9 ha koivikon 3. harvennusta, 7 ha männikön 2. harvennusta ja 2 ha kuusikon 2. harvennusta on nyt tehty motolla ja kohta ajettukin. Joillekin sellaiset ovat kauhistus, – ei minulle.
9 ha koivikon 3. harvennusta, 7 ha männikön 2. harvennusta ja 2 ha kuusikon 2. harvennusta on nyt tehty motolla ja kohta ajettukin. Joillekin sellaiset ovat kauhistus, – ei minulle.
Metsänhoito
Kuvan kuusikossa arvokasvua saattaa jo tulla niin, että 110 % lisäkasvusta on tukkia – tai enemmänkin.
Erikoisen hyvin onnistunut korjuun jälki ja oikein valittu korjuuajankohta.
Visakallon kaikissa metsiköissä oli erikoisen hyvin onnistunut korjuun jälki eikä ajourissa painaumia! Tämä oli minulle yksi ihmetyksen aihe Visakallon metsiköissä!
Toki siihen paljon maalajikin vaikuttaa, mutta tärkeintä on, että korjuu tehdään kuivan kelin aikaan ja se on juuri kesällä. Talven routa-aika on ainakin täällä etelässä niin lyhyt, ettei silloin ole realistista korjata puita yhtään enempää kuin nykyisin tehdään. Keväällä roudan sulaessa ja sateisina syksyinä painumia tulee kaikkein eniten.
Ilmeisesti koneissa ei ole ollut telavarustusta, eikä kovin järeitä ketjujakaan? Näkyy vaan kannoista, eikä maan pinta ja oksat ole murskaantuneet.
Onko tuota hakattu muuten kuin ajourat, Suuressa kuvassa metsästä ei näy kantoja ollenkaan. Ja puita aika tiheässä.
Metsän kuvaaminen on vaikeaa ja helposti syntyy väärintulkintoja.Koneissa oli aivan normaalit telat ja ketjut. Hakkuu oli aivan normaali 2.harvennus. Urat ovat jo ennsiharvennuksesta peräisin, joskin joku puu niiltäkin toki otettiin.
Onko sulla kaikki metsät pellonmetsityskohteita?
n. 7% metsäpinta-alasta on pellonmetsityskohteita.
Ei millään viitsisi jankuttaa alvariinsa, mutta lienee pakko sanoa, että ajouraverkoston suunnittelukin on taitolaji.
On kokoojaurat ja keruu-urat. Keruu-ura on se, josta puut kerätään kuormaan ja se ajetaan 1 – 2 kertaa. kun kuorma on päällä, ajetaan kokoojauraa, jota pitkin siis ajetaan leimikon KAIKKI puutavara.
Näin vältytään mahdollisimman pitkälle maanpinnan rikkoutumiselta ja painumilta.
Pohjanmaalla ajourasuunnittelu on aikamoinen vaihe, kun tila on kilometrejä pitkä ja vain kymmeniä metrejä leveä. Naapureitten kanssa kannattaisi olla hyvissä välilöissä – yleensä ei olla.
Oikea kalusto,arvaisin.Jos moto painaa jotain 30 tonnia ja ajokone kuorma päällä saman ja rapiat päälle niin eiköhän siinä ala maat halakiamaan.Semmosia ponsseja meillä päin pyörii.
Noissa väleissä on normaalia kevyempää ja kapeampaa kalustoa ollut käytössä. Eihän tuolla kolhimatta kuorma päällä ajokone etene. Toki tasamaa vähentää kallistelua mutta kapealta näyttää.
Ei ole ollut mitään kapeampaa tai keveämpää kalustoa käytössä. Aivan tavalliset Ponsset ja Komatsut, joilla aukotkin tehdään ja ajetaan, ovat siellä pyörineet.
Useasti entisaikoina, eli 80-90 -luvuilla jälkiä jäi vähän kesäharvennuksiin, kun malttoi ottaa telat pois ja laittaa ketjut takatelin kaikkiin pyöriin. Samalla kuormakoko sopivaksi, eli ei kukkukuormia. Silloin sai nättiä jälkeä aikaiseksi. Telat on kantavuutta lisäämään, nykyisin vaan koneiden omapainot on monista syistä johtuen nouseet, jolloin kantavuutta on pakko hakea teloilla ympäri vuoden. Tosin, tietyt telamallit ovat hyvin hellävaraisia maaperälle. Usein vaan hommat niin tiukilla, ettei ole aikaa puljata telojen kanssa.
Onpa erään todella suuren metsäpinta-alan (1 500 ha) omistajan savikkokuusikkoa tullut ajettua ilman mitään ketjuja tai teloja…heinäkuussa -87. Alue oli niin vetkua, että jos pinta rikkoutui, savi alkoi pulppuamaan rinnekohdista. Motokuski pisti kaikki risut uralle, hyvin onnistui. Ns. havuttaminen oikeaoppisesti on motokuskin paras lahja maanomistajalle ja ajokonekuskille. Ei tarvitse ihme kikkoja, latvojen heittely puiden läheisyyteen riittää.
Jos on olemassa maanviljelyskokemusta, nämä asiat tuntuvat itsestäänselvyyksilä, mutta jostain syystä niitä ei aina osata hyödyntää metsässä: 1. Metsä tarvitsee paremmat ojat kuin pelto. 2. Maa kantaa sulan maan aikaan parhaiten kesällä. 3. Pintapaine ratkaisee, ei niinkään koneen kokonaispaino.
Viimeaikoina varsinkin on ollut muutamana kesänä niin sateista, että kesäkorjuu kuusikoissa ei ole sen parempi ratkaisu kuin syyskorjuu, jos ei voi itse päättää korjuuajankohtaa.
Myös koneiden kokonaispaino vaikuttaa maaperään ja sitä kautta metsän puunkasvuun.
2.harvennukset menee jo hyvin leveilläkin koneilla mutta 1. harvennuksissa leveistä ajourista kasvutappioita tulee välttämättä.
Tärkeämpää kuin ensiharvennuksen kapeat urat on se, että samoja uria voidaan käyttää myös toisessa ja mahdollisessa kolmannessa harvennuksessa.
Sateisen kesän jälkeinen syksy voi toki olla kuivakin, mutta myös pahin mahdollinen, koska silloin veden ilmaan haihtuminen ja puiden yhteyttäminen loppuvat.
Miten raskaat koneet vaikuttavat puunkasvuun, jos pintapaine ei kuitenkaan nouse liian suureksi? Vaikka meillä on aina ajettu raskailla koneilla, ajourien varsiin kasvaa kaikkein suurimmat puut.`
Pienestä pintapaineesta huolimatta raskas paino muuttaa maaperän
kasvuolosuhteita epäedullisemmiksi ja katkoo juuria.
Kasvaahan ne reunapuut kun urat on antaa lisätilaa ja havutuksista tulee lannoitus ja usein uran vierustat jää hakkuussa harvemmiksi kuin uran välipuusto. Mutta ei reunapuiden lisäkasvu korvaa kokonaan uravaikutusta. Mitä rehevämpi kasvupaikka sen suurempi ero on puiden kasvuissa kun hakkuutähteet kasataan ajourille (Kuusikoissa suurempi kuin männiköissä).
Myöhemmissä harvennuksissa ajourat ei enää vaikuta kokonaiskasvuun.
Tuolla jätkä meinsi että kuvan isonnus auttaisi hahmottamaan ajourien leveyttä paremmin. Käy melkein päinvastoin. Aika tarkkana on kuskit kyllä olleet kun eivät ole kolhineet. Tasainen maasto toki auttaa. Mutta juuristovaurioita on noillakin urilla varmasti. Mutta taitaa Visakallon kuuset olla sitten immuuneja pikku vikuutuksille. Lahostahan juuri ei ole ollutkan puhetta.
Tuossa kattelin koivu,kuusi ja jokunen mänty kuvioa joka on kerran harvennettu.Ajourat ja osaksi reunat oli ottanu kuusentainta ihan mukavasti.
Tuli mieleen kakkosharvennus ajaa urien välissä jolloin tulis uudet urat taimettumiselle ja väljyyttä lisää kuusen tulla urien väliinkin.
Vähä tulis eri-ikäinen taimikko mutta vois kokeilla pelittääkö.
Hakkuutähteiden tuomat ravintolisät vapautuvat niin hitaasti puille käyttökelpoiseen muotoon, että ne ovat vasta seuraavan puusukupolven käytettävissä. Eihän minunkaan kuuset vikuutuksille immuuneja ole, mutta ne korjuuvauriot, joista on tullut vahinkoa, ovat itseni aiheuttamia, kun nuorena ja hölmönä ajoin maataloustraktorilla puita kapeilla renkailla liian ahtailla urilla. Sen jälkeen kun oikeat metsäkoneet ja korjuun ammattilaiset tulivat metsiini, vauriot loppuivat. Tänä päivänä tulokset ovat nähtävillä ja olen niihin hyvin tyytyväinen.
Se on harhaluulo että hakkuutähteiden ravinteet jäisi muhimaan vuosikymmeniksi ennen ravinteiden vapautumista. Kantojen paksujuurien ravinnekierto on hidasta mutta ei pienemmissä hakkuutähteissä. Ravinteiden lisäksi hakkuutähteet parantaa muutenkin maaperän pieneliötoimintaa ja nopeuttaa ravinnekiertoa.
Lehdet, neulaset ja hennot oksat kuorineen ovat melko pian kasvavien puiden käytössä. Runkopuusta ja kannoista ei paljoa ole hyötyä puiden kasvuhaluille.
Hyvä tapa hakata kesäkorjuun harvennuksilla on, että kuski siirtää kouraan jäävät oksat ja latvuksen ajouralle ja mikäli mahdollista – raiteiden kohdalle.
Metsäkoneissa on tätänykyä melkoisen leveät telat, jotka ovat jopa kantotelat, tai sekatelat. Talvella on käytetty vetoteloja.
Nykytelat on myös pyöristetty reunoiltaan, jolloin kääntyminen ei leikkaa maan pintaa.
Ajouran pitäisi olla 1,4 metriä leveämpi kuin kone, jtta juuristovauriot jäisivät mahdollisimman vähäisiksi.
Runkovauriot osoittavat törkeää piittaamattomuutta tai ammattitaidon puutetta.
Tuo ravinteiden hidas vapautuminen puille käyttökelpoiseen muotoon on minua viisaampien uudempien tutkimusten tietoa. Ajourien vieressä olevien puiden kasvulisäys johtuu lisääntyneestä valosta, vedestä sekä hakkuutähteiden lahoamisesta vapautuvasta hiilidioksidista, eli kysymyksessä on siis nopeutunut yhteyttäminen.
Pistäpä Visakallo linkkejä niihin uusiin tutkimuksiin. Entisten tutkimusten mukaan ravinteiden hakkuutähteiden hajoaminen tapahtuu 1 – 20 v:n kuluessa hakkuusta. Luulisi että puusta hajotuksen ansiosta irtoavat ravinteet ovat heti käyttökelpoisessa muodossa uutta puunkasvua varten
eikä vasta joskus seuraavan puusukupolven aikoihin.
Nähtävästi sitten aikaisemmat tutkijat on erehtyneet puiden ravinne-ja kasvu mittauksissaan (?).
Tai sitten ”uusien tutkimustulosten” arkkitehdit voi olla lannoitefirmojen palveluksessa.
Tutkimuksesta oli artikkeli äskettäin HS:ssa tai MT:ssa. Saattaisi löytyä googlettamalla. Laitan nyt raivaussahan tulille. Aamupäivällä tulikin vettä oikein kunnolla.
Erityisesti minua jäi ihmetyttämään Visakallon metsissä se ettei ajourapainumia ja korjuuvaurioita näkynyt missään.
Korjuuvaurioiden puuttuminen todistaa mielestäni myös siitä että konemiesten työskentelykulttuuri on eri puolilla maata hiukan erilainen.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Tuota ravinteiden muuttumista puille käyttökelpoiseen muotoon pohdittiin jo 10 vuotta sitten, eikä siitä silloin oikein tiedetty. Tänä päivänä tietoa on varmasti tullut lisää. Harmi, etten tullut ottaneeksi sitä uutta artikkelia talteen.
Linkki 10 vuoden takaa:
http://www.metla.fi/hanke/3340/taustaa.htm
Tanelille totean, että täällä on lähinnä maantieteestä johtuen puulle useita osoitteita jopa neljään ilmansuuntaan. Kerran vähän paremmasta leimikosta tuli peräti kahdeksan tarjousta, ja kaikkein huonommasta talvileimikostakin kolme. Ollaan oltu valtakunnallisesti kantohintojen kärkipäässä. Jos täällä joku tekee huonoa jälkeä, savotat loppuvat siihen. Mhy:n laatu- ja katkontaseuranta on tuottanut tulosta.
Typpeä alkaa vapautua hakkuutähteistä 3–5 vuoden kuluttua harvennuksesta kertoo linkin tutkimus.
”Jätettävät hakkuutähteet keskittyvät käytännön puunkorjuussa kuitenkin usein ajourille ja niiden varteen, mikä heikentää puuston mahdollisuutta hyödyntää hakkuutähteistä vapautuvia ravinteita.”
Puuston kasvu harvennusmetsissä
hakkuutähteiden korjuun jälkeen sivu 60:
http://www.metla.fi/aikakauskirja/full/ff09/ff091057.pdf
Kyllä se ravinteiden hajoamisprosessi on ollut pääosin selvillä jo aikaisemminkin kuten käy ilmi monista kasvututkimuksista ja kirjallisuudesta. Karikkeen hajoaminen alkaa heti ja ravinteita alkaa vapautua kasvien käyttöön. Ei hakkuutähteiden lehtien ja neulasten kohdalla voi olla kovin pitkää viivettä siihen verrattuna.
Hakkuutähteiden mukana tuleva orgaanisen aineksen lisääntyminen on
lannoitusvaikutuksen lisäksi hyöty, jota ei saada keinolannoituksella.
Hakkuutähteet kuuluu tietysti ajouralle ja valtaosa ravinteista vapautuu muutaman vuoden kuluessa. Jos/kun uran varsi otetaan hiukan harvemmalsi niin hyötyyhän ne sekä tilasta että ravinteista. Ehkäpä 70% pinta-alasta jää tätä ”vaikutusta” ilman. Kovin suurta huolta orgaanisesta aineksesta ei kannata kantaa. Hakkuutähteet ovat kuitenkin pieni murto-osa siitä mitä kertyy neulas-, oksa- ja hienojuurikarikkeena vaikkapa 10 vuoden aikana. Puhdasta lehtipuu ja havupuu kiertoa verrattaessa voidaan todeta, että maan orgaanisen aieksen määrissä on tuskin havaittavaa eroa.
Se tiedetään, että jatkuvapeitteinen havupuusto kerryttää raakahumusta ja aikanaan syntyy ns. paksusammalkuusikko joka ei enää uudistu.
Kulotus tiedetään uuden puusukupolven kasvua parantavaksi toimenpiteeksi. Tämä siitäkin huolimatta, että se vähentää orgaanista ainesta aivan erityisesti.
Nämä maaperä-asiat eivät metsämailla aina mene niinkuin kotipuutarhuri tai maajussi maalaisjärjllä tuumailee…
Onhan niillä hakkuutähteilläkin merkittävä vaikutus kasvun lisääjinä.
Kun kuusikossa on kerätty eh:ssa hakkuutähteet pois ja verrattu kasvua, niin 2. harvennukseeen mennessä kasvutappio on liki 20 % seur. 15 vuoden aikana.
Kulotus toimii eri tavalla vähentämällä maaperän happamuutta ja lisäämällä muiden ravinteiden kuin typen määrää.
Lehtipuukarikkeessa on moninkertaisesti enemmän typpeä kuin havupuun
karikkeessa.
Kyllä, keskimääräisillä mt-pohjilla puhtaan kuusikon harvennuksen hakkuutähteen keruussa ei ole mitään järkeä eikä sitä kukaan teekään.
Kulotus ei lisää ravinteiden määrää yhtään, mutta parantaa niiden mineralisoitumista käyttökelpoiseen muotoon. Näin typenkin osalta vaikka poltossa siitä saattaa hävitä taivaan tuuliin jopa valtaosa. Mineralisoitumisen paraneminen johtuu enemmän lämmöstä ja tuhkasta.
Lehtipuukarikkeen typen määrä on olemattoman pieni maaperän typpivaroihin nähden. Vain lepän lehdissä typpeä on mainittavasti ja leppä pystyy juurinystyröillään sitomaan typpeä ilmasta. Leppä on siis ainoa puulaji joka oikeasti tuo kuviolle lisää ravinteit, mutta sekin vain typpeä. Karikkeen ravinteethan ovat peräisin aivan siltä samalta pohjalta kuin mistä ovat syntyneetkin.
Voiko Puuki osoittaa edes yhden tutkimuksen jossa osoitetaan selkeästi että lehtipuukierron jälkeen kuusikko kasvaa paremmin kuin puhtaan kuusikierron jälkeen? Itse en ole tällaiseen törmännyt vaikka olen etsinytkin.
Kulotus nopeuttaa käyttökelpoisten ravinteiden saatavuutta , kun pintakasvillisuutta ja hakkuutähteitä palaa ja happamuuden vähentyessä
parantaa myös ravinnekiertoa.
Eipä ole tullut vastaan tutkimusta lehtipuukierron vaikutuksesta seuraavaan kuusisukupolveen, mutta ainakin tyvilahokuusikoiden uudistaminen lehtipuilla olisi varmaan sellainen kohde, jossa koivikko lisää kuusikonkin tuottoa. Samoin kaksijaksoisen kuusi-r-koivumetsän
tuotto on yleensä parempi kuin vastaavassa tilanteessa pelkän kuusikon kasvattaminen.
Tottakai koivikkoon nouseva ja kehityskelpoinen kuusikko kannattaa hyödyntää. Sellaisen ilmestymisestä ei vain ole mitään takeita. Olisiko noin 15-30% sellaisia istutuskoivikoita joihin kuusi oikeasti tulee alle?
Koivusekoituksen kasvatusta kuusikossa myös kehutaan taloudellisesti kannattavammaksi kuin puhdasta kuusikkoa ihan tutkijoiden puheenvuoroissakin. Kuitenkaan tästäkään ei yksiselitteistä selkeää tutkimustulosta ole. Suomessa kuviokoko lienee keskimäärin 1,5ha, eli melkoista mosaiikkia. Ei voida paljoa monokulttuurista puhua. Viiden hehaarin kuvion keskeltäkin on vain reilu 100 metriä viereiselle kuviolle, varttuneessa metsässä usein näköyhteyskin.
Peten kertoma kuusialiskasvoksen syntymisen sattumanvaraisuus on täysin totta. Retkeläisetkin näkivät kuusialiskasvoksesta lähes tyhjiksi jääneitä, sekä myös alakerta täynnä olleita koivikoita. Koivikoiden ikä, hoito, maapohja ja siemenkuusikoiden sijainti olivat kuitenkin samat.