Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Vinssaus- savotat oli muutaman vuoden hyvinkin paljon käytetty puunkorjuu menetelmä, ennen kuormaa kantavia metsäkoneita. Leimikko oli yleensä avohakkuu kohde, metsuri oli valmistanut puutavaran palstalle, suunnatulla kaadolla tienpohjalle päin.
Pillari paranteli talvitin pohjan sen verran tasaseksi, jossa pääsi yhden nipun kuorma-auto liikkumaan. Vinssillä varustettu maataloustraktori juonsi puut tienvarteen aurauspenkan päälle, jossa vastaanottomitta tapahtui.
Minäkin pääsin kokemaan joulumalla vinssi savottaa, vastaavan laisilla varusteilla. Puut oli ostanut paikallinen sahayhtiö, josta isä oli ottanut talvityömaan. Alku harjoittelun jälkeen työ alkoi sujumaan ja puutavaraa alkoi tulla kasoille tienvarteen.
Työ oli traktorille helppoa, mutta miehille raskasta, nuoret miehet siellä meni juoksujalkaa, välillä saksimiestä vaihtamalla tekemiseen tuli hengähdystaukoja, mutta tukkia tuli silti mitalle tienvarteen kiihtyvään tahtiin.
Olen tehnyt polttopuuta, tuulikaatoja ja ensiharvennuksiakin muutamia hehtaareita. Vinssi on kätevä 35m ei ole mikään ongelma saada puita kyytiin. No askeleita tulee, joka on hyvä yli 10000 askelta/ pvä sahuun ohessa jotenka ei tarvita muuta kuin venyttelyy päälle. Koneistoni ei käy raskaille tyville juontopanko on sitten järeemmälle tavaralleja siitä toisill komeilla nostimella.
Juontopanko lasketaan maahan siinä näkyy raudassa kaksi tassua jotka antavat paljon pitojakin tukevuutta vinssatessa. Vinssin vipu on ylhäällä olevan juontopankon takana.
Joo, paitsi ”kaari” puuttuu. Vinkkinä Veikolle, että tinaakin tolpan päähän samaa kokoa oleva metrinen rhs-putki. Sen ja alapuolen poikkitangon väliin kestävä verkko.
Siima jos katkea vedossa, se ei räpsähdä kuskin naamalle.
Tätä asiaa vähän jäin hirvittelemään jos tuo tapin nysä on se kytkimen vipu…..vedettäessä kun ei istuskella jakkaralla vaan seisoskellaan takana käsi vivulla maassa ja naama on siten aika lähellä vaijeria. Ei ainakaan passaa olla pykimiä vaijerissa.
Toinen jutttu että jos pölli pökkää johonkin ja jää kovasti kiinni niin pitävä kytkin vetää etupyörät ilmaan ja jos on sivukaltevaa niin koko härveli kaatuu alamäkeen kahdelta pyörältä. Ei siis kannata olla sillä puolella.
Vinssissä on kitkajarru ja se on tosiaan pultattu suoraan koneen runkoon.
Juontopanko asetetaan alas siitä muodostuu vinssiin ja traktoriin tukijalat kun se on maassa ja vaijeri oltava paksua.
Näissä taidetaan käyttää 8mm vaijeria. Paksumpi on raskasta eikä sovi kelaan ”riittävästi”.
Verkussa on yksitoiminen rimpula nostolaite, joka ei taida olla kuin ”henkinen tuki”…
Hankkiajan myymä Farmi- vinssi oli rakenteeltaan hieman erilainen, ajatuksena siinä oli, että sillä pystyi kuormaamaan tukkia esim. rekeen kun puomin jalka oli jatkona taittopyörän päällä, joka nosti kuormaus korkeutta.
MF 65:n oli sen verran etupainoinen traktori, ettei kaatumis vaaraa taaksepäin havaittu, kun tukijalat oli maassa. Kun metsuri kaato eteni sopivasti edellä ei tukkien jäätymisestäkään ei suuremmin ollut haittaa.
Polannetien varressa puutavaran mittapaikkana oli pillarin puskeman tienpenkan päällä, siinä vinssin puomista oli hyvä apu kun puutavara ei sukeltanut lumipenkkan, mitta pää edellä. Traktorin kannatti ajaa poikittain tienpohjalle, jotta ketjuttamalla saatiin turvallisesti useampia tukkia samaan vetoon.
Kuvassa näyttää olevan Peltosalmen Konepajan valmistama Normet-runkosovitteinen vinssi. Niitä myytiin 1960-70-luvuilla myös mm. Farmi- ja Hakki-merkkisinä myyntikanavasta (Hankkija, Kesko tms.) riippuen. Runkosovitteisessa mallissa tarvitaan erillinen lovipankko, johon juontoketjut voidaan kiinnittää. 10 mm vaijeria kelalle menee 50 m ja 8 mm vaijeria 80 m. Vinssiä käytetään sivulta vetonarulla, joka on kiinnitetty kytkimen käyttövipuun. Runkosovitteisten mallien ohella oli ja on 3-pistekytkentäiset mallit, joissa vinssi lasketaan maahan tukijalkojen tai puskulevyn varaan vinssauksen ajaksi. Näissä on kiinteä lovipankko.
Kyllä noin. Kylän miehellä oli Veikon mallinen vehje MF 65:ssa. Sillä kesti vetää vaikeuksitta sivulta ja takaa tukkeja, oli lovipankko ylhäällä tai alhaalla.
Jos MF-35:ssa on hieman kannatuksessa parit isot tukit lovipankossa, sivustahan se kestää jo siimaa kiristellä…
Minulla on n 50m 10mm vaijeria ja kun lovipankko on aöhaalls painopiste Fergussaa alhaalla niin en ole toistaiseksi törmännyt vaikeuksiin. Tarkkaa hommaa kuiteskin. En ole mitään hirveän isoja puita motin puita alkanut kiskoon en saa niitä kyytiin kuiteskaan. Kiva ensi harvennuksilla nyt sylsyllä kun ajoura voi olla yli 25m…Kiitos tiedoista tuosta Normetista. Vaimon isä.osti tämän set upin ja traktorin Hankkijalta käytettynä 1976 siitä asti tällä.o toistuvasti ollut käyttöö. Paperit traktorikaupasta löytyy. Eiköhän nostin kuulunut varustukseen.
Noissa on tosiaan voimaa enemmän kuin mönkkärivehkeissä. Tarkoittaa, että oikeita töitäkin voi tehdä, mutta sitten pitää sitä harkintaa ja käytännön järkeäkin vähän olla. Kannattaa metsähommissa muutenkin yllätyksiin varautua, ottaa turvapari ka esiaputarpeet mukaan, kännykkään virtaa, ja tiedottaa omaisille, missä liikkuu. Itse laitan sen metsästyksessä käytetyn koiratutkan päälle, niin jahtipäällikkö jms tietää mistä hakea, jos huonosti käy. Se naru on hyvä, ei kannata missään hommassa voiman tiellä olla.
Mielen kiintoista palautetta olette tuoneet esille ja luettavaksi näistä vinssaukseen liittyvistä kokemuksista. Omat muistot tositoimista oli lyhyt aikainen joululoma, mutta mielenkiinto onnistumiseen oli hyvä.
Vinssi- massikan käyttön ohjaajana ja neuvonantaja oli isäni ja naapurin isäntä, joka suositti myös kaatotyöt siinä vinssi ruhmän edellä. Jännittävin hetki oli yleensä aamulla yökakkasen jälkeen, että miten massikka lähtee käyntiin ja meneekö siinä päivän tienesti pilalle.
Vieläkin täytyy ihmetellä miten paljon ne hyvät neuvot ja työn tekeminen opetti. Kytkimen käyttäjällä oli aikaa välillä suunnitella jo seuraavia avauksia eteenpäin. Miestä vaihtamalla puun tulo tienvarteen oli jatkuvaa, hengähdystauko teki hyvää saksimiehelle !
Juu hyviä kommentteja. Tein vetonarun hyvin liukuvasta vanhasta taipuisasta sähköjohdosta, jotta pystyn oleen kaukana 10mm vaijerista, se tosiaankin liikkuu sivusuunnassa.
Hereillä pitää olla ja tosiaankin kun tekee.yksin tulee niitä tarpeellisia kuntoiluaskeleita.
Sanoisin, että kokemuksellani ensiharvenniksiin hyvinkin soveltuva ja juontopankokin onnistuu kun sen tekee järjellä nostaen.pöllin riittävän ylös tyvipää edellä tietty.
Kyllähän Heikkipappa tosiaan teki joka talvivuosikymmenet tällä set.upilla yliylinikämieheksi asti,reilusti yli >70v.
Haluatko kommentoida artikkelia? Voidaksesi kommentoida artikkelia sinun tulee kirjautua sisään.
Metsänomistus
Millä vetoa hallitaan? Ei osu silmään mitään kytkinvipua.
Vinssaus- savotat oli muutaman vuoden hyvinkin paljon käytetty puunkorjuu menetelmä, ennen kuormaa kantavia metsäkoneita. Leimikko oli yleensä avohakkuu kohde, metsuri oli valmistanut puutavaran palstalle, suunnatulla kaadolla tienpohjalle päin.
Pillari paranteli talvitin pohjan sen verran tasaseksi, jossa pääsi yhden nipun kuorma-auto liikkumaan. Vinssillä varustettu maataloustraktori juonsi puut tienvarteen aurauspenkan päälle, jossa vastaanottomitta tapahtui.
Minäkin pääsin kokemaan joulumalla vinssi savottaa, vastaavan laisilla varusteilla. Puut oli ostanut paikallinen sahayhtiö, josta isä oli ottanut talvityömaan. Alku harjoittelun jälkeen työ alkoi sujumaan ja puutavaraa alkoi tulla kasoille tienvarteen.
Työ oli traktorille helppoa, mutta miehille raskasta, nuoret miehet siellä meni juoksujalkaa, välillä saksimiestä vaihtamalla tekemiseen tuli hengähdystaukoja, mutta tukkia tuli silti mitalle tienvarteen kiihtyvään tahtiin.
Olen tehnyt polttopuuta, tuulikaatoja ja ensiharvennuksiakin muutamia hehtaareita. Vinssi on kätevä 35m ei ole mikään ongelma saada puita kyytiin. No askeleita tulee, joka on hyvä yli 10000 askelta/ pvä sahuun ohessa jotenka ei tarvita muuta kuin venyttelyy päälle. Koneistoni ei käy raskaille tyville juontopanko on sitten järeemmälle tavaralleja siitä toisill komeilla nostimella.
Juontopanko lasketaan maahan siinä näkyy raudassa kaksi tassua jotka antavat paljon pitojakin tukevuutta vinssatessa. Vinssin vipu on ylhäällä olevan juontopankon takana.
Onko Veikon vehkeessä vinssi-osa pultattu kiinteäksi perään, ja lovipankko on vain vetovarsissa?
Vinssi toimii myös eräänlaisena turvakaarena?
Joo, paitsi ”kaari” puuttuu. Vinkkinä Veikolle, että tinaakin tolpan päähän samaa kokoa oleva metrinen rhs-putki. Sen ja alapuolen poikkitangon väliin kestävä verkko.
Siima jos katkea vedossa, se ei räpsähdä kuskin naamalle.
Tätä asiaa vähän jäin hirvittelemään jos tuo tapin nysä on se kytkimen vipu…..vedettäessä kun ei istuskella jakkaralla vaan seisoskellaan takana käsi vivulla maassa ja naama on siten aika lähellä vaijeria. Ei ainakaan passaa olla pykimiä vaijerissa.
Toinen jutttu että jos pölli pökkää johonkin ja jää kovasti kiinni niin pitävä kytkin vetää etupyörät ilmaan ja jos on sivukaltevaa niin koko härveli kaatuu alamäkeen kahdelta pyörältä. Ei siis kannata olla sillä puolella.
Ja pöllihän pökkää. Tuttavalle kävi aikoinaan ohraisesti, kun siima katkesi ja kimposi vauhdilla naamaan…
Oikeiden metsä miesten kone. Ei sovi soijapojille. Voisiko kehittää rakentamalla vipuun narusysteemin jolla vetoa voi hallita muutaman metrin päästä.
On se vaan sellainen häräntappo-ase, ettei palkkarenki saa ajaa metriäkää!
Vinssissä on kitkajarru ja se on tosiaan pultattu suoraan koneen runkoon.
Juontopanko asetetaan alas siitä muodostuu vinssiin ja traktoriin tukijalat kun se on maassa ja vaijeri oltava paksua.
Näissä taidetaan käyttää 8mm vaijeria. Paksumpi on raskasta eikä sovi kelaan ”riittävästi”.
Verkussa on yksitoiminen rimpula nostolaite, joka ei taida olla kuin ”henkinen tuki”…
Hankkiajan myymä Farmi- vinssi oli rakenteeltaan hieman erilainen, ajatuksena siinä oli, että sillä pystyi kuormaamaan tukkia esim. rekeen kun puomin jalka oli jatkona taittopyörän päällä, joka nosti kuormaus korkeutta.
MF 65:n oli sen verran etupainoinen traktori, ettei kaatumis vaaraa taaksepäin havaittu, kun tukijalat oli maassa. Kun metsuri kaato eteni sopivasti edellä ei tukkien jäätymisestäkään ei suuremmin ollut haittaa.
Polannetien varressa puutavaran mittapaikkana oli pillarin puskeman tienpenkan päällä, siinä vinssin puomista oli hyvä apu kun puutavara ei sukeltanut lumipenkkan, mitta pää edellä. Traktorin kannatti ajaa poikittain tienpohjalle, jotta ketjuttamalla saatiin turvallisesti useampia tukkia samaan vetoon.
Kuvassa näyttää olevan Peltosalmen Konepajan valmistama Normet-runkosovitteinen vinssi. Niitä myytiin 1960-70-luvuilla myös mm. Farmi- ja Hakki-merkkisinä myyntikanavasta (Hankkija, Kesko tms.) riippuen. Runkosovitteisessa mallissa tarvitaan erillinen lovipankko, johon juontoketjut voidaan kiinnittää. 10 mm vaijeria kelalle menee 50 m ja 8 mm vaijeria 80 m. Vinssiä käytetään sivulta vetonarulla, joka on kiinnitetty kytkimen käyttövipuun. Runkosovitteisten mallien ohella oli ja on 3-pistekytkentäiset mallit, joissa vinssi lasketaan maahan tukijalkojen tai puskulevyn varaan vinssauksen ajaksi. Näissä on kiinteä lovipankko.
Kyllä noin. Kylän miehellä oli Veikon mallinen vehje MF 65:ssa. Sillä kesti vetää vaikeuksitta sivulta ja takaa tukkeja, oli lovipankko ylhäällä tai alhaalla.
Jos MF-35:ssa on hieman kannatuksessa parit isot tukit lovipankossa, sivustahan se kestää jo siimaa kiristellä…
Iisalmesta ihmeen hyvää 🙂
Iisalamessa iliman aikojaan.
Minulla on n 50m 10mm vaijeria ja kun lovipankko on aöhaalls painopiste Fergussaa alhaalla niin en ole toistaiseksi törmännyt vaikeuksiin. Tarkkaa hommaa kuiteskin. En ole mitään hirveän isoja puita motin puita alkanut kiskoon en saa niitä kyytiin kuiteskaan. Kiva ensi harvennuksilla nyt sylsyllä kun ajoura voi olla yli 25m…Kiitos tiedoista tuosta Normetista. Vaimon isä.osti tämän set upin ja traktorin Hankkijalta käytettynä 1976 siitä asti tällä.o toistuvasti ollut käyttöö. Paperit traktorikaupasta löytyy. Eiköhän nostin kuulunut varustukseen.
Noissa on tosiaan voimaa enemmän kuin mönkkärivehkeissä. Tarkoittaa, että oikeita töitäkin voi tehdä, mutta sitten pitää sitä harkintaa ja käytännön järkeäkin vähän olla. Kannattaa metsähommissa muutenkin yllätyksiin varautua, ottaa turvapari ka esiaputarpeet mukaan, kännykkään virtaa, ja tiedottaa omaisille, missä liikkuu. Itse laitan sen metsästyksessä käytetyn koiratutkan päälle, niin jahtipäällikkö jms tietää mistä hakea, jos huonosti käy. Se naru on hyvä, ei kannata missään hommassa voiman tiellä olla.
Ja ihan sillä kommenttia, ettei vahinkoa tulisi. Moni on kätensä menettänyt ja pahempaakin noilla ”kärpän loukuilla”.
Mielen kiintoista palautetta olette tuoneet esille ja luettavaksi näistä vinssaukseen liittyvistä kokemuksista. Omat muistot tositoimista oli lyhyt aikainen joululoma, mutta mielenkiinto onnistumiseen oli hyvä.
Vinssi- massikan käyttön ohjaajana ja neuvonantaja oli isäni ja naapurin isäntä, joka suositti myös kaatotyöt siinä vinssi ruhmän edellä. Jännittävin hetki oli yleensä aamulla yökakkasen jälkeen, että miten massikka lähtee käyntiin ja meneekö siinä päivän tienesti pilalle.
Vieläkin täytyy ihmetellä miten paljon ne hyvät neuvot ja työn tekeminen opetti. Kytkimen käyttäjällä oli aikaa välillä suunnitella jo seuraavia avauksia eteenpäin. Miestä vaihtamalla puun tulo tienvarteen oli jatkuvaa, hengähdystauko teki hyvää saksimiehelle !
Juu hyviä kommentteja. Tein vetonarun hyvin liukuvasta vanhasta taipuisasta sähköjohdosta, jotta pystyn oleen kaukana 10mm vaijerista, se tosiaankin liikkuu sivusuunnassa.
Hereillä pitää olla ja tosiaankin kun tekee.yksin tulee niitä tarpeellisia kuntoiluaskeleita.
Sanoisin, että kokemuksellani ensiharvenniksiin hyvinkin soveltuva ja juontopankokin onnistuu kun sen tekee järjellä nostaen.pöllin riittävän ylös tyvipää edellä tietty.
Kyllähän Heikkipappa tosiaan teki joka talvivuosikymmenet tällä set.upilla yliylinikämieheksi asti,reilusti yli >70v.