Pikkukoneet tyrmätään mm. sillä että ne rikkovat maanpintaa useampien ajokertojen takia. No eivät riko ainakaan tämän kokeen mukaan. Kestää ajaa 15 kertaa samaan painumaan kuin Ponsse Buffalo kerta-ajolla.Malwaforest.com
Pikkukoneet tyrmätään mm. sillä että ne rikkovat maanpintaa useampien ajokertojen takia. No eivät riko ainakaan tämän kokeen mukaan. Kestää ajaa 15 kertaa samaan painumaan kuin Ponsse Buffalo kerta-ajolla.Malwaforest.com
Metsänhoito
Taitaisivat puut jäädä metsään, jos tuijotetaan pelkkiä urapainumia. Käppyrät esiin siitäkin millainen määrä esimerkkikalustolla saadaan puuta tien varteen ja missä ajassa.
Ei tarvitse käppyröitä, kaikki tietää että halvalla ja nopeasti ajetaan puuta. Tässä nyt ei mietitty sitä vaan tämän tehokkuuden aiheuttamaa haittaa metsälle ja metsänomistajille jatkuvasti levenevien urien ja juuristo- ja maaperävaurioiden muodossa.
Niin ne rypevät tavan rattoritkin vetämättömillä kärryillään ja nastaketjuilla rei`ittävät halukkaasti juurten niskoja.
On aivan ratkaisevaa keli-olosuhteet, telamallit teleissä ja ammattimaisuus molemmissa koneissa.
Jos typerästi tuijotetaan korjuu-ajan takarajaa ja tehdään huonoissa oloissa pakkoliikkeitä, sanomista tulee.
Ja jk:nsa se ratkaisee tämänkin propleeman…!!
Fysiikan lakeja ei voi muuttaa vaikka mieli tekisi. Nämä Malwan tekemät kokeet sen todistavat. Tietenkin olosuhteet vaikuttavat paljon, kevyemmällä vain niitä sopivia olosuhteita on enemmän. Telamallit? Kuten suorittava on meille kertonut, koneessa on koko ajan ne telat mitkä uutena on siihen laitettu. Joillakin palstoilla olisi kumipyörä paras. Asia josta ei metsäpuolella ole puhuttu kieneekö tutkittukaan on maaperän tiivistyminen ja sen vaikutus kasvuun. Teli- ja akselipainot ovat tasolla joka on peltopuolella jo ajat sitten todettu vaaralliseksi maan rakenteelle. Telojen/ pyörien leventäminen tuo sitten mukanaan ne leveät urat, kääntyvyyden heikkenemisen ja sivuttaispidon loppumisen. Ja leventämisen viimeinen raja on että siirtoauto tarvitsee etuauton.
Voi puutavaran kaukokuljetus odotella hetken, että saa kuorman päälle… Saa putki punaisena ajaa muutaman tonnin aukkoa malwalla… Saattaapa siinä käydä jo kannot pitkäksi vaikka tutkimukset muuta osoittaa…
Onko mitään rajaa väärinymmärtämisellä jos kuvittelee että ajaa Malwalla puuta aukolta? Pointti on tässä se että koneet pitäisi olla työn mukaan. Samoin kuskit, joku ei vaan pysty kuin ajamaan putki punaisena kuutioita kasaan. On ollut ilo jutella kahden(2) motokuskin kanssa jotka ovat tajunneet kakkosharvennusta/aukkoa tehdessään miten paljon parempi tulos olisi ollut heidän sekä metsänomistajan kannalta jos ensiharvennus olisi tehty jollain muulla kuin sillä saatavilla olleella ”yleismotolla”. Molemmat olivat myös metsänomistajia joten liiton kurssitkaan eivät olleet sumentaneet järkevää ajattelua.
Kylmä taloudellinen fakta on, että kuviot ja metsätilat ovat Suomessa pieniä. Joka kohteeseen on mahdotonta toimittaa juuri siihen kohteeseen isännän mieleisiä koneita. Enskat jäävät suurelta osin tekemättä, mikäli odotellaan ”malwoja”. Leikille ei myöskään löydy makasajaa.
Pikkutilan eri-ikäisiä kuvioita on yhdistettävä saman korjuutapahtuman yhteyteen isommaksi kokonaisuudeksi , mikäli halutaan saada puut kaupaksi. Talvikorjuukohteiden rajaakin on jouduttu venyttämään edellä mainitusta syystä ja varustamaan koneet niin, että homma onnistuu. Leveämpiä teloja alle.
Toki jokainen voi toteuttaa korjuun mieleisellän tavalla korjaamalla puut hankintana ja maksamalla ”malwoille” työstä käyvän hinnan. Tämä halukkaiden jono on kuitenkin valitettavasti niin lyhyt, että mawoille ei ole tarpeeksi asiakkaita. ” Money talks!”
Niinhän se on, että juhlapuheet on juhlapuheita mutta todellisuus toista: metsäyhtiöitten päälliköt seminaareissaan kertovat että aina tuodaan kalusto kohteen mukaan ja kuunnellaan metsänomistajan toiveita. Höpö höpö. Niinkuin Suorittava totesi, money talks.
Suomessa on pilattu kymmeniätuhansia hehtaareita ensiharvennusmetsiä liian järeällä korjuukalustolla ja väärällä ajoituksella. Joskus olisi parempi jättää kokonaan harventamatta kuin tärvellä 30-40 vuotias metsä ennenaikojaan.
Monesti se metsä on pilattu jo valmiiksi sillä ,että taimikonhoito on laiminlyöty ja joudutaan hakkaamaan olematonta puustoa. Rapea th ja puiden korjuu vähän kookkaampana. Silloin ei tarvitse murehtia koneiden sopivuudesta. Nyt on tyydyttävä siihen , mitä on tarjolla.
Edellä kerrottu on yksi pahin tauti, jota moni mo ei edes tajua. ”..30-40 vuotias metsä ” HOIDETTU metsä ei taatusti ole onkivapaa, jota ei voi yl.koneellisesti korjata.
Jaa ”telamallit”? Jos on paksuluminen talvi, rinteitä, siihen sovellu kesällä käytettävät esim. Kopan ”kaivuritelat”.
”Pakko sopia, kun on vihitty…” Monista eri telavaihtoehdoista ei voida edes keskustella kustannuspaineiden vuoksi. Niillä ajetaan, jotka laitetaan alle ympäri vuoden kelillä, kun kelillä. Kun telasulkeisista ei makseta, ne pysyvät alla jatkuvasi ainakin motoissa. Muistan vielä ajan ,kun telojen vaihdosta maksettiin erilliskorvaus. Viimeiset 20 vuotta ajelin motolla telat päällä kesät talvet. Ainoa muutos oli ,että telojen leveys kasvoi tuona aikana 30cm/ tela. Leveämpiäkin on käytössä, jolloin koneen kokonaisleveys on lähes 4 metriä.
Kohta tulee jk-gurut taas sanomaan et moto pilaa metsän. Kyllä meillä enskat hakattu normaaleilla koneilla, kun on hoidettu alusta asti niin enskassa puut on jo yli 100-litrasia 20v iässä, koivut jo aiemmin..
Kyllä.
Töiden on oltava järkevästi yhteensopivia sekä kustannustehokkaita.
Näkökulma, jota tuodaan liian harvoin esille on, että liian pienikokoisista puista kertyy heikosti hakkuutähteitä kantavuutta parantamaan . Prof. Kärkkäinen oli tehnyt ansiokkaan havainnon, että järeämpien puiden kannot parantavat oleellisesti maaston kantavuutta. Kun tähän lisätään vahvempi matto hakkuutähteitä, pärjätään enskalla keskiraskailla koneilla mainiosti niin kantavuuden , kun kannattavuudenkin suhteen.
Kun sitä vastoin hakkuulle ajaudutaan taimikonhoidon puutteiden vuoksi ennen aikojaan, riittävää määrää materiaalia pyörien alle ei kery. Vuotta aiemmin tehdyn ennakkoraivauksen risut ovat lahonneet ja olemattomista kannoista ja supisuneista latvuksista saaduista hakkuutähteistä ei ole merkittävää apua.
Paras apu kantavuuden parantamiseksi onkin kasvattaa puut oikeassa tiheydessä ja antaa niiden kasvaa riittävän suuriksi.
Oma lukunsa ovat pieniläpimittaiset energiapuukohteet, joista kaikki hakattu materiaali päätyy lääjään. Kantavuutta parantamaan ei jää risun risua. Ikävän näköistä jälkeä syntyy sateen yllättäessä siinä vaiheessa ,kun risut on tehty, mutta ovat vielä ajamatta. Omalle kohdallekin sattui tilanteita, joissa energiarisut jäivät palstalle…pysyvästi . Tämä puolestaan vauhditti yrittäjän päätöstä luopua enegiapuuhakkuista. Oli vain kuluerä ja heikensi firman mainetta.
Ihmettelen suuresti , miten joillekin energiapuun kasvattaminen on ollut niin mieleinen asia . Riski urapainumien syntymiselle on korkea. Urapainumista on kuitenkin turha valittaa, jos kantavuutta parantava materiaali päätyy pinoon eikä metsäkään jää välttämättä siihen kuntoon, kun pitäisi. Harvaksi menee ja korjuu-urat näyttävät leveiltä maustettuna painumilla.
Eipä yllättänyt kommentit. On vaikea myöntää että harvennuskoneiden paino on karannut käsistä. Positiivista oli nyt rehellisyys myöntää ettei harvennuskoneita toisaalta ole edes käytössäkään, koneet ovat leventyneet , teloja/ketjuja ei todellakaan vaihdeta maastoon ja keliin sopivaksi. Vähän heikko esitys oli harvennusten lykkääminen että saataisiin kasvatettua enemmän oksamassaa kantamaan koneita. Tuo taimikonhoidosta muistuttaminen on kyllä klassikko, sekä hirvivahingot että urapainumat saa sillä pois.
Harvennuksia ei tarvitse lykätä ,kun taimikonhoito tehdään ajallaan ja riittävällä voimakkuudella.
On turha luoda illuusiota pienistä ajokoneista. Jos niillä ei pystytä kannattavaan liiketoimintaan on niiden taru loppu. Koko lähes 40 vuodtta kestäneen työurani ajan pieniä koneita on tarjottu ratkaisuksi , kuin käärmettä pyssyyn. Itsellä kokemusta kaikista kokoluokista. Puuta ei vain saada pienemmällä kalustolla metsästä ulos riittävään tahtiin. Se on fakta. Rahoituslaitoksetkin ovat huomanneet haasteet eivätkä rahoita laitehankintoja, jotka ovat hataralla pohjalla. Tilanteeseen on vain pakko sopeutua . Ovatko esim. peltoviljelykoneet pienentyneet 40 vuodessa. Ovat niin isoja , että meikäläistäkin hirvittää. Pienemmillä ei valitettavasti enää tulla toimeen. Kehityksen suht
Kehityksen suhteen metsä ei ole poikkeus. Paluuta entiseen ei ole.
”…On vaikea myöntää että harvennuskoneiden paino on karannut käsistä..” Nisulan veljekset, ent. Valmet moto-yrittäjät rakentavat myyntiin N6:sta, joka on nelirattainen + puolitelat edessä. Paino 19 tonnia.
Mainostavat mitä sopivimmaksi eh/harvennuskoneeksi…?
Ilmeisesti Logbulletin kokoluokalle on kuitenkin edelleen olemassa pieni markkinarako. Sopii omatoimiselle hankintahakkaajalle enskametsään ja pieneen ulkopuoliseenkin urakointiin hyvää työjälkeä ja kapeita ajouria arvostaville.
Tottakai on markkinarakoja, ja se ei ole keneltäkään pois.
Mutta siinä raossa mainostaessaan ei pidä julkisesti mollata huonoksi jäänyttä kantohintaa, kuskien vähyyttä tai kalleutta, rajoittuneita korjuu-oloja, olematonta tuotosta / vaade kannattavuuteen, rahojen hupenemisia jonnekin…
Ihmeesti vain edelleen on pienehköjäkin koneita käytössä. On olemassa monenlaisia metsiä ja erilaisia olosuhteita. Toiselle sopii pienet koneet paremmin kuin toiselle . Esim. pohjoisempana on pienempää puustoa ja paremmat korjuuolosuhteet talvikorjuineen kuin etelämpänä. Hyviä kokemuksia on mm. e-puukorjuusta pienellä koneketjulla.
Toki pieniä koneita on edelleen markkinoilla ja hyviäkin päiviä osuu kohdalle. Talouden ja fysiikan lait aiheuttavat lopulta sen , että viimeisetkin häipyvät markkinoilta vähitellen. Niitä laitteita on kuitenkin pakko käyttää, jotka on (erehdyksessä) hankittu. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että työskentely olisi riittävän tuottavaa ja että jälki olisi lopulta niin hyvää, kun muutamien onnistuneiden työmaiden perusteellä väitetään.
Konekannan pienentäminen ei ole ratkaisu korjaamaan taimikonhoidon laiminlyöntejä. Energiapuu käy varsin huonosti kaupaksi. Edellisestä johtuen moni pelkästään energiapuun korjuuseen erikoistunut yritys on joutunut lyömään lapun luukulle.
Ei pienkonetta paikkaamaan taimikonhoidon laiminlyöntejä, vaan mahdollistamaan hiukan tiheämpi kasvatusasento (ts. kapeammat ajourat) ensiharvennuksen jälkeen.
Katselkaahan tupe-videoista pikkukoneiden ensiharvennusten jäävien puiden sijoittelua.
Kun ura kutistetaan ~ kolmeen metriin, mikä on toisen harvennuksen uraleveys…?!
Tähän täytyy vastata kokemuksesta ,että uraleveys on pahimmillaan 6- 7 metriä toisessa harvennuksessa. Ainakin Keski-Suomen olosuhteissa uria on mahdollista sijoittaa maastoon rajallisesti. Koska ensiharvennuksen kapoinen ura on käytännössä lähes aina pakko levittää kakkosharvennuksen yhteydessä, aukkoa syntyy 6- 7 metriä. Lähempänä vanhaa uraa ei ole puita. Toinen harmi metsänomistajan kannalta seuraa siitä, että katkaisuhoidon kohteeksi joutuvat ne uran varteen jätetyt parhaat rungot.
Ura kerralla 4- 4,5 metriä leveäksi ,jotta ei tarviste myöhemmin ihmetellä liian leveitä uria.
Takaisin urapainumiin…
Malwan ”ylivoima” urapainumien suhteen johtuu siitä, että kone lakkaa yksinkertaisesti liikkumasta, jos painuu vähänkin. Saattaa valmistettu puutavaraerä tai osa jäädä jopa ajamatta. Kun on pienet renkaat, matka tyssää helposti. Esteen ei tarvitse olla edes iso. Muistan elävästi, kun pienempipyöräisiä ajokoneita sai olla alituiseen avustamassa rapakoista kunnon sadekuuron jälkeen. Puut oli sitten lopulta ajettava laaniin tuolla isompipyöräisellä ” puhvalolla”. Muuten ne olisivat jääneet metsään. Ajokoneet vaihtuivatkin ajan myötä malleihin, joiden renkaan kehämitta oli rittävä ja kyse oli oikeista ajokoneista. Ei leluista.
Niin, mikä on pintapaine ja urapainuma 710 millisellä telirenkaalla, jollaiset ovat joka kulmassa kantavilla teloilla…
Jos katsot tuosta aloituskuvasta saat vähän osviittaa urapainumasta. Pintapaineesta löytyy laskureita netistä ja pintapaineesta eroava pistekuorma selviää kun laitat juurenniskaa esittävän jalkasi turvakengässä vuorotellen sekä Buffalon että pikkukoneen telan hokin alle. Huomaat eron hyvin selkeästi.
Korjuun kannalta olosuhteiden parantamisella on enemmän merkitystä, kun koneen koolla. Kannattaa muutenkin suhteuttaa asioita. ”Puhvalolla” tuodaan puutavaraa varastolle viikossa enemmän ,kun Malwalla vuodessa. Taitaa puolen vuoden tuloskin olla tiukassa. …Ja onko pienkoneilla korjatulla puulla edes marginaalista merkitystä kokonaisuuden kannalta? Erityisesti kannattaa ottaa huomioon tämän seikka tulevaisuudessa. Esim MG irtisanoi sopimukset pieniltä yrittäjiltä. Yrittäjien määrä väheni 250:stä 100:aan ja alihankintasopimukset laitettiin pannaan samanaikaisesti . Muilla suurilla yhtiöillä sama linja.
Omatoimiset hankintahakkuut jäävät käytännössä ainoiksi mahdollisuuksiksi käyttää pienkoneita jatkossa. Jokainen toki voi osoittaa halunsa käyttää pieniä koneita palstoillaan maksamalla työstä kannattavuusrajan ylittävän korvauksen. On siis metsänomistajista itsestään kiinni yleistyvätkö pienkoneet vai joutavatko ne romutettavaksi. Korjuutoimihenkilöt taputtavat käsiään jälkimmäisen vaihtoehdon kohdalla. Niin paljon kevyiden koneiden heikko tuotos on aiheuttanut päänvaivaa juuri heille. Voidaan puhua jopa kirosanasta.
”…kun laitat juurenniskaa esittävän jalkasi turvakengässä vuorotellen..”
Nyt Nuakkaa houruuttaa. Eihän koneen koko paino ole kerralla yhden juurenniskan varassa…!
Luepas mehtis uudelleen, missä niin sanoin? Pintapaine ja pistekuorma voi olla vaikeita ymmärtää/ erottaa, mutta koeta ajatella tilanne että kuusen juurelle osuu telan yksi hokki(kuten useimmiten yhdelä kertaa osuukin) ja jos kone painaa kuormattuna 30-35 tonnia tai vaihtoehtoisesti 10 tonnia, kumpi tekee enemmän tuhoa tai tarvitsee enemmän havua suojaksi? Vihjeenä voin sanoa ettei oikea vastaus ole 50 kuutiota tunnissa 2 euron kuutiotaksalla.
Sinä takerruit JUURENNISKAAN, eikä hokit ole edes telakengän päissä. Koneen koko kulman paino telan alla ei voi olla kerralla juurenniskalla. Tela kallistuu ja on lisäsi keinun molemmin puolin yleensä koko matkallaan maassa.
Uraleveyden mitoitus!
Ok, eli pistekuormaa ei telahokin alle muodostu, ja jos jostain syystä muodostuisikin ei se ole 3-4 kertaa painavammassa koneessa sen suurempi kuin pienemmässäkään. Jätän tämän aiheen käsittelyn tähän, alkaa mennä jk- ketjun kaltaiseksi.
Telahokit eivät ole juurenniskojen linjallakaan.Telien/pyörien koko ja telamaton pinta-ala on koneen koon mukaan. 6-p Malvankin pyörien pintapaine on melkoinen jolla rumpataan ykköskiintojen kuormilla juurenniskat.
Pieni pyörä myös sutii herkemmin ja raapii kaivautuessaan pintajuuria ja juurenniskoja paljaaksi. Pyrkimys ”mahdollisimman” kapeisiin ajouriin voi kostautua pahasi edellä mainitusta syystä.
PS. Kuinka moni on ajouria tehdessään ottanut huomioon sen, että ura onkin jo kapeampi seuraavalla korjuukerralla puiden kasvun ja varsinkin rungon tyviosan voimakkaan laajenemisen seurauksena? Hakkuu on toteutettava niin, että uranvarsipuilla on riittävästi kasvuvaraa. Juurenniskavauriot ovat väistämättömiä seuraavan hakkuun yhteydessä, jos ura jää liian kapeaksi.
Tuolla Nuakan propleemallaan ei todellakaan ratkaista puuntuotannon tekemällä tehtyä ongelmaa.
Laiminlyöntivirheet taimikkovaiheissa ja korjuiden ajoituksissa puiden kehityksen, kelien ja hinnan suhteen tekevät sen loven.
Kohtuullisen uraleveyden (=huomioiden saavutettava sarkaleveys) kauhistelu on aivan näpertelyä.