Kolmen tilan työ, jossa metsätietä vajaa kilometri. Osaksi vanhan ajouran mukaisesti. Ei kemeraa ja suunnittelu mallia klubi-aski. Tosin helppo maasto tehdä, ja taitava kaivurinkäyttäjä. Ideasta toteutukseen pari kuukautta.
Kolmen tilan työ, jossa metsätietä vajaa kilometri. Osaksi vanhan ajouran mukaisesti. Ei kemeraa ja suunnittelu mallia klubi-aski. Tosin helppo maasto tehdä, ja taitava kaivurinkäyttäjä. Ideasta toteutukseen pari kuukautta.
Metsänhoito
Helppo ”hiekkakuoppaan” on tietä tehdä ja elvistellä ettei tarvita kemeraa. Eihän tuohon olisi tarvittu kuin pari reipasta lapiomiestä hommiin. Kuorimaan pintakuntta pois ja vaikka säkittämään se ja myymään.
Ns. virallista metsätietä tehtäessä kustannukset on yleensä niin korkeat ettei tie hanki itseään koskaan takaisin tai tekee sen korkeintaan ~ 40-50 vuoden päästä.
Muutamia kilometrejä on tehty meilläkin omatoimisesti ja ihan hyvin on asiansa ajaneet vaikka suurin osa niistä on rehevillä alueilla.
Söpön näköinenhän tuo on, mutta sopiiko muuhunkin kuin marjojen, sienien ja hirvien rahtaamiseen?
Itse olisikin kuitenkin avannut tielinjan ennen tientekoa. Saattaa olla, että juuri tuolla kohtaa ei ojia tarvita, mutta eihän ojankaivuu edes onnistuisi kun puita ei ole poistettu. Ojista olisi saanut runkoon materiaalia edes jonkin verran vaikka kiviseltähän tuo toki näyttää. Nyt ei runkoa ole ollenkaan, aika paljon saa mursketta ajaa jotta saa tien pinnan koholle. Hyvänä talvena tuo voi jotenkuten toimia, tielinjalla kasvavat puut ja juurenniskat saavat kuitenkin varmuudella osumaa. Ja ovat jo toki saaneet.
Jos oma tilani olisi tuollaisen ”tien” takana niin en kustannukisiin edes osallistuisi. Jos tie tehtäisiin kunnolla, niin mielelläni maksaisin vaikka moninkertaisen hinnan.
Peten linjoilla kyllä tuossa, eihän tuo mikään tie kyllä ole. Käy pieneen oman tarpeen liikenteeseen esim. mönkijät sun muut pelehtimisvehkeet, mutta ei varsinaisiin metsän tarvitsemiin ollenkaan.
Jos talouskeskus tai asunto on lähellä kuvan tie on oivallinen monokäyttötie. Metsätalouden ja varsinkin puunkuljetukseen käyttöön tie on varmemmin talviaikaan sopivaa.
Metsätielle voi jollakin olla virkistys painotteinen, hiihtoladun- ja lenkkeilyuran ym. pohja, josta on mukava seurailla esim. metsäpankin arvokasvun tuottoa !
Minäkin olen tasannut ko. uranpohjia varsinaisilta metsätieltä toiselle ns. oikaisuteitä, jota voi käyttää kuivan aikaan kesällä.
Peten kanssa samaa mieltä. Kun maksajia on useampia kustannus on kohtuullinen vaikka tien tekisi paremmankin. Kyllä ojitus olisi poikaa. Ei taida nykykunnossa kantaa täysiä rekkoja kelirikkoaikaan. Kannattaa huolehtia kohtaamispaikoista.
Ei mekään ole viimeisiin teihin haettu Kemeraa, koska sen sääntöjen mukaan tehty tie tuet vähennettynä tulee kalliimmaksi kuin kelvollinen tie ilman Kemeraa.
Kannattaa huolehtia tarvittavien rasitteiden perustamisesta.
Mursketta pintaan kymmenen sentin kerros,niin puutavara-autotkin pääsevät kelirikkoaikaa lukuunottamatta uskoakseni liikennöimään.Itse en ole 20 vuoteen kemerateitä tiettänyt.Hyvin ovat kestäneet ja hinta/laatu kyllä kestää vertailun seudun muihin teihin.Tänäkin vuotena 1 km uutta,omia metsäteitä toistakymmentä kilometriä tullut teettettyä vuosien saatossa.
Tuollaiseen maastoon voi tien tehdä nopeasti ja halvalla, jos pohja on hiekkakangasta, niin sehän kantaa vaikka junan, kunhan niitä ei jatkuvasti kulje.
Tien voisi tehdä puskumenetelmällä ja tulos olisi todella hyvä, sekä molemmille puolille loivaluiskaiset ojat puskulevyn kulmalla.
Kun vertaa tietä esim Niinisalossa Pohjankankaalle tehtyihin kulku-uriin, joita jyrätään kuormureilla tykkien kanssa ja ilman, telavehkeillä samoin ja muutaman kerran vuodessa panssarivaunuilla, niin samaa tasoa ovat ja ällistyttävän hyvin kestävät ilman murske – kulutuskerrostakin.
Kulutuskerros ei lisää suoraan kantavuutta, mutta ottamalla vastaan kulutuksen, se parantaa kantavuuden määrää.
Puita olisin ottanut enemmän pois. Juuret kärsineet kaivusta ja kaatuvat herkästi. Ojilla ei mitään käyttöä jos ja kun maaperä vettä läpäisevä Pinta soria voi ajella, jos haluaa.
Voi hyvänen aika. Ojamaat tasaillaan tielle!
Jos ei ole reunoilla edes pientä ojaa, on keväisin kuljettava veneellä.
Tienvarsipuiden hinnalla saa jo kaivinkoneen liikenteeseen ja tehtyä luiskan ainakin toiselle puolelle tietä. Mutta meneehän se noinkin kuin kuvan kohteessa, jos halutaan vain ura metsään.
Väärin sammutettu, eiku tehty…
Upea tie ja varmaan halpakin….Vaikka moni valittaa. Kannattaa miettiä käveleekö vai ajaa autolla. meillä päin samantyylisiä. hyvin kestäneet talvella tukkirekkojakin.
Saman tyyppisiä löytyy. Pientä ojaa/luiskaa lisäisin maaston mukaan ja notkoista ojanpistoja metsään. Vesi ei jäisi seisomaan keväällä ja kovilla sateilla tie uralle. Nopeuttaa tie kuivumista keväällä
Oikein vettä läpäisevillä maisemilla tiepohja on ajettavassa kunnossa heti kun kevätkosteus haihtuu vaikka mitään ojia ei olisikaan. Sekin on totta.
Nyt täytyisi vain tietää mihinkä tarkoitukseen tie on tehty. Jos tie on omalla autolla ajeluun ja hoitotoimien tekoon niin varmaan tie on riittävä siihen. Mutta jos on tarkoitus ajaa rekalla puuta tietä myöten niin siihen se ei oikein sovi. Ahdashan se on ja ensimmäisen puuajourakan jälkeen niin raiteilla että kaukalohan siitä syntyy.
Itse olisin kyllä samalla vaivalla tehnyt ihan kunnon metsätien eli puita reunoilta pois ja oja toisee laitaan ja maat tienpohjalle. Olisi tullut kerralla kunnon tie.
Tarkoitus tosiaan ratkaisee. Jos takana on pieni talvileimikko ja taimikkoa, tuo voi olla ihan hyvin paras mahdollinen tie.
Rivi puita pois tieuran molemmin puolin, kaivinkone paikalle ja oja ylärinteen puolelle. Ojamaat levitetään tieuralle…
Kilometrin pätkä, kolme osakasta, halpaa kuin saippua 🙂 …
Metsätie, jota ei voi käyttää puutavaran autokuljetukseen ympärivuotisesti, on kallis investointi.
Hiekkaa hienojakoisemmalta näyttää.
Sateella hienoaines nousee pintaan ja kerääntyy notkelmiin. Tulee rapakoita ja epätasaisuutta.
Ei kestä henkilöautoliikennettäkään kovin kauaa, kun jo rapa roiskuu ja kuopat syvenee.
Pintaan ehdottomasti mursketta.
Taitaa olla kapeakin tukkirekalle.
Kannattaisi viettää päivä pölliauton matkassa ennen ryhtymistä tiehommiin . Mopolla ja traktorilla tuota uraa ajelee , mutta isommilla vehkeillä tehollinen käyttöaika on suppea .
Kuten monet ovat jo todenneet , rivi puita pois molemmin puolin ja ojat reunoille .Lisäksi riittävän laaja kääntöpaikka( jos pisto)ja muutama tilava huoltolevike tien varteen. Jälkimmäiseen tulisi mahtua maasturi kärryineen ja työkone niiden rinnalle . Ureaa ja polttoainetta on käytävä tankkaamassa kerran vuorossa . Tie on äkkiä huonossa kunnossa , jos useampi tankkaus joudutaan tekemään tiellä . Ongelmia syntyy , jos puiden kaukokuljetuskin on käynnissä samaan aikaan eikä tarvittavaa huoltolevikettä ole.
Helpottaahan tuo kevyen kaluston kulkemista myös roudattomaan aikaan.
Käyttökelpoisemman ja pitkäikäisemmän siitä saisi kun nostaisi sen kunttaa ylemmäksi jos ei ojia tehdä.
Kävin keväällä Helsingin keskustassa ja satamassa kelirikko aikaan. En kyllä nähnyt yhtään ojaa vaikka rekkoja veti ihan solkenaan. Ojat tarvitaan, jos vesitalous ei muutoin ole kunnossa. Leikkeitä ja kohtaamispaikkoja riittävästi eivät maksa teko vaiheessa juuri mitään.
Meillä päin ei olla huoltolevikkeistä kuultukaan – kiitos vinkistä! Puutavaran varastopaikkoja toki on tehty. Meille tehtiin ns. kemera-tie, jota pääsääntöisesti ei voi käyttää talviaikaan tien korkeuserojen vuoksi: harva kuski uskaltaa lähteä niiden mäkien takaa puuta hakemaan.
Nyt tiehoitokunnan puheenjohtaja haluaisi asfaltoida isoimman mäen, jossa ei hiekat pysy, kun sade huuhtoo ne pois. Onko kellä kokemusta: onko soratien mäki mahdollista asfaltoida niin, että se on turvallinen myös kevään ja syksyn liukkailla? Voiko asfalttitien purkujätettä sekoittaa soraan niin että pinta olisi pitävä vai routiiko sekoitus pilalle? Olen myös kuullut asfaltista joka päästää veden lävitseen mutta en tiedä toimisiko sekään mäessä; voi olla että tien alta häviää hiekat!
sikari:”-Kävin keväällä Helsingin keskustassa ja satamassa kelirikko aikaan. En kyllä nähnyt yhtään ojaa vaikka rekkoja veti ihan solkenaan. Ojat tarvitaan, jos vesitalous ei muutoin ole kunnossa. Leikkeitä ja kohtaamispaikkoja riittävästi eivät maksa teko vaiheessa juuri mitään.”
Panitko merkille sadevesiviemärit, jotka ovat valuraitaisen ritilän peittämiä?
Anneli. – Eroja toki on kuskeissa jos on autoissakin.
Savossa kävimme savotalla, jonne vei paksuun lumeen aurattu kapea tie.
Mietiskelin mennessämme, miten sieltä kuorma-auto tulee todella mäkistä ja mutkaista tietä, yhdistelmä oli sellainen, että oli jyrkät mutkat ja mäet suunnilleen yhtä aikaa.
savotalla ollessamme sinne tupsahti puutavara-auto ilman perävaunua. Riimut takapyörissään. Mätti kuorman päälle ja lähti. Pois tullessamme huomasin, että tie oli levinnyt noin puoli metriä.
Vekselivetoinen auto suoriutuu pahoistakin paikoista.
Kun mäet päällystetään kunnon sepelillä, menee vesi läpi – toivottavasti raviojiin ja talvellakin rekan rengas saa otteen.
Annelille sanoisin, että tie pitää muotoilla reilusti sivulle viettäväksi, pintaan tavallista karkeampi murske ja huolehtia lanaamalla, että muoto säilyy. Asfaltti tuntuisi olevan surmanloukku jollain jääkelillä.
”Panitko merkille sadevesiviemärit, jotka ovat valuraitaisen ritilän peittämiä?”
Tai tien rakennekerroksissa olevat salaojat?
Tien pinta pitää olla ylempänä kuin tien kummallakaan puolella oleva maan pinta. Jos se on alempana, sen nimi onkin oja.
Lakeurellakin ovat isännät osanneet jo satoja vuosia tehdä tiensä korkeammalle kuin ympärillä olevat pellot. Siellä on lumiauroille hyvin vähän töitä.
No niin, paljon on kommentteja irronnut. Avataanpa hommaa vielä vähän. Tie kulkee kahden tilan alueella, jossa pääura n. 600m, josta lähtee kaksi 200metrin pistoa kolmannelle tilalle. Pääuran ja pistojen päissä kääntö- ja plaanipaikat. Kuva on toisen piston päästä koska tiemaisema siinä on just ”söpöä” kuten joku mainitsi. Pääura on hieman väljempi ja vanhalla uralla siitä jo vuosien varrella tukkiautolla ajettu useampi kuorma sulan maanaikaan, joten kantavuus on testattu. Maaperä on karkeaa lajittumatonta moreenia ja rapakiveä. Kuvan pisto on ehkä hieman kapea, mutta helposti siitä lähimmät puut napsii, kun seuraava hakkuu on ajankohtainen. Pintamateriaalia on tarkoitus myöhemmin tarvittaessa lisätä. Mursketta on turha kuorma-autoilla paikalle tuoda, kun sopivaa, joskin ei niin ammattimaisen näköistä materiaalia on kaivettavissa paikanpäällä. Yhteenvetona: tarkoitus oli tuoda esille, että aina ei tarvita isoa tiehanketta kemeroineen, vaan naapurien hyvällä yhteistyöllä saadaan sopivissa olosuhteissa riittävä tie nopeasti ja pienin kustannuksin. Kemera-ehdot olisi kyllä saatu täytettyä. Pilkunviilaamisena voisi todeta, että kyse oli otsikonmukaisesti metsätiestä, metsäautotie monine tiloineen ja kemera-rahoituksineen on sitten oma lukunsa.
Hyvä on tie ja leveyttäkin suht suoralle tielle riittävästi, jäljistä päätellen melkein 2 henkilöautoa menisi rinnakkain. Tuollaisia näkee paljon ja talvikelillä niiden takaa ajetaan monesti 1000 kiintoa puuta ongelmitta. Loivaan rinteeseen ei tuohon ojaa tarvitse,mutta tuolta notkosta olisi hyvä olla vedelle poismeno, muuten siinä on lampi. Kesällä tarvis ohuen soran.
Anneli , eihän puutavaralle tarvitse varastopaikkoja tehdä , nehän ajetaan pois . Ja lisäksi pinot tehdään vain ojan päälle tai taakse . Tässä voi olla vain termistöstä kyse .
”Huoltolevikkeet” on levennyksiä, joita tehdään kapeille teille , jotta kulkuneuvot pystyy sivuuttamaan toisensa. Pistot lyhyempiä tai pidempiä tienpätkiä palstojen kohdilla.
Metsäteillä ja metsäautoteillä varastopinot ovat aina vain ojan päällä tai -takana.
Noloimmat varastopaikat on tehty taimikkoon, joka saattaa olla vaikka viisi metristä, vaikka vieressä on KL 4, taikka jopa 6, johon pienen varastopaikan teko ei tekisi montaa aaria.
Kuitenkin aina ja joka tapauksessa täytyy pitää kiinni siitä, että ajokoneella ei tulla kuorma päällä tielle.
”…eihän puutavaralle tarvitse varastopaikkoja tehdä , nehän ajetaan pois . Ja lisäksi pinot tehdään vain ojan päälle tai taakse . Tässä voi olla vain termistöstä kyse .”
Kun hakatan satoja tai tuhansia motteja puuta , tarvitaan ihan oikea varastopaikka . Tavaralajien määrä vaikuttaa varastopaikan laajuuteen . Tukki kuljetetaan varsin nopeasti pois tien varresta-jopa välittömästi- , mutta muut tavaralajit voivat roikkua paikoillaan kuukausia , energiapuu vuosia .
Puut puretaa yleensä aina metsän puolelta , joten varaston leveys on lähes 10 metriä ja pituus riippuu varastoitavan puun määrästä . Lähemmäs sadankin metrin lovia näkee tien reunassa , kun kyseessä on tuhasien kuutioiden leimikko. Pinot eivät saa nojata eläviin puihin .
Joku murehti sitä , että puut on ladottu taimikkoon , vaikka päätehakkuukypsää varastopaikkaa olisi tarjolla . Jospa hakkuun on tehnyt ”harvennusmoto” , jolla ei pysty hakkaamaan hoikkaa kuitupuuta vahvempaa materiaalia . Energiapuuvehkeillä touhutessa oli mentävä siitä , mistä aita on matalin , eli sullottava ne puut taimikkoon , kun vehkeillä ei saanut isompaa puuta nurin .
On ääliön touhua istuttaa ja hoitaa taimikkoa ja sitten raiskata se puiden varastoinnin takia. Homman nimihän on sitten, että murskatut taimet korvataan uusilla, jotka seuraavan savotoinnin yhteydessä tuhotaan.
Neloskehityluokka on se vaihe, kun puusto on uudistuskypsää. Siihen voisi kipua tuntematta murjaista varastopaikan, siihenhä sen kuvion puutkin ajetaan, kun se hakataan.
Jos urakoitsijalla /kuskilla ei pysy moottorisaha kädessään, niin onhan se epätyypillinen urakoitsija tai konekuski.
Leimmikko ja kauppaa tehdessä on hyvä sopia varastopaikasta. On se tappiollista, jos on ensiharvennus kauppa ja antaa päätehakkuumetsään tehdä sillä hinnalla varastoalueen. Toki järkevämpää monesti niin kuin jätkä sanoo.
Taas täällä yleistetään asioita jonkun tietyn kaavan mukaan….eihän se niin mene vaan tien taso tarpeen mukaan. Olen mukana kuudessa tiekunnassa….oikeessa kemeratiessä joiden normisto ja rakentamiskustannukset on todella kovia. Lisäksi on parikymmentä kilometriä”halavalla” tehtyjä omia autoteitä.pengerteitä varsiteitä ja niin edelleen. Tarpeeseen ja tarpeen mukaan säästäen tehtyjä. Jonnekki pätkiä ojaa…toisaalle karkeaan vaaraan riittää pelkkä tasaus jne. Tottakai runkoverkko täytyy olla kunnollinen mutta ei sitä jokapaikkaan kannata tehdä kemeranormein. Vuosi sittentekasin puoltoista kilometriä vaaraan kesäkelpoisen rekkatien vain kuvan tapaan. Sorapaikka oli lähellä ja laskin että traktorin naftakulut on pienemmät kuin jos olisin kolluuttanut mettäkonneella puut tienvarteen. Eli tulipa kesäkorjuukelpoinen metsäpalsta joka on käytössä sitten maailmantappiin asti. Kurvit täytyy olla loivia ja kääntö ja lanssipaikat tilavia.Samoin liittymät nykyisille rekoille leveitä. Leveyttä tielle sen verran ettei oksat hakkaa rekan peilejä. Pengertiet myöskin normi kemeraehtoja leveämpiä….saa paremmin lanattua muotoonsa eikä tartte lingotessa olla niin kieli keskellä suuta. Kunnon loivennukset ojiin niin että joka saralle pääsee koneilla ilman temppuilua. Minusta aloittajan tulipalo on oikeen sammutettu.Olen rakentanut semmosen tieverkon metsiini ettei ajomatkat ole 350m pitempiä ajokoneella….luonnollisesti osa on talvileimikoita.
Kun metsähallitus ja metsäyhtiöt alkoivat tekemään teitä määrätietoisesti omistamilleen maille, oli mittakaava sellainen, että teiden välimatka ei ylitä 800 metriä.
Käytännössä välimatka varmaan vaihteli jonkin verran, koska harvemmin olen pitkiä suoria nähnyt noilla teillä, aina on haettu parhaita kohtia tien paikaksi.
Alan ammattilaiset juttelivat taannoin, että hyvän metsäautotien saa tehtyä noin puolella siitä rahasta, minkä ”Tapion” tiet maksavat. Kuitenkin tiet tehtiin sellaisiksi, että ne kestivät myös sulan ajan kuormat.
Evolla oli aikoinaan Metsähallituksen tie tehty lähes järjestään puskumenetelmällä ja paljon oli ns. viertoteitä, johtuen maaston epätasaisuudesta ja hyvistä maalajeista.