Jatkuvankasvatuksen hakkuu viime talvelta, 16 ha ja 1630m3. Monesti sanotaan että JK hakkuissa kertymä on pieni, mutta osaava konemies käsittelee koko palstan samalla hakkuukerralla ja osaa vaihtaa tyyliä metsän mukaan.
Jatkuvankasvatuksen hakkuu viime talvelta, 16 ha ja 1630m3. Monesti sanotaan että JK hakkuissa kertymä on pieni, mutta osaava konemies käsittelee koko palstan samalla hakkuukerralla ja osaa vaihtaa tyyliä metsän mukaan.
Metsänhoito
Mikä tässä on mennyt hyvin?
Ei mikään
Ihan hyvältä näyttää jäävå metsä paitsi nuo mutkaiset koivut.
Seuraavan kerran kun hakataan taas sitä tukkia, kuten JK-metsistä kerrotaan hakattavan, niin jääkin ihan hemmetin hieno koivumetsä jäljelle!
Ihan johdonmukaiselta nöyttää edellisten kuvien kanssa. Voimakas yläharvennus tuottaa puustoisella kuviolla tavanomaista kakkosharvennusta vastaavan poistuman, mutta jatkuvan kasvatuksen jatkuvuudesta olen huolissani. Seuraavan hakkuun jälkeen ei olekaan enää mitään jäljellä. Huonokasvuiset koivut alkaa lahota ja tilalle tulee harvakseltaan kuusia, joista ei hehtaarimääräistä kasvua ole luvassa. Jos tällainen kasvatustapa yleistyy, on meillä edessä mittava jätemetsien parannushanke. Siinä ei ainakaan ympäristö ja talous kuulu voittajiin. Joku jälkiviisas voi tuolloin sanoa, että eikö itseään maailman johtavana metsätalousmaana pitävät mitään opi edellisten sukupolvien kokemuksista.
Asia on täsmälleen niin kuin Gla kirjoitti!
Gla kirjoitti: ”Seuraavan hakkuun jälkeen ei olekaan enää mitään jäljellä. ”
Mitäs normaalin päätehakkuun jälkeen on jäljellä? Lämpölaitokselle vientiä odottava risukasa?
Tuonne näyttää kuusia siunaantuneen ennenkin, siunaantuu mahdollisesti lisääkin.
Minä en tuota nimittäisi jatkuvaksi kasvatukseksi, vaan yläharvennukseksi, jossa seuraava hakuu parinkymmenen vuoden kuluttua on avohakkuu. Jos tuossa jäävän puuston pohjapinta-ala on käyrillä, niin jälki kestää arvostelun. Hakkuun kertymästä en kyllä hinskeleitä paukuttelisi, se ei ole kovin korkea, mutta eipä ole kuvaa lähtötilanteestakaan.
Normaalisti risujen keruun jälkeen on jäljella uuden taimikon perustaminen ja edellistä puustoa parempi kasvu. Kuvan kuviossa on edessä kasvun odottelu ilman tulosta, kunnes seuraava omistaja lopulta päättää kuvion uudistaa. Ja silloin tarvitaan päätehakkuu, voimakas muokkaus sekä harvasta päätehakkuuvaiheen puustosta johtuva työläs heinäys- ja raivauskierre. Kaikki tämä siksi, että muutama vuosikymmen on täysin turhaan odoteltu menetetyn kasvun elpymistä.
Kiinnostavaa olisi tietää, perustuuko kuvan lopputulokseen päätyminen siihen, että halutaan välttää kustannuksia aiheuttavaa taimikon perustamista ja hoitoa, koska itse ei sen tuloksista enää hakkuutuloja saa. SItä en kuitenkaan ymmärrä, eikö omistaja tällöin laske arvoa metsistä luopuessaan hyväkasvuiselle taimikolle. Sellaisen arvohan palstaa myytäessä (vaihtoehtoisesti perinnön arvo) on nykymarkkinatilanteessa hyvä. Onko siis korkolaskut tehty puutteellisesti, kun kulujen minimointiin perustuvalla kannattavuudella harsintahakkuiden kannattavuuta perustellaan? Ja ellei muu auta, mukaan otetaan ympäristökortti, jonka tueksi ei kuitenkaan omaa mielikuvaa vahvempaa näyttöä löydy. Vai onko kyse täysin kritiikitömästä jk-kirjallisuuden ahmimisesta ilman minkäänlaista näkemystä metsän biologiasta.
Maisemahakkuuna ihan ok hommaa. Mutta tuottavuuden kannalta voisi laskea vaihtoehtona esim. männyn sp-hakkuuna tehtynä. ~ 80 % enemmän puuta ja korjuukulut pienemmät mottia kohti. Kasvupaikkakin ratkasee , eli jos on MT:tä tai sitä vastaavaa turvemaata, niin voisi ehkä kannattaa. Jos syntyy lisää taimia/niitä lisätään täydennyksenä, niin on 10-15 vuoden päästä ihan eri näköinen. Alkuvuodet menee elpymisessä ; kuusella voi ilmetä valoshokkia ja männyllä liian pieni PPA kasvupaikan puuntuottokykyyn nähden.
Kuusi jossa iso mutka estää tyvitukin saannin tulevaisuudessakin, olisi ehkä kannattanut laittaa jo nyt pinoon. Vain pieni yksityiskohta kuvassa mutta jos noita on enemmän, niin ei olis kannattanut kuusia jättää pystyyn.
Motomiehelle sen verran armoa, että oksaisen kuusen mutka voi olla vaikea havaita hakkuun aikana, varsinkin pimeässä. Itse olen näitä joskus kiroillut kun on vierestä otettu laadukas kuusi ja jätetty se jossa on mutka. Jatkuva kasvatus tietysti perustuu paljolti kuusialikasvokseen ja tässä näkyy kuinka haastavaa on onnistua jättämään laadukkaat kuuset. Jos siinä onnistuu niin pitää vielä onnistua olemaan vahingoittamatta niitä hakkuussa.
Noita mutkapuita valitettavasti joskus jää, vaikka ne nimenomaan on tarkoitus ottaa pois. Motomies ei kaikkea nää kun katsoo moton kopista vain yhdeltä suunnalta ja pimeäkin on saattanut vaikuttaa. PPA.t on normaaleja joten kasvutappioita ei tule sen enämpää kuin alaharvennuksessakaan. Korjuuvaurioitakaan ei ole. Seuraavassa hakkuussa otetaan taas järeytyneet havupuut pois ja tietysti myös koivuja ja toivotaan että luonto uudistaa, jos ei luonto niin sitten täydennysistutusta aukkopaikkoihin. Olen näitä harrastanut 90-luvulta asti ja ainaskin tähän mennessä luonto on hoitanut uudistuksen, kun sille annetaan aikaa. Samoin puun tuotta ja kasvu on ihan yhtä hyvää kuin alaharvennuksessa. Ainut haittapuoli on että kaikilla motokuskeilla ei tällainen hakkuu onnistu, eli ammattitaitoa vaatii, mutta eihän kaikista lääkäreistäkään tule kirurgeja.
Eli joissakin kohteissa on nyt tehty 2 (vai peräti 3) yläharvernnusta? Miltä ne näyttävät ja oletko tehnyt mainittuja täydennysistutuksia? Entä onko raivaustarvetta ollut (ennakkoraivausta tai muuta)?
Kyllähän tuollaiseen kohteeseen tehty täydennysistutus tosiaan aikaa tarvitsee, jotta seuraavalla hakkuukierroksella on hakattavaa. Alikasvoskuusella tukkipuuksi menee noilla kasvupaikoilla vähintään 100 vuotta.
Harvennusmetsään tulee kasvutappiota tavallista enemmän, jos PPA laskee n. 60% lähtötilanteesta. Varsinkin yläharvennuksissa pitäisi olla tarkkana, että jäävä puusto ei mene liian harvaksi.
Jk:ssa käy helposti niin taimettumisen mahdollistamiseksi ( esim. 27 –> 10 => 63 % ).
Osin siitä johtuu jk:n metsien tavallista selvästi heikompi kok. kasvu. Kun harvennusreaktio vielä viivästyy, niin sen jälkeinen hyvä arvokasvu ei riitä läheskään aina kompensoimaan syntyneitä lisäkuluja verrattuna nopeakasvuisempaan tiheämpään tasaikäiseen metsään.
Joo, ei tässä pitemmän päälle ole kyllä syvempää mieltä. Koivujen kasvu on jatkossakin ihan olematon. Ne olisi juuri pitänyt hakkuussa poistaa. Pienaukkoihin sitten voisi tulla ajan kanssa jotain tainta, mutta kuvan kuuset tuskin tuottavat siementä vielä 30 vuoteen.
Täydennysistutusta olen tehnyt yhteen paikkaan, sekin osoittautui muutaman vuoden päästä turhaksi. Raivaustarvetta tulee joihinkin paikkoihin jossain vaiheessa, sitäkin on tehty. Puuki on aivan oikeassa, liian voimakkaalla harvennuksella kestää aikansa ennenkuin kasvu elpyy. Koivua on jätetty tähänkin parantamaan kuusen taimettumista ja kyllä tuolla on isojakin käpyjä tuottavia kuusia jäljellä.
Mielenkiintoista olisi nähdä kuinka taimettuminen on lähtenyt käyntiin muutaman vuoden päästä. Jos taimettumista ei tapahdu niin muutama vuosi uudistusketjussa menetetään. Sillä ilman uuden metsän taimettumista niin jatkohan ei toimi. Kyllähän tuo metsä maisemametsänä toimii mutta puuntuottajalle voi kierto olla liian hidas ja epävarma.
Siitä täytyy antaa kuitenkin täydet pisteet että riistametsänähän tuo on ihan ykkönen.
Minun järkeeni yläharvennus ei ole koskaan sopinut. Että viedään metsän parhaat tukkipuut harvennuksen hinnalla! Ja ei ole vielä kukaan sen kannattavuudestakaan kunnon rätinkiä pystynyt eteen laittamaan.
Puhutaan että alta vapautuvat puut varttuvat tukiksi, mutta tapahtuuhan sitä siirtymää kuidusta tukkiin valtapuidenkin latvuksissa. Ja isompi puu kasvaa tilavuutta suuremmalla vaipalla ja suuremmalla pituudella. Jokin syyhän siihen on miksi toiset puut ovat alle jääneet. Lienee ovat heikompikasvuisia perimältään. Sitten harvennuksella pitäisi suosia näitä kruununraakkeja, joilla kestää pitkään että toipuvat edes jonkinlaiseen kasvuun. Koskaan eivät saavuta poistettujen valtapuiden kasvua ja pituutta. Ei vaikka saisivat aikaa maailman tappiin. Ja jatkuva kasvatus on oma lukunsa. Harsitut metsät uudistettiin liian tarkoin kun ei jäänyt nuorelle polvelle riittävästi varoittavia esimerkkejä. Kun on nähnyt sen kuinka harsimalla kitumaaksi taantunut kangas lähtee aurauksessa hurjaan kasvuun, niin käy hyvin äkkiä selväksi jatkuvan kasvatuksen kannattavuus. Parissa vuosikymmenessä auraukselle on kasvanut puuta moninkertainen määrä mitä harsittuun metsään viidessä vuosikymmenessä. Eikä se ole aina kuusettuminen syynä. Kyllä pohjoisen harstitut kuivahkot kankaat olivat usein sekametsiä, joissa paljon pientä mutta ikivanhaa mäntyä. Mutta kun ne eivät vain kasva.
Esim. joissain hoidetuissa kuusikoissa yläharvennuksen jälkeen kok. kasvu on ollut parempi kuin alaharvennuksen jälkeen. Silloin kokonaistuotto paranee , kun metsän arvokasvu% on suurempi kuin alaharvennuksen jälkeen olisi ollut . Riippuu monesta tekijästä mikä missäkin kannattaa. Mm . kasvupaikka, puuston tila+koko , puulajisuhteet, harvennustapa ja -voimakkuus vaikuttaa erilailla eri tapauksissa.
Harsitut kuivahkot kankaat on minun muistin mukaan ( ja yksi semmonen kuvio on vielä pystyssäkin lähistöllä) olleet useimmiten kitukasvuisia kuusikoita joista on parhaat männyt hakattu aikoinaan pois joko tervanpolttoon tai ”ylimetsän” otettu määrämitalla tukit pois. Pahimmillaan jk -hakkuut johtaa juuri tuohon loputulokseen.
Omassa metsässä löytyy harsittua osin soistunutta kuivahkoa kangasta, mäntyvaltaista. Ihan terävälatvaisia pieniä mäntyjä paljon ja tilaakin on, mutta kasvun aika on jo mennyt ja maa on muumioitunut. Tuollaisia samanlaisia oli ennen valtaosa Pohjois-Pohjanmaan harsituista metsistä. Harvoin ne mitään puhtaita kituvia kuusikoita olivat tai ovat missä niitä vielä pystyssä.
Ne on luultavasti karumpia kasvupaikkoja kuin kuivahkot kankaat. Karulla maapohjalla ei kasva juuri muuta kuin kituliaita mäntyjä ja joskus samanlaisia hieskoivuja.
Ei oo karumpia kasvupaikkoja. Hyvää kuivahkoa kangasta, joka vieressä aurattuna kasvaa niin että rutina käy! Soistuminenkaan ei syynä kun märinpien paikkojen 1980-luvun ojitus ei auttanu yhtään kasvuun. Se vain tuo maa muumioituu kun harsintaa jatkuu pitkään ja menettää täysin kasvukykynsä. Kitumaaksi taantuu hyväkin kuivahko kangas vaikka pientä sinällään hyvän näköistä mäntyä olisi paljonkin.
Niin miksi kuvat jatkuvasta kasvatuksesta on aina tällaisia, 2-harvennusta vastaavista kohteista? Miksei kuvissa koskaan näytetä luontaisesti syntyneitä taimikoita mitkä ovat juuri oikeassa tiheydessä ja niin hyvälaatuisia ettei tarvetta kalliille taimikonhoidolle ole?
Kun noita harsittuja sekametsiä Pohjois-Pohjanmaalla uudistettiin niin kertymä oli yleensä jotain 40-100m3 hehtaarilta, vaikka metsä oli usein kasvanut ennen hakkuuta kymmeniä vuosia koskematta.
Mielikuvituksen ja toiveajattelun tuotteista kun ei oikein tahdo kuvia saada.
Sekin on hyvä ottaa huomioon, että kun virkistyskäytössä olevalle alueelle tehdään päätehakkuu 400 m3/h, tuollaiseksi harsitaan nelinkertainen määrä hehtaareja saman puumäärän saamiseksi. Siinä menee isompikin virkistysmetsä pilalle.
Toki kun jk-hakkuun jälkeen kasvu hiipuu, hakkuita tehdään jatkossa yhä harvemmin. Se ehkä tietyillä tahoilla tavoitteena onkin.