Koivuviha

Tuli raivatessa jätettyä 11 vuotta sitten luontaisia koivuja sekaan. Nyt tarkoitus poistaa 140 litran runkoja pois noin 400kpl/ha. 200 runkoa jätän viellä lihomaan. Ikää koivuilla noin 20v.

Kommentit (54)

  1. Tuon ison koivun takana ja vasemmalla puolella näkyy, kuinka kuusten latvat ovat kärsineet isommasta koivusta päällänsä.
    Onko nuo koivut Hieksiä? Pitäisi näkyä jo tyvikaarna, mutta kun en näe.
    Jos ne olisivat Rauduksia, niin oikea liike olisi liipata kuuset pois ja hieman harventaa koivuja, ne olisivat kohta oikeita vaneritukkeja.

  2. Raudusta. Lunta yli puoli metriä jää kaarna piiloon. Muutamia latvoja on kärsinyt. Voi olla vähän myös ravinne häiriötä.

  3. Mottimasa

    Miksi jätkät tuollainen ratkaisu? Jos kuusi tuossa vaiheessa menettänyt latvansa ja koivu poistetaan, seuraavana kesänä kuusi jo uusii latvansa, kun katsoo kuusta 5 vuotta myöhemmin on pituutta tullut monta metriä lisää ja useimmiten latvan uusintakohta on niin suora ettei se estä 40 vuotta myöhemmin laatutukin syntymistä. Kuitenkin tuossa on kuusitukki aihioita tulossa yli puolet enemmän kuin koivua?

  4. Selvästi raudusta.

  5. Kuusiuskovilla alkaa heti kriipoa kun joku edes ehdottaa koivua valtapuuksi. Vaikka asema on nytkin jo selvä ja arvokasvu koivuilla huikeaa. Kyllä kasvattaisin juuri kuten sikari tehnytkin, sekana ja koivua ehkä jopa hiukan suosien. Hiukankin latvansa riispanneet kuuset kuituläjään vaan.

  6. Ihan toimiva ratkaisu aloittajalla. Usein kun nämä hakataan koneellisesti koivua jätetään vieläkin vähemmän selville aukkopaikoille. Suositaan kuusta. Mutta jos itse hakkailee omaa metsää niin ihan toimiva suunnitelma aloittajalla.

  7. Valitettavasti tuo tuli taas koettua mikä on konemiesten asenne koivua kohtaan. Ei paljon painanut jos tukkikoon koivu jäi puskaan tekemättä lainkaan. Ei haitannut jos koivu sattui hakkuun kaatovaiheessa katkeamaan, ei korjattu parin kuitupöllin koivua lainkaan vaan sotkettiin turpeeseen. Eikä ajokonetta haitannut ollenkaan parissa ojan ylityksessä ojassa olleiden unohtuminen ojan penkalle tahi vallan sinne ojaan. Tätä samaa olen katsellut hakkuilla lähes aina, vuosikausia. Ja meille tuodaan kuitenkin koivua jatkuvasti Venäjältä ja Virosta. Kyllä sen vain pitää haista paremmalle, en muuta käsitä.

  8. Olen pitänyt tapana vaihtaa firmaa jos ei hakkuujälki miellytä. Kauppakirjaan voi myös kirjata kuka hakkuun suorittaa…

    Kuvan koivujen yläviisto oksamuoto on kyllä selvää raudusta…

  9. suorittava porras

    Huonosti raivatuilla leimikoilla jää usein puita pystyyn ja tehtyä tavaraa puskien katveeseen. Meillä on tapana nostaa kytkintä ,jos työn taso laskee liian peitteisyyden takia. Tullaan sitten jatkamaan ,kun asiat on kunnossa . Tämän lisäksi yrittäjä piirustaa laskun ylimääräisestä siirrosta ja ajanhukasta.

  10. suorittava porras

    …niin ja taisi se Harjavallan työmaakin jäädä vielä sopivasti kesken . …jälleen kerran huonon valmistelun vuoksi. Jotkut oppii kerralla ,Jesse ei koskaan.

  11. Suorittava kyllä tietää että jos kauppakirja on molemmin puolin allekirjoitettu niin homma on bueno…

    Ostaja voi tietysti halutessaan leimikon raivuuttaa, vain maksaminen on pakollista 🙂 …

  12. suorittava porras

    Oksapuu unohtaa ,että puutavarayhtiön ja korjuuyrittäjän välilläkin on sopimus . Jos leimkko ei täytä korjuuehtoja sitä ei korjata soveltumattomilta osilta. Korjutyön laadulla on kohtuullisen tiukat vaatimukset . Jos ne eivät olosuhteista johtuen täyty ,työ keskeytetään .

    Kuvan puiden konekorjuussa ei ole ongelmia . Teknisesti huonolaatuiset koivut on joskus pakko jättää tekemättä ,kun teko onnistuisi vain moottorisahalla .

  13. Nimenomaan ylispuuhakkuusta sovittiin ja tein näkemäraivauksen. Sillä osalla joka jäi suorittamatta on aika puhdas kuusikko jo hiukan järeämpänä joka piti siltä osin harventaa ja koko tasata. Siellä ei käytännössä alikasvosta edes ollut. Sitten oli yksi osuus männyn harvennusta joka oli vain jätetty rajaan asti tekemättä kun ei tieltä ylletty tekemään. Aika hupakin selitys. Eikä kyllä ollut ostajallekkaan aivan selkoa miksi näin. Mutta Tiistaina mennään asiaa ihmettelemään ja samalla näitä pieniä roiseja kohtiakin katellaan. Mielenkiintoista tuleeko uusi käynti vai tehdäänkö kokonaan uusi kauppa noista hakkaamattomista ja siistitään susikohdat.

  14. Kun kuusi on ”menettänyt latvuksensa” ja ylispuun poiston jälkeen tekee uuden alu, joka kasvaa niin pirusti, niin: On syntynyt poikaoksa = ei kelpaa tukiksi. On syntymässä lahovika = ei kelpaa tukiksi. Koivu kasvaa tuplavauhtia noihin kuusenrankkuihin verrattuna. Koivukuidun hinta on sama kuin kuusikuidunkin.

  15. Suorittava kyllä tietää että puutavarayhtiön ja urakoitsijan väliset sopimukset ei millään tavalla kuulu leimikon myyjälle…

    Puutavarayhtiö voi aivan vapaasti hakata leimikon moottorisaha työnä jos niin haluaa. Vain maksaminen on pakollista…

  16. Oksakulmasta näyttää olevan kahta eri kuppikuntaa: A – kun oksat ovat viistoon ylöspäin = Raudus. B- kun oksat ovat viistoon ylöspäin = Hies.

  17. suorittava porras

    Oksapuulle.:
    Ehkä ei kuulu ,mutta näkyy ja tuntuu ,kuten Jessen tapaus osoittaa. Motokuskikin tekee vain ne puut ,jotka koneella pystyy tekemään . Vehkeitä ei ole pakko särkeä . Siitäkin olen joskus maininnut ,että pieniä runkoja ei kannattaisi jättää leimikkoon raivauksen yhteydessä liikaa. Raiteeseen ovat päätyneet Jessenkin tapauksessa .
    Tämä avaajan kuva on malli oikeasta toiminnasta. Kaikki puu on korjuukelpoista. Järeys ja laatu hyvä.

  18. Suorittavan kanssa samoilla linjoilla nykyään. Tässä tapauksessa vaihduin 12 vuotta sitten omistajaksi ja tuli tehtyä niistä tarpeista tämmöinen. Jos ei olisi silloin tehnyt mitään tilanne olisi huonompi nyt.

  19. En aivan ymmärrä miksi koneella ei saisi ylispuita tehtyä? Minusta on aivan järkevää ottaa varmasti alle särkyvät kaatolinjalla olevat vaikka jo ennen koivun kaatoa pois. Taktiikka heillä näytti kyllä olevan hyvä eli kaadetaan suoraan eteenpäin siellä olevia puita vasten. Ja vedetään alas. Aika hyvin homma toimi mutta en hyväksy että juuresta katkenneet kuuset vain jätetään maastoon korjaamatta. Ne olisi sieltä saanut kyllä tehtyä vielä maastakin. Pitää ottaa huomioon että vanhat ajourat olivat vielä maastossa selkeästi näkyvissä josta he mainitsivatkin tyytyväisinä. Ja minä tein heille juuri niiltä näkemäraivauksen ylispuille. Mutta puintikiire vain vei eteenpäin ylispuulta seuraavalle ja jälki jäi joinpaikoin aika ikäväksi. nyt myös enemmän jo kulkeneena ajokonekolhujakin on loppupeleissä löytynyt aika paljon. Kiire on ylispuuhakkuulla tosi ikävä piirre ja siitä Tiistaina käymme reklamaatiokatselmuksen. Siinä työssä koneen järeys kyllä piisasi varmasti. Kuten toinen päättelikin että alkuun hiukan epäilikin että taidetaan olla liiankin järeällä koneella puimassa.

  20. suorittava porras

    Harjavallassa saatiin kouriintuntuva ja näkyvä kokemus kaksivaihekasvatuksen riskeistä . Niille ,jotka hommaa tekevät , seuraukset eivät ole yllätys. Pienemmälle puustolle varmasti tapahtuu jotakin jo isompia kaadettaessa ja lisää siinä vaihessa ,kun puusta yritetää edestakaisin rynkyttämällä saada paksuja oksia irti . Lisäksi letkunliittimet laukeilevat ja öljy lentää. Karsintalinjan pienemmät puut kokevat kovia ja iso osa täystuhon….mutta sitä saa ,mitä tilaa.

  21. Tosi, tilasin ylsipuuhakkuun ja sen sain. Toteutuksen taso oli kirjavaa, paikoin hyvää, paikoin tyydyttävää, paikoin heikkoa. Loppua kohden selvästi taso huononi. Kertoo juuri liian ahtaasta aikataulutuksesta. Saan tuosta nättäämällä suht kelpo kuusikon, osin koivikon, osin ei jäänyt mitään eli uudistus. Joka ei ollut tarkoitus mutta samapa tuo, sopii minulle. Eli niitä muodikkaita pienaukkojakin tuli. Käymme niiden kohtaloa läpi myös että saamme paikkaansa sopivat taimet niille aloille. Kaikenkaikkiaan kun nyt olen alkupäätä työstä siivoillut on vielä hyvä mieli, siinä saa todella kauniin kuusikon/koivikon jäämään. Ehkä se kevään mittaan hiukan mieli mataloituu kun niitä pahempia kohtia tulee vastaan. Mutta poltinpuidenkaan määrä ei ainakaan vähene. Osa jo firman maksamaa, osa ei.

  22. Harvoin se laatu on kiireestä kiinni. Yleensä kiire on silloin kun lavetti odottaa laanissa mutta jos vuoroa on jäljellä niin kiire ei ole mihinkään. Voisi kysyä että mihinkä on kiire ? Se seuraava leimikko kyllä odottaa eikä ostajakaan kiirehdi jos seuraavissa leimikoissa lähtee samanlaista tavaraa. Meillä oli kuukausi kohtaiset kiintiöt eikä nekään aiheuttaneet kiirettä kun seuraavista tulee kuitenkin samaa tavaraa. Usein se laatu on leimikosta johtuvaa tai sitten kuljettajien laatukin ja taito vaikuttaa.

  23. No, se lavetti odotti jo viimeisenä iltana kun molemmat koneet vielä työsti. Mutta oli sitten kiire tahi ei niin kirjavuutta esiintyi. Leimikolle juurikaan ei mitään tuota enempää voinut, hehän olivatkin ylispuukohteita tekemässä yleisemminkin, näin juttelivat, ja ajankohtahan oli siihen aika hyvä. Ei kovaa pakkasta mutta maastoa ei pahemmin tarvinnut varoa, se kantoi hyvin. Enpä nyt osaamistakaan epäilisi. Molemmilla kuskeilla pitkät urat jo takana. Toinen kuulemma ensimmäisille H-vallan työmaillekkin tullut mopolla aikanaan. Kun ei autoa ja korttia vielä ollut.

  24. Niin. No ei sitten jääkkään kun yksi vaihtoehto. Ei kai kuitenkaan kiire ollut syynä. 🙂

  25. Eräs vanha metsätyömies opetti aikoinaan, että siemenpuu kaadetaan aina sakeimpaan kohtaan. Siellä on särkymävaraa. Muuten voi mennä se ainoa taimi.

  26. suorittava porras

    Nyt sen Jessekin on ihan omakohtaisesti todennut ja todistanut ,että kun olosuhteet leimikolla ovat riittävän epäsuotuisat , hakataan soveltuvat osat ,kutsutaan lavetti paikalle ja poistutaan paremmille mestoille. Allekirjoittanutkin on jo kymmenkunta vuotta asiasta varoitellut ,mutta ei vieläkään ole mennyt perille .

    Kuvassa olevassa kohteessa ei vastaavia ongelmia tule olemaan koskaan . Koneet ei karkaa kesken leimikon muualle ,kun niitä joskus tarvitaan.

  27. Tuo kun hakataan (siis kuvassa) on aukko jäljellä ja hiilitase haukkaa tyhjää pahasti. Kun taas minulla metsä säilyy ja jopa aivan metsän näköisenäkin. Ja hakkuu aikaistuu niiden osalta jopa vielä minullekkin mahdollisena. Sen verran hyvän kokoista alispuusto on. Mielestäni olisi syytä alkaa konehemmojen pikkuhiljaa ottaa ylispuu ja jk-hakkuut todesta ja yrittää tehdä niissä laadukasta työn jälkeä. Kyllähän nykyinen ammattitaito näyttää hyvin harvennuksille ja päätehakkuille piisaavan mutta siihen se sitten loppuukin. Muistutan että tämäkin ketju oli menossa varta vasten ylsipuuhakkuita että kyllä niitä muillakin tarjolla on kuin minulla. Kuten jk-hakkuitakin lisääntyvissä määrin. Pitäisi alkaa kouluttaa koneen käyttäjiä tekemään näitä hyvin eikä vain tekemään.

  28. sitolkka: ”Eräs vanha metsätyömies opetti aikoinaan, että siemenpuu kaadetaan aina sakeimpaan kohtaan. Siellä on särkymävaraa. Muuten voi mennä se ainoa taimi.”

    Vanha metsuri on neuvonut sitolkkaa aivan oikein. Kullaalla opiskelleet konekuskit ovat jääneet siitä tiedosta ja asenteesta vajakeiksi. Kuten myös Jeessi, joka haluaisi, että konekuski ensin harventaisi väylän, johon sitten kaataa ylispuun. Pieleen menee – se on nähty useita kertoja.
    Hakattiin kauvan sitten männyn siemenpuita pois alueilta, joissa männyntaimet olivat jo yli viisimetrisiä.
    Uudistus oli tapahtunut muokkaamattomaan maahan, joten siellä oli hyvin harvassakin taimia, jos niitä yleensä olin hyvin ja toisinaan hyvin paljon.
    Kun sellaisia motin siemenpuita rojautteli kumoon, niin äkkiä alkoi uskomaan, että puu on kaadettava puskaan, jossa se murskaa sata tainta, mutta ehjäksi jää saman verran – kun toinen vaihtoehto oli, että reiässä oli 1 – 5 taimea: Joka ainoa murskaantui, taikka ainakin latva katkesi.
    Mutta Satakunnassa ja ainakin Harjavallassa on aivan omat oppinsa ja lainalaisuudet tässäkin asiassa.

  29. Pitää nyt muistaa että ylispuita ei kaadettu juuri lainkaan taimikon päältä vaan nuoren metsän päältä. Jos siitä aletaan hakea mahdollisimman paljon osumia ollaan kyllä särkemässä paljon turhaan. Kuten kyllä paikoin hiukan kävikin. Metsähän oli rinnankorkeusmitalla allakin jo kautta linjan yli kymmensenttistä kuusikkoa joten kuitutavaran turhasta haaskauksestahan minä tässä olen yrittänyt kertoa. Olisi edes kerätty pois niin olisi saanut nekin hyödyksi läjään.

  30. Vielä jatkan että kun tämä jk-metsän muoti-ilmiö roihahti liekkeihin muutama vuosi sitten oli esim. juuri Metsä-Group hyvinkin aktiivina jopa antamassa tietoiskuja eli iltakoulutuksia joissa kehuttiin heidän asenteensa olevan suopea tälle ja esiteltiin näiden hakkuun toteutustapojakin. Tuntuu että metsäalalle ei oikein muoti-ilmiöt sovi kun systeemi taipuu vasta korkeintaan konemies/nainensukupolven vaihtuessa. Eihän tästä mitään tule jos konemies runnoo aina samalla kaavalla oli päätehakkuu tahi jk-tahi ylispuuhakkuu. Ainakaan minä en huomannut käytöstavassa päätehakkuuseen mitään eroa. Samalla tapaa päin vanhaa metsää siinäkin puut kaadetaan, yleensä. Onneksi kuitenkaan en taloudellisesti joutunut taipumaan huonompaan hintaankaan, eli sain päätehkkuun toteutuksen ylispuumetsään. Silti kohtalainen suoritus.

  31. Jotenkin uskoiain ikää olevan yli 20v. Mutta ilmeisen rehevää. 1999 pitäis olla silloin tuo uudistus tehty.

  32. Tuo alikasvos on varmasti sitä samaa ikäluokkaa kuin peräosan uudistuskin on aikanaan päätehakkuulla tehty. Josta siis nyt harvennettiin ja ikää oli noin 30 vuotta. Kyllä tuo aliskuusikko hyvin siihen samaan haarukkaan sopii. Pääosin vahvuus rinnankorkeudelta 13-15 senttiä. Laitoin aiemmin ehkä hiukan varovasti yli kymmensenttistä mutta kyllä siitä maahan runnotusta paria kuitutappia olisi tullut. Joka tosin ei suuri rahallisena tappiona ole mutta onhan ne sieltä edes poltinpuiksi kerättävä. Tosin osaksi työlästä koivun oksien osittain peittämänä. Kone olisi ne sujuvasti sieltä kyllä nyppinyt. Niistä poltinpuista vaan tuppaa taas ylitarjontaa.

  33. suorittava porras

    Mahtoikohan työohjelmassa lukea hakkuutavan kohdalla avohakkuu ,vai harvennus? Jos on lukenut AVO ,en ihmettele tekijöiden suurpiirteisyyttä työssään.
    Jesse suri sitä ,että pirstoutuneet puut eivät ole päätyneet pinoon. Jos pirstoutuneen pätkän pituus on alle 4metriä , sitä ei voi mitata koneella. Tevettä puuta täytyy olla vähintään minimipölkyn pituus +kouran pituus sahan kohdalta etuterään. Alle neljä metrinen katkennut rungon osa jätetään tästä syystä metsään. Toki sen voi katkaista ja pistää pinoon ,mutta sitä ei saa mitattua eikä siitä saa rahaa yrittäjä eikä isäntä.
    Palataan vielä niihin puskan keskelle jääneisiin isoihin runkoihin . Niiden kohdalle on mahdollisesti ajateltu kehittyvän säästöpuuryhmä. Pian latvasta lahoamaan alkava pökkelökoivu keskellä tiheikköä on säästöpuuajatusta parhaimmillaan.

  34. Keski-Suomessa oli isolla puutavayhtiöllä monta urakoitsijaa ja monta tiimiä. Yksi porukka kuitenkin kunnostautui erityisesti ja se sai lempinimen : ”Sikatiimi”. Sen korjuujälki ei koskaan saanut kiitosta.
    Nyt kuulostaa siltä, että joko se tai sen perillinen on saanut pysyvän paikan Sata-Kunnasta ja asetettu Harjavallan seudulle, kunhan on ensin koulutettu Kullaalla oikeaan tyyliin.
    Tosin Kullaan ympäristössä oli jo silloinkin, kun siellä olin metsien käsittelykoulutuksessa – firmojen urakoitsijoiden rääpimiä leimikoita, joita kuljimme mittailemassa ja arvioimassa. Pätkittäin jälki oli järkyttävää. Taikka siis he kertoivat hakkuun tehdyn firmojen puolesta, luulen kyllä, että ne olivat oppilaiden tekosia.
    Meillä oppilaat aloittelevat oikean hakkuun M-sahalla, sitten opetusmetsässä ja vasta sieltä pääsee jossain vaiheessa sivullisten metsään, josta moni palautetaan takaisin M-sahan kahvoihin.
    Aino oppilaitos Suomessa, jossa laadun seuranta on viety niin pitkälle.

  35. suorittava porras

    Koulutetaanko kaivurikuskitkin käyttämään ensin lapiota?😊

  36. Kyllä lapiolla oppii parhaiten. Ja nohovimmat sitten kaivurin koppiin.

  37. metsä-masa

    Otsikko ” Koivuviha ” , on saanut ajankohtaisia huomioita osakseen, ylispuu, jk.-hakkuu, harvennus- ja avohakkuu. Hakkuutavoista voi olla erilaisia odotusarvoja hakkaajalla ja myyjällä kun näitä vielä sekoitellaankin keskenään.

    Parhaaseen tulokseen pääsee, jos leimikon erikoispiirteistä pääsee myyjä tai edustaja kertomaan heti aloituspäivänä, sillä annetaan valtuudet hakkaajalle luovaan työhön leimikon erikoiskohteissa.

    jeessilta hyvä huomio, ja ainut tapa saada reklamaation tarkastelu sinne tapahtuma paikalle, siellä pääsee esittämään ja tuomaan esille mahdolliset laiminlyönnit puolin ja toisin. Puutteiden esille tuominen tiivistää hyvää yhteistyötä jatkoon. Tämän päivän puunostajat haluaa pitää kiinni maineestaan puunhankkijana.

    Reilut kymmenen vuotta siten täälläkin oli ns. ”sikatiimin” hakkaajia, jonka hakkaajilla oli työkokemusta jo liikaakin. Tekivät työnsä sillä vanhalla totutulla tavalla, eli eivät mukautuneet myyjän ja puunostajan toiveisiin toteuttaa hakkuuta. Se sikatiimin porukka on poistunut ja se kulttuuri on takana päin.

  38. Suorittava, eikö työohjelmassa sitten ole muita vaihtoehtoja kuin avo tahi harvennus? Kuullostaa kyllä oudolta. Kyllä ainakin se jonka kanssa aloitukseen keskustelin tiesi että ylispuutyyppistä hakkuuta mennään. Jotenkin se toimikin ensalkuun kun hänkin tosiaan teki mäntyjä ja niitä oli senverran paljon että aina sai kaadettua takana olevia päin. Alakerta säilyi paremmassa reerassa. Mutta sitten kun tultiin näille kuusikko-ylismänty ja koivu aloille alkoi tökkiä pahemmin. Niitä oli harvemmassa ja se tiesi alikuusikkoa päin kaatoa. Ja ku usein edessä oli se isolatvainen koivu se murjoi latvuksen painollaan aika pahasti. Suorittavalta voisikin kysyä että eikö alkuun kaatoa saa hiukan rauhallisemmaksi. Nuo ainakin rojahteli senverran raskaasti kuusikkoon että tuhoa tuli. Jos kaatumisvauhtia saisi himmattua varmasti tuhoa tulisi vähemmän. Olen vain moottorisahatöissä useasti todennut että hitaasti pitopuuta kevittäen kaato on aika ympäristölleen ystävällinen tapa. Vauhti ei kerkeä hirmu kovaksi joten massan runnominen vähenee. Tuo jätkän nyt on nykyaikaan jo liioittelua mutta kieltämättä ei tämä iso koneketju ole parhaassa maineessa aiemmin ollut. Tehot ovat aina olleet tapissa mutta en nyt alkaisi kaikkiin koneen kuskeihin sielläkään yleistää. Kyllä nämäkin jopa Harjavaltalaisten katselmuksen mukaan hyvin selvisivät hakkuusta. Tosin suurin osa on katsellut sitä uudelta tieltä autosta ajellen että siinä vähän kesyä arviota.

  39. Ja pökkelöitä tehtiin aivan luvan kanssa ja mielestäni jopa hyvä määräkin. Mutta ne olivat oma juttunsa, ei tuo ison koivun jättö puskaan tee muuta kuin maakelon aikaa myöten. Tosin siinäkin hyvä juttu että kun se on aivan järven ison laskuojan vierestä yli ojan kaadettu siitä tulee hyvä kulkusilta kävellä kesälläkin yli ravin. Toki niitä oli muuallakin. Oletan että aikomus on ollut ottaa ne seuraavalta uralta käsittelyyn ettei tarvitse puskan läpi vetää. Pimeys vain usein tekee huomiovirheitä ja lumi hämää koivun kanssa nopeasti. Näkyy myös tavaran maastoon jäännissä. Eniten koivua.

  40. suorittava porras:”-Koulutetaanko kaivurikuskitkin käyttämään ensin lapiota?😊”

    Selkeästi et tajunnut kupletin juonta. On tainnut moottorisajakso jäädä väliin. Kyse ei ole hakkuutekniikasta, vaan juuri siitä, mikä vanhemmilta- suoraan koneen pukille istuneilta puuttuu, eli hyvästä hakkuujäljestä. Avainkysymys siinä on jätettävien puiden valinta, silloin kun harvennetaan puustoa. Siis EI poistettavien puiden valinnasta.
    Avohakkuulla kuse on sitten apteerauksesta. Eli niin monta kertaa oppilas tekee tukkeja M-sahan kanssa, kun alkaa katkonta olemaan kohdallaan. Aluksi vain merkitään katkaisukohdat, sitten aletaan jo katkaisemaankin ja jos se alkaa onnistumaan, pääsee opetuslapsi ohjaamoon. Sieltä on kyllä lyhyt matka takaisin Huskun kahvoihin.
    Tuo suorittavan kommentti paljastaa melkoisen ylimielisyyden ja luulon omista taidoistaan, joita ei kuitenkaan liikaa taida olla.

  41. Myönnän kyllä tuon jätkän koulutusmetodin oikeellisuuden, kyllä se varminta on lähteä sieltä käsityöosastolta puun kaatoonkin. oppii edes ne perujutut millä puun kaatoakin saadaan suunnattua. Jopa konekkin siihen hiukan pystyy. Sahauksia voi tehdä myös hiukan kaatokolotyyliin eli pari-kolme lähekkäistä kevytsahausta kaatosuuntaan. Auttaa kummasti puuta taittumaan haluttuun suuntaan. Ja toki apteeraus on tärkeää osaamista, siitähän se mo:n tilikin riippuu.

  42. Harvennussavotassa pitää nähdä ne puut, jotka siihen on hyvä jättää. Muiden ei ole väliä, vaan ne kaikki muut kaadetaan.

    Usein kovapäisimmällekin aukeaa silmät, kun jostain ryhmästä nyppää ison rumiluksen pois. Se vain pitäisi ”nähdä” jo ennenkuin on kaatanut sen rumiluksen.
    Joku neropatti tietenkin esittää, että se vie mennessään tuon ja tuon. Silloin pitäisi huomata, että nuo kuitenkin jää.
    Jos me perataan paikka sitä varten, että se rumilus voidaan kaataa, niin siinä käy pian niin, että se onkin jätettävä. Siksi se ensimmäisten joukossa.
    Joku vanha metsätyönjohtaja neuvoo, että ensin otetaan varmat tapaukset ja sen jälkeen sitten parsitaan. Ei siitä mitään tule, moinen tekniikka kertoo suuresta epävarmuudesta.
    Uskon§ kyllä, että Jeessin ylispuuhakkuusavotta on karmean näköinen, kuin revitty, mutta savotan alussa hän hehkutti niin kovasti tyttökuskia ja Kullaan hyvää opetusta, että ihan tapahtui se, mitä hän pyysikin.
    Yhdessä vaiheessa kuljin kuukausitolkulla pystymitalla ja leimaamassa. Leimaaminen on paljon vaikeampaa kuin hakkuun aikana puiden valinta, koska homman täytyy tapahtua nopeasti, tarkasti ja hyvin.
    Aikoinaan oli metsätoimihenkilöille laimauskilpailuja, mutta niistä luovuttiin, koska tuloksien selvittelyssä tuli suunnilleen tappelu.

  43. Hyvännäköistä sekametsää. Koivu on suoraa ja vaikuttaisi raudukselta. Ja jos on tuon näköistä, ei niin väliä tässä vaiheessa: kasvaa hieskoivukin toisinaan hyvin. Paljon on niitä puita, joiden lehtimuodossa yhdistyy rauduksen ja hieksen piirteitä. Ilmeisesti risteymiä.

    Kuusikko ottaa koivikon pituuskasvussa kiinni seuraavaan savottaan mennessä. Laatukoivulle pitäisi sitten toki saada asiallinen hinta.

    Koivu parantaa maaperän viljavuutta tehokkaana ravinteiden kierrättäjänä (ottaa ravinteita kuusta syvemmältä maaperästä ja kierrättää osan syksyn tullen takaisin maanpinnalle kuustenkin käyttöön. Lehtikarike nostaa pH:ta ja edesauttaa myös näin ravinteiden kiertoa. Lunta tulee koivujen ympäristöön enemmän, maa ei jäädy pakkastalvena yhtä syvälle ja keväällä lumi sulaa nopeammin lehdettömien koivujen alta ja maa lämpiää kasvukuntoon aikaisemmin.

    Sekametsien on mitattu kasvavan enemmän, kuin yhden puulajin metsiköiden, mutta jotta tämä on taloudellisesti järkevää, olisi lisäkasvun oltava tukkia. Eli kuten tässä kuvassa, vanerikoivuja aikanaan.

    Konekuskien asenteissa on isoja eroja, mutta ilahduttavaa on havaita, että nuoremman polven väellä asiakaspalveluhenkisyys ja mukautuminen erilaisiin toiveisiin on parempaa, kun osalla vanhan kunnan jääräpäisistä traktorimiehistä.

    Havaintojeni mukaan toiveisiin vaikeammin tehtävistä erikoishakkuista suhtaudutaan myötämielisemmin, jos valtaosa leimikosta on selväpiirteistä hommaa. Ennakkoraivuut tarvittaessa tehty, rajalinjat selvät, ajouraverkoston runkoväylät kantavilla mailla, suorat ja leveät, laanipaikat kunnossa jne. Se hehtaarin-parin hitaammin tehtävä kuvio tulee hakattua hyvin, kun kyljessä on 10 hehtaaria sellaista leimikkoa, missä homma sujuu kuin tanssi. Vaikka saat korjuuolosuhteiltaan kauttaaltaan v-mäisen leimikon kaupaksi, korjuujälki on mitä on, eikä siitä lopulta jää hyvä mieli kenellekään.

  44. Ensin korjaan tuon Burlin asiavirheen. Jos nuo koivut tosiaan rauduksia kuusi ei ota niitä kiinni vaan pysyy alapuolella nyt ja aina. Raudus kasvaa hyvässä maassa todella pitkäksi. Muuten nuo hänen hyvän hakkuun tavoitteensa olikin hallinnassa. Kun teet lähes kilometrin tietä umpimetsään ja leveämpänä kuin olen edes koskaan nähnyt. Lisäksi vanhat ajourat oli vielä näkyvissä, raivaus tehty, rajalinjat merkattu nauhoituksin, laania vaikka koko uuden tien sivut koko matkalataan, ennakkoraivattua harvennusta useita hehtaareja, mikähän vielä mahtaisi mättää? Kun tosiaan tuntuu että vikaa nyt vihjaillaan vain minussa olleen. Tuosta saadaan ehkä huomenaamusella lisää selvyyttä reklamaatiokierroksella.

  45. Ei urakoitsijalla ollut mitään kiiretta pois harvennushakkuulta moto rikkoutui ja pari kiintoa hakkaamatta. Toivat uuden koneet hakkaamaan ja ajamaan puut poisi. Olisin itse hyväksynyt, että saa jäädä kesken. Ajokonekin oli ehtinyt lähteä pois palsatalta.

  46. metsä-masa

    Hyvin perusteltujen leimikko valmistelujen kanssa olet menossa huomiseen tapaamiseen. Asiallista rohkeutta ja asioiden ryhmittelyä se tietenkin vaatii, mutta vika ja vihjailu ei muuten tahdo laantua. Yhteistyötä tarvitaan jatkossakin !

  47. jpjulku

    Hyvältä näyttää. Kuuset eivät ihmeemmin haittaa koivujen kasvua ja päinvastoin. Jos kuusen runkoon tulee tekninen vika 15-20 metrin korkaudella, niin haitanneeko tuo kovin paljoa…

  48. Jees h-valta ymmärsi väärin. Tarkoitin, että kuusten latvat nousevat selkeästi samaan latvuskerrokseen koivujen kanssa, vaikka eihän tuo nytkään varsinaisesti kaksijaksoista ole.

  49. Kipi

    Itselläkin kasvamassa hyvää vauhtia vähän kuvan kaltaista sekametsää. Jätetty tarkoituksella koivua joista lihotetaan polttopuuta kuusikon seassa ja lopuksi jätetään vain paraslaatuiset raudukset kasvamaan tukiksi asti sopiviin kohtiin.

    Onko näiden koivujen kanssa mitään turvaetäisyyttä kuusiin ja mäntyhin jonka alittuessa paras ottaa koivut pois. Esimerksiksi jos oksat koskettavat toisiaan. Niin ja ilmeisti koivuja ei kannata päästää pituudessa selvästi havupuiden ohi, suuremmissa määrin, ettei varjostus tule ongelmaksi.

    Olen huomannut myös että useiden koivujen seassa kasvavat kuuset saavat kyllä pituutta nopeasti, oksat jäävät ohuiksi ja honteloiksi ja runkomuoto vaikuttaa suoralta. Kuten aloittajan kuvassa vasemmalla. Mutta onko tässä kyse jo kasvutappiosta kuusien kustannuksella vaikka tekninen laatu ilmeisesti on hyvää.

    Neuvoja otetaan vastaan.

  50. Kipi: on haastavaa ellei mahdotonta saada sekametsä kasvamaan täysin tasaisesti – eihän yhden puulajin metsikkökään kasva niin, ettei kokoeroa runkojen välille tulisi. Koivu kasvaa nuorena kuusta nopeammin, mutta jo 20 ikävuoden tienoilla pituuskasvu käy tasatahtia ja myöhemmin kuusi saavuttaa koivua kuin kilpikonna jänistä antiikin sadussa.

    Etukasvuinen koivu kuusentaimikossa kehittyy usein ylispuuksi, mutta kuusten kanssa samanpituinen jää helposti kuusten varjostamaksi tupsulatvaiseksi riu’uksi.

    Jos jotain suuntaviivoja kuitenkin uskaltaisi antaa, niin kaksimetriseen kuusentaimikkoon kolmemetrisen koivun saattaisi jättää niin, että koivulla ja kuusilla välimatkaa on 2,5 m, mieluummin 3 m. Kuusten pituuskasvuun kannattaa myös kiinnittää huomiota: jos latvakasvaimet ovat seitsemääkymmentä senttiä ja koivun voi otaksua kasvavan pituutta alle metrin vuodessa, kilpailutilanne lienee jokseenkin tasapuolinen. Mutta jos jo selkeästi reheväkasvuisen koivun latvus on huomattavan leveä ja varjostamillaan kuusen taimilla pituuskasvu jo taantunut (vertaa vapaana kasvaviin kuusiin lähistöllä), eriytyminen melko varmasti vaan kiihtyy metsikön varttuessa.

    Suoraviivaisesti ajatellen siis täystiheän istutuskuusikon sekaan jätetty koivu todennäköisesti joko tärvelee noin neljän kuusen esteettömät kasvuedellytykset tai sitten jää huonokasvuiseksi raipaksi. Niinpä selkeään metsänkäsittelyyn tähtäävät eivät juuri koivuja jätä kuin minimissään kolmannesaarin aukkopaikkoihin.

    Jos nyt kuitenkin haluaa sekametsää kasvattaa, niin jätettävien koivujen laatuun kannattaa kiinnittää erityishuomiota. Koivulla on laatuvikoja monin verroin enemmän kuin kuusella, eikä koivukuitupuuta kannata kasvattaa kuusitukin kustannuksella. Niinpä jätettävien koivujen tulisi olla suoria ja tietysti muutenkin laadultaan virheettömiä. Tällöin koivulla on edellytykset kehittyä jopa arvokkaaksi tyvikoivuksi, eikä parin kuusen uhraaminen harmita. Eihän jokainen kuusentaimikaan olisi sopinut kasvamaan tukkirungoksi.

    Jos tällaista sekametsikköä kasvattaa taimikosta asti niin, että kuusilla on varmasti kasvutilaa riittävästi, ei kuusen latvusraja lähde ”normaaliin” tapaan nousemaan koivujen ympärillä, vaan latvukset ovat vihreitä tyveltä asti pitkään. Samalla pohjapinta-ala pysyy matalana, mutta toisaalta puiden järeytyminen on nopeaa. Kysymyksessä mainittu hontelo-oksaisuus on jokseenkin selvä merkki siitä, että kuusten paksuuskasvu on kärsinyt. Latvukset eivät mielellään saisi koskettaa toisiaan, varsinkaan vasta harvennetussa metsikössä. Vielä pahempi tilanne kuusille on, jos niiden latvat puskee koivun latvuksen sisään.

    Olen yli 20 vuotta koittanut opetella tekemään taimikon harvennuksen niin, että tasaikäinen koivu-kuusisekametsä kasvaisi kuta kuinkin tasaisesti. Vatulointi jatkuu jälleen ensi kesänä. Kuitenkin tyvikoivu on ollut arvokkain myymäni puutavaralaji menneiden polvien aikanaan hoitamissa metsissä, eivätkä olosuhteet ole muuttuneet niin, etteikö 03 – 04 – kehitysluokkavaiheessa tasarakenteinen sekametsä olisi oikeilla hoitotoimenpiteillä mahdollinen tämän päivän taimikoista.

  51. Samoja ajatuksia kun Buri, mulla näissä kuusi/koivu sekametsissä kasvaa yleensä joku mänty ja jopa pikkuisen haapaakin, haastavia on kasvattaa sillein että mahdollisimman tasaisina.. Näille kohteille pitää valita harvennukselle sitten semmoinen motokuski joka tietää mitä tehdään, ennen opastin ne kun hakkuita aloittivat, enää ei tarvitse. Paljonko väliä puilla? Vaikee sanoa tarkasti, mä tykkään kyllä kasvattaa nämä aika tiheinä ensiharvennukseen asti.

  52. suorittava porras

    Nimimerkki Burlin ohjeilla ei voi epäonnistua. Kasvatustiheydet ovat hänen mallissaan kohdallaan. Jos koivulle jätetään liian vähän tilaa ,se kostautuu varmasti hänen kuvaamallaan tavalla. Kasvatettavan puuston laatuun ja tiheyksiin on kinnitettävä huomiota taimikkovaiheesta lähtien. Ylitiheyttä en suosisi missään vaiheessa . Ylitiheys vain vähentää yhteyttämispinta-alan määrää kasvatettavaksi tarkoitettujen runkojen kohdalla ,josta seuraa hitaampi kasvu , ei välttämättä parempi laatu . Ylitiheys jossakin kasvatusvaihessa on johtanut tänä talvena Keski-Suomessa mittaviin lumituhoihin. Ikävin tilanne näyttää olevan riukuuntuneissa männiköissä . Pitkät ,mutta pituuteen nähden liian hoikat rungot ovat joutuneet armotta lumen murtamiksi . Löytyy toki kohteita , joilla ei olisi vältytty tuhoilta millään keinolla.

    Muistutan vielä ,että liian lähellä toisiaan kasvavien puiden juuristo ei kehity riittävän vahvaksi . Tämä jää monilta huomaamatta. Voimakkaasti supistunut puun latvus tarkoittaa myös , että juuret ovat kärsineet samassa suhteessa. Tästä olen kerännyt kokemusta tuhansista rungoista ,jotka olen nyppinyt maasta irti ennen kaatosahausta.

  53. Yksi mikä on varma, että teeret viihtyy paremmin talvisin koivusekametsässä.

  54. Ja sepä se tärkein pointti olikin. Eipä niitä teeren istumapuita juuri muuten löytyisikään jos niitä ei erityisesti jätettäisi.

Metsänhoito Metsänhoito