Kokoelmiin karttuneita työkaluja.
Kaarevalle, veitsimäiselle työkalulle pitäisi löytää nimi ja käyttötarkoitus. Itse epäilisin sitä jonkin sortin ”pystykarsintaveitseksi”.
Kokoelmiin karttuneita työkaluja.
Kaarevalle, veitsimäiselle työkalulle pitäisi löytää nimi ja käyttötarkoitus. Itse epäilisin sitä jonkin sortin ”pystykarsintaveitseksi”.
Harrastukset
Nimestä en tiedä tuolle kaarevalle ja jos tietäisin se olisi siellä teillä päin pätemätön, nuo nimikkeet kun vaihtuvat ainakin maakunnittain.
Tuollaisella kaarevateräisellä ainakin meilläpäin on ”taitettu lehdeksiä” (lehtivesuri?). Eli on kerätty tarveksi hehdessäolevia vesoja ja oksia, erityisesti lanpaiden, mutta aiemmin myös lehmien hengen pitimiksi. Tuolla terällä voitiin katkaista vesoja, mutta tuo kaareva muoto mahdollisti sen että sitä apuna käyttäen taitettiin pitemmät latvukset. taitto tehtiin vajaan puolentoista mittaan. Taitetut lehdekset sidottiin sitten noin 30…40 sentin paksuisiksi nipuiksi (kerpu). Lehdekset piti tietysti vielä kuivata ja kerätä johonkin suojaan. Lampaat söivät kuivattuja lehdeksiä mielellään. Hyvää terveysravintoa, mutta energiasisältö tais jäädä vähäiseksi.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Kovasti tuli kirotusvihreitä, eikä tällä puolen ole muokkaa toimintoa.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Oliko Sinulla käyttötarkoitus ja nimi selvillä tuolle toisen kuvan kahdenkäden työvälineelle?
Terveisin: Korpituvan Taneli
Vitsain, ainakin MarkusTuormaan mukaan (jonka askartelu artikkeleita julkaistaan myös Metsälehdessä).
Maakunta kohtainen nimi hukassa,ei enää elossa tekijöitä jotka kertoisivat millä nimellä Kainuussa kulkenut.
Tuolla työkalulla on vuoltu tynnyreitten, kirnujen ja saavien kimpien sisäpuolet.
Lehdeskerpot lampaille tehtiin meillä päin kassaralla (havu-tai hakokirveenäkin tunnettu) tai vesurilla.
Pääkuvan työväline on teroitukseltaan kuin vuolurauta. Lienekö käytössä vartettu pitkään varteen että ulottuisi ylempää lehdeksiä ottamaan?
Tuo kahdenkäden työkalu on siis kovellin. Tuo nimi vain haiskahtaa kovin uutukaiselta, ei ole mielestäni ainakaan meidän puolen perinnenimiä.
Tuo lehdesten taittoon käutetty työkalu oli ainakin meilla hyvin lyhyessä varessa.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Voipi olla kovellin. Koveltimeksi meillä sanottiin pahkakuksan sisäpuoliseen työstöön ”kysymysmerkin” malliin taivutettua veistä.
Mutta niinkuin jo aiemmin on mainittu, nimet vaihtelee maakunnittain suurestikin.
Tuormaan vitsain ei ole minullekaan tuttu nimike tuolle työkalulle.
Niin tuosta ”veitsestä”.Ties mistä liene kulkeutunut rompetorimyyjän mukana Kainuuseen. Myyjäkään ei tiennyt nimeä eikä käyttötarkoitusta.
Mutta mukava tietää alkuperäinen käyttötarkoitus.
Hyvin sopii kokoelmaan kirveitten pariin.
Tee siihen lyhyt varsi ja siihen vaikka isäs nimikirjaimet ja siteeen tervalla ja muulla hiukan ajanpatinaa, niin täydestä menee perintökaluna.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Vai että perintökalu. Jäähän ne, jollekin, minun jälkeeni. Eri asia on mitä niille sitten tapahtuu.
Pää suunta keräilyssä on kuitenkin kirveissä. Suurin osa niistä on Billnäsin kirveitä. Yksi Kellokoskelainen tuli vastikään.
Billnäs 1210 allaoleva kirves lienee maasepän takoma, valmistajan leimoja siinä ei ole. Mutta näppärä pieneen veistoon. Varrestettu jonkun muun toimesta, tehdas varrella.
Pokarasta olisi hauska tietää missä päin Suomea tuollainen on ollut käytössä. Kainuussa käytetty pokaramalli on erilainen.
Pokaran yläpuolella oleva kirves lienee ulkomaista tuotantoa ja lienee timpurin kirves. Hakkuukirveeksi liian pieni.