Siinä saattaisi olla ympäristöteko. Arvaus. Kuvaajan selän takana on jokin vesistö ja veden virtaussuunta vesistöä kohti. Ojassa katko ja pieni poterokin taitaa olla. Veden virtaus katkeaa ojan päässä ja muokatulta haakkuualalta virtaavan veden mukana oleva humus ja kiinteät aineet painuvat poteron pohjaan, eivätkä ajaudu vesistöön? Yli vuotava vesi on puhtaampaa ja mökkiläiset kiittävät.
Noin juuri tehtiin minunkin rannan lähellä olevan tilan muokkauksella. Oja jätettiin avaamatta parikymmentä metriä ennen vesistöä. Jarrua humukselle ja hyvä niin.
Ei voi olla totta! Porukka on niin maan perusteellisesti ajan hermolla olevinaan ja hämmästelee kaivukatkoa ja laskeutumisallasta.
Näitähän on tehty ainakin kolmenkymmenen vuoden ajan. Oletteko te olleet koko sen ajan kellarissa, vai muuten pimennossa.
laskeutumisaltaita on ruoppailtu, kun ne alkavat täyttyä, mutta onpa pari veijaria täällä kasvattanut kirjolohiakin niissä. Hyvin kasvaa, mutta kertovat kaupasta saavansa halvemmalla.
Eipä tuossa laskeutumisallasta näy, jos ei ole taustalla. Laaja ja turha soistuva paikkahan tuohon on tehty. Itselle olisin tehnyt altaan edessä näkyvään ja alempana olevaan pitkään ojaan niin, että oja olisi vähän suurempi ja oja jäisi vettä sitten puolilleen, tekemällä pato turvemaasta (sitä näkyisi olevankin) jonnekin näkyvän ojan päähän.
Tai sitten tuon katkon kohdalle kaivanut ojat molemmin puolin, jotka laskevat edessä näkyvään ojaan niin, että tuo soistuva kohta jäisi aivan minimaaliseksi.
Ei oikein aukea minulle, mitä tässä kuvassa esitetään. Onko siinä sananmukaisesti kaivukatko, eli ojantekijä on jostain syystä vain jättänyt ojankaivun kesken.
Etualalla on tavallinen kaivukatko joka hidastaa veden virtausta
ja maa-ainesten kulkeutumista eteenpäin.
Kaivukatkojen lisäksi ojiin tehdään yleensä lietekuoppia ja myös laskeutusaltaita, joita tuossa kuvassa ei ole.
Kyllä tuossa ”laskeutumisaltaassa” kasvaisi aika kuivia kirjolohia. Kuvan perusteella voisi yhtä hyvin kuvitella, että virtaussuunta voisi olla kuvaajan naamasta poispäin, koska se vähäinen vesi on ojan perällä, jolloin kuvaajan takana olisi ehkä jokin lätäkkö, jota ei haluta kuivata.
Voi olla myös niin, että kello on lyönyt 4 ja kaivaja on lopettanut työt ja siirtynyt seuraavalle työmaalle, koska on käsketty niin.
Kuva lähettäjä varmaan kertoo vastauksen arvoitukseen.
Selän takana n.3ha ojamätästys alue, jonka vesi purkaa tämän ojankautta. Maa savihiesua joka lähtee aika herkästi virtaavan veden mukaan. Pidättää vettä n.20metrin matkalle ojaan katkon yläpuolelle.
Jos virtaama kasvaa sulamisvesien aikana padon yläpuolella ja hiesu lähtee liikkeelle niin se kasvattaa ittensä padon tasalle ja siitä alkaa vyöryä etiäpäin.
Kaivukatkoja on tehty niinkin, että ojan loppupää käännetään sivulle ja jatko alapuolelle aloitetaan poikittaisella pätkällä.
Kuitenkin tarkoitus on pysäyttää liete ja yhtään ei haittaa, vaikka siinä olisi isompikin syvänne.
Lähinnä kosmetiikkaa. Todellista vaikutusta ei juurikaan ole. Vesistöt likaantuu koko ajan lisää. Venäjän karjalassa on kiva välillä käydä kun vedet on kuin kristallia. Ei ojituksia, eikä maanmuokkauksia. Meidän vesistöt on jo tunturilapin korkeudelle asti pilattu. Tämä on hinta tehometsätaloudesta jota monikaan ei mieti.
Kovin ruskealta eli ei niinkään kristallin kirkkaalta Venäjän puolelta tulevat vedet näyttävät jotka Pieliseen laskevat. Suovesi on aina ruskeata, oli sitten suo kaivettua tai ei. Suomen vedet ovat nykyään puhtaampia kuin pitkiin aikoihin. En lähtisi valittamaan.
Kuvan kaivukatkon saa hyvin toimivaksi parilla lisäojalla. Ei mitään ongelmaa.
Vissähän visaisessa todellisuudessa täällä jotkut elävät. Kyllä täällä pohjoisessa veden laatu on viimeisinä vuosikymmeninä romahtanut. Enää ei keitellä kahvia jokivesiin. Kannattaisi käydä oikeasti siellä rajan takana katselemassa, eikä Pieliseen laskevia humusvesiä taivastella. Kaivukatkot ei pysäytä ravinteita, vaan raskaimpia maa-aineksia jossain määrin.
No silmät auki sitten ja tulepas katselemaan vesiä muuallakin kuin savon suurissa järvissä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana tilanne on ollut todella huono ja pahentunut koko ajan. Ruotsin vieraat viime kesänä ihmettelivät, että mitä pohjoisen Suomen vesille on oikein tapahtunut.
Heikentynyt on sangen monen järven kunto, jos vaikka niihin virtaavat vedet metsistä ovatkin parantuneet.
Kun vesi tulee sammaloitunutta ojaa pitkin, se kyllä kirkastuu. Suovesissä ei juurikaan ravinteita ole, vaikka niissä humusta onkin väriä antamassa.
Monissa järvissä on pohja noussut turvekuralla jopa metritolkulla. Juuri kaivetut ojat kuljettavat maata runsain mitoin, kunnes niiden pinnat sammaloituvat.
Myös hakkuutyömaiden pintamaasta irtoaa valtavasti mutaa ja ravinteita. Varsinkin avohakkuun, maanmuokkauksen ja kantojen repimisen jälkeen.
Hakkuutähteistäkin syntyvät ravinteet huuhtoutuvat ja jos ne huuhtoutuvat ojiin, niin järvistähän ne löytyvät.
Hakkuuaukko on verrattavissa avoimeen turvesuohon, taikka syksyllä kynnettyihin viljelypeltoihin.
En ymmärrä tuota Venäjä-vertausta. Siellä tehdään lähes pelkästään suuria avohakkuita, mutta vain Suomessa tehtävistä avohakkuista on vesistöille haittaa. Osaisivatko arvon herrat selittää tämän ristiriidan?
Pintavalutuskentät pidättää parhaiten ravinteita ja humusta.
Niiden ja muiden ympäristöä suojelevien rakenteiden avulla
kunnostusojienkin vedet puhdistuu yleensä jo kohtalaisen hyvin.
Turvesoilla voi olla hankalampi saada irtohumus pysymään pois vesistöistä, mutta jos pintavalutusalue on tarpeeksi laaja, niin toiminee se sielläkin. Pelloilta tulevien vesien puhdistukseen tehdään joskus myös laajoja laskeutusaltaita, joissa veden virtaus pienenee ja sakka ravinteineen painuu pohjaan.
Turpeen nostoa pystytään tekemään myös ilman ojien kaivua.
Silloin ympäristöhaitat jää pieniksi.
Ei niitä hakkuu alueiltakaan tulevia vesiä saa enää nykyisin johtaa suoraan vesistöihin, kuten joskus 60-70-luvuilla on tehty, ja hyvä niin.
Noita hiekkapatjoja syntyy ilman noita kaivukatkojakin kumpuilevaan maastoon veden virtaamien vaihdellessa hieta-/hiesumailla, savea noihin patjoihin ei paljonkaan jää vaan vesi vie mukanaan.
Syksyllä kattelin että yhden varsitien ojassa tasaisemmalla osuudella olisi 30m matkalla saman numeroinen hiekkapatja kuutioina, ylempänä rinteessä vesi syönyt ojanpohjaa ja penkat vajonneet alas osittain.
Näissä hieta-/hiesumaissahan saven osuus vaihtelee kovasti, käytännössä vasta näkee miten homma toimii; nyt ei auta muu kuin nostella hiekat kyytiin.
70-luvun alussa tehdyt metsäojat hieta-ja hiesumailla muutti kohtalaisen ison lammen veden savisekaiseksi n. 10 vuoden ajaksi. Yhden eniten syöpyneen oja päähän syntyi muutaman aarin kokoinen ”hiekkarantakin.”
Salaojat saostuskaivoineen olisi parhaita ojia, jos niitä pystyisi metsämaillekin tekemään.
Maanmuokkausalueille ei tehdä suunnitelmia, eikä vähäisiäkään vesiensuojelutoimia kaivussa. Lisäksi tulva-alueita muokataan surutta. Eräässä jokivarressa kova virta levitti tulva-aikaan mättäät kokonaan menemään virran mukaan.
Eipäs nyt yleistetä sitolkka. Jos missä on edistytty, niin juuri näissä maanmuokkaus- ja vesiasioissa ollaan, – ja paljon. Suomi on nykyään millä tahansa mittarilla mitattuna vesiensuojelun mallimaa.
Kun täällä on asiantuntojoita, niin kysynpä, että minkälainen vesiensuojelusuunnitelma vaaditaan, kun isäntä menee vanhalla öökkerillään kaivelemaan aukollensa. Tehdäänkö pintavaluntakenttiä ja kuka hyväksyy luvat ja tarkastaa työn.
Metsänhoito
Miksi tuoho on tommone pato jätetty.
Mitä kuvaajan selän takana on?
Onko siellä kenties lähe.
Siinä saattaisi olla ympäristöteko. Arvaus. Kuvaajan selän takana on jokin vesistö ja veden virtaussuunta vesistöä kohti. Ojassa katko ja pieni poterokin taitaa olla. Veden virtaus katkeaa ojan päässä ja muokatulta haakkuualalta virtaavan veden mukana oleva humus ja kiinteät aineet painuvat poteron pohjaan, eivätkä ajaudu vesistöön? Yli vuotava vesi on puhtaampaa ja mökkiläiset kiittävät.
Noin juuri tehtiin minunkin rannan lähellä olevan tilan muokkauksella. Oja jätettiin avaamatta parikymmentä metriä ennen vesistöä. Jarrua humukselle ja hyvä niin.
Ei voi olla totta! Porukka on niin maan perusteellisesti ajan hermolla olevinaan ja hämmästelee kaivukatkoa ja laskeutumisallasta.
Näitähän on tehty ainakin kolmenkymmenen vuoden ajan. Oletteko te olleet koko sen ajan kellarissa, vai muuten pimennossa.
laskeutumisaltaita on ruoppailtu, kun ne alkavat täyttyä, mutta onpa pari veijaria täällä kasvattanut kirjolohiakin niissä. Hyvin kasvaa, mutta kertovat kaupasta saavansa halvemmalla.
Eipä tuossa laskeutumisallasta näy, jos ei ole taustalla. Laaja ja turha soistuva paikkahan tuohon on tehty. Itselle olisin tehnyt altaan edessä näkyvään ja alempana olevaan pitkään ojaan niin, että oja olisi vähän suurempi ja oja jäisi vettä sitten puolilleen, tekemällä pato turvemaasta (sitä näkyisi olevankin) jonnekin näkyvän ojan päähän.
Tai sitten tuon katkon kohdalle kaivanut ojat molemmin puolin, jotka laskevat edessä näkyvään ojaan niin, että tuo soistuva kohta jäisi aivan minimaaliseksi.
Ei oikein aukea minulle, mitä tässä kuvassa esitetään. Onko siinä sananmukaisesti kaivukatko, eli ojantekijä on jostain syystä vain jättänyt ojankaivun kesken.
Etualalla on tavallinen kaivukatko joka hidastaa veden virtausta
ja maa-ainesten kulkeutumista eteenpäin.
Kaivukatkojen lisäksi ojiin tehdään yleensä lietekuoppia ja myös laskeutusaltaita, joita tuossa kuvassa ei ole.
Tilan rajasta alkaa varmaankin perattu oja.
Kyllä tuossa ”laskeutumisaltaassa” kasvaisi aika kuivia kirjolohia. Kuvan perusteella voisi yhtä hyvin kuvitella, että virtaussuunta voisi olla kuvaajan naamasta poispäin, koska se vähäinen vesi on ojan perällä, jolloin kuvaajan takana olisi ehkä jokin lätäkkö, jota ei haluta kuivata.
Voi olla myös niin, että kello on lyönyt 4 ja kaivaja on lopettanut työt ja siirtynyt seuraavalle työmaalle, koska on käsketty niin.
Kuva lähettäjä varmaan kertoo vastauksen arvoitukseen.
Selän takana n.3ha ojamätästys alue, jonka vesi purkaa tämän ojankautta. Maa savihiesua joka lähtee aika herkästi virtaavan veden mukaan. Pidättää vettä n.20metrin matkalle ojaan katkon yläpuolelle.
Miten tuo toimii kovan kevätvirtauksen tai rankkasateen aikaan? Onko vaara, että tulva syökin ojan syvemmäksi ja savihiesu lähtee liikkeelle?
Jos virtaama kasvaa sulamisvesien aikana padon yläpuolella ja hiesu lähtee liikkeelle niin se kasvattaa ittensä padon tasalle ja siitä alkaa vyöryä etiäpäin.
Kaivukatkoja on tehty niinkin, että ojan loppupää käännetään sivulle ja jatko alapuolelle aloitetaan poikittaisella pätkällä.
Kuitenkin tarkoitus on pysäyttää liete ja yhtään ei haittaa, vaikka siinä olisi isompikin syvänne.
Lähinnä kosmetiikkaa. Todellista vaikutusta ei juurikaan ole. Vesistöt likaantuu koko ajan lisää. Venäjän karjalassa on kiva välillä käydä kun vedet on kuin kristallia. Ei ojituksia, eikä maanmuokkauksia. Meidän vesistöt on jo tunturilapin korkeudelle asti pilattu. Tämä on hinta tehometsätaloudesta jota monikaan ei mieti.
Kovin ruskealta eli ei niinkään kristallin kirkkaalta Venäjän puolelta tulevat vedet näyttävät jotka Pieliseen laskevat. Suovesi on aina ruskeata, oli sitten suo kaivettua tai ei. Suomen vedet ovat nykyään puhtaampia kuin pitkiin aikoihin. En lähtisi valittamaan.
Kuvan kaivukatkon saa hyvin toimivaksi parilla lisäojalla. Ei mitään ongelmaa.
Vissähän visaisessa todellisuudessa täällä jotkut elävät. Kyllä täällä pohjoisessa veden laatu on viimeisinä vuosikymmeninä romahtanut. Enää ei keitellä kahvia jokivesiin. Kannattaisi käydä oikeasti siellä rajan takana katselemassa, eikä Pieliseen laskevia humusvesiä taivastella. Kaivukatkot ei pysäytä ravinteita, vaan raskaimpia maa-aineksia jossain määrin.
Eipä tainnut sitolkka arvatakaan, kuinka paljon meikäläinen on siellä rajan takana elellyt..
No silmät auki sitten ja tulepas katselemaan vesiä muuallakin kuin savon suurissa järvissä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana tilanne on ollut todella huono ja pahentunut koko ajan. Ruotsin vieraat viime kesänä ihmettelivät, että mitä pohjoisen Suomen vesille on oikein tapahtunut.
Heikentynyt on sangen monen järven kunto, jos vaikka niihin virtaavat vedet metsistä ovatkin parantuneet.
Kun vesi tulee sammaloitunutta ojaa pitkin, se kyllä kirkastuu. Suovesissä ei juurikaan ravinteita ole, vaikka niissä humusta onkin väriä antamassa.
Monissa järvissä on pohja noussut turvekuralla jopa metritolkulla. Juuri kaivetut ojat kuljettavat maata runsain mitoin, kunnes niiden pinnat sammaloituvat.
Myös hakkuutyömaiden pintamaasta irtoaa valtavasti mutaa ja ravinteita. Varsinkin avohakkuun, maanmuokkauksen ja kantojen repimisen jälkeen.
Hakkuutähteistäkin syntyvät ravinteet huuhtoutuvat ja jos ne huuhtoutuvat ojiin, niin järvistähän ne löytyvät.
Hakkuuaukko on verrattavissa avoimeen turvesuohon, taikka syksyllä kynnettyihin viljelypeltoihin.
En ymmärrä tuota Venäjä-vertausta. Siellä tehdään lähes pelkästään suuria avohakkuita, mutta vain Suomessa tehtävistä avohakkuista on vesistöille haittaa. Osaisivatko arvon herrat selittää tämän ristiriidan?
Pintavalutuskentät pidättää parhaiten ravinteita ja humusta.
Niiden ja muiden ympäristöä suojelevien rakenteiden avulla
kunnostusojienkin vedet puhdistuu yleensä jo kohtalaisen hyvin.
Turvesoilla voi olla hankalampi saada irtohumus pysymään pois vesistöistä, mutta jos pintavalutusalue on tarpeeksi laaja, niin toiminee se sielläkin. Pelloilta tulevien vesien puhdistukseen tehdään joskus myös laajoja laskeutusaltaita, joissa veden virtaus pienenee ja sakka ravinteineen painuu pohjaan.
Turpeen nostoa pystytään tekemään myös ilman ojien kaivua.
Silloin ympäristöhaitat jää pieniksi.
Ei niitä hakkuu alueiltakaan tulevia vesiä saa enää nykyisin johtaa suoraan vesistöihin, kuten joskus 60-70-luvuilla on tehty, ja hyvä niin.
Noita hiekkapatjoja syntyy ilman noita kaivukatkojakin kumpuilevaan maastoon veden virtaamien vaihdellessa hieta-/hiesumailla, savea noihin patjoihin ei paljonkaan jää vaan vesi vie mukanaan.
Syksyllä kattelin että yhden varsitien ojassa tasaisemmalla osuudella olisi 30m matkalla saman numeroinen hiekkapatja kuutioina, ylempänä rinteessä vesi syönyt ojanpohjaa ja penkat vajonneet alas osittain.
Näissä hieta-/hiesumaissahan saven osuus vaihtelee kovasti, käytännössä vasta näkee miten homma toimii; nyt ei auta muu kuin nostella hiekat kyytiin.
70-luvun alussa tehdyt metsäojat hieta-ja hiesumailla muutti kohtalaisen ison lammen veden savisekaiseksi n. 10 vuoden ajaksi. Yhden eniten syöpyneen oja päähän syntyi muutaman aarin kokoinen ”hiekkarantakin.”
Salaojat saostuskaivoineen olisi parhaita ojia, jos niitä pystyisi metsämaillekin tekemään.
Maanmuokkausalueille ei tehdä suunnitelmia, eikä vähäisiäkään vesiensuojelutoimia kaivussa. Lisäksi tulva-alueita muokataan surutta. Eräässä jokivarressa kova virta levitti tulva-aikaan mättäät kokonaan menemään virran mukaan.
Eipäs nyt yleistetä sitolkka. Jos missä on edistytty, niin juuri näissä maanmuokkaus- ja vesiasioissa ollaan, – ja paljon. Suomi on nykyään millä tahansa mittarilla mitattuna vesiensuojelun mallimaa.
En ala inttämään, se on sinun mielipide. Omani on aika lailla eri.
Kun täällä on asiantuntojoita, niin kysynpä, että minkälainen vesiensuojelusuunnitelma vaaditaan, kun isäntä menee vanhalla öökkerillään kaivelemaan aukollensa. Tehdäänkö pintavaluntakenttiä ja kuka hyväksyy luvat ja tarkastaa työn.
Enkä nyt tarkoita ojitusta. Edes ojitusmätästyt aukole tehtynä ei ole virallisesti ojitusta.