Kuvassa pahasti riukuuntuneen metsän ensiharvennus. Puuston pituus 10-13 metriä,josta mitat täyttävää kuitupuuosuutta yhden-kahden 3-metrisen pölkyn verran. Energiapuuta ei ole ostettu ,joten lähes jokaisesta rungosta jää 6-9 mertin latvus metsään. Poistettujen runkojen keskitilavuus ainespuun osalta oli karvan verran yli 40litraa. Tilavuutta nosti muutama huomattavasti muuta puustoa isompi runko jollakin käsittelypisteillä.
Tämä alue on ennakkoraivattu kahteen kertaan . Kallita puita!
Joko hakkuutaksa lähentelee 15 € / m3 ?
Konetta ei pitäisi viedä tuollaiseen metsään. Metsä on vielä erittäin kehityskelpoinen mikäli pituus on vain 10-13 metriä. Sen pituinen metsä kyllä kasvaa uuden komean latvuksen. Mutta miestyönä tätä pitäisi harventaa useaan otteeseen ja vähän kerrallaan.
Metsän kehityskelpoisuudesta olen näkemäni perusteella täysin eri mieltä. Jos yhdessä raipassa vihreän latvuksen osuus on samaa luokkaa , kun sopivassa tiheydessä kasvavan samanikäisen puun yhdessä ainoassa oksassa , ei toiveita paremmasta ole . Myös juuriston koko korreloi latvuksen kokoa , joten puun pystyssä pysyminenkin harvennuksen jälkeen on epävarmaa.
Mikäli taimikko olisi harvennettu ajallaan oikeaan tiheyteen , puuston keskitilavuus olisi tällä hetkellä reilusti yli 100 litraa / runko. Ne rungot , joilla on ollut riittävästi tilaa kasvaa olivat kooltaan 150-200-litraisia.
Ensimmäinen ennakkoraivaus on tehty runsas vuosi sitten ja ”täydentävä” pyynnöstäni juuri ennen hakkuuta. Ei näytä olevan selvää kaikille ammattilaisillekaan , millainen riesa riukuuntunut metsä on savotan osapuolille .
Kuvan palstan takana odotti vielä piskuinen aukkokuvio , joka hakkuun yhteydessä ilmeni esitettyä pienemmäksi(0,2ha). Puut sitävastoin olivat niin isoja , että kuvassa näkyviä runkoja sai naputella lähes 200 kpl yhden aukossa kasvaneen puun kuutiomäärään pääsemiseksi . Kontrasti kahden viereisen palstan välillä olikin melkoinen . Keskiraskas motokin tuntui pieneltä aukko-osuudella.
Korjuukulut ennakkoraivauksineen on tuollaisessa riukumetsässä
sitä luokkaa, että metsän kuntoon laittaminen olisi syytä tehdä jotenkin muuten kuin keskiraskaalla motolla herventamalla.
Eihän niitä riukuja tarvitse edes karsia. Jokin käyttökustannuksiltaan edullinen kone, esim. pelkällä giljotiinikouralla varustettu kuormain/traktori yhdistelmä sopisi paljon paremmin raivaushakkuu tyyppiseen hommaan.
Puuki oikeassa, eihän tuo aivan laitaa ole tuollaisessa turhaa meuhkata. Kyllä tuossa paras apu olisi ihan moottorisahaa pärryttävä metsänomistaja joka tekisi hankintaa helposti ja paljon ja saisi vielä monen vuoden poltinpuutkin homman päälle. Tuollaistakin tässä on tullut tehtyä mutta itse harvennuksen nyt jätin moton töiksi ja tein vain alimittaisen raivaamalla omaan käyttöön.
Esillä olevaa kuviota ei olisi järkevää korjata erikseen millään vehkeellä . 1,5 ha:n ala keppimetsää lähes kilometrin päässä tiestä jyrkän mäen alla ei houkuttele ketään. Tässä tapauksessa väliin mahtui vajaa 10ha lähes kelvollista harvennettavaa . Käsittelyssä oli tilakokonaisuus . Tekijän kannalta raivauksen toteuttamisessa oli puutteita ja kaksi esillä ollutta kauimmaista kuviota olisi ollut järkevintä jättää luonnon hoidettavaksi.
Kovasti ollaan tarjoamassa pinempää kalustoa tällaisiin kohteisiin . Yksittäisten hajallaan olevien vastaavien kohteiden hakkuu on täysin kannattamatonta ellei rinnalla ole mahdollista tehdä puustoltaan järeämpiä työmaita. Pienillä koneilla isompien puiden käsittely on hankalaa ja kannattamatonta. Tarvitaan laajemman käyttöalueen kalustoa.
Taimikoiden hoitoon pitäisi panostaa huomattavasti nykyistä enemmän ,jotta metsien riukuuntumiskehitys ei pääsisi edes alkuun. Olen erittäin huolestunut siitä ,että taimikoiden varhaisperkauksien määrä on romahtanut ja riukumetsien kunnostukset kasvussa. Näin ainakin käytettyjen kemerarahojen suuntautumisesta voisi päätellä. Suurin osa tukivaroista kuluukin laiminlyöntien paikkailuun.
Mielestäni tilannetta voisi korjata vain kohdentamalla tuet pelkästään taimikon varhaishoitoon ja lopettamalla nuorten metsien kunnostusavustukset kokonaan. Markkinat ja luonto pitäisivät huolen jatkosta.
Kyllä noin lyhyt metsä on mielestäni aina kehityskelpoinen. Kyllä siellä sitä latvusta sitten on kun pituus on 25m. Nyt vain harventelee hiljakseen vähän kerrallaan ja huolehtii, että latvus ei enää supistu, vaan kasvaa joka vuosi vuosikasvun verran. Siitähän sitä latvusta alkaa kertymään.
Tuollainen viiakko olisi siirtelykaadolla tehtävä energiapuusavotta. Koska siinä ei ole tehty aikanaan harvennuksia, tulos ei ole kummoinen, olisi ehkä jopa avohakkuun paikka.
Mielestäni 20 aarin kuusikko – on se kuinka puiseva tahansa, olisi ollut ehkä harkinnan arvoinen vaihtoehto pistää metsuri pariksi päiväksi niiden kimppuun. Jos karsimistekniikka ei ole oikein hallinnassa, voisi alle 40 senttiset jättää motolle.
Niin, jos tätä alan rakenteellista korruptiota ei olisi olemassa, niin fiksumpi metsäkonekuskihan olisi soitellut tilanteessa läpi metsänomistajan ja paikallisen energiapuunostajan, ja sopinut diilin, jossa kaikki saisivat jotain. Valitettavasti niin vain ei voi tehdä.
Ja olen varma ettei NIIN fiksuja metsäkonekuskejakaan ole olemassa! Täysin ulalla nuo puheet.
”Suorittavan” linjoilla just noin. Selvää kuin pläkki koko stoori, mutta se ei vaan mene niin vaan jakeluihin.
”Kovasti ollaan tarjoamassa pinempää kalustoa tällaisiin kohteisiin . Yksittäisten hajallaan olevien vastaavien kohteiden hakkuu on täysin kannattamatonta ellei rinnalla ole mahdollista tehdä puustoltaan järeämpiä työmaita. Pienillä koneilla isompien puiden käsittely on hankalaa ja kannattamatonta.”
No etpä kertonut alkuun minkälaisesta ja missä paikassa olevasta kohteesta oli tässä kysymys. Löytyy varmasti isompiakin vastaavia alueita eikä niiden korjuu ole kannattavaa ainakaan kalliilla koneketjulla. Risusavotta kohteitahan nuo on, jos vain olisi niiden teko nykyaikana mahdollista. Hankintaukot moottorisahoineen on jo melko harvassa. Omatoiminen tr+metsäperäkärrykuormain yhdistelmä mahdollistaisi käyttökustannuksiltaan edullisen vaihtoehdon. Ei olisi ainakaan vastaavat ryteiköt laskemassa yhtiöiden maksamaa halpaa kuitupuun hintaa entisestään. Tosin ainakin osa ostajista veloittaa nykyään korjuukulut kaikkineen aina leimikon korjuukelpoisuuden mukaan eikä enää ”yhteisvastuullisesti” kuten joskus aiemmin.
Pojat aloittivat hakepuun keräämisen ja valmistuksen sillä periaatteella, että metsurit kaatoivat R-sahoilla kaiken energiakokoisen puuston. Puut olivat siis hujanhajan metsässä ja ajokonemies keräili niitä kuormaimen kanssa. Aika pian menetelmästä luovuttiin ja siirryttiin siirtelykaatoon. Nyt taitaa urakitsija käyttää keräävällä kaatopäällä olevaa MOTOa , joka joukkokäsittelynä sivaltaa kourassa olevat rungot karsintaterien läpi, katkaisee ne sopivan mittaiseksi ja latvaosalle sama juttu. Tavara siis osittain karsitaan ja katkaistaan määräpituiseksi. Aj kuormatraktorilla – siellä ei enää Massikoita savotalla pyöri.
Se vain tapahtuu tuo kehitys koneurakointialallakin, kunhan annetaan yrittäjllekin mahdollisuus yrittää. Maataloustraktoriukot ovat jo palvelutaossa ja hyvä niin.
Joukkokäsittely on menetelmänä menneen talven lumia. Reiluun viiteen vuoteen ei ole tullut työlistalle yhtään joukkokäsittelytyömaata , vaikka kourassa on joukkokäsittelyominaisuus vakiona (ja itsellä useamman vuoden kokemus riukujen keräilystä) . Sama tilanne tuntuu olevan ”talon” muillakin koneketjuilla siitäkin huolimatta , että palvellaan kahta suurta asiakastahoa.Näpertely on todettu läpeensä kannattamattomaksi.
Tämän takia olen koettanut kannustaa metsänomistajia unohtamaan energiapuuvaihtoehto ja tekemään töitä taimikoissa paremman kasvun eteen . Energiapuille ei löydy joka paikassa kysyntää ja tekijätkin hupenevat kovaa vauhtia laitteiden kuluessa käyttökelvottomiksi . Uusia vastaavia harva enää hankkii.
Kun olen tuossa nyt jatkuvasti harventanut riukuuntunutta koivikkoa niin aina niistä on löytynyt sopiva määrä kasvatuskelpoista koivua jätettäväksi. Loput nurin ja traktorilla pois. En sitten tiedä missä kohtaa tuossa on vahinkoa käynyt kun jättöpuusto on harvennuksen jälkeen aivan hyvän näköinen ja jopa laadukaskin koivikko. Hiukan jätän vieläkin mieluummin taajaksi että jää lumituhovaraa vielä jälkeenpäin pois otettavaksi. Mutta mielestäni koivikkokin toimii kuten moni muukin puulaji niin että niistä löytyy ne valtapuut jotka ovat vahvempia ja ovat usein jo muiden yläpuolella ja saavat latvustolleen valoa.
Kyllä sieltä tosiaan yleensä aina niitä muiden yläpuolella olevia latvuksia löytyy.
Joo, kyllä niistä tiheiköistä metsän yleensä saa. Lievää harvennusta muutaman vuoden välein. Raivaussahalla puuta maahan vaan.
Kyllä jos tuo kuvio on yli kilometrin tiestä on tuo hankintahakkuuna isolle osalle nykyisiä maanomistajia tekemätön paikka. Kyllä tuollainen tilan peränurkka kannattaa hoitaa samalla muun hakkuun kanssa. Itse olisin varmaan päästänyt koko kuvion vaan karsittuna rankana läpi. Toki jos jostain tyviltä tukin olisi saanut niin se olisi tehty. Olisi teko koneella nopeutunut ja ajaminen poiskin ollut joutusampaa. Nuo on niitä paikkoja joille tehdään enää se mitä voidaan ja lopputulos on mikä on. Paskasta ei saa talikynttilää.
Lievää harvennusta muutaman vuoden välein? ?
Kun hoito on tähän asti ollut ylivoimaista, niin kuinka ja kuka alkaisi tuollaisessa ravaamaan parin vuoden välein raivaussahan kanssa.
Toki, jos päävaltapuita löytyisi edes neljäsataa kpl / ha, niin saisihan sen saattohoitoon pariksikymmeneksi vuodeksi ja sitten lipaten pois. Joka tapauksessa heikko taloudelinen tulos työmäärään nähden.
Kalliita puita, mutta kenelle? Suorittava napisee, mutta se ei maanomistajaa kiinnosta.
Tekijälle nuo puut aiheuttavat tappion , joka on laskettavissa satasissa . Maanomistajalle samaiset puut ovat aiheuttaneet vahingon , jossa puhutaan tuhansista euroista , jopa kymppitonnista puuston kiertoaikana saamatta jääneinä tuloina.Unohtamisen /laiskuuden aiheuttama hintalappu on joskus yllättävän iso.
Mitäpä ne toisten ihmisten tappiot ja vahingot meille kuuluut? Suomalaista kiinnostaa yleensä naapurin asiat enemmän kuin omat.
Tuo on suorittavan omaa turhaa kärjistystä. Aivan sama minulle ainakin jos joku ei hoida omaisuuttaan juuri metsäkapitaalin huippuohjelmoituna. Eiköhän luontomme yksi rikkaus ole juuri välillä levossa uinuvat ja unohtuneet kuviot. Meidän valtiomme puuntuotantosaavutus on kuitenkin huippuluokkaa ja yksittäisten tapausten kärjistys ja jopa pakkolailla uhkailu ovat vähän samaa tasoa kuin juuri TV-ykköseltä tuleva dokumentti aikamme pakkosteriloinneista sotien jälkeen. Nyt kun nekin ihmiset eläisivät taloudellinen ja yhteiskunnallinen tilanne olisi paljon parempi. Rorunjalostus ei kuulu edes metsiin saati ihmisiin. Luontoomme mahtuu poikkeavuuksia ja paljon nykyistä enemmänkin. Juuri luin varmaan Maaseudun Tulevaisuudesta että Satakunnankin hiilinielu paranisi huomattavasti lyhytkiertoviljellyllä lehtipuulla. Metsämme ovat liian perusmuotoisia ja harvennusta harvennuksen perään. Uudistus toisi nopeaa koivuvitikkoa ja sen luonnon monimuotoa mukanaan. Tällaiset parjauskampanjat tuhoavat enemmän kuin rakentavat hyvää metsäluontoa.
Turha lähteä ottamaan kantaa hoitamattomuuteen. Taustalla voi olla mitä tahansa syitä. Huono mikä huono. Ennemminkin pitäisi keskustella siitä, miksi suorittava joutuu palstaa puimaan, vaikka se vastenmielistä tuntuu olevan.
Olisko työläisen kurja osa?
Toki voi keskustella siitä , miksi nuoren metsän kunnostuskohteita eksyy ainespuukorjuuohjelmiin. Se ei ole ainakaan kuljettajan valinta. Vähintään kaksi eri osapuolta on päätöstä tekemässä ennen , kun konetta tarjotaan metsään. Kuljettajalla ei ole monesti mitään tietoa kohteen olosuhteista ja harva käy kohdetta ennakkoon tarkastelemassa . Työohjelma on nähtävissä monesti vasta , kun edellistä työmaata lopetellaan ja siirto saattaa tapahtua pimeään aikaan , jolloin kohteelle ajetaan pelkästään paikantimen avulla . Vasta perillä (tässä tapauksessa lähes kilometrin päässä) selviävät kohteen olosuhteet ja tila . Valitettavasti saanto ja poistettujen puiden runkotilavuus näkyy mitattuna vasta hakkuun jälkeen.
Metsien hoidosta kuitenkin riippuu , millaisia kohteita ”suorittavat” tulevaisuudessa käsittelevät.Jos hoitotoimet eivät kiinnosta on turha hämmästellä risukoissa temmeltävien konemiesten motivaatiovajetta.
Pienialainen koivikko mäen alla arvattavasti kosteassa kohdassa. Ihan tavallista että koivu valtaa semmosen alan. Ei mikään ihme että ei havupuuta juuri kasva. Mutta tuottatappio ei ole yleensä niin suuri kuin vois kuvitella. Jos on luontaisesti syntynyt, kuten yleensä tuollaiset, ei ole tullut muuta tappiota kuin ennakkoraivauskulut. Paras olisi ollut jättää luonnontilaan alunperinkin, jos pitää 2 kertaa ennakkoaraivauskin tehdä ; jotain kasvaa aikojen mittaan vähillä kuluilla.
Motivaatio työssä on monisyinen juttu. Minä en aivan hyväksy että se veisi palkkakuskin motivaatiota jos työtänsä tekee vaihtelevissa oloissa. Ennemmin uskon että tylsä jatkuva samanlaisen kuusikon päätehakkuu voisi enemmänkin miestä syödä. Minusta konemies on hienolla ykköspaikalla luontoa sen hetken ihailemassa kun se ennen hänen toimiaan muuttuu tylsäksi taloustantereeksi.
Niin kauan kun huonoja leimikoita ostetaan, niin kauan niitä myös myydään. Ei kai olisi mikään temppu korjuuyritysten neuvotella puunostajien kanssa sellainen hinnoittelu, jossa puiden tilavuus huomioidaan taksoissa. Ongelma taitaa olla, että korjuuyhtiöt ovat niin onnettoman pieniä, ettei niillä ole mitään neuvotteluvoimaa metsäfirmoihin päin. Olen itsekin myynyt sellaisia leimikoita, joista suorittava mielellään laittaisi tänne kuvia torujen kanssa. Kohteet ovat tulleet kaupoissa, ei siis omia hoitorästejä. Yhtä kaikki huonoja korjuuyrittäjälle. Mutta miksi kaataisin riukuuntuneita, kuitenkin kuidun mitat täyttäviä koivuja maahan kun joku kerta ne ostaa ja maksaa rahaa?
Ei nuo koneyrittäjät meidän leimikoista huolimatta ole kovin nälkiintyneitä. Turha tässä jonkun yksittäisen konehemmon työuupumusta on murehtia. Eiköhän kohta ovet eläkkeelle aukene ja lakkaa riu`ut vaivaamasta.
Riukuuntumisongelmaa on käsitelty tällä palstalla varsin maltillisesti verrattuna kollegojeni kommentteihin tilanteesta ja tilanteessa.
Jessekin sai muistutuksen riukumetsän haluttavuudesta korjuukohteeksi . Ei ole montakaan vuotta siitä , kun urakoitsija jätti Jessen ylistämän energiapuusavotan tylysti kesken ja lähti paremmille mestoille . Samaan kategoriaan kuuluu sekin 8 ha:n koivuvitelikko , jonka korjuun ostotoimihenkilö esitti siirrettäväksi vuosia tuonnemmas verrattuna Jessen alkuperäiseen unelmaan . Kaiken lisäksi kyseinen ala on kunnostettava ennen hakkuuta . Tätä Jesse onkin hammasta purren viimeiset vuodet harrastanut mt.saha-Valtra-menetelmällä .Kyseistä savottaa taitaa piisata vielä senkin jälkeeen , kun allekirjoittanut on hakenut eläkepaperit 🙂
”Ennakkoraivauksen” Jesse joutui tekemään eräällä metsätiepohjalla jälkikäteen kaivinkoneen edellä . Hellettäkin taisi olla tuona päivänä ihan omiksi tarpeiksi. Tätä ennen hakkuun toteuttaja oli jättänyt työnsä sopivasti keskeen , kun raivaamattomuus aiheutti virheellisen arvion alueen koosta . Palsta olisi jatkunut vielä hyvän matkaa . Tietä tekemään tullut kaivuri teki myös aluksi oharit , mutta palasi työmaalle , kun olosuhteet olivat kunnossa. Se tosin meni ihan kalkkiviivoille. Helpommalla pääsee , kun tekee tarvittavat toimenpiteet ajoissa ja ne raivaushommatkin mieluummin jo taimikoissa.
Tehdään nyt vielä korjaus että pysytään edes hivenen totuudessa suorittavan maalailussa: Se kesken jätetty on jo motolla tehty aika päiviä sitten seuraavan kuvion myötä ja ei huikean paljon sillä välillä kyllä kasvamaan kerinnyt. Se oli vain ja ainoastaan teidän koneketjujenne kiireitä kun piti sesongissa eteenpäin päästä. Se siirrettäväksi ehdotettu siirrettiin vain alle kolme vuotta ja toteutettu jo myös aikapäiviä sitten. Juuri minun toiveeni mukaisesti. Koivut pois kuusikko-osuuksien päältä. Muuten normaali harvennus. Osa jutusta sekoilee minun kauppojeni suhteen täysin vapaalla mielikuvituksella. Minulla ei ole mitään kahdeksan hehtaarin koivuvitelikkoa ollut yhtaikaa edes hakkuussa. Tämä jota nyt ennakkoraivaan ei kyllä ole kuin kuukauden vanha kauppa. Sitä ennen raivannut näkemäraivauksena reilut puoli vuotta sitten tehtyä kauppaa. Enpä ole tiennytkään että tukkimetsän kaataminenkin tien teon edeltä on ennakkoraivausta! Kaivuri teki tosiaan ”oharit” kun pääsi hiukan parempiin kaivuisiin tuulimyllyjen pohjia tekemään. Sehän siinä ohjelman sotkikin ja ehkä M-G:n hakkuuorganisaatiokin hiukan sekosi hakkuutarpeesta. Palasi pahan kerran kesälomien parhaaseen aikaan jolloin katsoin parhaaksi lähteä avittamaan että saadaan tie nopeasti tehtyä. Näissä kaikissa vain on se hupa juttu että minä en ole niitä metsiä kasvattanut taimikosta enkä siten ole ollut vastuussa niiden hoidosta. Nämä joihin olen tietä tarvinnut ovat yleensä olleet tuoreita ostoja ja aina ei Metsäliiton touhut pysyneet minun vauhtini perässä. Monesti tie tuli vasta kun sitä enää vähemmän tarvittiin. Mutta tulevaisuuttahan tässä tehdään ja suorittava porras on siinä joskus aina kyennyt auttamaan. Aina ei sinnepäinkään.
Ai, ettei muiden hoitamattomat metsät kuulu kenellekään. No, kyllä se vaan kuuluu. Oli ne sitten unohdettu, tai muista syistä jätetty hoitamatta ajallaan. Kun toimenpiteet tulee kohdalle, niihin saa hakea meidän veroeuroista KEMERA-tukea, kun ei se muuten kannata hoitaa nuoren metsän kunnostuksena. Moni etämetsänomistaja ei tee polttopuuta tai raivaa itse niitä.
Kemera on ollut hyvä porkkana mutta väärin ohjattuna johtanut holtittomuuteen. On voitu hakea tukea jo pilalle menneeseen kun nykyään taitaa olla ohjaus varhaiseen puuttumiseen.
Ympäristökysymys myös, hiilinielu, hyvä kasvu jne. Voihan se olla järkytys etämetsänomistajalle, joka luulee metsän kasvavan korkoa korolle tekemättä mitään, että meinaakin joutua itse maksumieheksi, että saa sen palstansa tuottavampaan asentoon. On se henkilökohtainen tragedia myös ja työläs tekijöilleen. Sen takia moni metsäammattilainen jaksaa työssään, kun tietää tekevänsä palveluksen isänmaallen hoitamalla kuntoon. Iso Kirja sanoo; että viljelemään ja varjelemaan hän ihmisen asetti. Sitä siunailen, jos on hankalia kohteita, niin kiitän kuitenkin, että hoidan tässä loppupelissä Luojan itsensä maita ja jollekin toiselle taholle suurempaa asiaa kuin vain se yksittäinen taimikkopläntti tai istutuskohde tms kohde. Teen töitä myös jälkipolvia varten, vaikken metsää omista.
Kun puhutaan yksityistalouden omistamasta metsästä on kyse omaisuudesta joka nauttii omaisuuden suojaa. Ei ole onneksi enää pakkolakeja jotka tekisisvät jonkun ryteiköstä lainsuojattoman ja sille pakkotoimenpiteitä. Jokainen voi saada valistusta mutta jokaisen metsänomistajan on aivan itse päätettävä ja oikeus päättää kasvattaako hän ryteikköä vai tehoisaa talousmetsää. Joku muutaman hehtaarin ala siellä täällä ei syökse kansantaloutta minhinkään suuntaan ja jos omistajalla on siihen varaa niin siitä vaan. Luonnon monimuotoisuus kyllä kiittää näitä varallisia.
Vapaus kasvattaa haluamallaan tavalla pitää toki suoda , mutta seuraukset on oltava myös valmis kantamaan . Korjuuaikataulut voivat vähän venyä näiden”mä teen/jätän tekemättä , mitä haluun”-palstojen kohdalla. Saattavat pahimmillaan olla esteenä koko puukaupan toteutumiselle.
Onneksi aina löytyy tekijät kun on tehtävää. Ja sitä jopa pyydetään ihan lehtien palstoillakin. Meillä energiaa tekevä firma pyysi leimikoita ostoon ja aion ottaa yhteyttä.
Hieno homma! Tartu toimeen.
Jokunen kuvio sopisi siihen todella hyvin.
Hybridihaavikko kiinnostaa varmasti energiafirmoja…
Ei ole siitä kyse vaan aivan sekamtsästä jota hirvet ovat erittäin raskaasti raiskanneet. Koivuvoittoinen ja siitä pitää tiputtaa yliskoivua rankasti pois ja ottaa havua elinvoimaisena alta kasvuun.
Liian myöhäiset taimikonhoidot, eli nuorenmetsänhoidot on resurssien tuhlausta. Jos joku kuvittelee olevansa hyvällä asialla työllistämässä, kun teettää pilalle mennyttä rytöä, niin voin kertoa että metsurille tuo on yhtä ikävää, miltä se puska näyttääkin.