Nyt kun olen muutaman vuoden jättänyt lehtipuun kannot pitkiksi raivauksissa niin voi alkaa tarkastella tuloksia.
Ajatus oli, että seuraavalla raivauskerralla voi edellen poistaa yhden kannon kun vesat lähtevät sen yläosasta. Ne eivät kuitenkaan läheskään aina lähde pelkästään yläosasta.
Aika paljon löytyi myös kantoja, jotka eivät ole vesoneet ollenkaan. En tiedä liittyykö tämä pitkiin kantoihin mitenkään. Nämä on raivattu jokunen vuosi sitten joulukuussa.
Kun odottaa lehtien puhkeamisen täyteen kokoonsa ja sipaisee raipat nurin ,voi olla jatkossa varsin vähän raivattava.
Samasta juurakostahan nuo vesat lähtevät ja aika helppo homma sipaista nurin.
Laita kuvat ,kun lopputulos selviää raivausta seuraavana kesänä. Uskon , että montaa kantovesaa ei enää siinä vaiheessa kehity.
Pihlaja on puista kaikkein herkin kuolemaan tuon kokoisena lisäksi se on huono vesoja ja vähän muutenkin aiheuttaa taimikossa harmia.
Tuollasen lepän kunto heikkenee dramaattisesti kun kanto lahoaa, riippuu valon määrästä pystyykö enää toipumaan.
Tänään katselin 2v sitten raivaamani kuusikkoa jossa valtavasti koivua löin nurin kevät hankisilla. Oli tullut yli 20cm kannot ei ollut vesonnut yhtään , pienimät oli jo lahonnut kun kengällä potkasi katkesi juuresta. Niitelen vp kuviota viereisellä maalla
Mikä on perustelu että pitkä kanto vesoo vähemmän ? Vai perustuuko se uskomukseen? Jos vähän vesonneet kannot olisivat olleet maata myöten niin olisiko vesoja enemmän ? Tänään raivasin vuonna 2016 perkaamaan kuusikkoa jossa oli noin 3m koivikko ja paljon kantovesoja. Oli myös niitä jossa niitä oli vähän. Minusta lyhyessä kannossa olleet kantovesat eivät oikeastaan hidastaneet raivausta. Työläs se oli joka tapauksessa. Vajaa 10 ha työnalla.
In myötä vesomiseen tarvittavat kasvuhormonit vähenevät puun tyvellä ja kuori haittaa leposilmujen puhkeamista. Olosuhteiden ollessa sellaiset, että kannot pääsevät kuivumaan niin ne vaikeut
tanevat uinuvien silmujen ja näissä kehittyvän jälsisolukon kehitystä. Talvella kun raivaa tuollaisia n. 7-vuotiaita koivun kantoja niin paksumpi kuori estää niitä vesomasta ja niitä kuolee ja se, että kevät kuivattaa kantoja. Jos ne ei kuole, niin lahoaminen vaikeuttaa niiden jatko elämää. Sen takia ammattimaiset puunkasvattajat raivaavat talvella paksuja kantoja. Laboratorio olosuhteissa koivut ovat vesoneet 3 kerrankin katkaisun jälkeen saman kesänä.
Palatkaapa kuvissa sivulle 9 kuviin ”Tervetuloa risumanalaan”
Niissä kuvissa näkyy , millaisen versomispotentiaalin ”ison kanto” sisältää . Versomisen hillitsemiseen auttaa vain ,että toistetaan raivaus vuoden sisällä edellisestä ,kunnes kannon energiavarat on syöty ja versonta lakkaa. Jos odotat 5 vuotta, tekemistä on monin verroin ja puskan lähellä olleet taimet ovat hävinneet kasvukisan lopullisesti. Kuusi saattaa säilyä vaivoin hengissä. Männyt kuolevat.Versoja ei saa päästää paria senttiä pakummiksi missään tilanteessa.
Pitkään kantoon raivaamisesta on hyötyä ,kun suurin osa tulevista versoista lähtee kannon yläpäästä ja ovat lähes kaikki poistettavissa kertasipaisulla. Uusintakäsittelykään ei ole hankalaa liikkumisen suhteen ,kun risumatto on ohuempi verrattuna paksummasta risusta syntyneeseen. Talven lumet ovat painaneet risut tiiviisti maata vasten, joka helpottaa myös liikkumista.
…eli raivaa mahdollisimman varhain , jotta tarvittava uusintakäsittely on mahdollista toteuttaa jo seuraavalla kasvukaudella. Tällöin saavutetaan paras teho toimenpiteelle.
Maapohjan rehevyys asettaa tietysti omat haasteensa ja raivauskertojen määrä voi olla suurempi verrattuna laihemman maaperän vaativaan työmäärään. Helpommalla kuitenkin selvitään tekemällä ne toistot jo siinä vaiheessa ,kun raivattava materiaali on pientä. Kasvatettavien taimien kehitys edellä mainitulla tavalla toimien saadaan pysymään erinomaisena ,joka pitäisi olla raivausten päätavoite.
Muistakaa, että tuossa talvella pitkään ja paksuun kantoon oli paljon hakattavaa koivukuitua alisraivauksena ennen päätehakkuuta. Isot kannot ovat täysin haihtuneet ja risumanala kuvassa on linkki katsomaan miten edellisen sukupolven kanto kuolee.
Monien toistojen määrä ja ”kolmas kerta toden sanoo” aiheuttaa vakavia kasvutappioita verrattuna myöhempään tehtävää raivaukseen.
Kun koivua leikataan nuorena, pääsevät lepsoilmut helposti ohuen kuoren läpi. Kasvuhormonit ovat kokoajan pinnassa kun koivu ei kehity ja mitä enempi se kehittyy, sitä enemmän ne ovat latvassa. ”Silmien tasalta raivatessa” sinulla on kokoajan ne kasvuhormonit lähempänä tyveä ja joudutaan jatkuvaan raivaukseen ja siinä jos tapahtuu unohdus, ovat seuraukset huonot. Kerran tehtynä oikeaan aikaa eli talvella 3-5cm kantoon tehtynä vähähormoniset kannot kuolevat vähäisessä valossa. Valo stimuloi hormonieritystä ja sitä valoa on isommassa kuusikossa myös vähemmän tarjolla.
Liian paljon rahaa kaadetaan varhaisiin perkauksiin saavuttaen ei mitään.
Tuleehan niitä koivun siemeniä joka syksy, että jos vaan valoa maanpintaan tulee niin uutta risua nousee joka kevät vaikka joka heinäkuu raivailee ja varsinkin siihen avautuneeseen tilaan.
Osa kasvukilpailusta käydään maan alla. Valon ohella tarvitaan myös ravinteita kasvun aikaansaamiseksi. Kun kilpaileva kasvusto ei pysty kehittämään juuriaan raivausten seurauksena, kasvatettavaksi aiottu taimi pystyy kehittämään esteettä omiaan ja voittaa kasvukisan.
Jos kilpaileva puulaji ehtii etukasvuiseksi , sama etukasvuisuus ilmenee myös maan alla juuristossa. Versojen tuottamiseen on tuolloin sitä paremmat edellytykset ,mitä laajemmat juuret (ja isompi kanto) kilpailijalla on. Tästä syystä se vesakon raivaaminen mahdollisimman varhain on tärkeää ja toimenpiteen pikainen toistaminen takaa istutusten onnistumisen. Mikäli rehevillä maapohjilla jäädään odottelemaan raivauksissa tukiehtojen täyttymistä ,ollaan monesti jo pahasti myöhässä. Ratkaisut on tehtävä olosuhteiden perusteella ,jotta paras lopputulos saavutetaan.
Koska aukoissa on paljon ravinteita ja vettä vielä 7-vuotiaanakin koska se sama aukko on kasvattanut ravinteillaan ja vedellään myös isompaa puustoa, kaikille riittää vielä pieninä ja varsinkin kun lehtipuuston juuret on syvemmällä. Mutta totta,että myöhemmin alkaa haittaamaan, siksi on parempi, että osa jo kuolee 7-vuotiaana ja loput kasvaa huonommin. Supervesakoisda taas kun mikään ei kuole, ne 5-10.kertaiden vesakon boimin vetää taas juuret täyteen ja seuraavanakaan vuonna ne ei lähde enää pois eikä sitä seuraavana. Siksi on täysin oleellista, että osa kuolee talviraivauksen jäljiltä.