Vanhojen menetelmien kokeilua.
Käärmeenpääkiilan upottaminen tukkapuuhun kirveensilmässä.
Vanhojen menetelmien kokeilua.
Käärmeenpääkiilan upottaminen tukkapuuhun kirveensilmässä.
Harrastukset
Kyllä pysyy varressa,eikä tarvitse pistää likoon ennen käyttöä.
Juu. Pitäis pysyä. Kiilasta tuli hivenen liian paksu. Kokeilu kappale. Varsiaihiokin otettu halkopinosta.
Temppu ja se kuinka tehdään Juha Maasolan kirjasta Kirves. Myös netistä löytyy googlaamalla ”kirveen varttaminen” selkeät ohjeet.
Lienekö miten yleisessä käytössä nykypäivinä?Käärmeenpääkiila.
Muuten ihan jees, mutta kiilassa pitäisi muistaakseni olla vuosilustot mahdollisimman poikittain – ja tietenkin tiheässä.
Tuon tukkapuun lyhentämisen jälkeen oli ohje myös uittaa tukkapuuta vernissassa, jolloin se ei kuivu, eikä ime kosteutta.
Ohjeita monenlaisia. Missä paahdettiin tervan kanssa tukkapuu. Toisessa tervaa ja hiekkaa tukkapuun ja silmän väliin. Jossakin ohut tuohisuikale.
Tukkapuun pehmitin yhden ohjeen mukaisesti kiehuvassa vedessä muutaman minuutin.
Tarpeet otettu halkopinosta. Kiila männyn sydänpuuta.
Hyvin upposi vaikka lustot onkin väärään suuntaan.😆
Kiilan olisi saanut lyötyä vaikka silmän läpi, niin helposti se meni.
Vartoin illankuhjassa Billnäsin 1210 halkaisukirveen. Siinä käytin kahta kiilaa. Siinäkin meni kiilan lustot väärin.😒
Onpa selkeitä kommenttja ja havaintoja käärmeliilan käytöstä. Olin kyllä kuullut paljonkin siitä, mutta en sen käytöstä, näistä asia selvisi. hyvä !
Ja eikun kiilaamaan.
Poika videoi kännykällä suorituksen. Seuraavaksi pitänee opetella YouTuben käyttö.
Sakari Pälsi on kuvannut ennen sotia ansiokkaasti vanhoja työtapoja. Löytyvät YouTubesta. Hakusanana voi käyttää ”kirvesvarren teko”.
Sieltä löytyi konsti millä silottaa veistojälki. Lasinkappaleella.
Tuli sekin kokeiltua. Pari lasipulloa tuli särettyä että sai sopivia työkaluja.
Tallenteessa kyllä käytettiin ikkunalasin kappaletta.