavuuden kärsivän viivästyneistä toimenpiteistä. Sekin pitäisi olla selvää ,että raivauskustannus kohoaa viivästyessään 10%:n vuosivauhdilla. Rehevillä pohjilla enemmän. Alituinen huoli korkeista raivauskustannuksista johtuu useimmissa tapauksissa vuosien viiveestä oikeaan ajankohtaan nähden.
Voin todeta vielä senkin ,että kohtalainen tietopankki onnistumisista ja epäonnistumisista on eri työmailta vuosien mittaan kertynyt. Palstan päätteeksi ruudulla näkyy selvät lukemat lopputuloksesta.
Minkälaisesta kasvuhäiriöstä kuusilla on kysymys ? Kuvien perusteella näyttävät olevan suht. hyväkuntoisia. Ja seuraavassa harvennuksessa voidaan huonommasta päästä ottaa pois kuitupuuksi.
Tuo on edistyksellinen moto suorittavalla, kun osaa näytöllä laskea kannattavuudenkin. Mutta tosissaan näissä kannattavuuskysymyksissä ollaan jännän äärellä. Otetaan esimerkki kahdesta kukkakepin kasvattajasta, istuttajasta ja luontaiseen kasvatukseen luottavasta.
Istuttaja lyö kepinalut maahan 1000 dinaarin hinnalla, odottaa 10 vuotta ja saa 2000 dinaaria. Tuottoa 1000 nimellisdinaaria eli noin 7 prosentin vuotuinen tuotto.
Luontainen kasvattelija saa kepit kasvamaan luonnonsiemenestä, mutta joutuu kuitenkin harventelemaan penkkejään 100 dinaarin kustannuksella. Odoteltuaan samat 10 vuotta luontainen saa 500 dinaarin tulot. Tuottoa 400 nimellisdinaaria, mutta noin 17 prosentin vuotuinen tuotto.
Kumpi on kannattava? Väittäisin, että molemmat, paitsi jos maanomistajan tuottovaatimus on 20 prosenttia. Mutta onko luontainen menettänyt jotakin kun saa vähemmän tuloa? Vai onko hän businessnero, koska tuotto on varsin kunnioitettava? Kertooko moton näyttö sen ja millä tavalla? Motteina, prosentteina, suhteessa maanomistajan tuottovaatimukseen vai miten? Eli mittaammeko kannattavuutena investoinnin tuottoa, kassavirtaa vai kertyvien kukkakeppien absoluuttista määrää, niin siinä on vissi ero.
Väitän, että suorittava näkee näytöltä motit ja puutavaralajit sekä näkee ehkä sielunsa silmin, millaista metsä olisi voinut optimitilanteessa olla, mutta ei se näyttö tai konekuskin silmät mitään kannattavuudesta kerro.
Kannattavuus on tuottoa suhteessa satsattuihin panostuksiin, kun kaikki tekijät yhteismitallistetaan ajassa koron avulla. Ei motteja tai keppien laatua. Tuohon kun edes jonkinlainen osa metsänomistajista alkaisi kiinnittää huomiota, niin pääsisimme askeleen verran mottien kasvatuksesta eurojen kasvatuksen suuntaan.
Onhan se totta että kuvan perusteella on kannattavuus vaikea määrittää kun muut tiedot puuttuvat. Mutta voishan tuon ajatella niin että historian unohtaa ja miten lopusta saadaan paras tulos. Uskon että suorittavan työllä saadaan loppu metsä hyvään kasvuun. Mutta onko se kannattavin tapa niin sitähän ei tiedä kun ei ole tietoa.