Pohjois-Savossa kaivettiin suopursurämeelle yksi oja pari vuotta sitten. Nyt ojanpenkat ovat täynnä hillaa.
Pohjois-Savossa kaivettiin suopursurämeelle yksi oja pari vuotta sitten. Nyt ojanpenkat ovat täynnä hillaa.
Luonto
Niin tuo, muttei pysyvästi.
Ei toki, kohta penkka lienee sakeana männyn ja koivuntaimista.
Huomattu on. Vähäksi aikaa lakka reipastuu, mutta häviää sitten.
70-luvulla ojitetulla suolla edelleen kasvaa vuosittain hyvin hillaa. Missä kohtaa se sitten häviää, kun ei reilu 50 vuotta ole riittänyt.
Kyllä ojittamalla on järkijään pilattu valtava määrä hyviä lakkasoita ilman minkäänlaista metsätaloudellista hyötyä. Väite siitä, että ojitus jotenkin parantaa lakan kasvuolosuhteita on vähintään tarkoitushakuinen ja väärä. Sitäpaitsi, Pohjois-Savon soilla ei kasva hillaa vaan lakkaa.
Omalta osaltani kyseessä on havainto, ei väite. Murteista en tiedä mutta tämä marja on muurain eli lakka eli hilla eli suomuurain.
Lakan kasvatuskokemuksia meillä: Kauan sitten ojitettu suo jolla puu ei karuimmalla osalla kasvanut, tukittiin ojat kokonaan ja hyvin kasvavat osat kunnostusojitettiin. Nyt lakkaa kasvaa vuoden sateisuudesta riippuen ennallistetulla tai ojitetulla alueella paremmin.
Terveisiä myös minulta omailta lakkapaikolta. Eilen oli oikein mukavapäivä kierrellä korvia ja rämeitä, parhaat marjat löytyi mäntyvaltaiselta ojitetulta rämeeltä.
Kuvio on ojitettu 1985 ja harvennettu talvella 2018 nyt kuviolla on kaksijaksoinen metsä, ojitus on tuottanut tulosta matalampi mä- taimikko on kasvatuskelpoinen, pituus 0,7 – 1,5 m ja päällyskerros pit. n. 12 m ja ppa 13.
Siellä missä oli ajoura tai metsäkoneet liikkuneet siellä oli parhaat lakat !