Kaksi kuvaparia, joissa katselusuuntaa vaihtamalla vaikutelma samasta metsästä muuttuu.
Tässä voi arvioida jaksollisesti kasvatettavaan talousmetsään julkisuudessa liitettäviä kliseitä tasarakenteisista yhden puulajin puupelloista.
Ilmastokeskustelussa voi huomioida kiertoajan pidentymisen verrattuna puhtaan koivikon kasvatukseen. Kohde tuskin on liian vaikea korjuuketjullekaan.
Seuraavassa hakkuussa n. 10 vuoden kuluttua jätetään parhaat koivut ja tehdään kuusille ensiharvennus.
Hieno kuva. Tässä nähdään nyt se kuinka talousmetsät ovat yhden puulajin puupeltoja tai sitten ei. Miten vääristynyt hokema se onkaan. Toki meillä on vielä muutamia vanhoja jääriä, jotka harventavat hytistä käsin metsää yhden puulajin metsiksi. He, kun vielä oppisivat, että se aika meni jo noin 30vuotta sitten.
Asiaan kannattaa palata harvennuksen jälkeen.Onneksi en ole sitä tekemässä. Nyt näyttää hyvältä ,mutta koivujen oksien kasvaminen voi tarjota konemiehelle ylivoimaisen haasteen. Toivottavasti hakkuuohjeeseen välittyy tieto ylispuukohteesta , että sinne ei saavuta ensiharvennuskalustolla. Ilman vaurioita korjuu ei onnistu millään vehkeellä ja iskeekö laho kolhittuihin pieniin puihin myöhemmin , on arvoitus.
Korjuuvauriot ja niiden vaikutus puuston kehitukseen on aina arvoitus, kuten myös tasarakenteiseen yhden puulajin metsään kohdistuvat tuhot. Tässä kohteessa kuuset ovat 10 vuoden kuluttua ensiharvennusikäisiä, ei kuvan t2-vaiheen, tai kuten jk- tai siemenpuuhakkuussa, t1-vaiheen taimia. Kun harvennuksessa jätetään jäljelle n. 200-300 koivua (jos tullainen määrä suoria löytyy), kuusten määrä saa olla normaalia ensiharvennusta pienempi eli tilaa koivuille löytyy. Eiköhän silloin näin selkeässä kohteessa korjuun luulisi onnistuvan.
On itsestäänselvää, että myynnin yhteydessä annan puustotiedot ja papereiden allekirjoituksen yhteydessä varmistan, että asia on ymmärretty. Menee ostajan tai urakoitsijan piikkiin, jos ovat liikkeellä väärällä kalustolla.
Jos vaihtoehtona olisi kuvion puusto ilman kuusia, melko surkealta tuo puupelto näyttäisi monessakin suhteessa.
Hyvä kohde tuo on harvennettaessakin, kun tehdään sopivalla kelillä. Koivut karsiutuneet jo ihan hyvin ja voidaan kaataa riviin jossa kuusia ei juuri ole haitolla. 10 pistettä ja papukaijamerkki !
Pimeällä ja parinkympin pakkasillakin näitä on hakattu. Siihenkin on syytä varautua.
Näyttäisi että koivuja voisi harventaa jo vaikka lähivuosina. Tosin kuva varmaan hämää. Hyvältä näyttää joka tapauksessa. Tuota eh-kaluston paikalle saapumista vaan jäin miettimään. Olen aiemmista keskusteluista saanut sen käsityksen, että pikkukoneiden omistajat ovat jo aikaa sitten tehneet konkurssin tai joutuneet päivittämään koneet suurempiin ?
Riittä ,kun hommaan on pykälää liian pieni koura. Tärkeä tieto yrittäjälkekin ,jos on ylispuita.
Koivuja on nyt n. 800-900. Jonkun verran epätasaisuutta jakatumisessa on, koska huonoimmat on poistettu ja jos riveissä vierekkäin on ollut hyviä ja ympärillä tyhjää, on periaatteessa liian lähekkäin joitain jätetty. Onhan niillä siinä tilaa silti kasvaa.
Ymmärränkö nyt suorittavan mielipiteen oikein, että koska korjuu-urakoitsija ei välttämättä saa oikeaa tietoa kohteesta ja saattaa tehdä töitä pimeässä pakkasella, tasarakenteisesta yhden puulajin puustosta poikkeamista ei kannattaisi harrastaa? Minulle tuo on vieras asia, koska myynnin yhteydessä ostajan velvollisuus on hinnoitella kohden oikein. Jos sopimus syntyy, sen jälkeen pulinat pois ja töihin.
Pimeällä ja kovilla pakkasilla pitää koneketjun olla töissä avohakkuilla eikä ylispuukohteilla . Yksityisten metsissä semmonen korjuiden etukäteen suunnittelu on onnistunut ihan kohtuu hyvin ainakin täällä päin toistaiseksi . Yritysten omissa metsissä voi olla erilaista , en tiedä tarkemmin siitä.
Viesti muokkaus ei toimi, joten korjaan tähän. Koivuja on 700-800. Määrän pudottaa aukkopaikat ja ajourat.
Plussan keli ja kyykkymotolla vain, ei montaa kuusta säry. Ei tuonne motoa kannata päästää
Hyväkasvuisen näköistä maata. Itse pitäisin tuommoisessa paljasta kuusikkoa tai koivikkoa. Miltä paljas kuusikko näyttäisi kymmenen vuoden kuluttua. Olisi mielenkiintoista nähdä vieressä jos olisi vertailuna sellainenkin ja jos voisi vielä joku päivä nähdä rätingit lopputuloksesta euroina.
Kuusikko on tässä luontaista, eikä sen vapauttaminen vielä tässä vaiheessa kuulosta viisaalta. Tietysti jos nyt uudistaisi, kuusi olisi vahvoilla hirvieläinten takia ja siihen ei erirakenteista metsää saa aikaan. Tuossakaan ei koivut hirvituhoilta ole säästyneet, mutta suurin osa huonoista on jo otettu pois. Yleisvaikutelma alkaa olla kohtalainen.
Omilla mailla oli vähän samanlainen palsta jonka harvennutin kesällä, lämpöä oli jotain 25 C ja valoa riitti varmasti tarpeeksi, hyvin meni moton merkkiä ja kokoa en muista.
Hyvännäköinen metsä. Itsellä paljon samanlaisia, viime talvena harvennettiin melkein samannäköinen, kuuset vähän suurempia. Koivuja jätettiin 200-300. Osasta koivuja tuli jo tukkia tyveltä. Kuusen ensiharvennuksessa sitten otetaan suurin osa koivuista, eikä haittaa vaikka jäisi vielä koivuja odottamaan kuusen kakkosharvennusta, sitten on jo tilaa kaataa.
Todella vähillä vaurioilla kuusikko säästyi, vaikka ei ennakko-eikä näkemäraivattu ollenkaan, ja motona oli sellainen 4-pyöräinen kiikkulauta.
Taitaa tuossa olla 10 vuotta liian pitkä aika hakkuuseen. Ottaisin jo nyt osan koivuista pois, ja palaisin 10 vuoden kuluttua asiaan, tai sitten tekisin hakkuun jo viiden vuoden sisällä.
Voi olla, että kasvu yllättää metsänomistajan. Se ei ole suuri vahinko, jo viiden vuoden kuluttua osa kuusista on ensiharvennuskoossa, jolloin voi tehdä kevyen yläharvennuksen. Mutta jos tällainen laskuvirhe osoittautuu todeksi, silloin pitää miettiä vaihtoehdoksi tiheimpien koivupaikkojen kasvattamista ylitiheässä ja sitä, harvennetaanko kuuset ensiharvennuksessa suoraan päätehakkuutiheyteen vai tuleeko niille sitä ennen kakkosharvennus. Vaihtoehtoja on runsaasti.
Ammattinsa osaavalla konekuskilla homma onnistuu varmasti.
20 asteen pakkasella työ on tietysti vaikeampaa. Minäkin menisin harventamaan aikaisemmin kuin 10v päästä. Korjuuvaurioasiaan huomauttaisin, ettei jatkuvassa kasvatuksessakaan ole kiellettyä käydä hakkuun jälkeen kaatamassa viottuneita taimia/nuoria puita maahan.
Itse poistaisin kaikki koivut heti. Koivut ovat tehtävänsä tehneet jos alue luontaisesti kuuselle taimettunut.
Reilu puolet koivuista pois heti ja klapikoneelle. Loput 10 vuoden päästä, tyvet tukiksi ja latvat klapiksi. Siinä vaiheessa kuusiakin pystyy harventamaan. Metsurihakkuuta nämä tämmöiset ovat.
Tuota… mikä ajatus kirjoittajalla on siinä, että hän haluaa kasvattaa noita koivuja vielä sen 10 vuotta? Jonkun tietyn läpimitan saavuttaminenko?
Itse tekisin samanlailla kun aloittaja tuolla kirjoitteli. Onnistuu hyvin hakkuu vielä motolla kunhan ei ihan kovemmilla pakkasilla mene. Metsuri työnä tuosta ei saa kuin pelkän tulonsiirrot työntekijälle.
Ajatus on kasvattaa kuuset ensiharvennukseen ja siinä yhteydessä ottaa koivuja sen verran pois, että jäljelle jää pelkkiä tukkikelpoisia runkoja. Silloin koivut ei varjosta kuusia liikaa. Seuraavassa harvennuksessa koivujen päätehakkuu ja kuuset odottamaan päätehakkuuta. Kuvia katsomalla huomaa, että koivuja on monin paikoin harvassa eli niillä on tilaa. Se mikä kuvista huonommin näkyy on se, että vierekkäin olevien koivujen ympärillä on tilaa.
Kun kuusitaimikossa usein valitellaan raivaajan nuukuutta, joka johtaa ylispuiden kasvuun ja kuusien kasvun hidastumiseen, miksi nyt istutuskoivut pitäisi ottaa pois juuri niiden tukiksi muuttumisen kynnyksellä? Ei kai kukaan kuitupuita istuta. Maaperässä riittää voima molempien kasvatukseen ja ilmaisilla kuusilla on aikaa tuolla kasvaa.
Glan linjoilla kyllä. Noissa tyhjissä kohtia kasvavat koivut lihottaa mukavasti tukeiksi ja kuusien välittömästi päällä olevat koivut vain pois. Ja jos koivu on hyvää tukkilaatua niin kuuset pois alta. Mutta ne voi tosiaan kasvattaa hiukan paremmiksi kuitukoon kuusiksi. Eli ei kovaa kiirettä juuri nyt tehdä mitään. Tuollaista ajatusta olen hiukan itsekkin yrittämässä vahtia nyt seuraavaan koivu/kuusisarkojen suhteen. Joka ei varmasti taida toteutua uumoillen ennakkoraivauksen valinnoista. Siinä oli hyvälaatuiset tukkikoivut ja valmiiksi ikäänkuin merkattu poistettaviksi ennakkoraivaajan toimesta. Poistamalla läheltä kuuset.
Huvittaa kun kuvissa oleva metsä voisi olla aivan hyvin minun nyt harvennukseen menevä palsta. Niin identtistä on näkymä.
Sietää miettiä sitäkin ,esiintyykö kuviolla maannousemaa. Jos esiintyy ,kuuset eivät ole hyvä vaihtoehto. Maaperän puhdistamiseksi ne olisi pitänyt lyödä lattiaan jo ajat sitten. Jos lahoriskiä ei ole, voi kuusta yrittää kasvattaa ,mutta tiedostaa kertomani korjuutilanteisiin kohdistuvat riskit. Sattuu vielä kokematon kuski yöaikaan pakkaskelillä hakkuulle niin on koko unelma hetkessä murusina.
Miksi et ota maannousemaa esiin omassa puupeltokuvassasi, jossa puusto on 100% kuusikkoa? Miksi otat sen esille kohteessa, jossa sukkessio on luontaisen kaltainen eli evoluution miljoonien vuosien aikana kehittämää mallia, jossa ylispuut ovat koivua ja siten ehkäisevät maaperän yksipuolistumista ja happamoitumista. Koivun hyvälaatuinen karike nopeuttaa ravinnekiertoa ja luo hyvät edellytykset maaperän terveydelle.
Onneksi kuitenkin tiedostat työhösi liittyvän vastuun. Sen kiertäminen suosimalla tasarakenteisia yhden puulajin metsiä on kuitenkin väärin. Sinun tehtäväsi on hoitaa korjuu mahdollisimman hyvin. Jostain syystä olet puhunut vain kokemattomasta motokuskista, kovan pakkasen ja väärän korjuukaluston valinnasta johtuvista riskeistä sekä juurikäävästä. Miksi? Minusta suhtautumisesi työhösi ei ole ammattimaista.
Rukopiikin kanssa samoilla linjoilla. Kuusikkoa olisi pitänyt hillitä jo aikaisemmin. Nyt on koivokko liian tiheä ja alkaa rapistua. Kuusikko on jo liian harva – ei jatkoon.
Mutta: Koivut pois ja kuusikolle täydennysistutus. Taikka kuuset lattiaan ja koivuille ammattitaitoinen harvennus.
Gla:lle:
Omassa esimerkissäni on kyse peltojen metsityksestä. Siinä on minusta riippumattomista syistä päädytty yhteen puulajiin , kuuseen. Nähdäkseni sen päätöksen jälkeen on toimittava niin ,että kuusen kasvumahdollisuudet turvataan. ”Rikkaruohot” kitketään ajoissa ,jos on tarvis ja maan ravinnetasapainosta huolehditaan. Se ei välttämättä ole kohdillaan peltoviljelyn jälkeen.
Minä suosin työssäni myös hyvälaatuisia lehtipuita. Huonolaatuiset päätyvät pyörille. Harmittelen monesti tukkikokoisten puiden päätymistä tekniisten vikojen vuoksi kuitupinoon. Ei riitä ,että edellisen katkaisun ja vikakohdan väli täyttää tukin laatuvaatimukset. Siihen tarvitaan kouran mitta lisää työstökelpoista puuta ,jotta pölkky saadaan mitatuksi. Iso oksa tai jyrkkä mutka estävät monesti varsinkin lehtipuilla pölkyn mittauksen tukiksi. On tehtävä ensin lyhempi kuitupölli ,sen jälkeen lumppi ja vasta vikapaikan jälkeen tukkia ,jos mitta riittää. Tämä ominaisuus lehtipuissa pudottaa tukkiosuutta joissakin olosuhteissa todella paljon. Tämän vuoksi en pidä koivun laajempaa kasvatusta taloudellisesti järkevänä.
Yhtä puulajia on Gla:nkin palstalle istutettu. Alle on syntynyt tai kenties jo entuudestaan ollut kuusentaimikko. Kysymys herääkin ,onko uudistusalalla kasvanut aiemmin laho kuusikko ,jonka vuoksi puulaji on vaihdettu maaperän tervehdyttämiseksi koivuksi. Jos tämä on ollut tarkoituksena ,ensimmäistäkään kuusta ei parane laskea kasvuun koivukierron aikana. Tiedän toimijoita ,jotka ovat jälkikäteenkin hävittäneet vähät kuusentarrit männyntaimikoistaan ihan varta vasten ,jotta ne eivät saastuttaisi metsää myöhemmässä vaiheessa. Kuusen muodostama aluskasvosmatto on kadonnut kaikkien osaavien metsänomistajien metsistä viime vuosien aikana. Maannouseman eteneminen halutaan pysäyttää.
Toivottavasti kuvan maaperä on terve ,muuten hankaluudet seuraavat toistaan.
Joka paikassa ei ole maannousemaongelmaa.
Motohakkuu ei sovi kunnolla tukkipuukoivikoihin , kun vaneriksi kelpaa 1,5 m välivähennyksen jälkeen tehdyt tukit joita ei sitten voi motolla kunnolla tehdä. Isommissa määrissä manuhakkuukin kannattaa paremmin .
Sen verran vielä lisää, että miksi ei mittaustavaksi kelpaisi esim. mittaus sahalla, jos motomittaus ei onnistu kunnolla ? Melkoinen tappio mo:lle , kun moto tekee kuitua tukin sijaan mittausmenetelmän rajoittuneisuuden takia vaikka aihioita olisi tukiksikin. Luonnonvarojen ja rahan tuhlausta suorastaan.
Konella ei pysty kempuroita hyödyntämään. Metsureita ei ole. Mikä jää vaihtoehdoksi? Tehdään kuitua siitä osasta ,joka on mitattavissa eikä ihan riitä tukkipituuteen. Lumpataan vikakohta pois ja valmistetaan lopusta sitä ,mihin laatu yltää .Jos ei kelpaa ,voi yrittää itse paremmalla menestyksellä.
Siinä se onkin. Teetpä sutta ja sekundaa niin sama taksa tulee. Siksi korjuun korvaus pitäisi perustua muuhunkin kuin litroihin.
Tuskin koskaan olet suorittava ollut kuvissa huolissasi maannousemasta, kun ala on istutettu kuuselle. Monihan näin tekee hirvituhoja välttääkseen, vaikka lahoakin olisi. Uskotaan mielummin nopeakiertoiseen viljelyyn. Ei tiedetä tai haluta uskoa, että kun kuusi kasvaa nopeasti, myös laho leviää nopeasti. Kaksivaihekasvatuksen korjuuvauriot on silloin helposti kevyttä tilastoa tasarakenteisen kuusikon lahon vaikutukselle.
Tietääkseni tällä kuviolla ei ole lahoa ollut, mutta tämän sukupolven tuloksen näkee vasta myöhemmin.
Jätkä: ”Kuusikkoa olisi pitänyt hillitä jo aikaisemmin. Nyt on koivokko liian tiheä ja alkaa rapistua. Kuusikko on jo liian harva – ei jatkoon.”
Kuusikkoa olisi pitänyt hillitä jo aikaisemmin, vaikka se on harva. Mitä tarkoitat? Paljonko runkoluku luontaisessa kuusikossa mielestäsi pitäisi olla ja paljonko se tuossa on?
Onko 700-800 koivua liikaa, kun puusto alkaa siirtyä kehitysluokkaan 03?
”Mutta: Koivut pois ja kuusikolle täydennysistutus.”
Mitä ehdotat etäisyydeksi kuvassa näkyvien kuusten kohdalla täydennystaimille ja monelleko taimelle uskot tilaa löytyvän?
Suorittava juttelee aika köykäisiä. Selvästi huomaa että kaikki on vain koivua vastaan suuntautuvaa vaikka sitä yritetään peittää kaikella omalaatuisella sepittelyllä. Selvästi ongelma konehemmoille tuo koivu. Kumma kyllä. Aika mukavaa puitavaa luulisi noinkin suorien ja hyvärunkoisten koivujen puinti olevan tukkikoossakin. Vai onko se juuri se ongelman ydin. Kun ei olla kokemuspohjalla koivutukin teosta.
Suorittava: ”Tehdään kuitua siitä osasta ,joka on mitattavissa eikä ihan riitä tukkipituuteen. Lumpataan vikakohta pois ja valmistetaan lopusta sitä ,mihin laatu yltää”
Kerropas suorittava meille, mikä on aiheuttanut hoidetussa koivikossa ne viat siihen tyvitukin kohdalle!
”Konella ei pysty kempuroita hyödyntämään. Metsureita ei ole. Mikä jää vaihtoehdoksi?”
Käyttöpaikalla tehty sahamittaus . Tukin voi pätkiä tarvittaessa vasta sahallakin.
Visakallon kysymykseen tukiaineistoa löytyy kolmoskuvan etualan koivusta.
Ja lisää tukiaineistoa kuvasta 3/”koivuvoittoista istutuskuusikkoa”
Kasan päällä möllöttää lumppi ,jonka tyvipuolelta on tehty kolmosen kuitu. Haara 4,3 metrin etäisyydellä/korkeudella kaatosahauksesta. Nelosen tukin teko ei onnistu,kun koura ei pysty mittaamaan pölliä. Tehdään siis kuitu+lumppi ja jatketaan tekemällä kahdesta haarasta kuitua . Näitä noin neljässä metrissä haarautuneita runkoja oli useita kymmeniä. Jyrkkiä,kouran pysäyttäviä mutkia samalla korkeudella runsaammin. Käytäväharvennuskuvaan oli osunut päällepäin valioyksilöt ,mutta kolmas niistäkin osoittautui latvapäästä lahoksi=kuitupölliksi.
Jospa puhutaan vain talousmetsistä eli hoidetuista kohteista. Jätetään nuo hoitamattomat kohteet vähemmälle huomiolle. Kenellekään ei ole yllätys, että sieltä löytyy monenlaista monimuotoisuutta.
Vielä tarkennuksena tuohon mittausasiaan ,että runkojen epämuotoisuus ja haarottuminen aiheuttavat haasteita mittauksessa puulajista riippumatta. Ravinnehäiriön seurauksena ”puupelto”-kuvan puustossa oli poikkeuksellisen runsaasti mutkia. Paksua ja lyhyttä kiutupölliä kertyi huomattava määrä. Ymmärtämättömän mo:n savotalta tulisi moisesta kutsu käräjätupaan. Leimikon puumäärä turposi , mutta tukkia kertyi niukasti.
Gla:lle totean ,että tämä palsta ei liene mikään eliittiporukan etuoikeus. Jos esittämäni asiat tuntuvat vierailta ,kannattaa poiketa vähän omia nurkkia kauemmas. Totuus valitettavasti on ,että vain puolet taimikoista hoidetaan edes jotenkin ja rästejä syntyy. Tarkoitukseni on kertoa ,mitkä ovat seuraukset .
Mistä päättelit, että kyseessä on ravinnehäiriö ? Esim. myös lumituhot, myyrätuhot ja hirvituhot voi olla syitä puiden haaroittumiseen ja mutkaisuuteen eikä vain ravinnehäiriöt. Pelloilla ne ravinnehäiriöt on yleisiä mutta kuusethan lienee kasvaneet kuitenkin pääosin hyvin .
Taimikonhoito on tietenkin hyödyllistä ja tarpeellista .
Eli puolet myyjistä ei harjoita metsätaloutta, kunnostaa ostamiaan palstojaan jne. Toivottavasti silti täällä voidaan puhua suunnitelmallisesti hoidetuista kohteista, kun esim. vertaillaan menetelmiä. Rästikohteista voidaan puhua, kun puhutaan rästikohteiden kunnostamisesta tai rästin seurauksista. Silloin ei puhuta talousmetsän hoitomenetelmistä. Joka kerta, kun puhutaan esim. sekametsän riskeistä, kytket siihen hoitamattomuuden tms. laiminlyönnin. Ei siinä ole mitään järkeä. Onhan esim. minun ja sinun koivikko/kuusikkokuvien välillä huutava ero metsän yleisilmeessä.
Kommenttisi edellä, jonka mukaan et pidä laajempaa koivun kasvatusta taloudellisesti järkevänä, on biologian eli metsätalouden harjoittamisen kannalta katsottuna täysin kestämätön ajatus. Sinä olet tottunut katsomaan runkoja koneellisen korjuun kannalta, jolloin tarkastelujakso on muutamia kymmeniä vuosia. Omistaja katsoo asiaa paljon laajemmin. Suosit esim. ravinnehäiriön vaikutuksen minimoimiseksi kasvatusta, joka pahentaa maaperän tilannetta. Kuusi yksipuolistaa maaperää, jossa ravinteet ei kierrä, koska karike on hapanta ja vaikeasti hajotettavaa. Koivikko tervehdyttää maaperää kuusen jälkeen. Nykyisellä kuusen määrällä Suomessa on suuri tarve lisätä koivun kasvatusta.
Puukille vastaan ,että kyseessä oli laaja pellon metsitys. Varmistuksen alueen ravinnehäiriöön sain tilan isännältä ja naapurilta ,joka oli antanut boorilisän ensiharvennuskuusikkoonsa. Totesimme molemmat ,että hyöty on suurempi ,kun työ tehdään istutusvaiheessa. Tyviosan mutkaisuus ei myöhemmin annetulla ravinnelisällä korjaannu .
Gla:lle joudun jälleen toistamaan ,että en vastusta laadukkaan lehtipuun kasvattamista ,kun oikeasta kasvatustiheydestä huolehditaan ja varmistetaan istutusvaiheessa maaperän ravinnetila. Näitä aisoita on myöhäistä korjailla ,kun moto on palstalla. Mutkat ei oikene eikä haarat vähene toivomalla. Lisäksi on tapauksia ,joissa se vänkkyrä on tuhonnut viereisten hitaammin kasvavien puiden mahdollisuudet kasvaa laadukkaaksi tavaraksi.
Suorittava 4.2.2021 9:34: ”Harmittelen monesti tukkikokoisten puiden päätymistä tekniisten vikojen vuoksi kuitupinoon.
…
Tämän vuoksi en pidä koivun laajempaa kasvatusta taloudellisesti järkevänä.”
Suorittava 5.2.2021 10:04: ”Gla:lle joudun jälleen toistamaan ,että en vastusta laadukkaan lehtipuun kasvattamista ,kun oikeasta kasvatustiheydestä huolehditaan ja varmistetaan istutusvaiheessa maaperän ravinnetila.”
Mikä vastaus lukitaan?
”Lisäksi on tapauksia ,joissa se vänkkyrä on tuhonnut viereisten hitaammin kasvavien puiden mahdollisuudet kasvaa laadukkaaksi tavaraksi.”
Ilmeisesti toiveeni keskustelun aiheiden rajauksesta oli turha, et ole halukas puhumaan hoidettujen talousmetsien käsittelystä, vaan rästikohteista wannabe-talousmetsinä.
Mitään lisäämättä ja pois ottamatta … paitsi ,että koivu on ainakin yhtä altis laholle ,kun havupuutkin ja taloudellisessa mielessä tukkisaanto häviää järjestään havupuihin verrattuna useammin esiintyvien teknisten vikojen ja suuremman latvaläpimittavaatimuksen seurauksena. Vain erikoispuilla voi ansaita ,mutta se on harvinaista herkkua ja vain osaavimpien saavutettavissa.
Mikä siinä on niin vaikeaa kaiken nähneelle ja kokeneelle motomiehelle, eli suorittavalle vastata yksinkertaiseen kysymykseen: Mistä johtuu hyvin hoidetujen koivikkojen, joiden maapohjan ravinnetasapaino on myös kunnossa, tyvitukin pilaavat mutkat ja poikaoksat? Vastauksen ei tarvitse olla pitkä. Muutama sana riittää hyvin.
90%:sti väärään aikaan taimikkoon osunut lumituho.
Entäs se 10%?
Suorittava näyttää varmaksi tietävän tuon 90% osuuden, mutta ei jostain syystä tiedä sitä 10% osuutta. Mistä se tietämättömyys johtuu?
Ja kyllä se on prosenteissa aivan toisin päin se muu vaiva tuhoaa 90%:ia ja 10% korkeintaan lumi vikuuttaa.
Käytin tarkoituksella suorittavan omia lukuja, koska ne ovat hänelle oikeita.
Perin hirveää teidän sanailunne.
Voihan suorittava olla oikeassa. Koska kesä on täällä lyhyt, se on myös yleensä vähäluminen. Joskus voi kuitenkin sattua sellainen myräkkä, että vahinkoja tulee. Esimerkiksi tällä tavalla:
https://aijaa.com/ml23gi
Lillukan varsia…kun kokonaisuutta ajatellaan.
Unohdit, että Visakallon kysymys koski hoidettuja, terveitä kohteita. Ei niitä rästikohteita, joihin työmaillasi toistuvasti ajaudut. Mikä näillä reunaehdoilla on vastauksesi?
Toivomasi paljastuksen kohde on vähenemässä hyvää vauhtia toisin ,kun unohdetut taimikot. Mitä hoitohommiin tulee , moni mielellään kehuu metsiään hyvin hoidetuksi . Kun palstalle menmään , saa aivan eri vaikutelman. Visakin on hoitanut mielestään metsänsä hyvin ja näytötkin ovat kiistattomat. Tosin kemera on ohjaillut toimintaa vahinkojen riskin suhteen kriittisellä hekellä. Hirvieläinten viihtyvyyttä edistäviä hoitorästekäkin on ollut olemassa ,kun kuluneen vuoden aikana eläkkeelle siirtnyt Visa on poltellut kirjoituksista päätellen sinakin tynnyrillisen bensaa raivaussahalla ja työsarkaa ilmeisesti vielä riittää. Hieno suoritus! Kannattaa muidenkin ottaa mallia . Voi olla ,että hirvetkään eivät enää haittaa ,kun ei ole runsainmäärin evästä eikä piilopaikkoja . Taimikotkin kasvavat kohisten ,kun kasvua rajoittavat tekijät on raivattu kanveisille.
Suorittavan muisti ei todellakaan ole kovin kehuttava. Olen täällä aika monta kertaa jo toistanut, etten ole lisännyt raivauksia tiloillani, vaan eläköidyttyäni teen niitä nyt enemmän itse. Aikaisemmin raivasivat mhy:n ja yhtiöiden metsurit, sekä palkkaamani nuoret. Kerrataan nyt vielä sekin, että Kemera ei ole ohjannut hoitotoimieni ajoitusta. On aika kohtuutonta, että suorittava antaa toistuvasti lausuntoja metsieni hoidosta vain omien mielikuviensa pohjalta, eikä suostu niitä muuttamaan. Se ei kerro niinkään kokemuksesta, vaan syvälle juurtuneesta asenteellisuudesta.
Annan suorittavalle vastausta helpottavan vihjeen aikaisempaan kysymykseeni: Ajallaan hoidetussa, puhtaassa koivuntaimikoissa on n. kahden metrin korkeudelta katkottuja runkoja, joiden alaspäin roikkuvista latvoista on syöty lehdessä olevia oksia. Näiden koivujen juurella on isompia ja pienempiä sorkanjälkiä. Tuho ei ole yksittäisissä puissa, vaan tuhoa on tullut laajempiin puuryhmiin. Kysymys ei mitä ilmeisimmin ole väärään aikaan tapahtuneista lumituhoista. Mikä siis on syynä tähän tuhoon?
Eikö kehut kelpaa?
Ehkä muuallakin on aihetta itsetutkiskeluun asenteellisuuden suhteen ,kun kaikki puustolle aiheutuneet vastoinkäymiset vieritetään yksinomaan hirvieläinten syyksi. Näin tapahtuu ,vaikka vika olisi viiden metrin korkeudessa. Ravinnehäiriöiden ja hoitamattomuuden aiheuttamat ongelmat ovat monin verroin isompi asia. Hirvi vain yksi riskitekijä muiden joukossa . Jonkun yksittäisen tilan pieni syrjäinen uudistusala voi kokea kovia ,mutta kokonaisuuteen vahingoilla on hyvin pieni vaikutus.
Meni minullakin aikanaan syksyn kuusenistutukset totaalisesti pieleen (made by mhy). Ei auttanut ,kun kutsua kaivuri paikalle mätästämään ja istuttaa uudet taimet hehtaarin alalle. Normaalia metsäyrittämiseen liittyvää onnistumista ja epäonnistumista. Muutaman taimen perään ei kannata itkeä. Hyvä oppi sinäänsä ,että pääsin kokemaan ,kuinka hyvin taimet lähtevät kasvuun mätästetyltä pohjalta verrattuna äestettyyn. Mätästetyn kuvion taimet ottivat nopeasti kasvussa kiinni viereisen äestetyn kappaleen taimikon ja kirivät reippaasti ohi. Koivuakin alueelle kertyi ihan luonnostaan raivattavaksi asti. Tuli monilajinen metsä ihan itsestään.
Hyvin ja ajallaan hoidetuissa nuorissa metsissä on se ongelma, että suurin osa vahingoista ovat hirvieläinten aiheuttamia.
Suorittavan viha ja kapina muiden omaisuutta kohtaa varmaan kin johtuu siitä, kun on omat tullut myytyä halvalla pois ja nyt haukuttava muiden metsänhoitoa. Viimeisenä oljenkortena yritettävä syöttää hirville.
Kerrot ilmeisesti nuorista metsistä(ei taimikoista) ,joissa ei ole tehty aikanaan (ennen vuotta 2015) varhaisperkausta ,vaan kemeraehdot täyttävä taimikonhoito ,jossa vesakon pituus saattoi olla jopa lähes 5 metriä . Mänty jäänyt jo siinä vaiheessa alakynteen ja kärsinyt varjostuksesta.
Yhtiöt ovat tehneet varhaisperkauksia jo yli 10 vuoden ajan . Niillä kohteilla hirvivahinkoja ei esiinny . Yksityiset ovat joitakin poikkeuksia lukuunottamatta vasta heräämässä ko toimintaan ja vaikutukset näkyvät vasta parin vuosikymmenen kuluttua. Jos vielä kuviokokoja saadaan kasvatettua , taimet menestyvät yleisesti paremmin. Mahdolliset hirvituhot keskittyvät nykyisinkin isomman metsän reunassa hitaamin ja kituliaasti kasvaviin taimiin. Kun uudistusala on isompi ,pienenee reunavaikutuksen osuus .Kituliaisuutta esiintyy kylvökohteillakin ,jos kylvötaimikoita ei harvenneta ajoissa riittävällä voimakkuudella. Kituva taimi maistuu hirvelle parhaiten.
Rauhoittelen sikaria. Tein elämäni parhaan päätöksen.
Nyt asustelen rantamaisemissa tilakaupasta saamillani rahoilla rakennetussa omakotitalossa. Eläkekkeellekin on turvallista jäädä ,kun sitä on ollut mahdollista kartuttaa vähän eri malliin ,kun”edellisessä elämässä”. ?
Taimikoita ja niitä seuraavia nuoria metsiä tarkoitin. Edelleen suorittavaa vaivaa huono muisti. Tiloillani on kaikki taimikot varhaisperattu aina, ei niihin ole Kemerat, eikä niitä edeltävät rahoitukset mitään vaikuttaneet. Onko tämä nyt aivan täysin mahdoton asia muistaa ja hyväksyä. En todellakaan ole täällä ainoa lajissani. Meilläpäin metsät ovat aina olleet tilojen elinehto, sillä maatalous on ollut hyvin pienimuotoista. Tämän takia metsät on hoidettu paremmin kuin ehkä jossain suorittavan liikkumilla alueilla keskimäärin.
Eräs nimimerkki on oletettavasti botti, joka on ohjelmoitu vastaamaan samalla tavalla, kun havaitsee tiettyjä avainsanoja, riippumatta mitä tai miten kysytään. Sitä voi opettaa ja muistia virkistää vain sen ohjelmoija. Tällä palstalla kirjoitetut kommentit eivät vaikuta botin vastauksiin.
Tällaiset ohjeet antaa riistakeskus hirvivahinkojen vähentämiseen.
https://riista.fi/wp-content/uploads/2019/02/maastoohjeet_hirvivahinkojen_vahentamiseen_netti.pdf
Planterilla on kyllä uskomattoman vilkas mielikuvitus? ja arvaukset oikeasta yhtä kaukana ,kun itä lännestä.
Linkissä esitetyistä ohjeista olen osasta samaa ja osasta eri mieltä. Jos peitteisyyttä pidetään yllä ,hirvi viihtyy varmasti .
Varhaisperkaus pitää mielestäni tehdä totaaliraivauksena. Syötävää vesakkoa ehtii kehittyä taimikkoon myöhemminkin ,kun taimien latvat ovat kasvaneet väkevänmakuisena hirvien ulottumattomiin. Sivuoksia ja alusvesakkoa joutaa myöhemmin syödä. Kriittisellä hetkellä taimikossa ei saa olla liikaa houkuttimia ja tärkeintä on pitää taimet hyvässä kasvukunnossa. Liika tiheys alentaa tätä tilaa ja lisää vahinkojen todennäköisyyttä. Kylvötaimikoissakaan ei saa kasvaa tämän vuoksi liikaa tavaraa .
Ihmettelen muuten ,miten koivu voisi tarjota verhopuuna hirville ravintoa ,jos elävä latvus on usean metrin korkeudessa. Hirvi tarvitsee tikkaat tuossa tilanteessa. Sen verran olen työurani aikana noita”verhopuita” keräillyt ,että olen joutunut toteamaan niistä olleen enemmän haittaa ,kun hyötyä. Kuitenkin päätyvät hirvittävän temuamisen jälkeen kuitupinoon huonon laadun ja oksaisuuden takia. Kaato-ja karsintavaiheessa alla kitunut taimikkokin saa siipeensä. Tämä näin käytännönläheisesti kerrottuna.
Vesakko tuntuu kelpaavan hyvin metsän seastakin. Hakkuutähteet minäkin jätän hirvien ulottuville talvisaikaan ,jotta hirvien laidunnuspaine taimikoihin vähenisi. Ihan arkipäivää tämäkin. Hyvässä kasvussa ja sopivassa tiheydessä kasvava metsä tarjoaa hakkuun yhteydessä runsaasti latvusmassaa hirvien syötäväksi. Riukuuntuneilta kohteilta apetta kertyy niukasti.
Hoh hoijaa, trolli mikä trolli…
Koivikon lumituhossa koivut painuu luokille, jää luokille, eivätkä kasvata uutta latvaa. Hivilehmä taas katkoo painamalla koivuja että vasat saa syötävää. Se katkonta muuten jatkuu vaikka vasat olisi ammuttu pois…
Raivatuissa koivun taimikoissa tuon hyvin näkee.
Oksapuu erittäin oikeassa. Lumi ei koivua katkaise vaan se on hirvi joka sen saa aikaan. Jopa neljän metrin korkuisen koivun kevyesti taittaa poikki. Ja jos vasa on vielä mukana niin sen latvus menee syöntiin joten koivu on käytännössä todella vammainen kasvuun.
Gla. Hyvällä pohjalla istutuskoivikon alle usein tulee luontainen kuusentapikko, mutta se tulee usein myös aivan liian aikaisin. Koivikolle pitäisi antaa aikaa päästä varttumaan sellaiseksi, että siitä alkaisi muodostua tukkirunkoja. Kun koivuista jo saisi yhden tukin, olisi sen harvennuksen aika, että sen jälkeen kuusikko saisi jopa tullakin. Minulla on ollut jo vuosia savottaa peltoon istutetussa rauduskoivikossa, jossa olen jo kerran listinyt kaikki kuuset pois ja nyt koivikon harvennuksen yhteydessä poistan vielä toisen kerran kaikki kuuset. Laskelmieni mukaan sen jälkeen saa vaikka kuusettuakin aluskasvillisuus ja pian koivutukit pois.Kuusikkoa voisin täydentää rotutaimilla, eikä siinä haittaa muutaman metrin pituuserokaan – kuusikossa.
Kuvan kohteessa kuusten latvat ei ulotu koivujen oksiin, joten en ymmärrä, miksi kuusten tuloa pitäisi viivästyttää. Silloinhan koivujen päätehakkuu tehtäisiin pienikokoisen kuusitaimikon seassa, jolloin vahingot ovat suuremmat kuin tässä, jossa kuuset ehtivät kasvaa isommiksi. Kuvasta näkyy, että maaperän kasvuvoima riittää tällaiselle puustolle.
Et vastannut kysymyksiini, mitä tarkoitit kuusikon harvuudella. Ei tällaisessa kuusikossa tarvita, eikä tuonne mahdukaan taimivaiheen 1800 tainta. En ole laskenut, mutta 1000-1300 siellä varmaan on. Se riittää hyvin harvennuksen jälkeen tukkipuuston kasvatukseen.
Sivuutit myös täydennysistutuskysymykseni. Ehdotit tuossa kuusen täydennysistutusta. Sanoit myös, että muutaman metrin pituusero ei haittaa. Pituusero ei haittaakaan, mutta kyse on etäisyydestä. Muutaman metrin kuusi vie suuren alan, kun on päässyt nopean kasvun vauhtiin. Viereen laitettu taimi jää jalkoihin ja kasvu hidastuu. Eli jos neljän metrin taimen viereen laittaa täydennystaimen, ainakin neljä metriä pitää olla väliä, mielummin enemmänkin. Kuvasssa kuuset ovat pääosin n. 3…6 metrisiä, joten montaa täydennystainta ei sinne mahdu. Lisäksi niistä tulisi ongelma koivujen harvennuksessa ja päätehakkuussa. Väljyys antaa tilaa kaataa koivut kuusia särkemättä. Kuusikkoa kasvatetaan jaksollisena, joten tässä kohteessa täydennystaimet hakattaisiin kuitupuuna ja siinä ei ole järkeä.
Suorittava mainitsi näkyvyyden merkityksestä hirvien kannalta. Mikä sen merkitys todellisuudessa on, kun koirat hajun perusteella hirvet etsii? Ei hirvet tuolla piiloon pääse muulloin kuin metsästyskauden ulkopuolella. Koira ajaa hirven liikkeelle, jolloin varmasti löytyy avoin passipaikka.
Riistakeskuksen ohjeissa suositeltiin kaksivaihekasvatusta, joten tuossa riviin istutettu puupelto onkin oikeaoppista riistan elinympäristöä. Ei huono, kun julkisuudessa jaksollisesti kasvatettavaa talousmetsää pidetään syynä monimuotoisuuden heikentymiseen.
Gla. Oikean kuvan saat tuosta koivikosta sen jälkeen, kun siellä on Mopokuski hillunut. Mitä pidempiä kuuset ovat, sitä herkemmin ne vioittuvat. Pöpinäsi neljän metrin etäosyydestä on aivan perseestä revittyä. En ymmärrä perusteitasi, oletko koskaan täydennysistuttanut?
Koivujen harvennuksen jälkeen kuusten lukumäärä on puhdistusraivauksen jälkeen huomattavasti pienempi, Mopokuskit eivät pysty leveäoksaisia koivuja kaatamaan vahinkoa tekemättä.
Kuusikossa ei 1300 tainta hehtaarille riitä, jos taimet ovat tuppaissa. Yleensä tuppaat ovat kymmenen kertaa tiheämpiä kuin on tavoite.
Lisäksi kuusissa saattaa olla jo tyvilahoa?
Oletko niin höhlä, että istuttaisit kuitupuuna hakattavia taimia täydennykseksi?
Tilanne selviää vasta koivikon harvennuksen jälkeen, kun vauriot on näkyvissä.
Otanpa kuvan täydennysistutukseen liittyen taimen etäisyydestä olemassa olevaan puustoon, niin ymmärrät sinäkin ja tarve lapsellisen ala-arvoiseen nimittelyyn jää vähemmälle.
Montako tupasta näet kuvissani?
Kuitupuun istuttamisen mielekkyyttä kysyin sinulta. Vastaa kiemurtelematta kysymyksiini.
Gla esitti ,että kymmenen vuoden kuluttua vahinkoriski on pienempi ,kun kuuset ovat isompia. Isompi on myös puulajien välinen kokoero ,joka kasvaa koko ajan ihan biologisista syistä. Koivu kasvaa nopeammin pituutta ja latvasta myös leveyttä. Kuuset kohta ainoastaan leveyttä. Tämä taas heikentää korjuuta ajatellen merkittävästi näkyvyyttä ,jolloin kaatosuuntaan voi osua täysosuman saavia säästettäväksi tarkoitettuja puita.
Gla tulkitsi hiukan eri tavalla peitteidyyden vaikutusta hirvien esiintymiseen. Itse en tarkastellut asiaa lainkaan metsästysteknisestä näkökulmasta ,vaan siitä ,että hirvi viihtyy paremmin peitteisissä olosuhteissa yleensä. Tämä viihtyminen tarkoittaa 365 päivää vuodessa ,joista jahtitapahtuma voi osua kohdalle kerran tai kaksi tai ei ollenkaan.
Koivu on yleesäkin vikaherkkä puu kasvatettavaksi ja hirvien aiheuttamat murheet vain pieni osa kokonaisuutta. Suojaisessa notkelmassa koivikko voi kohdata täystuhon yhden hankalan lumitalven seurauksena . Muualla samaan aikaan katkeilee pieniä pätkiä latvakasvuksista jäätyvän rännän keräydyttyä riittävän isoksi klimpiksi oksien ympärille. Terveitä oksia jää kuitenkin jäljelle ja ne jatkavat kasvuaan monihaaraiseksi latvukseksi . Tällaisia olosuhteita on vähintään kerran kymmenessä vuodessa. Viimeksi pari vuotta sitten ,jolloin riukumänniköt ja järeät kuusikotkin kokivat kovia läpi keskisen Suomen. Koivikot olivat erityisen murheellista katseltavaa. Ensimmäinen kosketus erityisesti koivuja koettelevaan latvuksen jäätymisilmiöön tuli jo 1960-luvun lopulla ,kun satanut alijäähtynyt vesi muodosti puihin ja latvuksiin paksun ja raskaan jääkalvon ,jonka seurauksena kokonaisia latvuksia katkeili ja aiheutti mittavat tuhot koivuille. Havupuut selvisivät edullisemman latvusmuotonsa ansiosta pienemmin vaurioin. Lumi- ja jäätymistuhojen riski on erityisen suuri ,kun ollaan yli 170 metriä meren pinnan yläpuolella. Se ,että koivikossa on sorkan jälkiä ja mahdolliset puustovauriot neljästä metristä ylöspäin ,ei taatusti viittaa sorkkaeläintuhoihin. Ravinnepuutoksen aiheuttamat kasvuhäiriöt menevät myös valitettavan usein sorkkaeläinten syyksi ,vaikka monilatvaisuus on yksi merki mahdollisesta ravinne-epätasapainon esiintymisestä.
Suorittavan jutut seilaavat taas melkolailla. Mistä ne vauriot sinne koivuun neljän metrin korkeudelle tuli, kun kysymys oli neljämetrisen koivikon katkomisesta? Suorittava ei ole edelleenkään vastannut kysykseeni, mistä tulevat ne tyvitukin pilaavat viat parin metrin korkeudelle hoidetussa koivikossa?
Ravinnepuutoksesta johtuva monilatvaisuus esiinttyy koko rungon mitalla ja voi ilmetä jo taimivaiheessa. Latvakasvaimen katkaiseva tai murtava jääklimppi saattaa keräytyä latvakasvaimeen ihan missä kasvuvaiheessa tahaansa.
Mitä vielä tulee koivun kasvattamisen taloudelliseen puoleen ,jäi mieleen erään mielestäni hyvin metsäasiat hallitsevan palstalaisen vertailu eri puulajien tukki/kuitusuhteesta. Havupuun kohdalla kiertoajan tukkiprosentti oli kirjanpidon mukaan yli 60. Koivulla vain 20. Hehtaarikertymät ovat myös aivan eri luokassa keskenään.
Boorin puutos aiheuttaa yleensä sitä monilatvaisuutta.
Koivun etu on havupuihin verrattuna sen sopivuus uudeksi puusukupolveksi esim. juurikääpäalueilla. Nopea kasvu nuorena lisää sen tuottoakin ennen 50 vuoden ikää. N. 45 vuotias istutettu ra-koivikko kasvaa siihen mennessä enemmän tukkipuuta kuin kuusikko. Ja esim. luontainen ra-koivikko pärjää hyvin sille sopivalla kasvupaikalla istutuskuusikolle tuotossa, jos onnistuu sen kasvattamaan pääosin tukkipuukokoon asti. Eroja on mm. eri lämpösumma-alueilla miten hyvin kukin puulaji kasvaa suhteessa johonkin toiseen puulajiin ja kannattavuudessa samoin.
Ei tunnu nyt menevän suomen kieli suorittavalle perille, ei sitten millään. Kun minä puhun hoidetusta taimikosta, ei siellä silloin ole ravinteissa puutosta tai epätasapainoa. Minulle metsänhoito tarkoittaa myös maaperän hoitoa, koska kaikki kasvu ja laatu lähtee sieltä. Metsissäni ei olisi koskaan päästy sellaisiin kasvutuloksiin, jos maapohjista ei olisi huolehdittu. Onko tämä nyt aivan ylivoimaista käsittää? Palataampa nyt siihen kysymykseeni. Odotan edelleen vastausta siihen.
Muillakin kasvaa metsää. Ei keskustelu koske pelkästään Visakallon suppeaa elinpiiriä. Vastaukseni kattaa vähän useampiakin vaihtoehtoja. Jos ”tauti” määritellään virheellisesti , ovat lääkkeetkin helposti vääriä.
Halusin suorittavalta vain vastauksen kysymykseeni, mutta sainkin vain vahvistuksen asenteellisuudestaan. Asia on nyt minun puolestani selvä.
Ajattelin peitteisyydellä kuvien kaltaista metsää. Tuossa vaiheessa tuskin haittaa, jos hirvet siellä viihtyy. Koivujen ollessa taimia ei peitteisyyttä tietenkään pidä olla ja kuusethan siellä vasta myöhemmin peitteisyyttä aiheuttaa.
Kuusten vahingoittumisesta. Eiköhän 10-15 metrinen kuusi näy moton koppiin paremmin kuin pari metrinen taimi, jonka päälle koivu romahtaa. Kun lisäksi puusto on tuollainen sopivan harva + ajourat valmiina, on siellä paremmin tilaa kaataa koivuja väleihin kuin tiheän taimikon sekaan. Koivujen päätehakkuuvaiheessa kuuset jää päätehakkuutiheyteen, jolloin tila kasvaa koivujen kasvun tahtiin. Ihmettelin joskus, miten kuusikossa näkee tehdä ensiharvennusta. Sanoit, että näkemää syntyy harventamisen edetessä. Kuvan kohteessa on sama juttu, mutta kuusten tiheys heti lähdössä pykälän pienempi.
Hyvin tuntuu kuuset koivujen alla myös kasvavan, ei ole valosta puutetta. Eri asia on, jos yrittää kuusta kuusen alla kasvattaa. Laitan siitä ja etäisyyden merkityksestä ensi viikolla kuvan, kun täällä esitettiin epäilys aiheesta.
Melko hämmentynyt olo kuitenkin kommentteja lukiessa on. Koivut esim. kasvaa leveyttä, vaikka niitä on liikaa. Kuusia on liikaa ja samalla liian vähän jne. Pääasia tuntuu olevan, että homma menee pieleen. Samantekevää, johtuuko se liiallisesta tiheydestä vai harvuudesta.
No just, tuossa metsän kasvatustavassa eikä tuossa metsässäkään ole mitään vikaa. Toivon Glalle aikanaan sellaista motokuskia joka osaa tuollaisen kohteen tehdä.Kaikki ei osaa. Jopa minulle sattui kohtuullisen hyvä tekijä kun koivut viimeksi otettiin kuusten päältä pois. Nyt katsellen kuusikko todellakin näyttää hyvältä ja lähtee piristämään kasvuaan kovaa kyytiä. Siinä homma näytti hurjalta kun kuusiryhmiä vasten suoraan eteen koivu kaadettiin nojaamaan. Siitä kevittämällä kuski veti koivun puolittain koneen eteen ja karsi siinä. Joku kuusi aina silloin tällöin katkesi mutta ne tietysti tehtiin kuiduksi. Aika tasainen kattava kuusikko jäi. Ne kuuset olivat kyllä tosiaan pikkasen isompia kuin Glan kuvan kuuset mutta oikeahan hänen ajatuksensa onkin että hiukan vielä kuusia isommiksi. Sitten ne kestää paremmin.
Meillä on tuon kaltaisia eri kehitysvaiheessa olevia puupeltoja rapia 50 hehtaaria (siis kuusi hiipinyt pyytämättä alle). Harvennukset teetetään luottokuskilla hankintana. Mikäli ravinteet sallivat (yleensä sallivat, voihan niitä lisätäkin; erittäin hyvätuottoinen toimenpide), niin kyllä sieltä tukkikuusikko nousee, vieläpä ripeästi.
Tässä on nostettu 10000 €uron tilejä/ha alle 40 vuoden koivukierrolla (200-300 koivurunkoa ylispuun poistona). 200-300 koivua/ha on niin väljä asento, että eivät haittaa aluskuusikkoa. Lehtipuunkarike parantaa viljavuuttä niin rajusti, että kannattaa tarkkailla boorin riittävyyttä.