Isällä oli 80-luvulla McCulloch. Tyyppiä en muista. Huonompaa sahaa saa etsiä, jatkuvasti hajalla. Vaihto tutun metsurin suosituksesta Husqvarnaan korjasi tilanteen.
Tuttu peli. Apupoikana tuli vierestä käyttöä seurattua ja keskenkasvuisena itsekin kaatohommia tuli tehtyä. Julma laite.
Ketjunopeus sellainen, että täydellä kaasulla melkein kerkesi laskea puruhampaat. Pakoputkena pieni peltitötsä ja äänet sen mukaiset. Ei tarvinnut kylällä epäillä kuka teki ja mitä. Paino muistaakseni 17 kiloa, eipä sillä paljon karsintaa tehty.
Samanlainen keltainen käytettynä ostettu cullokki oli isäukollakin . Romulaatikossa osina se oli muutaman 10-vuotta ; taisi toimia vain muutaman polttopuusahuun alkuun.
Pikku pojan mieleen jäi aikanaan kun kotiseudulla aikuiset miehet puhuivat, että Cullokin tunnistaa äänen perusteella sen ajan muista sahoista, olisiko siinä ollut erilainen käyntiääni ?
Kyllä löytyy vastaava vieläkin Revan varaston peränurkasta, edellisen sukupolven toimesta tosin. Viime kesän hellepäivän toimettomuuden tunteessa vähän putsailin ja kokeilin niin 2kymmenennellä sain käyntiinkin. Juhlava kokemus kerta kaikkiaan.
En huolinut kuitenkaan rankasavottaan vaan laitoin takaisin.
Nuo tuollaiset Cullopit olivat ensimmäisiä jonkinlaisilla kalvokaasuttimen tapaisilla varustettuja konesahoja.
Ei niitä sen ajan sahoja muuten erottanut käyntiäänestä, ellei joku tuttu sahaillut pikkeuksellisen kovaäänisellä vehkeellä, eli putkesta oli pois kaikki ”hilut”. Nuo vaakasylinteriset puskivat pakokaasut oikealle alaviistoon, kun taas pystysylinteriset paukuttivat tyvisahauksessa päin runkoa, josta se kimposi sahaajan päälle.
Jututin vanhaa Culloch sahuria ja hän muisteli myös sahan äänen olleen aaltoileva / laulava varsinkin karsinnassa, mutta kaasun käyttö voi myös olla henkilökohtainen ominaisuus !
Olikos tuo niin, että olivat aikanaan suosittuja. Taisivat kadota kuvasta, kun alkoi kiertää tieto, että ne räjähtelevät.
Myyjä yritti selittää räjähtelyn olevan potaskaa. Selitys oli (jos oikein muistan) vauhtipyörä. Tehtiin Italiassa ja metalliseos ei kestänyt pakkasta. Hajosi vauhdissa. Oliko tuo sitten räjähdys eli ei siitä voi väitellä.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Metsänhoito
Meillä oli täsmälleen sama ihme. Pihassa ja rantteella toimi erinomaisesti, mutta metsässä oli usein isoja ongelmia. Tuli ihan muistot mieleen.
Isällä oli 80-luvulla McCulloch. Tyyppiä en muista. Huonompaa sahaa saa etsiä, jatkuvasti hajalla. Vaihto tutun metsurin suosituksesta Husqvarnaan korjasi tilanteen.
Tuttu peli. Apupoikana tuli vierestä käyttöä seurattua ja keskenkasvuisena itsekin kaatohommia tuli tehtyä. Julma laite.
Ketjunopeus sellainen, että täydellä kaasulla melkein kerkesi laskea puruhampaat. Pakoputkena pieni peltitötsä ja äänet sen mukaiset. Ei tarvinnut kylällä epäillä kuka teki ja mitä. Paino muistaakseni 17 kiloa, eipä sillä paljon karsintaa tehty.
Samanlainen keltainen käytettynä ostettu cullokki oli isäukollakin . Romulaatikossa osina se oli muutaman 10-vuotta ; taisi toimia vain muutaman polttopuusahuun alkuun.
Pikku pojan mieleen jäi aikanaan kun kotiseudulla aikuiset miehet puhuivat, että Cullokin tunnistaa äänen perusteella sen ajan muista sahoista, olisiko siinä ollut erilainen käyntiääni ?
Kyllä löytyy vastaava vieläkin Revan varaston peränurkasta, edellisen sukupolven toimesta tosin. Viime kesän hellepäivän toimettomuuden tunteessa vähän putsailin ja kokeilin niin 2kymmenennellä sain käyntiinkin. Juhlava kokemus kerta kaikkiaan.
En huolinut kuitenkaan rankasavottaan vaan laitoin takaisin.
Isällä oli Partner R12, sillä tuli otettua ensi tuntuma konesahaan.
Nuo tuollaiset Cullopit olivat ensimmäisiä jonkinlaisilla kalvokaasuttimen tapaisilla varustettuja konesahoja.
Ei niitä sen ajan sahoja muuten erottanut käyntiäänestä, ellei joku tuttu sahaillut pikkeuksellisen kovaäänisellä vehkeellä, eli putkesta oli pois kaikki ”hilut”. Nuo vaakasylinteriset puskivat pakokaasut oikealle alaviistoon, kun taas pystysylinteriset paukuttivat tyvisahauksessa päin runkoa, josta se kimposi sahaajan päälle.
Jututin vanhaa Culloch sahuria ja hän muisteli myös sahan äänen olleen aaltoileva / laulava varsinkin karsinnassa, mutta kaasun käyttö voi myös olla henkilökohtainen ominaisuus !
Olikos tuo niin, että olivat aikanaan suosittuja. Taisivat kadota kuvasta, kun alkoi kiertää tieto, että ne räjähtelevät.
Myyjä yritti selittää räjähtelyn olevan potaskaa. Selitys oli (jos oikein muistan) vauhtipyörä. Tehtiin Italiassa ja metalliseos ei kestänyt pakkasta. Hajosi vauhdissa. Oliko tuo sitten räjähdys eli ei siitä voi väitellä.