Mitä mieltä olette? 1997 uudistettu kuusikko, äestys ja rauduskoivun istutus. Kerran harvennettu energiapuuksi, nyt poistan loput vialliset ja alakynteen jääneet koivut, tarkoitus jättää n. 300 kpl koivuja, ja raivurilla hoitaa kuusen- ja männyntaimikko sopivaksi. Toiveena että kuusikon e-harvennuksessa koivut pois tukkikokoisena. Kuuset nyt n.2-3 metrisiä eli kopista näkee vielä ottaa koivuja, ja koivut sen verran pieniä että saa nostettua ajouralle kaadettavaksi. Onko parempia ideoita?
Mikäpäs siinä.
Itselläni nuo on onnistuneet välttävästi 1/3 kokeilustani. 2/3:ssa ongelma on ollut se, että kuusikko on sotkeutunut koneen pyöriin ja ketjuihin niin pahasti että jäänyt runkoluvultaan vajaaksi/aukkoiseksi. Joissain tapauksissa olen ollut huomaavinani jopa eroja konemiesten hakkuutyylissä -menevätkö hutiloiden aikaennätys tavoitteena vai enemmän harkiten ja huolella.
Martti
Koivut loppuun asti ja sitten jos jää alle valmis metsä niin hyvä.
Siinä vaiheessa ,kun koivut poistetaan ,tarvitaan aikamoinen mörkö temppu tekemään ja päivänvaloa koko operaation ajalle. Kahdessa vuorossa keskitalvella tehtäessä saattaa syntyä merkittäviä vahinkoja. Koivujen laajat latvukset tekevät tuhoa lädes koko leveydeltään matkalla ,jonka puu etenee karsittaessa. Motin koivuja tuskin nostellaan kynttilänä ajouralle karsittavaksi millään vehkeellä. Onnesta kiinni jääkö riittävää määrää nuoria puita ehjäksi.
En tiedä mikä olisi ollut paras. Kuuset ovat 23v ja vain 2-3 metrisiä. Joten kasvutappioita on syntynyt kuusien osalta. Kasvutappiot varmasti tulevat kasvamaan tulevina vuosina.
Jos koivujen poistaminen onnistuu ilman suurempia vahinkoja, silloin voi olla onnistunut valinta. Riski on kuitenkin suuri vahingoittaa kuusen alikasvustoa.
23 vuotta ja kuuset 2-3 m pitkiä. Ei tuonne pidä mennä koneilla sotkemaan. Metsuri , maataloustraktori ja aikaa. Jos noita ei ole, niin joko tai puiden suhteen.
Kun kasvattaa koivuja kuusien päällä, niin hankii ongelmia myöhemmäksi ajaksi.
Koivut niin hyvän näköisiä, että ehdottomasti niiden kasvatus edellä. Kuusikon eh:n aikaan lienee koivut juuri poistettavan kokoisia. Kyllä sinne vähintään 700-800 kuusta jää ehjäksi, jos ei niin pitää jo tahallaan niitä särkeä. Hakkuu tietysti +keleillä.
Minä ottaisin nyt koivua pois. Joitakin maisema koivuja voi jättää monimuotoisuuden nimessä. sen jälkeen raivaus ja hakkuussa vaurioituneiden poisto. Toivottavasti harvennuskeli olisi suojakeli niin kuuset säästyisivät vahingoilta.
Hei
Riittävän harvaksi alikasvoskuusikko1100-1400/ha jos edes jätät , että vankistuu koivikon alla järeähköksi ensiharvennes puuksi, kestää paremmin tukkikoivujen poistoa. Muuten ottaisin kaikki pois jos ei tule laatukoivua, suorittavalla yllä hyviä pointteja!!
Itse olen toiminut, kuten Nuakka suunnittelee. Moto parasta aikaa saman laisella kuviolla hakkaamassa tilallani. Aluskuusikko kannattaa tosiaan harventaa, jotta vankistuvat.Joka hommassa on hyvät ja huonot puolet, mutta tälläisessä kaksijakoisessa metsässä parhaassa tapauksessa 15 v kasvun voittaa .Paras lopputulos aikanaan olisi metsurikaato, mutta ne ajat ovat takanapäin. Kuvan koivut näyttävät laadukkailta, vain tukkipuuta kannattaa tavoitella.
Juu, jäävät koivut ovat melko virheettömiä ja latvustakin mukavasti jäljellä. Alikasvos tuli yllättävän myöhään ja pyytämättä kuin Jäätteenmäen faksi. Ja paikoin on jopa ehjiä männyntaimia, niitä ei minun tiluksilla ole monta nähty 30 vuoteen. Suurimmalla osalla 90-luvun istutuskoivikoissa ei ole muuta alikasvosta kuin heinää, joten vaalin sitten näitä. Kuka ja miten hakkaa aikanaan vai hakkaako kukaan mitään, se on sen ajan murhe. Tämä taitaa olla myös ainoa kuvio jolla ei ole käytetty raivaussahaa kertaakaan.
Alla olevat kuuset näyttää siltä, kuin niiden kuuluukin eli ei kannata verrata luontaisia alikasvoskuusia aukolle istutettuihin. Luontaiset tulee vasta koivikon istutuksen jälkeen ja taistelee ensimmäiset vuodet heinikkoa vastaan. Mutta kun nyt ottaa koivut siihen asentoon, että saavat kasvaa rauhassa kuusikon ensiharvennusvaiheeseen saakka ja harventaa kuuset sopivan harvaksi, alkaa kasvu kiihtyä. Maaperä on tiheän puuston juuriston muokkaamaa ja koivikon takia karikkeen laatu hyvää. Maan pinnalla elävä osa luontoakin osaa arvostaa tuollaista talousmetsää, joten eiköhän motokuskitkin saa aikanaan koivut 15-20 metriseen kuusikkoon koivut kaadettua.
Manuhakkuuhan se olisi parasta noille 2-jaksosille aikanaan . Mutta osannee osaava motokuskikin suunnata kaatoa sen verran, jotta latvukset osuu suunnilleen ajouralle. Minulla on yhdellä pläntillä niitä n. kiinnon ylispuukoivuja kuusikon päällä. Latvukset on niin korkealla ja melko suppeita, että ei tule kovin paljon niistä taimikkovaurioita.
itselläkin hyvin vastaavanlainen kuvio tosin kuuset ovat jo isompia noin 5-6 m ja tarkoitus kasvattaa niitä siellä välissä koivun ympärille kannattaa tehdä tilaa saahan kuusista joskus ainakin kuitupuuta lisukkeeksi jos ei tukiksi kasva
Joskus tehtiin siemenpuiden poistoa vastaavasta taimikosta, mutta männyn- . Ajourat oli etukäteen liputettu ja niiden mukaan kaadettiin männyt. Osa kokonaan ajouralle tai sen viereen samansuuntaisesti, kauempana olleet niin, että oksainen latvus pläjähti ajouralle.
Seuraavana kesänä R-sahalla taimikko kuntoon, korjuuvaurioita ei sen koommin näkynyt.
Manuaalinen kaato – jopa parin – kolmen tukin katkaisu joissakin rungoissa oli Gutaa!
Jos jättää lihomaan n. 800 koivua, joista ottaa pois puolet kuusen ensiharvennuksen aikaan, koivujen latvusten leveys kai pysyy jollain tavalla kurissa. Koivujen päätehakkuu kuusen kakkosharvennuksessa, jolloin kuuset ovat jo harvassa, eikä jää koivujen alle. Sen jälkeen kuusen päätehakkuu.
Onko motokuskit sitä mieltä, että tälkainen kasvatusketju ei toimi? Puhutaan siis hoidetusta metsästä, ei rästikohteen kunnostuksesta. Tällä tavoin saataisiin maaperää hoidettua, luonnon kannalta muutenkin tärkeää sekapuustoa ja erirakenteisuutta talousmetsiin ja kiertoaikaa pidennettyä eli aukkovaiheen ja uudistuskulujen osuutta pienemmäksi. Mielestäni pelkkiä hyviä asioita, kunhan vain koivut saataisiin kuusia särkemättä korjattua.
Toimiihan se mutta riskitkin ovat kovat. Eihän tuo malli ole mikään uusi ja olen itsekkin noita tehnyt. Sen voisin sanoa että en ainakaan omaan metsään sitä tekisi. On mahdollisuus melkoisiin korjuuvaurioihin olemassa. Ehkä silloin voisi toimia jos metsuritöinä homman tekisi jätkän malliin. Mutta pelkällä koneella tehtäessä riskit ovat suuret.
Metsurihakkuisiin ei mennä, joten miten hoidossa voi saada riskit siedettävälle tasolle? Kun jk:sta puhutaan ja siinä riskit on mielestäni liian suuret, tässä lähtökohta on parempi.
Itelle on jäänyt semmonen 0,5 ha kyseistä pusikkoa kuuset vaan on paljon pitempiä, pääosin yli 10m. Koivu on hieskoivua, valtaosa tukkipuuta. Pläntti on vaan jäänyt vasemman käden hoidolle, ja näin on päässyt käymään. Joskus 5 vuotta sitten poistin koivua polttopuuksi jonkun kymmekunta kiintoa plus kelillä. Itsekkin yllätyin, vain yksi kuusi katkesi. Savotta jatkuu tällä viikolla kun kelit on suotuisat, + asteita luvassa.
Varmaa on, että kaksivaiheinen sekä jatkuvapeitteinen kasvatus tulevat lisääntymään. Toivottavasti korjuuketju pystyy vastaamaan kysyntään.
Jos tuollaisen alikasvuston haluaa olevan tulevaisuuden metsä, on Metsurin käyttämisen kustannus murto-osa sen tuottamaan hyötyyn verrattuna.
Kun vaihtoehdot ovat motokuskin raiskaama metsä, taikka terve – täystiheä taimikko, ei muutaman kympin sijoittaminen laatuun ole ihan pöllö idea.
Ammattimetsuri tekee tuollaista suunnattua kaatoa jopa tuhat runkoa / pv. Ajourien merkkaamisessa menee hehtaaria kohti ehkä tunti.
Haluaa tai ei, mutta yleistymään se tulee. Jos se lisää metsurien määrää, hyvä niin.
”Kun vaihtoehdot ovat motokuskin raiskaama metsä, taikka terve – täystiheä taimikko, ei muutaman kympin sijoittaminen laatuun ole ihan pöllö idea.”
Raiskattu metsä ei ole vaihtoehto, joten kysymys on keinoista välttää tuo.
Sivuhuomautuksena se, että nuo vähät männyt tuolta varmaan kannattaisi perata esiin. Niitä nimittäin ei seuraavaan 60 vuoteen varmaan tule tuolle kuviolle uusia, ja niitä voi hyödyntää sitten seuraavissa siirtymävaiheissa. Pientä kuusentainta syntyy kyllä.
Tarkentaisin hieman kielenkäyttöä täällä palstalla. Luovuttaisiin ainakin sellaisista ilmaisuista kuin ”motokuskin raiskaama metsä”, yms. Motokuskit tekevät työtään, eivät he metsiä raiskaa. Raiskaus on aina tahallinen teko. Voisin esitellä useita vastaavia alueita, joista on aikoinaan poistettu ylispuut motolla, ja nyt niissä kasvaa aivan kelvollinen metsä.
Aina syntyy vahinkoja ,kun huonon näkyvyyden vallitessa kaadetaan huomattavasti isompia puita taimikkoon tai nuoreen metsään. Harvassa kasvaneet koivut tuottavat laajan latvuksen ja sellaisen puun liikuttelu karsittaessa aiheuttaa varmasti vaurioita jäävään puustoon. Jos hakkuukone on lisäksi alimittainen käsittelemään isoja puita ,voi näkymä hakkuun jälkeen vaikuttaa raiskatulta. Ongelmia tulee ,jos ylispuita yritetään poistaa esim. ensiharvennuksiin suunnitelluilla koneilla. Järeä aukkokone on paras ylispuiden poistoon ,mutta välittyykö tieto todellisesta tarpeesta tekijälle ,jos työohjelmaan on merkitty ensiharvennus. Harvoin näkee nimittäin mainintaa ylispuista ,kun mennään ensiharvennuskohteelle. Yrittäjä valitsee pienemmän koneen tarkoitukseen sopivan sijaan ja hakkuun lopputulos on ei toivotun lainen.
Suorittava mainitsee muutaman ongelman, jotka ei varsinaisesti olleet yllätyksiä.
1. Huono näkyvyys:
Tuo on kai normaali asia kuusikon ensiharvennuksessa. Se, mitä asialle voidaan tehdä, on ajallaan tehty kuusikon taimikonhoito, jolloin saadaan runkojen jakauma tasaiseksi. Lisäksi tietysti ennakkoraivaus. Sitä voisi pohtia, mikä olisi sopiva kuusikon runkoluku koivujen alla. Muuttujina ainakin näkyvyys, tuulituhot ja arvokasvu ensiharvennuksen jälkeen sekä tila koivujen kaadolle. Varmaan muitakin vaikuttavia asioita.
2. Harvassa kasvaneiden koivujen latvuksen koko:
Kasvatetaan koivut kuusen ensiharvennukseen saakka kohtalaisen tiheässä. Sen jälkeen kuuset ovat jo suuria ja runkoluku alempi eli tilaa kaadoille paremmin ja vaurioitumisen riski tilan ja kuusten koon takia pienempi.
3. Alimittainen hakkuukone:
Myydään leimikko ylispuiden poistona ja kuusikon ensiharvennuksena. Ei pelkästään kuusikon ensiharvennuksena. Korostetaan kauanteon yhteyeydessä pyrkimystä säästää kuusia korjuuvaurioilta ja että se edellyttää riittävän järeää konetta. Tämä pitää tietysti huomioida muiden samanaikaisten leimikoiden myynnin suunnittelussa eli kaupataan vain sopivia kohteita, eikä ujuteta mukaan ongelmakohtia. Ne hakataan vaikka mhy:n korjuupalvelun koneella kohteeseen sopivalla veloitusperusteella ja myydään tienvarsikaupalla.
Tuleeko mieleen muita vai onnistuisiko näillä eväillä Jätkänkin leimikon hakkuu myös keskiverto motokuskilta?
Tuo keskiverto kuljettaja on hyvä huomio. Huippukuskeja ei välttämättä riitä joka paikkaan. Ne ovat tekemässä tulosta aukossa. Olosuhteisiin on vaikutettava ,että normihenkilökin onnistuu työssään.
Korostin sopivan koneen valintaa ja riittäviä leimikkotietoja ennakkoon siksi ,että minun ohella moni muu on joutunut rimpuileman ensiharvennusten seassa olevien kalustoon nähden liian suurien puiden kanssa. Pahimmillaan korjuuvaurioita on tullut liikaa ja koivutukeista raakkeja ,kun värkeistä on loppunut vara kesken. Kuution koivu on pystyttävä puimaan vaivatta puomin alle. Jos tämä ei onnistu ,ollaan liian pienellä kalustolla liikkeellä. Vähimmillä vaurioilla selvitään ,kun puun kaatolinja /karsintalinja on kohtisuoraan kuljettajasta poispäin ja täten kokonaan näkyvissä. Nosturin on pystyttävä kannattelemaan karsittavana olevaa puuta vaivatta vähintään 8 metrin etäisyydellä ,jossa 6,7 metrin koivutukin katkaisu tapahtuu.
Viimeisiä koivukuormia ajelen kuviolta.Leuto sää suosi hommaa, katkenneita kuusia ei paljoa tullut. Paikoin ajattelin jo tulevaa ylispuun poistoa, otin urien välistä koivua enemmän, liekö sitten helpotus hakkaajalle vai ei. Ja haluaako käyttää vanhoja uria. Seuraava kuvio odottaa, siellä koivu suurempaa ja kuuset pienempiä ja epätasaisemmin. Mutta jos vesikeli jatkuu taidan siirtyä laikutukseen.
Mitäs helkattia huippumotokuski tekee päätehakkuulla? Kaikki nuriin tyylin pitäs jokaisen osata.
Huippukuskit syntyy harvennuksilla ja juuri ylispuiden poistossa, sinne kuuluu parhaat kuljettajat.
Päätehakkuuta tekee kuka vaan joka joskus on konetta käyttänyt.
En tiedä, mutta ehkä koneen omistaja ajattelee eri tavoin ja koittaa maksimoida tulosta.
Jos ylispuu-ja harsintahakkuut lisääntyvät, saattaa huonoimmat motokuskit karsiutua pois. Tai sitten työmaat pitäisi jakaa paremmin kykyjen mukaan. Ei muillakaan aloilla vaativimpia töitä anneta taidoiltaan/asenteeltaan heikommalle tehtäväksi.
Huippuammattilaisia ei uhrata näpertelypalstoille ,joissa tuotos tippuu pahimmillaan alle puoleen. Nytkään ei ole tarpeeksi osaavia ja tulosta tekeviä motokuskeja. Parhaat ovat taatusti vain tuottavilla kohteilla.
Siihenkin kannattaa varautua ,että koivut jäävät pystyyn lahoamaan ,jos kaadosta aiheutuu enemmän vahinkoa ,kuin hyötyä tai enskaa tulee tekemään ylispuiden poistamiseen alimittainen kone.
Nipsuttimella varustettu kone poimii latvan ensin ja tyviosan lopuksi. Silloin vain pitäisi olla koneella ulottuvuutta tarpeeksi paljon ja/tai lyhyet uravälit. Jos koneketju pärjäisi alle 4 m uraleveydellä, niin olisi mahdollista norm. kapeammat uravälit kasvun kärsimättä liiaksi.
Nipsuttimella ei vanerikoivikossa tee yhtään mitään. Kuvan puut ovat ihan eri mitoissa kuusikon enskan aikaan.
PS Tyvestä puun käsittely alkaa , ei latvasta. Itsellä oli aikanaan nipsutin , joka katkaisi vaivatta 30 cm läpimittaisen puun. Ensin rungot nippuun ja sitten kertarouhaisulla nipun latvat poikki . Kun homma meni raivaussahahommiksi laite vietiin sulattoon.Halvempiakin yhdistelmiä risujen niittämiseen löytyy. Pro-luokan raivureita olisi saanut 400 kappaletta moto+nipsutinyhdistelmän hinnalla.
Visakallo. Kuinkahan ja mistä syystä joitakin hakkuualueita sanotaan raiskioiksi? Sanotaan, vaikka ne olisi tehty M-sahalla?
Siis ”Hakkuuraiskio”. Mikä se on?
Vähemmän taitava motokuski harvensi Jeessin leimikon niin, että Äijäpaha taisi jo itkua vääntää Harvainvallassa. Reklamaatiota tehtiin ja paikkauskierroksia ynnä muuta ( Lippis ja teepaita ainakin ja emännälle kummisaappaat ? )
Raiskauksiahan ne ovat, kun jäljelle on jäänyt rikkirevitty ja raiteille survottu metsä.
Nipsutin vaikka kaivinkonepohjalla toimii hyvin esim. tuon kuvan tapaisen ylispuukoivikon harventamisessa. Vanerit sitten isommalla kouralla tai mieluummin manu hakkuulle.
Nipsutella toki voi ,mutta homma ei elätä. Toisaalta ,onko järkeä tuoda kaksi konetta tekemään pientä leimikkoa. Siitä syntyy lisäkustannuksia ja valtava hiilijalanjälki käsiteltyä puukuutiota kohti. Pieni läpimittaisen puun korjuusta aiheutuu melkoisen massiivinen hiilijalanjälki verrattuna siihen , että yhtä korjuukertaa vähemmällä saataisiin enemmän ja järeämpää tavaraa talteen. PS. Edellinen on todettavissa varsin helposti hakkuukoneiden työajanseurantatiedoista. Polttoaineen kulutustieto valmistettavaa kuutiota kohti on järkyttävää luettavaa pienpuukohteilla. Erikoislaitteisiin tehtyä investoiniakaan ei yrittäjien kertoman mukaan saa koskaan maksettua ,kun työstä saatu korvaus riittää hädin tuskin vain kuljettajan palkkaan ja polttoainekuluihin.
Niinhän ne kaikki sanoo että tee tie leimikolle niin saat paremman hinnan, se on täysin paskapuhetta.
Totta on se että nykyään isännät vaativat jo tietyn kuljettajan leimikolle, ainakin tääläpäin ja hyvä niin, alkaa jyvät erottuun ja harvennukset parantuun. Harmillista on se että ne parhaat eläköityy tai on jo, tääläkin erästä kuskia on pyydelty vielä töihin kun on totuttu siihen hyvään jälkeen, on tullutkin.
Päätehakkuulla parhaiden kuljettajien käytössä ei ole järjen häivääkään, tuloksen tekoon sielä ei vaikuta kuin nopeus.
Pikkuhiljaa se menee oikeaan suuntaan kun isännät vain enenemissä määrin alkavat valikoimaan oikeat kuljettajat.
Puukin puhuu asiaa kaivinkone nipsuttimella pystyisi nostamaan latvasta alkaen hyvin ylispuut uralle, tämän toivoisi lisääntyvän, eikä tarvii 5m uria.
Kosken megawatti Oy:llä olisi hyvä koura kaivurin puomin päässä nostaa isommankin rungon uralle, on eräänlainen jyrsin terä kovapaloilla ja jälki kuin sahanterällä ellei parempi.
Kuvien mukaista kaksivaihekasvatusta harrastan itsekin. Kokonaisvaltaisesti tarkasteltuna optimitilanne kyllä saattaisi olla se, että alikasvoskuusikko tulee vasta vanerikoivikon alle ja sitten tehdään ylispuiden poisto, kun koivut ovat keskijäreydeltään 800 litran kieppeillä ja näreet parimetrisiä.
Kuskeja on moneen lähtöön. Moni saattaa todeta, että homma ei kerta kaikkiaan onnistu ja jos joutuu sen tekemään, on tilanne taimikon kannalta on pahaenteinen. Suorasanaisuutta kyllä arvostan, tuossa vaiheessa on vielä mahdollisuus muuttaa suunnitelmaa. Sitten on niitä kuskeja, jotka malttavat tehdä homman hyvin ja parhaan taitonsa mukaan, tunteja säästämättä.
Vajaa vuosi takaperin hakkautin 70-vuotiaan vanerikoivikon kuusentaimikon päältä. Runkoluku n. 400, rungon keskikoko 700 litraa ja puut suhteellisen kapealatvuksisia. Pystyyn jäi lähes täystiheä taimikko. Onhan siellä joitain poikki menneitä latvoja ja murjoutuneita näreitä, mutta homman olen erittäin tyytyväinen kaiken kaikkiaan.
Harkitsin vuosikausien ajan, tekisinkö tuon savotan hankintana. Nyt olen tyytyväinen, että möin pystyyn. Pikkuisen enemmän kuusentaimia olisi ehkä manuhakkuulla säästynyt, mutta toisaalta vanerifirman alihankkijan kuski apteerasi kyllä rungot niin, etten olisi iljennyt vastaavia kampiakselipöllejä hankintana tehdä. Lopullinen pystykauppahinta oli kovempi kuin tarjottu hankintahinta.
Leimikko on useamman tuhannen kiintoa kokonaisuudessaan, osa vielä hakkaamatta. Nämä muutama pieni erikoiskuvio on kokonaismittakaavassa varmastikin merkityksetön ostofirman näkökulmasta. Kuskit ovat tyytyväisiä, kun leimikko on yleispuitteiltaan kunnossa: nauhoitukset on tehty huolellisesti, ennakkoraivaus tarvittaessa suoritettu, ajouraston pääväylät kantavilla paikoilla jne. Kun hakkuu pääsääntöisesti käy helposti, haastavampi kuvio tuo vaan mukavaa vaihtelua.
Saarni:
Totta on se että nykyään isännät vaativat jo tietyn kuljettajan leimikolle, ainakin tääläpäin ja hyvä niin, alkaa jyvät erottuun ja harvennukset parantuun.
Kohta alkaa tietyt kuljettajat valitsemaan pelkästään tiettyjen isäntien leimikoita. Tietävät leimikoiden olevan ennakkoraivattuja tai näkyvyys on taattu ja litrakoko riittävä.
Edellä mainittu on ollut käytäntönä jo kauan. Ni
Parhailla kuskeilla on vara valita parhaat leimikot.
No jopas, tuo uutta että rengit sanoo mihin leimikkoon haluaa mennä, pidän kuitenkin pääsyä epävarmana.
Isäntä jos on puikoissa vielä niin ja hyvä, on asia eri, voi ehkä valita mutta kai sillä puunostajallakin joku mielipide on?
Ehkä koneyrittäjä ja ostava taho kummiski päättää kuka tekee, ja kuuntelee myyjän toiveita ja ehtoja, kai se vielä niin on ettei renki mitään päätä, vaikka olis mielestänsä paras.
Kuljettaja päättää lähinnä , mihin ei mennä varsinkin , jos kukaan ei ole ehtinyt paneutua korjuuolosuhteisiin. Raivaamaton tai muuten epäkelpo leimikko osoittautuu helposti ”huonosti kantavaksi” ja osoite vaihtuu. Kunnossa olevat leimikot korjataan sinä järjestyksessä , kun ne työohjelmaan ilmestyvät.
Jäisi aika monta leimikkoa tekemättä , jos vain muutamalla kuljettajalla olisi maanomistajan suostumus tulla tekemään hakkuuta. Sukupolvi vaihtuu kuljettajienkin kohdalla , joten uusillekin on annettava mahdollisuus yrittää ja opetella.
On täysin kestämätöntä, jos oikeaa syytä korjuun keskeytymiselle ei anneta. Tästä kärsii niin myyjä kuin korjuu-urakoitsija, jonka peliliikkeet ei saa ymmärrystä.
Suorittava kyllä jaksaa valittaa myyjien raivaamattomuudesta, mutta ei oman työnjohdon toiminnasta. Kai sen pitäisi olla tietoinen, mihin koneita ajattaa ja puuttua tekemättä jääneisiin ennakkoraivauksiin (jos sellaisesta on kauppakirjassa sovittu). Jos ei ole sovittu, voi katseet kääntää ostajan suuntaan. Mutta jos leimikon korjuukelpoisuus selvitetään ajattamalla moto lavetilla paikan päälle, ei hommassa ole tolkkua alkuunsakaan ja puheet kannattavuusongelmista voidaan unohtaa.
Kyllä se pohjakoneen pääomakustannuskin vaikuttaa kannattavuuteen. Kohta mennään siihen että taimikon hoitojakin joudutaan tekemään koneella. Niiden kustannusrakennetta ja kannattavuutta on tutkittu ja havaittu, että pienikokoisella, metsäkonetta edullisemmalla koneella hommaa on mahdollista tehdä.
Jos eh -metsään joudutaan tekemään 5 m ajourat, se laskee jäävän metsän kasvatuksen kannattavuutta. Silloin jää käytännössä vähintää n. 15 % metsän kasvatuspinta-alasta paitsioon. Sen verran pitää laskea tappiota 2.harvennukseen mennessä mo:lle. Konehemmon kukkaroa se ei tietysti rasita yhtään (kuten ei ennakkoraivauskustannuksetkaan, joka tosin on ihan eri asia) mutta omistajalle niillä on vaikutusta.
Koneellinen taimikonhoito ei tule yleistymään. On huomattavasti kalliimpaa ,kun metsurityö ja ”kannattavuuskin”perustuu suureen poistumaan. Tämä tarkoittaa sitä ,että taimikko on annettava mennä reilusti pilalle ennen kun konellinen hoito on kannattavaa. Se sama ukko ,joka sitä härveliä käyttää ,pystyy parempaan työsuoritukseen ja lisäksi edullisemmin ,kun taimikko perataan ajoissa.
Paljon puhutaan koneellisen raivauksen puolesta , mutta todellista kysyntää sille työmuodolle ei ole.
…eli se sama ukko tekee työn raivaussahalla…
Ihan normitaimikossa tehtiin esim. se tutkimus, jossa paras koneketju (ei ollut moto) ylsi vähän parempaan kiertoajan tulokseen kuin manu raivaaja. Jopa koneen käyttö oli kannattavaa , sen raivaushinnan mukaan jota käytettiin. Jos raivausmanuja ei kohta riitä taimikoihin tai th-kokonaishinta kohoaa liian korkeaksi (kuten on ollut havaittavissa viime aikoina), niin alkaahan se kone-th yleistyä jossain vaiheessa.
Helpot varhaishoitokohteet on erikseen.
En suuremmin perusta noista kovasti markkinahenkisistä tutkimuksista . Ovat etupäässä ennätyskokeita , joista todellinen keskimääräinen tilanne on kaukana. Laskeva into koneellisen raivauksen suuntaan kertoo paljon enemmän. Tarvitaan maksavia asiakkaita eikä pelkkiä suuria puheita.
GLA:lle totean , että ainakaan yrittäjä ei läheskään aina tiedä , millaisiin olosuhteisiin koneita viedään eikä joka kohteella ole aikaa erikseen käydä tilannetta toteamassa . On uskottava asiakkaan antamaan informaatioon. Jos olosuhteet eivät ole asiakkaan ja yrittäjän välisen työsopimuksen mukaiset , työtä ei aloiteta tai se keskeytetään siinä vaiheessa , kun sopimusehdot eivät täyty. Ei tässä sen ihmeellisemmästä asiasta ole kyse.
Olen tullut pitkän urani aikana siihen tulokseen , että suuri osa kuskien ja yrittäjien maineen menetyksistä johtuu yrityksetä tehdä mahdottomasta mahdollista . Siispä viisaat välttävät liian isoja riskejä. Kokemattomat niitä ottavat.
Yksi esimerkki ovat juuri ylispuukohteiksi osoittautuneet ensiharvennukset , joihin on riittämättömän tiedon ja kenties isännän toiveiden mukaiseti tuotu pieni harvennuskone , jonka ominaisuudet eivt riitä isojen puiden käsittelyyn. On aivan varma , että jälki herättää kritiikkiä , jos koneelle ylisuuria puita yriteään väkisin käsitellä taimikon tai pienemmän puuston seassa. Sinne joutuu sukeltamaan koneellakin, jos mielii saada ison puun karsittua siinä , mihin se on halunnut kaatua.
Tekijän synneiksi lankeavat toisaalla myös pilalle rouhitut tukkipölkyt , joista erityiseti ylispuukohteilla väkisinkin syntyy alitehoisilla laitteilla touhuttaessa.
Kaksijakoiset metsät ovat konekorjuun kannalta ongelmallisia . Kalusto olisi valittava palstan suurimpien puiden mukaan, vaikka niitä olisi vain kymmeniä pienipuustoisen leimikon seassa.
Puolueeton tutkimus on luotettavampi kuin yhden motoukon mielipide. Th:n hinnat on joka tapauksessa nousseet viime aikoina ja se on osasyy th:n tekemisen vähenemiseen.
Mielipide perustuu omien kokemusten lisäksi viimeisimpiin tilastoihin konetyön yleistymisestä taimikonhoidossa. Ei ota tuulta siipiensä alle. Unelmat ovat erikseen.
Jos taimikoita aiotaan tulevaisuudessa yleensäkään hoitaa, niin konetyö yleistyy koska metsurien eläköityessä uusia raivaussahaukkoja ei ole niihin töihin.
Pitkä matka koneperkauksen yleistymiseen 1-2%:n tasosta perkausten kokonaismäärästä . Alle 2 ha:n kuvioille ei kannata koneita viedä ja suomalainen maasto asettaa omat reunaehtonsa pienkoneille , joita raivauksiin markkinoidaan. En jättäisi taimikonhoitoja odottelemaan mahdollista koneperkauksen invaasiota.
On myös turha haikailla metsureiden perään , kun tervekätinen ja päinen ihminen seelviytyy keskikokoisen metsätilan(23ha) raivausurakoista varsin vähällä vaivalla , kun tekee hommat ajoissa.(työmäärä kasvaa viivästyessään yli 10% vuodessa) Työvoimapotentiaalia on riittävästi . Olisi vain työhaluja.
Monin paikon th:sta jää jo n. puolet tekemättä. Mo:en kaupungistuminen vähentää omatoimista th:a sekin. Voihan ne jättää tekemättäkin kuten näyttää usein käyvän. Mutta jos halutaan käyttää taimikoihin satsatut alkupanostukset hyväksi, pitää th:t tehdä tulevaisuudessakin. Ryteikköjen perkuutyömaat lisääntyy jatkossa kunhan mm. jk-metsät on siinä vaiheessa , että huomataan mitä vaikutti luulo , että th:ja ei tarvinnut tehdä enää.
Suorittava: ”GLA:lle totean , että ainakaan yrittäjä ei läheskään aina tiedä , millaisiin olosuhteisiin koneita viedään eikä joka kohteella ole aikaa erikseen käydä tilannetta toteamassa . On uskottava asiakkaan antamaan informaatioon.”
Eikö informaatio tule urakoitsijan sopimuskumppanilta eli ostajalta? En minäkään työssäni ala muiden kuin sopimuskumppanien antamien tietojen perusteella toimia. Huhujen perässä saa juosta vaikka maailman ääriin.
Mistäs muualta se korjuuohje voisi tulla ,kun sopimuskumppanilta??? On vain niin ,että ohje laaditaan kenenkään käymättä paikalla toteamassa olosuhteita. Työmaat ketjutetaan ja niille mennään annetussa järjestyksessä. Konekuski on usein ensimmäinen kaksijalkainen palstalla moniin vuosiin ,kun näyttää olevan yleinen käytäntö raapaista kaupat tutustumatta olosuhteisiin . Näin menetellään varsinkin pienempien kohteiden kanssa,jotka ovat valitettavasti monesti haastavimpia kaksijakoisuutensa johdosta. Onpa hakkuun kohteeksi tarjottu selkeitä taimikoitakin . Ei ole edes ylispuita.
Yritys ,jossa työskentelen , korjaa puuta usean koneketjun voimin kahdelle”suurelle”. Lähtötiedoiltaan virheellisiä korjuuohjeita tulee tasaisesti molemmilta asiakkailta . Ylispuista on harvoin erillistä merkintää korjuuohjeissa,vaikka niitä siellä enskan seassa olisi paljonkin. On myös kasvatushakkuu kakkosia ,joiden poistettavien puiden keskititilavuus on vain 50 litraa(pitäisi olla 150 litraa tai yli) ja vieressä 30 aarin aukkokuvio ,jossa kahden motin oksaisia puita . Tämä selviää vasta paikan päällä ja pimeässä aloitetulla työmaalla vasta päivän valjettua. Poikkeamat puuston arvioudun määrän ja laadun suhteen ovat vielä eri lukunsa.
Sekoitin asiakkaan ja puun myyjän. Eihän myyjä ole sinun asiakas. Osaat kai reklamoida sopimuskumppania turhista siirroista. Ostaja sitten reklamoi myyjää, jos leimikko ei ole sopimuksen mukainen.Näin ketju menee, mutta sinä jostain syystä kovin herkästi osoitat sormella myyjää, vaikka kyse on myyjän ja ostajan välinen asia.
Myyjänkin on oltava tietoinen konekorjuun vaatimuksista. Usein huono suunnittelu/suunnittelemattomuus pistetään motokuskin syyksi . Hyväkään kuski ei pysty toivottomissa olosuhteissa odotusten mukaiseen lopputulokseen. Ainoastaan kuulee arvostelua ,jos tuottaa huonon korjuujäljen vaikeissa olosuhteissa tai lähtee pois ,kun työhön liittyvät sopimusehdot eivät täyty tai kokee mahdottomaksi toteuttaa työ säädösten edellyttämällä tavalla.
Isännänkin on hyvä kauppoja tehdessään tietää ,mikä on mahdollista ja mikä ei. Lisäksi metsä on pidettävä siinä kunnossa ,että siitä on mahdollista tehdä paikkansa pitävät arviot niin puuston ,kun korjuuolosuhteidenkin suhteen. Peitteisillä kuvioilla voi syntyä pahojakin arviointivirheitä ,jotka johtavat henkisiin kiputiloihin kaikkien osapuolten kohdalla.
Toki näin, mutta jos ostaja ostaa, on sen jälkeen kyse sinun ja ostajan välisestä sopimuksesta eli siitä, saatko riittävän korvauksen ko. leimikon korjuusta ja turhista siirroista. Myyjää on enää turha osoitella siinä vaiheessa.
Viestieni tarkoitus on ollut kertoa korjuun haasteista ja tarjota toiminnan keskeisimmälle tekijälle,maanomistajalle,mahdollisuus vaikuttaa tilanteeseen ennen ,kun on myöhäistä. Huono korjuujälki tai hakkuun keskeyttäminen on ikävä vaihtoehto kaikille.. Maanomistaja katselee tuloksia lopun ikänsä. Sekään ,että epäkurantti työmaa olisi pakko tehdä ,ei nyky säädösten puitteissa ole ollenkaan varmaa. Muun muassa liiallinen aluskasvos työmaalla voi estää tai keskeyttää työn. Siihen ei molla ole nokan koputtamista,mutta huolehtimalla asian kuntoon hyvissä ajoin selviää vähemmällä vaivalla ja työ tulee tehtyä. Samalla selviää ,mitä on myymässä.
Raivaamattomalle alueelle voi myös käydä niin ,että motokuski päivittää sen tietojärjestelmään riistatiheiköksi. Tällöin sinne ei tarvitse varmuudella palata. Tämä mahdollisuuskin kannattaa pitää mielessä ,jos on aikeissa ujuttaa kaupan sekaan raivaamattomia kuvioita.
Kun tein kaupat ensiharvennuksista useammalla eri kuviolla ja kahdella eri tilalla, laittoi Ostohenkilö leimikoiden suunnitteluun ja rajaamiseen erikoistuneen henkilön työhön. Hän kävi Metsäsuunnitelmaan tehdyn kartan kanssa läpi alueet ja teki työtä käskettyä. Kauppaan liittyi ennakkoraivaus-ehto, joka tehtiin tarvittaviin kohteisiin. Vajaan vuoden kuluttua kuviot käytiin korjaamassa ja sitä suoritusta minäkin kävin ihailemassa. Ammattilaisen työtä.
Ostohenkilö oli erinomaisen hyvä ja hänen kanssaan päästiin hyvin sopimukseen. Tosin tunsin hänet ennalta – olihan hän muutamaa vuotta aikaisemmin valmistunut Metsätalousinsinööriksi minun taitavasti häntä opetettuani…