Kevät on hyvää pilkkeen teko aikaa, on valoisaa ja kevät ahava kuivattaa kun ilmankosteuskin on pienimmillään. Tällä kalustolla nuppi kuorma rankoja tulee tehtyä miltei huomaamatta.
Kalustolla, josta kaikki eivät tuossa näy, lienee lähtöhintaa sen verran, että on oltava koivukuitua melkomoinen pino, ja maksukykyisiä asiakkaita melkoinen jono ennenkuin talous on plussalla.
Ei enää riitä, että asiakas hakee peräkärryllään heittomotin silloin tällöin.
Kateus vie ja jätkähän silloin vikisee. Mikäs kalustossa vikana, onhan kalusto oltava työtä myöten ja tämän isännän muistan jo vanhan palstan ajoilta aika työteliääksi ja ahkeraksi ja eteenpäin pyrkiväksi isännäksi. Myös politiikan saralla.
Juu samat on sävelet,, metri lunta vähän hidastaa ei päässyt valtralla vielä kohtuudella lanssille lingonkanssa,,,näkyi sielä kuiten joku pöllinpää pinnalla. Joulukuussa tehdyt 100m3 kasat kaivelin kaivurilla esille, oli siinäkin puolmetrii kinosta kuivatustappiioota tullee nuilekkin kun liian aikaste tehty.
Tarina kertoo, että Kuusamossa aikoinaan isäntämiehet keljuilivat paikkakunnan apteekkarille hänen perunankasvatuksensa kannattavuudesta. Apteekkari tuumaili takaisin, että ”Kyllä se minulla kannattaa, mutta miten se on teillä, kun ei teillä ole tuota apteekkia?” No ei ole minullakaan sitä apteekkia, mutta muuta täytyy myös puuhastella ja jatkaa päivää.
Tuollaisella kalustolla on klapien teko helppoa ja tuote on sellaista, että kehtaa myydä.
Onko sinulla sellainen puhdistusrumpu?
Jeesi tuolla Harjavallassa leveilee, mutta eipä ole patu hankkinut edes klapikonetta.
Taitaa muuten tuon lajin kalustossa olla jo satatuhatta kiinni?
Tässä on aika kulunut asennushommissa niin, että muuta toimintaa on pitänyt rajoittaa. Puhdistusrumpua ei ole. Ainakaan sen hankintahintaa ei saa ikinä kuoletettua puhdistetun pilkkeen hinnanlisällä, jos siitä sitä edes ollaan valmiita maksamaan. Vaaleja puolestaan tulee nyt ihan kasapäin, mutta itse taidan keskittyä nyt yritys- ja metsähommiin. Tuossa puutavara-auton käännytyspaikalla oli helppo sompailla Hiace hollilleen.
Mihinkähän sitä lainkaan on heitetty? Minusta aivan asiallisesti työmaan vieressä ja onhan tuo metsäkansan Hiace/Hilux-linja aika käsittämättömän yleinen valintatapa. Ei paljon tuhrit tupruttelut haittaa metsäkansaa.
Minustakin puhdistusrumpu on suhteettoman kallis. sen kyllä alan ihminen pystyisi tekemään ihan itsen varmaan kolmasosahinnalla siitä, mitä pyynti on. Jeessille tietenkin sellaisenkaan hankkiminen on aivan simppeli juttu – koskaan hän tosin ei sellaistakaan hanki, juontokoura on hänelle ”Maailman tehokkain metsäkone”.
On se vaan nytkin juontokoura verraton ollut turvesaroilla. Ei yhtään ole tarvinnut tahia kun ajelee kuin junaraiteilla kuormia koura täynnä tien varteen. Pojat on ottaneet ennakkoraivauksen tosissaan ja poltinpuuta tulee melko tuhti määrä. Ja on aika kovaa tavaraa poltella kun kitukasvuista mäntyä jossa palotapahtuma kuin öljypoltin palaisi. Toki sopivasti koivua sekana mukana.
Asiallinen kuvA. Itse on nyt kokemus sirkkelikoneesta Ja sahakoneesta. Moottorisahan ketju tylstyy ja pomppii sekä venyy. Tekee pirusti enempi purua kuin sirkkelikonelinja. Eli sanoisin meidän nyt tänä vuonna käytöss oleva vanha Japa700 on paree kuin uudempi palaxin iso . Mutta syöttönolus hyvä. Lisäksi hammashihna pitkänä vaatii pirskaleesti voimaa saada käyttökuntoon kun lattahihna….
Ei se sahamallin Japa:kaan niin hankala ole. Terä ja -laippa pitää vain pitää kunnossa. Ei pompi yhtään, kun ketju on sopivan tiukalla , ja jos tylsyy, niin teroittamalla asia korjaantuu. Hiekkaisia puita ei tietysti kärsi sahata , siinä tylsyy terä kuin terä. Japa 2000 on itselläni. Ainut huono puoli on ollut kuljettimen hihna, joka kulkee ristiin ja kuluu siinä jonkin verran tavallista enemmän.
Ketjumalli toimii kyllä, mutta pitää olla suht kireällä ja tylsyy nopeasti. Kovapalaketjuna taas ketjun runko väsyy, joten sen aika loppuu samassa tahdissa kuin normaalissakin.
Sirkkelinterä kovapaloilla on se oikea ratkaisu, koska se näyttää leikkaavan hyvin, vaikka hiukan saisi maakosketustakin.
Minulla on viiltävällä terällä katkaiseva Bilke, eikä sitä tarvitse teroitella, se toimisi melko pitkään vaikka purkulaudoissa, vaikka joskus sattuisi naulakin katkaistavaksi.
Kuljetinhihnan pitäisi kyllä pyöriä ihan suoraan, kunhan osaa säätää sen rullat.
Kuljettimen hihna on ko. mallissa ns,”vasenkätinen” eli tehty niin, että se kulkee aina 8-muotoista rataa rullien säädöistä riippumatta.
Eikä sahan terä tylsyminen ole mitenkään erityinen ongelma kunhan puut ei ole hiekkaisia.
Myyntipuiksi ei giljotiiniterillä toimivilla saa tehtyä tarpeeksi siistiä tavaraa.
Palaxsin tekemät klapit on tunnelmapuita, ne on siististi määrämittaan katkottuja ja tasakokoisia.
Palax on vähän huoltoa vaativa klapikone, esim. traktorikäyttöisen mallin automattinen kiilahihnojen kiristys, kääntyvä poistokuljetin, hydrauliöljyn jäähdyttäjä, useita halkaisuterä malleja ja on helppo j turvallinen käyttää.
Kun puhutaan giljotiiniterästä, tai viiltävästä terästä, niin pitäisi tajuta, että kyseessä on eri katkaisutekniikka.
Viiltämällä katkaisu tekee hyvän jäljen, halkaisu on epätasaista, koska se on mahdollista tapahtua vain kertahalkaisuna.
No oli mikä oli terän nimi mutta aika epätasaista tavaraa sillä tulee . Kaikille ostajille ei kelpaa. Joillekin pitää olla vielä tasalaatuisen lisäksi kuorittua koivuklapi, jotta ei tule päästöjä.
Norjaan tekivät koivuklapeja ja vaatimukset olivat tiukat. katkaisu tasan samaan pituuteen. Halkaisu sirkkelillä, määrätystä koosta alkaen neljäksi. Koneellinen kuivaus alle 15%. Pakkaus pahvilaatikoihin pystyyn ja kulmissa piti olla ristiin halkaistut klapit.
Hinta oli hyvä / kuutio, mutta yrittäjä leittoi vain yhden kuorman – Liikaa hanskan jälkiä.
Minun Bilke-koneella pystyisi tekemään klapeja rekkakuormallisen, jos sopivaa kuitupuuta olisi koko ajan kädenulottuvilla, eli koneen kapasiteetti on varsin iso. Kepittää kaikki sirkkelillä / ketjulla katkaisevat koneet moneen kertaan tehossa, mutta ei tuotteen ulkonäössä.
Kyllähän Bilke kiinnostaa kun itelle tuo klapin siisteys ei ole edes mainittava asia mutta hinnakas tuo ryökäle tuppaa olemaan. Ja kun vielä ei ole minkäänlaista konetta tuohon tarvinnut mutta voishan sen kerralla ostaa tehokkaankin.
Kyllä niitä Norjaan oli muitakin klapin viejiä kuin yksi yrittäjä. Mutta taisi lopulta pitkä kuljetusmatka lopettaa sen bisneksen.
Jos puut on isoja, tukkikokoa ja liki sitä , niin nopeasti tulee pilkettä 2 halkaisusylinterillä varustetulla Japallakin: Suoraan 6:een osaan halkaisu, kahdella sylinterillä vuorotellen.
Kaivinkoneisiin on saatavilla myös hakkuukouraan asennettava klapintekoterä, jolla syntyy varmasti nopeammin klapeja kuin muilla välineillä, kun puut on tarpeeksi isoja.
Jätkä tuolla laskeskeli kaluston hointoja aika osuvasti. Itse sain Joukamon näkyvälle kalustolle n. 75 k€. Tosin Hiacea ja Avantia? voi käyttää muuhunkin hommaan. Palax näyttää olevan sähkökäyttöinen?
Itsellä vähän vastaava kalusto muuten kuin Hiace on LC ja Avantin etukuormaajan korvaa Farman metsäkärry. Losäksi Palaxia pyörittää Valmetin 305. Metsäkärryä käyttää etukuormaajallakin varustettu Valtran A92.
Eli kyllä siinä sata k€ on kiinni. Mutta mitäpä ei mieleisestä harrastuksesta maksaisi ?:)
Pudasjärven tilaisuuden jälkeen Joukamolla on mennyt varmaan hyvin – kuvasta päätellen? Itellä tahtoo tuolla touhutessa posket vain lommoutua !
Puuttuu vielä valmiiden klapien käsittelylaitteet. eli pitkä kuljetin, jolla klapit saa katokseen vähintään neljä metriä korkeaan aumaanbetonilattian päälle, joss ehkä ilmakanavat, joihin puhallletaan ilmaa. betonilattia siksi, että siitä saa etukuormaajalla kerättyä täysiä kauhallisia.
Tietenkin vaihtoehto säkit trukkilavojen päällä. Trukkipiikeillä säkit pinoon.
Myös klapien kuljetus vaatii kaluston. Siihen on olemassa Kippilavaa, Roclaa, Säkkinosturia jne….
Meidän lähellä yhdellä klapimiehellä on torni, jonka korkeus on yli kymmenen metriä ja halkaisija kymmenkunta metriä. Teräsverkkoseinä ja purku alaosasta.
Tehokas kuivuminen ja pysyy riittävän kuivana. Tehokas, mutta minusta teettää vielä työtäkin.
Betonilaatta, sähkötolpista runko, sivuseinät betoniverkkoa ja pulpettikatto. Täyttö pitkällä soramonttu kumimatto-kuljettimella, tyhjennys tr-etukuormaajalla. Noin ne ammattilaiset näyttää tekevän…
Niinpä, tolppakatos on verkkoseinåineen. Alla on ensin pituussuunnassa pylväät, sitten poikkisuunnassa pylväät ja lopuksi tuulenkaadoista sahatut lankut pituussuunnassa – kestävät traktorin etukuormaajan kanssa. Etukuormaajaan lhtee kuutio kerrallaan. Samalla voi mitata halutun kuorman kippikärylle. Kärryn sitten kippaan asiakkaan osoittamaan peikkaan. Tämä on harrastelua ja usein täyttelen kauhan käsipelissä samalla voi kuunnella radiota tai lintujen laulua.
Kinttaan jälkiä en ole klapeissa huomannut, mutta kinttaita kuluu kyllä muutama pari vuodessa.
Varsinaisilla yrittäjillä on kuivaamo, joko imu- tai paine. Tuoreesta koivukuidusta saa 1-2 viikon varoajalla polttokuivaa klapia. Pakkaaminen ja logistiikka aiheuttaa lisäkuluja, joten siellä Norjassa tai Saksassa klapin hinta pitäisi olla sen mukainen.
Norjassa ainakin pari tuttua löi kirveensä kiveen. Välikäsiä tuli niin paljon, että alkutuottaja jäi (kon)kurssille.
Saksan viejällä oli parempia kokemuksia. Perusasia oli, että aluksi sovittiin kaikki asiat tarkoin; laatu, hinta, aikataulut, reklamaatiot… Näistä kun pidettiin kiinni, niin saksalaisten kanssa ei tullut ongelmia!
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Metsänomistus
Kevät on hyvää pilkkeen teko aikaa, on valoisaa ja kevät ahava kuivattaa kun ilmankosteuskin on pienimmillään. Tällä kalustolla nuppi kuorma rankoja tulee tehtyä miltei huomaamatta.
Kalustolla, josta kaikki eivät tuossa näy, lienee lähtöhintaa sen verran, että on oltava koivukuitua melkomoinen pino, ja maksukykyisiä asiakkaita melkoinen jono ennenkuin talous on plussalla.
Ei enää riitä, että asiakas hakee peräkärryllään heittomotin silloin tällöin.
Kateus vie ja jätkähän silloin vikisee. Mikäs kalustossa vikana, onhan kalusto oltava työtä myöten ja tämän isännän muistan jo vanhan palstan ajoilta aika työteliääksi ja ahkeraksi ja eteenpäin pyrkiväksi isännäksi. Myös politiikan saralla.
Juu samat on sävelet,, metri lunta vähän hidastaa ei päässyt valtralla vielä kohtuudella lanssille lingonkanssa,,,näkyi sielä kuiten joku pöllinpää pinnalla. Joulukuussa tehdyt 100m3 kasat kaivelin kaivurilla esille, oli siinäkin puolmetrii kinosta kuivatustappiioota tullee nuilekkin kun liian aikaste tehty.
Tarina kertoo, että Kuusamossa aikoinaan isäntämiehet keljuilivat paikkakunnan apteekkarille hänen perunankasvatuksensa kannattavuudesta. Apteekkari tuumaili takaisin, että ”Kyllä se minulla kannattaa, mutta miten se on teillä, kun ei teillä ole tuota apteekkia?” No ei ole minullakaan sitä apteekkia, mutta muuta täytyy myös puuhastella ja jatkaa päivää.
Tuollaisella kalustolla on klapien teko helppoa ja tuote on sellaista, että kehtaa myydä.
Onko sinulla sellainen puhdistusrumpu?
Jeesi tuolla Harjavallassa leveilee, mutta eipä ole patu hankkinut edes klapikonetta.
Taitaa muuten tuon lajin kalustossa olla jo satatuhatta kiinni?
”tekstimainos/ lehtiartikkelin muotoon tehty mainos, mainos, puffi, advertoriaali. ”
Mitkä vaalit ne olikaan seuraavat..
Jos hankintahakkaaja esittelis tuon hintaista konearsenaaliaan…
johan riemu syntyis täällä.
Pukumieheksi on näköjään MetsäKortesalmi ryhtynyt,siksikö ei tällä palstallakaan miestä yli vuoteen näkynyt.
Hiase ajettu ”heittämällä” parkkiin 🙂 Kirjoittelehan Joukamo useammin kun kerran tieto-taitoa löytyy…
Tässä on aika kulunut asennushommissa niin, että muuta toimintaa on pitänyt rajoittaa. Puhdistusrumpua ei ole. Ainakaan sen hankintahintaa ei saa ikinä kuoletettua puhdistetun pilkkeen hinnanlisällä, jos siitä sitä edes ollaan valmiita maksamaan. Vaaleja puolestaan tulee nyt ihan kasapäin, mutta itse taidan keskittyä nyt yritys- ja metsähommiin. Tuossa puutavara-auton käännytyspaikalla oli helppo sompailla Hiace hollilleen.
Mihinkähän sitä lainkaan on heitetty? Minusta aivan asiallisesti työmaan vieressä ja onhan tuo metsäkansan Hiace/Hilux-linja aika käsittämättömän yleinen valintatapa. Ei paljon tuhrit tupruttelut haittaa metsäkansaa.
Minustakin puhdistusrumpu on suhteettoman kallis. sen kyllä alan ihminen pystyisi tekemään ihan itsen varmaan kolmasosahinnalla siitä, mitä pyynti on. Jeessille tietenkin sellaisenkaan hankkiminen on aivan simppeli juttu – koskaan hän tosin ei sellaistakaan hanki, juontokoura on hänelle ”Maailman tehokkain metsäkone”.
Tässä lienee tarkoitus vain mainostaa ilmaiseksi yritystä.
On se vaan nytkin juontokoura verraton ollut turvesaroilla. Ei yhtään ole tarvinnut tahia kun ajelee kuin junaraiteilla kuormia koura täynnä tien varteen. Pojat on ottaneet ennakkoraivauksen tosissaan ja poltinpuuta tulee melko tuhti määrä. Ja on aika kovaa tavaraa poltella kun kitukasvuista mäntyä jossa palotapahtuma kuin öljypoltin palaisi. Toki sopivasti koivua sekana mukana.
Asiallinen kuvA. Itse on nyt kokemus sirkkelikoneesta Ja sahakoneesta. Moottorisahan ketju tylstyy ja pomppii sekä venyy. Tekee pirusti enempi purua kuin sirkkelikonelinja. Eli sanoisin meidän nyt tänä vuonna käytöss oleva vanha Japa700 on paree kuin uudempi palaxin iso . Mutta syöttönolus hyvä. Lisäksi hammashihna pitkänä vaatii pirskaleesti voimaa saada käyttökuntoon kun lattahihna….
Ei se sahamallin Japa:kaan niin hankala ole. Terä ja -laippa pitää vain pitää kunnossa. Ei pompi yhtään, kun ketju on sopivan tiukalla , ja jos tylsyy, niin teroittamalla asia korjaantuu. Hiekkaisia puita ei tietysti kärsi sahata , siinä tylsyy terä kuin terä. Japa 2000 on itselläni. Ainut huono puoli on ollut kuljettimen hihna, joka kulkee ristiin ja kuluu siinä jonkin verran tavallista enemmän.
Ketjumalli toimii kyllä, mutta pitää olla suht kireällä ja tylsyy nopeasti. Kovapalaketjuna taas ketjun runko väsyy, joten sen aika loppuu samassa tahdissa kuin normaalissakin.
Sirkkelinterä kovapaloilla on se oikea ratkaisu, koska se näyttää leikkaavan hyvin, vaikka hiukan saisi maakosketustakin.
Minulla on viiltävällä terällä katkaiseva Bilke, eikä sitä tarvitse teroitella, se toimisi melko pitkään vaikka purkulaudoissa, vaikka joskus sattuisi naulakin katkaistavaksi.
Kuljetinhihnan pitäisi kyllä pyöriä ihan suoraan, kunhan osaa säätää sen rullat.
Kuljettimen hihna on ko. mallissa ns,”vasenkätinen” eli tehty niin, että se kulkee aina 8-muotoista rataa rullien säädöistä riippumatta.
Eikä sahan terä tylsyminen ole mitenkään erityinen ongelma kunhan puut ei ole hiekkaisia.
Myyntipuiksi ei giljotiiniterillä toimivilla saa tehtyä tarpeeksi siistiä tavaraa.
Palaxsin tekemät klapit on tunnelmapuita, ne on siististi määrämittaan katkottuja ja tasakokoisia.
Palax on vähän huoltoa vaativa klapikone, esim. traktorikäyttöisen mallin automattinen kiilahihnojen kiristys, kääntyvä poistokuljetin, hydrauliöljyn jäähdyttäjä, useita halkaisuterä malleja ja on helppo j turvallinen käyttää.
Kyll kunhan ei osta moottorisahalla vaan sirkkelillä.
Kun puhutaan giljotiiniterästä, tai viiltävästä terästä, niin pitäisi tajuta, että kyseessä on eri katkaisutekniikka.
Viiltämällä katkaisu tekee hyvän jäljen, halkaisu on epätasaista, koska se on mahdollista tapahtua vain kertahalkaisuna.
No oli mikä oli terän nimi mutta aika epätasaista tavaraa sillä tulee . Kaikille ostajille ei kelpaa. Joillekin pitää olla vielä tasalaatuisen lisäksi kuorittua koivuklapi, jotta ei tule päästöjä.
Norjaan tekivät koivuklapeja ja vaatimukset olivat tiukat. katkaisu tasan samaan pituuteen. Halkaisu sirkkelillä, määrätystä koosta alkaen neljäksi. Koneellinen kuivaus alle 15%. Pakkaus pahvilaatikoihin pystyyn ja kulmissa piti olla ristiin halkaistut klapit.
Hinta oli hyvä / kuutio, mutta yrittäjä leittoi vain yhden kuorman – Liikaa hanskan jälkiä.
Minun Bilke-koneella pystyisi tekemään klapeja rekkakuormallisen, jos sopivaa kuitupuuta olisi koko ajan kädenulottuvilla, eli koneen kapasiteetti on varsin iso. Kepittää kaikki sirkkelillä / ketjulla katkaisevat koneet moneen kertaan tehossa, mutta ei tuotteen ulkonäössä.
Kyllähän Bilke kiinnostaa kun itelle tuo klapin siisteys ei ole edes mainittava asia mutta hinnakas tuo ryökäle tuppaa olemaan. Ja kun vielä ei ole minkäänlaista konetta tuohon tarvinnut mutta voishan sen kerralla ostaa tehokkaankin.
Kyllä niitä Norjaan oli muitakin klapin viejiä kuin yksi yrittäjä. Mutta taisi lopulta pitkä kuljetusmatka lopettaa sen bisneksen.
Jos puut on isoja, tukkikokoa ja liki sitä , niin nopeasti tulee pilkettä 2 halkaisusylinterillä varustetulla Japallakin: Suoraan 6:een osaan halkaisu, kahdella sylinterillä vuorotellen.
Kaivinkoneisiin on saatavilla myös hakkuukouraan asennettava klapintekoterä, jolla syntyy varmasti nopeammin klapeja kuin muilla välineillä, kun puut on tarpeeksi isoja.
Jätkä tuolla laskeskeli kaluston hointoja aika osuvasti. Itse sain Joukamon näkyvälle kalustolle n. 75 k€. Tosin Hiacea ja Avantia? voi käyttää muuhunkin hommaan. Palax näyttää olevan sähkökäyttöinen?
Itsellä vähän vastaava kalusto muuten kuin Hiace on LC ja Avantin etukuormaajan korvaa Farman metsäkärry. Losäksi Palaxia pyörittää Valmetin 305. Metsäkärryä käyttää etukuormaajallakin varustettu Valtran A92.
Eli kyllä siinä sata k€ on kiinni. Mutta mitäpä ei mieleisestä harrastuksesta maksaisi ?:)
Pudasjärven tilaisuuden jälkeen Joukamolla on mennyt varmaan hyvin – kuvasta päätellen? Itellä tahtoo tuolla touhutessa posket vain lommoutua !
Puuttuu vielä valmiiden klapien käsittelylaitteet. eli pitkä kuljetin, jolla klapit saa katokseen vähintään neljä metriä korkeaan aumaanbetonilattian päälle, joss ehkä ilmakanavat, joihin puhallletaan ilmaa. betonilattia siksi, että siitä saa etukuormaajalla kerättyä täysiä kauhallisia.
Tietenkin vaihtoehto säkit trukkilavojen päällä. Trukkipiikeillä säkit pinoon.
Myös klapien kuljetus vaatii kaluston. Siihen on olemassa Kippilavaa, Roclaa, Säkkinosturia jne….
Meidän lähellä yhdellä klapimiehellä on torni, jonka korkeus on yli kymmenen metriä ja halkaisija kymmenkunta metriä. Teräsverkkoseinä ja purku alaosasta.
Tehokas kuivuminen ja pysyy riittävän kuivana. Tehokas, mutta minusta teettää vielä työtäkin.
Betonilaatta, sähkötolpista runko, sivuseinät betoniverkkoa ja pulpettikatto. Täyttö pitkällä soramonttu kumimatto-kuljettimella, tyhjennys tr-etukuormaajalla. Noin ne ammattilaiset näyttää tekevän…
Paljon myös säkittävät pientoimituksia…
Niinpä, tolppakatos on verkkoseinåineen. Alla on ensin pituussuunnassa pylväät, sitten poikkisuunnassa pylväät ja lopuksi tuulenkaadoista sahatut lankut pituussuunnassa – kestävät traktorin etukuormaajan kanssa. Etukuormaajaan lhtee kuutio kerrallaan. Samalla voi mitata halutun kuorman kippikärylle. Kärryn sitten kippaan asiakkaan osoittamaan peikkaan. Tämä on harrastelua ja usein täyttelen kauhan käsipelissä samalla voi kuunnella radiota tai lintujen laulua.
Kinttaan jälkiä en ole klapeissa huomannut, mutta kinttaita kuluu kyllä muutama pari vuodessa.
Varsinaisilla yrittäjillä on kuivaamo, joko imu- tai paine. Tuoreesta koivukuidusta saa 1-2 viikon varoajalla polttokuivaa klapia. Pakkaaminen ja logistiikka aiheuttaa lisäkuluja, joten siellä Norjassa tai Saksassa klapin hinta pitäisi olla sen mukainen.
Norjassa ainakin pari tuttua löi kirveensä kiveen. Välikäsiä tuli niin paljon, että alkutuottaja jäi (kon)kurssille.
Saksan viejällä oli parempia kokemuksia. Perusasia oli, että aluksi sovittiin kaikki asiat tarkoin; laatu, hinta, aikataulut, reklamaatiot… Näistä kun pidettiin kiinni, niin saksalaisten kanssa ei tullut ongelmia!