Kuvissa muutamia reaalisoituneita tapauksia ,joissa luonnontuhojen mahdollisuus on ilmeinen.
Kuvissa muutamia reaalisoituneita tapauksia ,joissa luonnontuhojen mahdollisuus on ilmeinen.
Metsänhoito
Todella hieno aliskuusikko mäntyjen alla. Toivottavasti säilyy hakkuussa edes jotain.
Ensimmäinen kuva kertoisi minusta, että mänty on istutettu avojuuritaimilla ja vinoon, eikä sen juuristo ole kehittynyt kunnolla. Muissa kuvissa männikkö näyttää komealta, kuusentapit vaan pois VT-männikön alta ja tarkistus, onko ylitiheyttä havaittavissa. Latvus ei näytä liian vihreältä – Alikasvusto on syönyt männyiltä eväät.
Viimeisen kuvan sisältöä en oikein ymmärrä!
Suorittava kaataa ensin puun juurineen ja katkaisee vasta sitten. Jää lahopuuta enemmän metsään. Samalla uudistuslaikutuskin tulee eikä edes siementää tarvii kun maa alkaa lykätä uutta vesaa paljaan maan kohdalta. Tulee riistatiheiköitä.
Hyviä kuvia kiitos… Mulla on tulossa päätehakkuuseen 8ha männikkö jossa oli samanlainen aluskuusikko, pikkusen sitä siistin raivaussahalla niin huomasin lahoa monissa kuusissa, meni melkein kaikki kuuset nurin.. Tarkkana näissä saa olla.
Viimeisen kuvan sanoma lienee se, että puu ei pysy pystyssä, jos pystyssä pitävä juuristo on rajoittunut likimain yhden neliömetrin alueelle. Ohkohan tässä selityksenä, että kuiviolla on ollut ylitiheä puusto, johon on tehty aiemmin energiapuuharvennus.
Kolmessa jälkimmäisessä kuvassa on käynnissä lumituhojenkorjuu. Ensimmäinen on tyyppiesinerkki jätkän mainitsemasta vinoon istuttamisesta tai muuten vinoon juurtuneesta puusta.
Jälkimmäisessä tapauksessa lumi on katkonut runsaasta aluskasvoksesta johtuen heiveröisiksi kehittyneitä runkoja. Vimeisessä kuvassa nutulleen on mennyt huonosti juurtunut 300-litrainen runko. Onneksi kelpasi edes kuiduksi. Katkenneiden runkojen tyvien kaarna oli alkanut jo irrota ,joten ne oli jätettävä metsään. Mahdollisille tukkipölkyille ei tällä hetkellä löydy käyttäjää eikä ostajaa…siis kaikki kuiduksi. Joitakin tuhopuita saattoi jäädä pöpelikön kätköihin.
Näitä asioita kannattaa pohtia ,kun miettii peitteisyyden ”hyötyjä”.
Tyvilenkoja mäntyjä syntyi aikoinaan avojuuristen istutusaloille paljon.
Alle kuitupuun mitoissa olevia puitakin saattoi joissakin paikoissa, varsinkin turvemailla, kaatua koska juuret kiertyi lannoitetun potin ympärille.
Viimesen kuvan mäntyä näköjään kolhaistu pitkältä matkalta ; saattaa siinä isompikin puu mennä nurin.
Ihan oli puhtaasti kaatunut. Kolhut ovat käsittelyjälkiä,kun otin otteen keskemmältä runkoa ,peruutin tyvelle ja nostin rungon ylös maasta katkaisua varten.
Eräs toimija suosii nykyisin pieniä paakkutaimia istutuksessa ,koska ne juurtuvat paremmin. Kuvassa saattaa olla vuotta vanhemmasta paakusta alkuun lähtenyt puu. Ko paakuissa juuret jäivät sykkyrälle ja kehittyivät myöhemmin kuvan kaltaisiksi.
Avojuuritaimien kehityskaaren lopussa oli ”Mahtava tehostaja”, eli Konekoulinta, jossa ryömintävaihteella varustettu valtsu veti melkoista telttakatosta pellolla. siellä pressun suojassa oli varmaan kymmenen – kuusitoista henkilöä, jotka pistivät kumireunaisten kiekkojen väliin taimia niin, että vihreä meni kokonaan kiekkojen väliin ja juuret jäivät ulkopuolelle.
Kun juuret olivat kehittyneen pari kasvukautta, ne olivat muutaman kymmenen sentin pituisia ja kone kun veti 3 – 5 senttisen istutusvaon, niin juuret tulivat suunnilleen vaakasuoraan ja vaikka taimi oli kasvanut ja kehittynyt suoratyviseksi ja -runkoiseksi, se koulinnan jälkeen ( koulimiskone istutti sen vaakasuoraan) – Se nousi pystyyn tehden mutkan maanrajaan. Pahimmillaan mutka oli 90 astetta.
Kun Erkki Lähde neuvoi istuttamaan taimet latva ylöspäin, niin juuret tulivatkin sitten vaakasuoraan ja vain yhteen suuntaan. Sellaiselle puustolle ei voinut takuuta antaa.
ME ! Opetettiin oppilaille, että taimet istutetaan JUURET ALASPÄIN! Ja vieläpä kaikki ylipitkät juuret typistettiin niin, että ne sopivat istutuskuokan terän syvyiseen montuun.Kun keväällä istutettiin, niin saman kesän syksyllä nuo taimet, jotka istutettiin runko vaakasuoraan, olivat nostaneet vartensa pystyyn. Tuloksen suoratyvisiä puita, jossa ei tukin tyvestä tarvitse vähentää mitään minkään vian takia.
Kun noita suorittavanpor….n kirjoituksia lukee…. ”Vimeisessä kuvassa nutulleen on mennyt huonosti juurtunut 300-litrainen runko. Onneksi kelpasi edes kuiduksi. Katkenneiden runkojen tyvien kaarna oli alkanut jo irrota ,joten ne oli jätettävä metsään.”
..mieleen tulee sanonta , ”lottovoitto omistaa metsät itäsuomessa”, täällä sellupinoon kelpaa 34 € hankintahinnalla pystyyn kuivanut kova havupuu, oli siinä kuoret tai ei.
Mikähän firma tuossa hakkuussa puiden ostaja?
<<<tai muuten vinoon juurtuneesta puusta.<<<
Kuva 1.
Pottitaimissakin joihinkin mäntyihin kehittyy tuollainen juurikiertymä, josta kaatuu helposti ilman, että maajuuripaakku nousee samalla ylös kuten kuvassa 4. Onhan näitä nähty.
Kuinkahan vanha on tuo kuvan 4 etualalla oleva pitempi kuusentarri?
40 vuotta?
Vuosirenkaita en ole käynyt laskemassa ,mutta kuusentarrin latvakasvaimet juoruavat siitä ,että kuusi ei tule menestymään kuvan palstalla. Voi hädintuskin kasvaa 6-7 metriseksi ,mutta kasvu pysähtyy viimeistään silloin ,kun seinään. Pienemmällä on jo pysähtynyt.
Älkää naurettavia höpiskö. Kun männikkökään mitään neljääkymmentä vuotta vielä taida olla niin miten nuo kuuset sitten? Kyllä siellä on aivan hyvässä kasvussa olevaa kuusikkoa kuvan kaksi vinkkelistä katsottuna. Eikä ikää ole kymmentäkään. Tuossa pohjassa selvästi on seuraavan sukupolven kasvatus alikasvoksesta aivan terve ja järkevä toimi. Nyt kun männikkö harvennetaan saa alikasvos jo valototutusta jolloin sen vapaaksi pääsy aikanaan ei tee muuta kuin hillittömän kasvupyrähdyksen.
Jesse näkee taas märkiä unia. Ei ole paljoa harvennettavaa ,kun puustoa on kasvateltu hoitamattomana liian kauan. Jonkin ajan villitys kasvattaa aluskasvosta männikön seassa laadun parantamiseksi on vienyt päinvastaiseen suuntaan. Tämä kuvio on väljennetty vuotta aiemmin ,kun lähistöllä harventamani vastaava kuvio. Se tosin raivattiin huolella ennen hakkuuta ,mutta aluskasvoksen aiheuttamaa kehityksen hidastumista ja tuhoille altistumista ennakkoraivaus ei poistanut.
Tein juuri samalla kaavalla hoitamattomana kasvaneeseen viereisern männikköön ensiharvennusta. Lumi oli tehnyt”hyvän” pohjatyön ja pirstonut osan pienimmistä rungoista. Koivun vioittamia runkoja jouduin poistamaan vähintään kymmeniä. Kuusia ei voinut jättä varapuiksi ,kun latvakasu näytti nollaa viiden metrin korkeudessa. Harvaksi meni ,mutta niistä tarpeista ei parempaa saanut. Kädet ristissä toivon ,että lumi ei harvenna enää yhtään lisää. Toista harvennusta ei enää tarvita.
Kuten jo aiemmin mainitsin minulla menee nyt vielä tänä vuonna päätehakkuuseen männikkö jossa on kuuset aivan samanlaisia tukkipuita siellä täällä joukossa. Aivan riittävästi kasvaneet männyn seurassa. Ei se kasvu mihinkään pysähdy jos vain tilaa on yläpuolella. Kuusihan sietää vielä varjostustakin hyvin. Nyt siellä on kuusivoittoinen alikasvos joka tuli myös noin kymmenkunta vuotta sitten tehdyn harvennuksen ja siis valon lisääntymisen myötä. Se mitä niistä ehjäksi jää saa jäädä kasvuun ja mäntyä hiukan täydennyksenä hakkuun tuhoille.
Se alikasvoskuusikon kasvatusmahdollisuus riippuu kasvupaikasta. Kuivahkolla kankaalla ei enää yleensä kannata kasvattaa. Jos on alle 5 cm latvakasvu, niin hitaasti lahtee kasvuun.
Tuossa kakkoskuvan tapauksessa en epäröisi ollenkaan jatkaa metsän kasvatusta suoraan kuusikoksi noista taimista. Vuosia säästetään todella paljon ja metsähän jää heti niin muodikkaasti peitteiseksi.
Sopii Jessen tyyliin hyvin. Kuitupuuta pukkaa ainoastaan …ja vain .Ei koskaan kehity tukiksi asti. Ps. Kaikki kolme lisäkuvaa on otettu saman ajouran varrelta…se kolmaskin.
Vaarilla oli tapana sanoa että paskaa ei mettässä kannata kasvattaa, siihen ei riitä ikä, eikä terveys eikä rahat…
Jeessi:”Tuossa kakkoskuvan tapauksessa en epäröisi ollenkaan jatkaa metsän kasvatusta suoraan kuusikoksi noista taimista. Vuosia säästetään todella paljon ja metsähän jää heti niin muodikkaasti peitteiseksi.”
Juuri kun metsä alkaa olla arvokasvuvaiheessa, pistäisi Jeessi ylispuuhakkuun päälle.
suorittava porras:”Sopii Jessen tyyliin hyvin. Kuitupuuta pukkaa ainoastaan …ja vain .Ei koskaan kehity tukiksi asti. Ps. Kaikki kolme lisäkuvaa on otettu saman ajouran varrelta…se kolmaskin.”
Jeessi on kuitupuun kasvattaja ja pyrkimys lahon kuitupuun tuottajaksi on kova.
Täälläpäin puut kasvaa ihan ittekseen. Ei niitä tarvi erikseen kasvattaa. Vaikeapa tuosta on sanoa maan viljavuudesta. Oma tuntuma, että voisi tuossa kuusi tukiksi kasvaa kohtuullisessa ajassa. Alikasvos on rehevälläkin maalla joskus hyvin kituvaa.
Jeessi tekee tukkikaupat kymmensenttisistä rungoista. Pieni laho ei haittaa, kunhan on sopimusasiakas ja levittää negatiivista juttua MHY:n palveluista.
Ettei tulisi yllätyksenä, kun tuollaisen alikasvuston ikä on lähes sama kuin ylispuina olevilla männyillä, niin miten on mahdollista, että kuuset ovat noin paljon matalampia kuin männyt? Noin 30 % pituutta mäntyihin verrattuna?
Eihän nuo kuuset mitään noiden mäntyjen ikäisiä ole. Nuo alikasvokset suorastaan huokuu kasvun voimaa eikä ole mitään pelkoa mistään hiipumisista ennen tukkipuukokoa. Ja suorittavan, kuten jätkänkin ymmärrys on kyllä rajoitin päällä. Kun juuri olen kirjoittanut että minunkin tulevassa päätehakkuumännikössä on kuusi kasvanut aivan tasatahtiin mäntyjen kanssa. Ja muutaman vuoden takaiset ylis/päätehakkuut puskee kuusta melkoisella vuosikasvaimella nyt. Täysin puhtaan männikön alta lähteneet luontaiset. Pari vuotta menee hiukan valosta nokkiin otossa ja sitten alkaa tapahtua.
Ja mitä MHY:n suhteisiin tulee en millään voi kyllä pitää erittäin huonona ainakaan. Paikallistoimari on kolmena päivänä peräkkäin käynyt jutusillani tällä viikolla ja samalla on kauppaakin tehty todella mukavasti. Muttei puukauppaa vaan LVI-tarvikekauppaa. Samalla on kyllä metsäpuolen kuulumiset vaihdettu aika tyyni lähiajoilta. Olemme aina tulleet juttuun ja sinällään harmi että on tuollaisen puulaakin toimari kun kykyjä ja asiakasosaamista löytyisi parempiinkin liksoihin.
Onhan siinä Jeessillä ihmettelemistä, kun MT – OMT pohjalla kuusi kasvaa samaa tahtia mäntyjen kanssa.
Kuitenkin – Jos tuollaisen alikasvoskuusen leikkaa aivan maanrajasta poikki ja laskee siitä – vaikka kannosta vuosirenkaat, niin suattoopa yllättyä, vuan suattaapi olla, ettei yllätykkään.
Se on varmaan Harjavallassa jotain merkillistä ympäristössä, kun siellä on kehittynyt tyyppi, joka on vielä viisaampi kuin kaikki Suomen entisen METLAn tutkijat koskaan ja nykyäänkään , ellei tämä sitten tosiaan ole päässyt juomaan hyvän ja pahan-tiedon LÄHTEESTÄ vettä. On nimittäin 25:n vuoden aikana Harjavallassa kehittynyt niin suuri viisaus, että sen omaksuminen laajempaan käyttöön kestää varmaan toiset sata vuotta.
Sanoisin vastapainoksi että sata vuotta tästä taaksepäin on nähty vain yhdenlaista totuutta syystä ettei muita totuuksia hyväksytty. Ja se oli aina ja varmasti metsäteollisuuden puupeltoajatuksen totuus. Kyllä minullekkin aivan viime vuosikymmeninä sitä piti aivan Mäntän serlametsissäkin vielä yrittää iskostaa. Vaan eipä onnistunut. Retken vetäjä mm.kysyi kun olimme hakkuuaukon taimetuksella ja oli hyvän näköinen raudus kasvanut kuusen taimen viereen että kummankos liipaisisit pois. Ei aivan tykännyt kun osoitin kuusen tainta, että ilman muuta tuon. Ja kun korostettiin metsän yhden koon komeutta. Totesin että kunhan toimitatte valmiiksi vähintään yhden tukin kuusikkona voisi kelvata. Mitäänhän tavismo. ei tee yhden koon ja lajin metsällä kasvun alkuvuosikymmeninä. Mutta sekametsässä on aina myös hoitotoimea ja myytävääkin.
Visakallo voisi kyllä aivan varmasti kertoa, minkälainen käsittelyohjelma hänellä on ollut viljelykuusikossaan vaikkapa ensimmäisten neljänkymmenen vuoden aikana.
Siinä voisi Jeessin sekasikiö-metsän hoitamatta jättänyt putkirunkkari jäädä haavi auki ihmettelemään.
Aivan turhaa. Tiedän kyllä millaista on nk. tehometsän käsittely. Mutta se mikä jollekkin sopii ei sovi kaikille. Asia jota nämä kiihko-oikeilijat eivät millään käsitä. Enkä todella ole metsätalouttani ollut suistamassa ahdinkoon tahi mihinkään hoitamattomuuden tilaan mutta se että tekee jonkun asian metsässä minimaalisella oman työn määrällä on mielestäni aivan ykkösasia kun kannattavuus ei oikein hirmusatoja työtunteja metsissä yleensäkään kestä. Silti olen aina tehnyt kaiken niin ettei moitteita ainakaan päin näköä ole tullut. En ala konehemmoja palvomaan, työtään hekin vain tekevät ja töitä on arkielämässä hyviä ja huonoja. Turha niistä murehtia. Ei aina voi onnistua mutta ei myöskään aina saa epäonistua. Haastavatkin kohteet pitää selvittää kunnialla. Niin me teemme putkiurakoinnissakin. Niin pitää tehdä metsissämmekin.
Jesselle vastaisin aluskasvoksen iäksi laskemieni vuosilustojen perusteella 45-50 vuotta. Samantyyppisellä lumituhokohteella vapaassa tilassa olevilla aluskasvoskuusilla ei ole tapahtunut merkittävää kasvupyrähdystä edes 5vuotta sitten tapahtuneen valtapuuston harvennuksen jälkeen. ..että se kuusten tulevaisuudesta. Kuituna kattilaan ja sillä siisti , jos kaikki edes kuitumittoihin yltävät. Sen verran kuitenkin tyvestä paksunevat ,että ovat työläämpiä raivata nurin ennen päätehakkuuta.
Se huomio vain vahvistui ,että aluskasvos on siinä määrin peittänyt harvennuksen tehneen motokuskin näkökenttää ,että huomattava määrä tyvilenkoja runkoja oli jäänyt kasvamaan ja myöhemmin lumen voimasta kaatumaan. Ensiharvennus lumituhoilla maustettuna on johtanut monin paikoin suoraan siemenpuuasentoon. Näin oli käynyt sillekin runkomäärältään ylitiheälle kolme vuotta sitten tekemälleni ensiharvennukselle. Pienemmän pään rungot olivat pirstaleina siinä määrin ,että päätehakkuu on seuraava toimenpide muutaman vuosikymmenen kuluttua. Sitä ennen palstalta saa vain puolukoita.
Juuri tässä aamukaffeella lueskelin tuoreesta Metsälehdestä näistä riistatiheiköistäkin. Juuri tuollainen yhtenäinen koko alan kattava nauha alikasvosta pitäisi olla. Ei vain yksittäisiä puskia. Silloin suojaa on riittämiin esim. kanahaukan saalistukselta. Tämä suorittavakin muistaakseni innokas riistan suojelija aina ja kaikissa alaa liippaavissa keskusteluissa. Nyt sitten suurin uhka ja ongelma metsälle tuollainen. Tosiasiassa ei tee kasvuun sitä eikä tätä.
Varsinkin harvennusmetsiin, jotka on tuulisella paikka aukon laidassa tmv:ssa paikassa, kannattaa jättää alikasvosta kuvion reunoille, jos ei muualle halua jättää. Se vähentää tuulituhoja ja parantaa samalla myös lintujen ym. pieneläinten elinmahdolisuuksia.
Ehkä olisi mietittävä uudestaan tuo reunametsän tilanne. Runsaan aluskasvoksen seassa kasvavat puut ovat monesti juuristoltaan heikompia ja täten alttiimpia tuhoille. Kyseiset alueet kannattaisi mieluummin kasvatta ihan normitiheydessä ,jotta ne vahvistuisivat riittävästi kestämään tuulitaakan ,jonka viereen tehtävä aukko aiheuttaa. Tuulikin vaikuttaa enemmän puuston latvoissa ,kun tyvellä aluskasvoksen seassa….no ,jäähän edes aluskasvos ,kun tukkimitoissa olevat puut kaatuvat aluskasvoksen seasta pötkölleen lahopuuksi.
Riistatiheikköajatuskin on mennyt paikoin vähän överiksi. Metsä on niin peitteinen kauttaaltaan ,että linnut ovat enemmänkin satimessa laskeutuessaan aluskasvoksen uumeniin. Pakoonkin on lähdettävä jalan ,kun nousukiitoon tarvittavaa tilaa ei löydy. Pienpedoille on luotu lisää mahdollisuuksia harventaa niukkaa kanalintukantaa. Juoksukisassa pienpeto voittaa aina.
Kyllä näissä metsä asioissa alkaa jessin ajatukset olla hyvin lähellä omiani vaikka joskus öölimöykky ja taivasalta kaivetut polttopuut kummastuttivatkin. Ensimmäinen mitä tuolla savotalla voisi tehä on ajaa tuo moto vaikka lähimpään järveen niin pitkälle rannasta kuin suinki pääsee, tuollaisen komean alikasvoksen sekaan ei pidä tuollaista korjuuvaurioiden tekijää, tulevien lahopuiden aiheuttajaa päästää ollenkaan. Kyykkymoto ja sillä harvennus lihotus asentoon, tilaa alikasvokselle, kaikki alikasvos mihin vaurioita tulee lopuksi nurin ettei lahoa synny. Jätkä ja suorittava haluaa tehdä uudistamisen aina kaikkein kalliimman ja hitaimman kautta, jopa 20 vuotta takapakkia ottaen. Olisi meillä aika köyhä luonto jos jätkä saisi kaikki hakkuutavat päättää, tasamittaista yhden puulajin metsää ilman aluskasvillisuutta
Jos ja kun nykyään tehdään leveät ajourat ensiharvennusmetsään esim. mäen päälle , niin tuulitunneleita syntyy samalla, varsinkin jos ajurat on vielä vedetty väärään kohtaan ja/tai -suuntaan. Niissä kohteissa varsinkin tuulenkaatoja estää jos on olemassa hyvä alikasvoskuusikko ottamassa vastaan tuulikuormaa. (Ei tarkoita pelkästään 1-3 m mittaista taimikkoa vaan myös pidempiä puita).
Hyvä esimerkki omassa metsässä on eräs männikkö jossa alikasvoksena pääasiassa reunoilla kasvaa monenkokoista kuusta. Siellä tuuli kaatoi n. 20 puuta harvennuksen jälkeen kohdasta , jossa ajoura meni läheltä kuvion reunaa eikä siinä kohtaa ollut reunassa suojapuustoakaan. Muualta ei ole kaatunut puita ja viimevuosina se kuvio on ollut ainoa paikka lähialueella, jossa olen nähnyt teeripoikueen. (Kanahaukan ilmaantuminen on ajanut täältä metsäkanalinnut muualle tai syönyt ne , joten ennen yleinen kanalintu on harvinaistunut ).
Vai 20 vuotta takapakkia? Ihan riittävän monta kuvan tapausta tullut vastaan yli 40-vuotisella metsäuralla omistajana ja työnekijän roolissa ,että kyseisen aluskasvoksen hyöty on nähty ja koettu. Ei senttiäkään likoon kuusentarrien puolesta. Motokin on jo kertaalleen alueella käynyt ja näyttää siltä ,että on ”selvitty”yhdellä harvennuskerralla suoraan päätehakkuuasentoon ,jos nyt tekemiäni korjuutöitä lumituhojen tiimoilta ei oteta lukuun.
Kyykkymotoko ratkaisuksi?Tänä päivänä konekorjuun osuus on yli 95%. Mistäs niitä kyykkääjiä revitään tekemään ne pelottavat motohommat, jos kaikki ajetaan järveen? Eipä siellä pelloillakaan enää sirppien ja viikatteiden kanssa touhuta ,vaan työt tekee järeä traktori tai puimuri. Olosuhteetkin on muokattu siihen mallin ,että tekeminen niillä onnistui vaivatta. Metsäpuolella tähän on vielä matkaa. Joidenkin kohdalla matka on vieläkin pidempi , kun ennen metsään menoa on raivattava henkinen aluskasvos haittaamasta havainnointia.
Eipä se alikasvos minulla ainakaan männikön ja koivikon tuottoa havaittavasti pienentänyt. Täyttä tukkipuuta sieltä konesahattiin. Ja paljon. Rähmintää hiukan esiintyi mutta vieläkin sinne jäi elpyvä kuusikko ottamaan ens-tai seuraavana kesänä jo kasvupyrähdystä. Aika laimea on valoshokkikin ollut, väri vain hiukan vaalentunut. Ne on nyt kaatuneet jotka urien varsilta oli juuristaan tuhottu. Tämä kesä on tuullut senverran runsaasti joka suunnalta että löysät pois. Mutta kaatuneita on kyllä tosi maltillisen vähän.
Jesse odottelee onnellisena aluskasvoskuusikon viidenkympinvillitystä . Kasvupyrähdys voi tulla tai jäädä kokonaan tulematta. Osa kaatuu vielä vuoden parin kuluessa. Onhan se mukava katsella metsää kuusikymppisenä muutaman litran kasvun jälkeen. Runkojen tilavuus parhaimmillaan 50-60 litraa ja arvo vähän yli euron kappale. Tämä kolmen jälkimmäisen kuvan tapauksessa ainakin on ennuste , mikäli männyt lyötäisiin nyt lattiaan.
Niitä on ihaillut kyllä hiukan laajempikin metsäväki ja todennut että ihmeen vähillä vaurioilla ylispuut lähti. Kuusikkoa joka jäi on kehuttu nopeasti kasvavaksi seuraavaksi puusukupolveksi. Toki ajouraverkosto on hiukan per…tä kun tie ei auttanut niiden vähentämiseen. Tuppasi ainakin ajokone sahaamaan siitä mistä pääsi. Oli siitä ikävä tilanne että vanhat ajourat oli tien suuntaisesti ja se ei ruokkinut tielle telousta. Joten ajokonehan oikaisi aina siitä mistä ”aita oli matalin” eli tässä tapauksessa puustossa kun sattui hiukan aukkoa olemaan. Eli tuli risteilyverkosto. Ja aina kun tehdään 90 asteen mutka täydellä mällillä tietää minkä valtaojan ne kääntyvät pyörät kaivaa käännöksiin turvepohjassa.
Sitäpaitsi nuo kakkoskuvan katkenneet männyt olisivat katkenneet aivan samoin ilman aliskasvostakin. Niiden järeys on aivan normaali tuon ikäisen puun järeys mutta aukko oli vain liikaa niillekkin. Alikasvoskaan ei vaikuta aivan kaikkeen vaan kovemmat tuulet ovat olleet lähivuosina jokavuotisia ja useita vuodessa. Juuri nuo jyrkkäreunaiset aukkojen sivut tekisin toisin. Pientä pehmennystä eli jätetään aukon puolelle toisarvoisia pystyyn hiljentämään tuulen voimaa. Siinä olisi muutama vanha haapa ja koivu kova sana tuulta rauhoittamaan.
Kyll` mnää oon niin klapil päähän lyät` ett` mnää en oikein tied`, mll pääll` te jokkuset ajattelee.
Kuvien kaksi ja kolme metsään Jeessi tekisi ylispuuhakkuun! Hullu! Aivan järkeä vailla, mutta sehän on tiedettykin. Se vaan on kumma, että noita perässähiihtäjiäkin löytyy. Olisi kyllä metsäkouluun menon paikka.
Juu, siellä metsäkoulussakin on varmaan edetty jo vuoteen -50. -jälkeen kristuksen.. (sanoinko jossain tekeväni tuohon männikön kokoon päätehakkuun?)
Sanoit!
En, vaan sanoin että toivottavasti jää hakkuusta jotain alikasvoksesta jäljelle. Ei estä kasvattamasta mäntyjä vielä kymmenkunta-korkeintaan parikymmentä vuotta. Silti alikasvos on voimissaan hyökäisemään valtapuustoksi kun tila yläpuolella vapautuu. Toki siitä silloin jo osa on niin isoa että saatetaan tehdä kuusikuitua hakkuulla tai jopa parhaista tukkia. Riippuu kuinka kauan männikköä päällä kasvattaa. Tukevana lisänä tiliin kuitenkin.
Parhaimmillaankin pääasiassa kitukuusikkoa ,josta kirjanpainaja oli Jessen naapurimetsässä erityisen kiinnostunut. Kituliasta ja puoliksi pystyynkuivanutta. Semmoisesta tilaneesta tässäkin on aikoinaan puulaji vaihdettu männyksi . Pitäisikö sama virhe toistaa? Tässä ympäristössä kasvaa lähes pelkkiä männiköitä ,kun maapohja ei ole kuuselle sopiva…hehtaareissa mitaten puhutaan tuhansista. Myös se nuori männyntaimikko ,kosta kävivät 20 ha:n alalta kaatamassa jälkikäteen moottorisahalla motokuskin unohtamat noin kuvassa näkyvän kokoiset kuuset nurin. Olisi tullut aukkoa tehdessä lyhyt kuitu ,mutta motokuski ei sippeihin kajonnut.
Jos nyt näin vakavasti saa kysyä, niin kun hakkuiden väli on yleensä 20 vuotta ja leimikot saattavat osua eri yhtiöllekin, niin kuinka monessa kohteessa suorittava on käynyt esimerkiksi 2 tai jopa 3 kertaa sen pitkän 40 vuoden uransa aikana ja pystyy näin arvioimaan metsän kehitystä pitemmällä aikavälillä?
Ja kuinka suuri %-osuus näistä tehdyistä hakkuista on ylipäätään ollut jotain kaksijaksoisuuteen pyrkiviä tai jatkuvan kasvatuksen henkisiä hakkuita?
Kappalemääriä on paha mennä sanomaan ,mutta monet tutut ajourat olen jo kolunnut. Nämä pääasiassa yhtiöiden mailla . Puiden kehityksen historiaa olen tosin seuraillut 60-luvun kulosavuista tähän päivään kohteilla ,jotka ovat tulleet kahden harvennuksen jälkeen päätehakkuuvaiheese
…vaiheeseen. kansakouluikäisenä laskettelin mäkeä tuolloin itseäni lyhemmässä taimikossa joka on varttuneena hakattu aukoksi jo neljä vuotta sitten. Samaiseen kuusikkoon tein ensiharvennuksen pikkumotolla 80-luvun lopulla. Lisäksi aloitin mo-urani uudistamalla 8ha jk:lla pilalle harsittua metsää . Puut tein käsipelillä ja istutin ”ilmaiset” avojuuriset kuusentaimet kuokkapelillä äestettyyn maahan. Siitä se alkoi.
Tuosta suorittavan kuvan kuusikosta nyt ei kitukasvuista saa millään eikä koskaan. Kyllähän Serlan metsissä minullekkin toitotettiin yhden koon ja yhden puulajin metsän auvoa joten oletan kyllä suorittavan olevan saman koulukunnan uhri täydelleen. Sielläkin oli metsuri käynyt vetämässä mäntytaimikosta vartavasten komeat yli männikön olevat kuuset maihin. Kyllä niitä hiukan kummasteli muutkin bussissa kuin minä. Yksikin kohta oli tehnyt selkeän aukon kun sattui olemaan useampi kuusi samassa paikkaa. Miten tuon voi perustella metsätaloudellisesti?
Mitäpä kummastelemista siinä on , jos alueella on ollut maannousemaa ja ne taimikossa töröttävät torahampaat iältään kuusikymppisiä. Männ
Männikön päätehakkuuseen mennessä maannousema on hävinnyt ,kun kuuse poistaa ajoissa pelistä. Sitten voi istuttaa vaikka kuusta ,jos muut olosuhteet sallivat. Itsekin olen tutustunut hyvin läheltä vanhoihin keppimetsiin. Kaatelin puustoltaan 100-150 litran runkoja tuhansia motteja pikkumoton käsiteltäväksi 1980-luvun puolessa välissä ja muu aluskasvos ko palstoilta vielä tämän lisäksi. Mänty oli seuraava puulaji em paikkoihin.Vuosilustoja ihmeteltiin tuolloin moneen kertan. Yksi minimikuidun sippirunko ja ikää 70 vuotta!
JEESSI:”Tuossa kakkoskuvan tapauksessa en epäröisi ollenkaan jatkaa metsän kasvatusta suoraan kuusikoksi noista taimista. Vuosia säästetään todella paljon ja metsähän jää heti niin muodikkaasti peitteiseksi.”
-Siis juuri tukkikokoiseksi tulevat männyt pois, ja samanikäiset viisimetriset kuusen, jotka jo nyt ovat lahovikaisia , jäisivät kasvamaan? Ylispuiden poisto? Ei järjen hiventäkään.
Tuleepahan aluskasvoksen haitat maksimoitua täysimääräisesti ,kun jättää lahot jatkamaan sukua. …lahopuusta ei kannata olla huolissaan. Sitä riittää Jessen toimintamallilla…
Jätkä, ei nuo aliskuuset estä männikköä kasvattamasta päätehakkuuseen. Minullakin on Siikaisissa jo kotvan aikaa kasvanut aliskuusikkoa männikön alla eikä se mitään mäntyjen turpoamista ole näyttänyt haittaavan. Molemmat kasvaa, kuuset ja männyt. Kyllä se lahovikaisuus sitten on kumma jos se ykskaks vain kymmeniä vuosia männikkönä kasvaneen aliskuusikon on valloittanut. Kuusia alalla ollut kuitenkin aika vähän. Ja ne vähät nähdään sitten kun päätehakkuu vielä tänä syksynä tulee että onko niissä lahovikaa. Jos on sitten tietysti pitää ainakin niiden lähiympäristö siivota aliskuusista ja istuttaa männylle.
Jeessi. Usko huviksesi, että kun kasvattelet alikasvuskuusia (lahoja) hehtaarilla mäntyjen alla vaikkapa 200 kuutiota, niin sinulla on 200 kuutiota vähemmän arvokasta mantytukkia.
Edellyttää toki, että männikkökin on oikeassa tiheydessä, eikä Jeessin harvennusmallin mukaisessa tuplatiheydessä.
Tämä on ”Taivahan tosi”, mutta sinulta menee ilmeisesti ainakin parikymmentä vuotta ennenkuin tajuat sen.
Harvemmin niitä mitään isoja määriä kasvatellaan vaan seuraavan metsän tarpeiksi vain. Tuo mainitsemani Siikaisten männikkö harvennettiin lopulliseen päätehakkuuasentoon kymmenkunta vuotta sitten ja nyt se on valmis hakattavaksi. Ja kuusikko joka sinne on kasvanut on sinä aikana siihen kasvanut ja on suunnilleen kakkoskuvan mukaista parhailta paikoin. Toki paikoin pienempääkin.