Tässä omalta tilukselta aikoinaan, -93 tehty jatkuvan kasvatuksen kokeilualoitus. Poistettiin vain suuremman pään runkoja, joista muodostui kuvan kokoisia aukkoja. Alueella oli silloin sekakokoista puustoa, joka harvennettiin näiden kokeilutulosten perusteella aivan tavanomaisesti. Maapohja karumman pään MT. Taustan lumisemmat alueet vastaavien runkojen poiston jäljiltä, lopputuloksena vain aukon viereinen puusto lihonut. Eli JK muuttui yläharvennukseksi.
Sama huomio itsellä. Ei tahdo kuusikko oikein taimettua korpikuusikoita lukuunottamatta. Varsinkin jos on ollut tiheä ja kunttaantunut.
Elinvoimaiset taimet löytyvät koivujen ja mäntyjen alta.
Siksi olen päätellyt, että mänty/ koivuvaiheen jälkeen helposti syntyvä kuusikko kannattaa harventaa pari kertaa ja uudistaa metsä voimakkaalla hakkuulla taas mänty/koivu/sekametsäksi.
Kuvassa on juurikin käynyt niin, että jäljelle jäänejääneet puut ovat vieneet kaiken kasvu voiman. Nuo pienaukotkaan ei taimetu, jos eivät ole tarpeeksi isoja. Ja pienaukkoja tai isompia aukkoja ei kannata tehdä kuin kohtiin, joissa kaikki puut on tukkikokoista.
Lähistöllä on toinen kohde, jossa laidunalueen harvaa ensiharvennuspuustoa täydennettiin pottitaimikuusilla. Nyt alueen isoimpia puita poistettiin ja aukkopaikat täydennetään samalla kaavalla. Istutetut taimet ovat nyt kahden kuidun kokoisia….Mielestäni JK vaatii keinollista uudistamista, siinä missä muutkin menetelmät.
Mielestäni metsät uudistuvat hyvin ilman viljelyäkin, mutta menetelmä pitää olla oikea. Ja riski luontaisessa uudistamisessa on riittävän hyvän taimikon aikaansaamisessa kohtuullisessa ajassa. Tosin riski on myös kalliissa keinollisessa uudistamisessa, jos taimikkoa kohtaa tuho.
Ihan mielenkiitoine tuo kuusi metsän ”jatkuva kasvatus” varmistamalla uudistuminen pottitaimilla. En kuitenkaan loputtomiin kasvattaisi puhdasta kuusikkoa.
Ehkäpä sentään pottitaimilla, kuin ruotsalaiseen uuteen ideaan perustuen, eli havupuut pois hakkaamalla ja jatkamalla kasvatusta luontaisella koivikolla…meillä monesti kun käy toisinpäin. Mitähän meinaavat tehdä tuolla koivulla…
http://www.atl.nu/skog/skogsagare-ska-fa-verktyg-for-bjork/
Itse olen kanssa työissäni huomannut että aika harvoin vahvan kuntan kohdat jk-metsässä taimettuvat. Minusta näihin sopisi paremmin pienaukot jotka sitten istutetaan normaaliin tapaan. Sama menetelmä sopii hyvin myös taajamien puistometsien uudistamiseen.
Aivan liian pieni aukko taimettumista ajatellen. Pitäisi olla niin iso että kuntta alkaa maatua ja koivun vesojakin tulemaan.
Isoimpien puiden systemaattinen poisto estää tehokkaasti tarpeeksi runsaan siemennyksen. Ja myös niitä pienempiä puuryhmiä tulisi avata.
Kuusen siementen leviämistä ei kannata pähkäillä. Ne siirtyvä keväthangilla lentosiipensä avulla jopa satoja metrejä.
Paksu kuntta estää taimettumisen.
Niinpä, nyt ootte homman ytimessä. Nimittäin tälläisissä kohteissa näkee usein esiteltävän jatkuvaa kasvatusta, kuusikoita joista ”vain poimitaan 15 vuoden välein isoja runkoja”.
Jos 15 vuoden välein poimisi tukkeja, kyllä kai jossain vaiheessa metsä on niin harva, että alkaa taimettua? (Suojuspuuasento)
Kuinka paljon aiheutuu tästä kasvutappioita?
Vai kannattaisiko kuusikko vain hakata parilla voimakkaalla hakkuulla ja pyrkiä valopuiden uudistumiseen ja kuusi uudistuisi näiden alle?
Minusta valopuulajit ovat tärketärkeässä roolissa jatkuvassa kasvatuksessa ja niiden uudistamiseksi tarvitaan myös voimakkaita uudistushakkuita.
Tuosta lunttasin vielä Jk- oppikoppikirjasta.
Pelkkä poimintahakkuu ei riitä metsikössä, jossa alikasvosta ei ole, vaan pitäisi tehdä suojuspuuhakkuu yläharvennuksena, eli käytännössä vain kuitukokoista puuta ja pienikokoisia tukkeja jäisi. N.200kpl/ha
Tämä yhdistettynä pienaukkohakkuuseen mahdollistaa myös valopuulajien uudistumisen.
Taloudellisesti yhtä kannattavaksi tasaikäiskasv. kanssa jk-hakkuita on melko vaikea saada hyvin kasvavilla mailla. Rehevillä mailla ei edelliset ajourat ei yleensä uudistu tarpeeksi , jos niitä ei jotenkin muokata. Taimet jäävät pieniksi pienaukoillakin, mutta uudistuskuluissa tulee säästöä ; tosin säästöä saa myös luont. uudistamalla ja taimien kasvu on silloin parempaa.
Jk:ssa korjuukulut/m³ on jonkin verran suuremmat mutta suurempi neg.vaikutus tulokseen on jäävän puuston pääomakulut, joiden mukaan laskeminen voi unohtua kokonaiskustannuksista. Niitä kuluja tasoittaa vähän lyhyemmät hakkuiden välit ja hoito-ja uudistuskulujen vähäisempi määrä.
Nuo pääomakulut on mietityttänyt, että onko niiden aiheuttama menetys kovin suuri jäävän puuston osalta, jos jäävä puusto on lähinnä kuitupuuta ja pienikokoista tukkia?
Näiden kuitupuiden hakkaamisesta ei juuri synny tulosta, mutta ne olisivat seuraavassa hakkuussa tukkikokoista. Niiden arvohan kasvaa aika merkittävästi.
Jos jK:ssa taimettuminen ei pysy kestävänä tai metsä jää hakkaamatta, eli kunttaantuu, johtaa se lopulta uudistuspainotteiseen hakkuuseen.
Metlan tutkimuksissa mm. On pienaukot taimettuneet hyvin, tietysti hitaammin, kuin istutetut uudistusalat. Maanmuokkauksella ei ole ollut suurta merkitystä taimettumiseen pienaukoissa.
Jos metsä on kauttaaltaan tukkikokoista, eikä alikasvosta ole, johtaa se jk- oppien mukaan uudistushakkuuseen. (Avohakkuu, suojuspuuhakkuu, siemenpuuhakkuu, kaistalehakkuu) Varttuneen kuusikon uudistaminen poimintahakkuilla on todettu huonosti kannattavaksi.
Vähän keinotekoisia on joskus nuo rajat jk:n ja muunlaisten hoitohakkuiden välillä. Iät ja ajat on tehty mm. kaistale – ja suojuspuuhakkuita.
Taimettumisherkkyys on riippuvainen monesta eri tekijästä eikä esim. paksuhko sammaleinen pienaukkokaan metsity kunnolla , ellei ole märkää rahkasammalta.
Kuitupuukokoiset puutkin on huonoja siementämään uutta puusukupolvea. Arvokasvu on hyvä, joten se on positiivista, kunhan vain harvennusreaktio ei viivästy liiaksi. Kuusella se on yleensä nopea, mutta liian harva asento vähentää silti aika paljon tilavuuskasvua.
Tukkipuukokoiset tekee siementäkin paremmin , jos ovat tehdäkseen.
Tukkipuumänniköissähän voi hyvin tehdä jk-hakkuun (nimellä)
tiheän simenpuuhakkuun esim. maisemasyistä. Ei sitä tarvitse avohakata ”jk-oppienkaan” mukaan.
Nimenomaan, niin kuin Puuki totesi, voi raja olla aika häilyvä, ja tilanteen mukaan ja metsänomistajan painotuksesta riippuen pitää valita järkevin toimenpide.
Usein vain olen itsekin törmännyt siihen, että jk olisi vain vanhhojen naavaisten kuusikoiden harsintaa. Kieltämättä sellainen kuva on vähän jäänyt joistain mainoksista.
Niin, ne erot jk:n ja tasaikäisen välillä tulee pääasiassa vasta hakkuutavassa. Mutta miten esim. männiköissä onnistunee uuden sukupolven suurimpien puiden hakkuu, kun niistä männyn taimista, jotka pääsee kasvamaan muita nopeammin tulee yleensä myös kaikkein paksuoksaisimpia.
Jk:ssa ja itsekin olen pyrkinyt nuo paksuoksaiset hakkaamaan ensimmäisenä.
Männyn laatukasvatuksessa neuvotaan tekemään ensiharvennus laatuharvennuksena riittävän ajoissa, ennen kuin parempilaatuiset lisävaltapuut syrjäytyvät.
Eli ylä- laatuharvennus tasaikäisessä männikössä.
Jos Männikkö on erirakenteinen, isojen puiden poimintahakkuu.
Hmm. Mitäs tuleekaan mieleen metsästä, jossa on vain 200 runkoa kuitu/pikkutukkirunkoja hehtaarilla ja muu alue taimikkoa…kyllä, harsintametsät vuosisadan takaa.
Onko havaintoja, että nämä harsintametsät olisivat kasvaneet huonosti?
Omien havaintojen mukaan alikasvokset lähtevät kovaan kasvuun.
Tietysti jo edellä mainitut laatuviat ovat mahdollisia ja juurikääpäriski on Suurempi.
Lisäys
Tuon suojuspuuhakkuun seurauksena pitäisi siis saada myös koivua ja mäntyä väljimpiin kohtiin. Eli uuden taimikon aikaansaaminenhan siinä on osin kysymyksessä. Usein kyllä näyttää suojuspuuasennossa kuusipainotteinen olevan uusi taimikko.
No, itsellä on jonkinverran torpparijaon aikaisia määrämittahakkuiden alikasvoksesta syntyneitä metsiä ja niiden kitumisesta voin päätellä miten järkevää se on. 90 vuotta mittarissa hakkuista, kuusikko keskimäärin kahden tukin koossa, harvennettu 70 luvulla ja 2000-luvun alussa. Nyt yritetään saada kaikista tukkirunkoja. Laho ei ole ollut ongelma, mutta kasvun hiipuminen juuri tärkeimmän arvokasvun vaiheessa.
Ei vaan viitsi vetää tiluksista yli puolta kerrallaan nurin ja uusiksi. Tästä syystä hakkuut on tehtu reunametsän siirtoina ja nyt viimeinen harvennus yläharvennuksena. Jotta seuraavillakin sukupolvilla on metsää.
Kasvavatko vähän narulla maalla?
Täytyy myöntää, että pelkkä mäntyjen harsinta ei ole kestävällä pohjalla. Alikasvoskuuset kasvavat kohtuullisesti mäntyjen alla karullakin maalla, mutta kasvu loppuu melko aikaisin. Olen siitä päätellyt, että kun Männikkö harvennetaan siemenpuuasentoon, täytyy tässä vaiheessa kaataa alikasvoskuuset viimeistään pois. Jos ei ole aikaisemmin raivailtu, voi suurimmista kuusista saada tyvestä yhden tai kaksi tukkia.
Karulla maalla
Ja voihan niitä alikasvoksia jättää männyn siemenpuuhakkuussakin täydennykseksi. Kasvavat alkuun hyvin, mutta poistetaan ensiharvennuksessa.
Tuolla toisessa keskustelussa Kuusessa olia oli kokeillut siemenpuuasentoa ja kuusen harvaa istutustiheyttä. Tämä on maanmuokkauksineen taimettumisen kannalta varmasti parempi.
https://www.metsalehti.fi/lukijoiden-kuvat/kuolevat-siemenpuut-2/
Tuossa kuvassa näkyvät kuoren alla olevat vauriot, tämä runko yksi reunametsän kuolleista puista, kuoli vuoden myöhemmin.
Perhana, tuo kommentti piti tulla mun metsätuhokuvaan…pahoittelut