Jatkuvaakasvatusta

Tässä kuva ns. harsintajätemetsästä, johon tehtiin viime talvena ylährvennus. 80-90 luvun taitteessa tehdyssä metsätaloussuunnitelmassa oli kuvio merkattu vajaatuottoiseksi ja suositeltiin avohakkuuta ja istutusta.

Että on niitä onneksi muutamia jäänyt jälkipolvien ihailtavaksi.

Kommentit (31)

  1. Kumpa vain pysyisivät pystyssä. Jos näin käy niin toimiva metsä tuosta tulee jos vain taimiainesta syntyy. MH:lla on vastaava kuvio hirvimaittemme alueella joka on hakattu jatkuvankasvatuksen idealla. Nyt siellä on ainakin lähes puolet puista nurin. Joten taitaa mennä kohta aukoksi tai sitten se kaatuilee pikkuhiljaa.

  2. Ihan ok näköistä metsää jos pysyy pystyssä. Sehän se on usein yksi ongelma noissa kohteissa. Sama voi tosin olla viljelymetsässäkin vaikeilla kohteilla, jos esim. harvennus jää liian myöhään ja tehdään liian voimakkaana.

    Kasvualuekin vaikuttaa paljon kannattavuuteen metsätyypin lisäksi. Ei tuorekangas tai mikään muun tyypin metsä kasva saman verran etelässä ja pohjoisessa. Silloin menot ja tulot suhtautuu ihan erilailla toisiinsa kannattavuuslaskennassakin. Kauneus on sitten kunkin katsojan silmissä vähän erilainen. Hyvin kasvava taimikkokin on mukavan näkönen.

    30 vuodessa taimikko ehtii kasvaa ensiharvennuskokoon ; jossain aiemminkin ja jossain vähän myöhemmin. Jäläkiviisaana voi sanoa niinkin , että 30 vuotta sitten olisi ehkä kannattanut tehdä avohakkuu vajaatuottoseenkin metsään ja ottaa silloinen hyvä kantohinta puista ja laittaa jalostetut taimet tilalle. Taloudellinen tulos olisi luultavasti ollut parempi (silloisen metsän tilanteesta riippuen) mutta metsäkuvio olisi tietysti eri näköinen nyt.

  3. Meilläpäin 30 vuodessa istutusmetsässä ei ole vielä hakattavaa. 40 vuotta niin saadaan tehdä ensimmäinen pölliharvennus, edellyttäen että kaikki toimenpiteet on tehty ja taimikko on saanut olla hirviltä rauhassa. Tuulenkaadot on ongelma myös jatkuvassa kasvatuksessa, mutta ainaskin yhtä suuri ongelma se on alaharvennuksilla ja aukkojen reunoilla.

    Kävin pari viikkoa sitten katsomassa edellisen kuvan metsää. Menomatkalla menin juuri alaharvennetun järeän kuusikon läpi, siellä oli 30% rungoista nurin. Pelko oli suuri että miten on käynyt meidän metsässä, onneksi vain muutama puu oli nurin. 30 vuoden aikana olen jo jonkinverran oppinut, miten vältetään tuulituhot. Valitettavasti niitä kuiteskin joskus tulee. Tämänkin kuvan metsästä kävin n. 4m3 kaatuneita puita hakeen polttopuiksi.

  4. Panu

    Eli missä päin, paljonko lämpösumma? Hyvillä paikoilla ensiharvennus tulee 15-20v kohdalla.

  5. Pohjois pohjanmaalla, lämpösumma lienee 950-1000

  6. Viime talven tehtiin ensimmäinen kuitupuuharvennus 1982 hakattuun istutusmetsääni

  7. Panu

    OK, itsellänikin on siellä taimikkoa ja metsää.

  8. Gla

    Voihan metsätaloussuunnitelmassa olla virheitä, myös jk-metsään tehdyssä. Kyllä kai jokainen osaa katsoa, onko runkoluku riittävä siihen, saako kuviosta 30 vuoden kasvatuksella metsän näköisen. Onko arvokasvu silti mielekkäällä tasolla, se on toinen juttu.

    Mikä oli laskentakorko metsätaloussuunnitelmassasi ja mikä on toteutunut suhteellinen arvokasvu tuona aikana?

    Edelleenkään tuolla kuviolla ei ole alikasvosta. Kun kuvan kasvupaikalla istutusmetsällä kestää 40 vuotta kasvaa ensiharvennukseen, luontaisella alikasvoksella vähintään 1,5-kertainen aika ja jatkuvan kasvatuksen hakkuissa otetaan 100 m3 tukkipuita 20 vuoden välein, jokin tässä yhtälössä ei nyt täsmää. Ei, vaikka kerrottaisiin hakkuiden välinen aika 1,5:llä ja jaettaisiin kertymä samoin 1,5:llä. Tai vaikka kahdella.

  9. Sitä voikin pohtia miten kasvu riittää harsinnan jälkeen kasvattamaan riittävästi lisää tukkipuuta esim. 20 vuodessa.

    Keski-ikäisten kuusikoiden kasvu vähenee tutkimusten mukaan n. 1- 1,5 kuutiota/v , kun PPA laskee n. 60 % . (Männyllä 1,5 -2,5 kuutiota/v) . Yksittäisten puiden paksuuskasvu kyllä paranee melko pian , jos kasvu on ollut suht. hyvä jo ennen harsintaa. Mutta esim. keskikasvuisen (4,3 mottia/v/ha) kasvupaikan kuusikko ehtisi kasvaa 20 vuodessa n. 55 -65 mottia/ha lisää puuta. Pääosa tukkipuuta jos lähtötilanne on ollut sopiva siihen. Toisaalta harsinnassa jätetyn pystypuuston (esim. 80 mottia/ha) ja kantohintojen ero olisi n. 2250 € /ha. ( – uudistuskulut & th n. 1100 € ) . 20 vuoden ajan siis olisi jäänyt 1150 € :a korkotilille säästettäväksi, jos olisi tehty uudistushakkuu. 3 %:n korolla 2075 € , kun seuraava harsinta on ajankohtainen. 70%:n tukkiosuudella harsinnan tulos olisi 2220 € . Eli harsinta tuotti 145 €/ha enemmän 20 vuodessa. Mutta koska laskelmaan pitää vielä lisätä 20 vuotiaan taimikon arvo, niin kannattavuus kääntyy toisin päin. 20 vuotiaan hoidetun taimikon arvo on vähintään 2 x vasta uudistetun alan arvo .

    Heikosti pituutta kasvaneiden ku-alikasvostaimien kasvun elpyminen saattaa sekin kestää 15 vuotta eikä aina elvy siinäkään ajassa.

  10. Keskustelusta saa käsityksen ettei jatkuvan kasvatuksen metsä taimetu. Omat kokemukset tasaikäisestä kasvatuksesta. Raivaussahalla pitää käydä useita kertoja ennenkuin on ensiharvennuskokoa. Pitäisikö siirtyä vähän kohti jatkuvaa kasvatusta ettei tulisi niin paljon taimia sahattavaksi.

  11. ”Happamia”, sanoi kettu pihlajanmarjoista.

  12. Nuo teidä laskelmat on aivan utopiaa, esim kantohintojen erotus.
    Mottiohjelma antaa näille kohtaeille ylivoimaisesti parhaan tuloksen yläharvennuksella.

  13. Puolet kuitupuuta ja puolet pikkutukkia jäävästä puustosta. Ja korjuun hinnassa on eroa päätehakkuussa ja yläharvennuksessa joka kuutiolla. Se ero kantohinnoissa on n. 6 euroa tukilla ja 4 euroa kuitupuulla. Joko meni perille. Omasta kokemuksesta ja muidenkin tiedän, että harvennukselta ei saa päätehakkuun yksikköhintoja . Yläharvennuksia voi tehdä tasaikäisiin metsiinkin vaikka jk-laskelmissa ei sitä tehdäkään.

  14. Taimien vähentäminen istutusalueilla kyllä onnistuu useimmilla uudistusaloillakin. Jos laskelmat ei kelpaa , niin ei väkisellä . Olkaa vaikka lukematta.

  15. Missä tuolta on 1… 3… 5… 7m kuusen taimet? Männyn ja koivun taimia on turha kyselläkkään. Niitä varjossa synny.
    Mäntyjä on nyt vielä seassa siksi, että joskus ollut sen verran aukkoista, että jokunen päässyt kasvuun mukaan.

  16. Pihkaniska: ”Menomatkalla menin juuri alaharvennetun järeän kuusikon läpi, siellä oli 30% rungoista nurin..”
    Niin miksi järeä kuusikko pitää alaharventaa…? Eikö harvennukset tehdä aikoja sitten ja annetaan järeytyä loput rauhassa?

  17. Gla

    Mikä olikaan Pihkaniskan viesti näissä kuvissa? Tuskin ainakaan pihlajanmarjoista keskustelu.

    Yläharvennusta käytetään jaksollisessa kasvatuksesssa ja jos tässä tapauksessa lähtökohta oli epätasainen ja vaihteleva puusto, harvennustapa oli varmasti oikea. Nyt tuloksena on melko tasarakenteinen lähes täysin yhden puulajin metsikkö, jota jk-kannattajien joukoissa joskus puupelloiksikin kutsutaan. Ihan ok sinänsä, mutta miten otsikko liittyy aiheeseen?

  18. Visakallo

    Laitatko tosiaan pihkaniska seuraavaksi kuvia niistä jk-metsän taimista!

  19. Ennen yläharvennus oli kiellettyä, jotkut metsänomistajat ovat joutuneet siitä käräjillekkin. Nyt kun menetelmän hyvät puolet on tunnustettu, on aukkouskovaiset omineet sen itselleen. Professori Kari Mielikäinen sanoi kerran että uutta metsälakia ei olisi tarvittu, jos metsälakia ei olisi tulkittu liian ahtaasti. Mielikäinen nimesi tallaisen metsänkasvatuksen, jossa joskus alaharvennettu metsä yläharvennettiin niin monta kertaa että sinne syntyi ajan myötä uusi puusto, jatketuksi jaksolliseksi metsänkasvatukseksi.

    On hyvä että nykymetsänhoidossa saa metsänomistaja valita metsänkäsittelytapansa mielensä mukaan ja soveltaa eri variaatioita, aukkohakkuuseen pakottamisen sijaan. Metsä kannatta hoitaa parhaalla mahdollisella tavalla sen mukaan minkälainen metsä on. 30 vuotta, minkä aikana olen kokeillut jatkuvaa kasvatusta, on metsän iässä lyhyt lyhyt aika. Siinä ajassa ei kerran alaharvennetusta metsästä kerkiä tulla kaikki puun kokoluokat sisältävää jatkuvan kasvatuksen metsää

  20. Visakallo

    Jos katselet aikaisempia kuviani, sieltä löytyy jatkuvan kasvatuksen taimiakin. Voin toki käydä ottamassa kuvi lisääkin.

  21. Yläharvennus ohjeineen on kyllä ollut hyvän metsänhoidon suosituksissakin jo kauan ennen uutta metsälakia. Se on varmaan totta että jotkut tulkinneet metsälakia liian ahtaasti aikoinaan. Innokkaimmat myhistyksen ukot joskus jopa ”pakottaneet” avohakkuun tekemiseen. Nyt kuitenkin vaikuttaa sitä, että jk;n firmat on omineet yläharvennuksen koska sitä ei muka käytetä tasaikäisen metsän kasvatuksessa. Saadaan tuottolaskelmat mukavasti sopivimmiksi jk:lle silläkin tavalla.

  22. PS. Jos pihlajan marjat maistuu jonkun mielestä happamilta,niin sille en voi mitään. Voisi koettaa silloin vaikka tehdä itse paremman laskelman , niin ehkä se auttaisi (?) .

  23. Gla

    ”Ennen yläharvennus oli kiellettyä, jotkut metsänomistajat ovat joutuneet siitä käräjillekkin. Nyt kun menetelmän hyvät puolet on tunnustettu, on aukkouskovaiset omineet sen itselleen. Professori Kari Mielikäinen sanoi kerran että uutta metsälakia ei olisi tarvittu, jos metsälakia ei olisi tulkittu liian ahtaasti.”

    Kyse ei ollut lain tulkinnasta, vaan asetuksesta, joka määräsi harvennuksissa poistamaan pääosin alemman jakson puita.

    Käräjille joutuminen on vuosikymmenien takaista historiaa, miksi ne tapahtumat kerta toisensa jälkeen otetaan esiin tässä yhteydessä? Virheistä on opittu, eikä niitä kukaan yritä kieltää. Tätä ei kuitenkaan pidä ymmärtää niin, että kuten todettujen virheidenkin kohdalla, uusi on aina hyvä asia ja vanha menetelmä virheellistä. Sehän olisi yhtälönä matemaattinen mahdottomuus.

    Kuten erään jk-pioneerin kirjallisuutta lukemalla jokainen helposti huomaa, kyse ei ole pyrkimyksestä löytää ihanteellinen menetelmä. Kyse on pakkomielteestä osoittaa jk hyväksi ja jaksollinen huonoksi menetelmäksi. Asioiden tarkoitushakuinen vertailu paljastaa tämän hyvin selvästi. Lisäksi mukana kuvioissa on yritys, joka hyödyntää omistajansa asemaa tutkijana. Tämän takia suhtaudun hyvin krittisesti ”tutkimustuloksiin”, joilla esim. omin silmin ja Pihkaniskankin kuvissa havaittuja ongelmia taimettumisessa ja puuston jatkokehityksessä halutaan vähätellä.

    Lukemalla maltillisempaa linjaa edustavan jk-kirjallisuutta selviää todellisuus. Ongelmat taimettumisessa, kuusettuminen, juurikääpä, puuston hidas kasvu jne. on usein merkittäviä. Tämä kyllä olisi selvinnyt lukemalla peruskoulun biologian kirjatkin, ei siihen sen mittavampaa tutkimusta enää olisi tarvittu. Siksi on hyvin erikoista, että talousmetsässä luontaista menetelmää tavoittelevat käyttävät luonnon vastaista menetelmää.

  24. A.Jalkanen

    Ei jk ole suoranaisesti luonnon vastainen kosteiden maiden kuusikoissa, etenkin korvissa. Kangasmailtakin löytyy luonnonmetsien kuusikoita, joihin metsäpalo tai muu tuho ei ole iskenyt, vaan ne ovat uudistuneet pääasiassa yksittäisten ylispuiden kuolemisen kautta, siis ”yläharventamalla”.

  25. Gla

    Toki näinkin tapahtuu, mutta kuten seurantamittauksista tiedetään, taimen kasvu rinnankorkeudelle kestää noissa olosuhteissa kymmeniä vuosia. Ei siis voida puhua tällöin talousmetsästä. Alikasvoksena kuusi kasvaa hyvin vain valopuiden alla. Mutta milläs peitteiseen metsään luodaan olosuhteet valopuille.

  26. Puuki: Ihan ok näköistä metsää jos pysyy pystyssä. Sehän se on usein yksi ongelma noissa kohteissa. Sama voi tosin olla viljelymetsässäkin vaikeilla kohteilla… Juuri noin.
    Jk:ssa se virhe vaan tehdään viisaudessaan tieten tahtoen, tasa-ikäisessä vaikeuden tai huolimattomuuden takia. Siinä on vissi ero.
    Juuripaakku kuvan puissa on heikko.Jäätynyt maa auttaisi talvella, mutta märät maat keväällä ja syksyisin (talvisin) ovat tietoinen riski.

  27. Niin mikä oli se alaharvennuksen tarkoitus?? Jos toimitaan nurinkurisesti missä hyvänsä hommassa, pieleenhän se menee. Mutta syy on toteuttajassa. Kuvan metsä tuottaa t ä y s t i h e ä n ä sen mikä on mahdollista ilman hakemalla haettuja riskejä ja tappioita.Juurikääpä hoitelee sitten loput?

  28. Kovin menee pienipiirteiseksi. Näitä harsittuja vajaatuottoisia metsiä uudistettiin 30 – 40 v. sitten valtion varoin. Näissä silloisilla Metsänparannusvaroilla viljellyissä taimikoissa on nyt nuoret kasvavat metsät. Kiertokulku jatkuu. Puhutaan kuinka asiaa pitäisi tutkia lisää, kyllä nykyisin eläkkeellä olevat metsämiehet asian muistaa ja tietää ilman tutkimistakin.

  29. Kovin on latvat olemattomia. Kasvu aivan lopputapissa vaikka vahvuutta juuri nimeksikään vielä. Kyllä noita kasvatella saa. Loppua ei näy.

  30. A.Jalkanen

    Puulajikoostumusta voidaan säädellä harvennushakkuissa poistamalla enemmän kuusia ja suosimalla valopuita (mänty, koivu, haapa) jos on tarkoitus saada kuusen taimia alikasvokseen. Joitakin isoja kuusia jätetään siemenpuiksi. Jos lähtökohtana on tasarakenteinen kuusikko, jossa ei ole alikasvosta, lähtökohta jk:lle on huono, ja aluksi voi olla syytä tehdä avohakkuu/kaistalehakkuu. Alikasvoskuusen kasvunopeus riippuu olosuhteista, ei se aina vie kymmeniä vuosia, kuten koivujen alla kasvavista kuusista nähdään.

  31. Gla

    Tässä se luontaisen menetelmän sovellut talousmetsään tuleekin. Alikasvoksena saadaan kuusta, jos lähtöpuusto on sekametsää tai valopuita. Kun alikasvoskuuset varttuvat hakattavaan kuntoon, on meillä jatkuvan kasvatuksen tuloksena saatu kuusikko, joka ei enää uudistukaan riittävän hyvin. Ajaudutaan tilanteeseen, jossa täytyy tehdä avohakkuu.

    Tämä on mielestäni ihan järkevä tapa toimia, mutta jatkuvaa kasvatusta se ei ole. Jaksollisessa puhutaan kaksijaksosesta kasvatuksesta. Sekametsässä tätä voi ehkä viedä aavistuksen jatkuvan suuntaan, koska erirakenteisuus ei niin selkeästi muodostu kahdesta puulajista/kokoluokasta. Kuusille voidaan tehdä yläharvennus, mutta kun kuuset loppuu, on edessä päätehakkuu ja kierron aloittaminen uudestaan.

    Kiertoaikojen pidennyshän on yhtenä tavoitteena ja se onkin varmasti hyvä ajatus. Ei luonnolle ole hyvä asia, että intensiivisen kasvatuksen tuloksena tehdään päätehakkuu 40-60 vuoden välein, vaikka puuston kasvu hyvää olisikin. Tiettyä tasaisuutta luontokin kaipaa. Jos kaksijakoisesella tai sen jatkuvaan kallistuvalla sovelluksella saadaan kiertoaika nostettua n. 100 vuoden suuruusluokkaan, sehän olisi erinomainen asia. Tietysti kuusen jalostushyöty menetetään, kun kuusen uudistuminen perustuu luontaiseen materiaaliin, mutta hyvin hoidettuna silläkin saadaan hyvä lopputulos.

Metsänhoito Metsänhoito