Järeillä susipuilla on monta hintaa riippuen hakkuusopimuksesta. Sorvikasa, sellukuuseksi (tämä on periaatteessa ylijäreä tyvestä jo sinnekin) tai lumppina energiaksi. Täälläpäin nekin firmat joilla ei omaa käyttöä sorville ole toimittaa ne eteenpäin kun asiasta vain sopii ennen sopimusten allekirjoituksia. Tietysti tavaraa pitää olla kuljetuksellisesti järkevä määrä.
Järeä kuusileimikko kannattaa myydä sorvia ostavalle firmalle. Jo kahdeksan kymmentä vuotiaassa kuusileimikossa on huomattavan paljon sahalinjaan ylijäreää, joka pahimmillaan menee lahokuuseksi, kuiduksi.
Nykyiset nopeat kuusisahalinjat pystyy hyödyntämään n. 50 cm tyveltä olevan tukin. Laadullisesti sorvissa voi sisältää oksapahkoja ja tyvilaajentumaa normaalia kuusitukkia enemmän.
Harvassa ja nopeasti järeyttä kasvaneet kuuset sisältää oksaisuutta ja tyvenepämuotoisuutta lähes aina, eli sorvin ostaja on puukaupan pelastaja, rahallisesti
Osallistuimme melkoisen hirsilinnan rakentamiseen ihan yksityisen yrittäjän tarkoituksiin.
Pinta-alaltaan talo oli lähes 300 neliötä ja hirret olivat kuusitukkeja, joilla oli pituutta jopa parikymmentä metriä. Minimi latvaläpimitta oli 40 cm, joka näytti seinässä jo hieman pieneltä.
Nurkat olivat ns villit, eli pölkkynurkat, joista pisimmät olivat luokkaa 1,5 metriä. Pyöröhirttä, kaikki kuusta ja patit ja muhkurat olivat hirsissä tallella.
Rakennuttaja valitti hiukan sitä, että kova haravoiminen oli, että ne hirret löytyivät etelä-Suomesta.
Savusaunan oviaukon kohdalla oli kolme hirttä poikki!
Kyllähän noita isoja puita löytyy. Tahtovat olla vaan levällään siellä täällä. Yksittäisten puiden kerääminen silloin kuin jollain olisi tarvetta on aina kallista ja hankalaa. Sama vähän kaikissa erikoispuissa. Pitäisi saada kuljetuksellisesti järkevä määrä kasaan.
Viime talvena oli paikallisella mhy:llä hakusessa järeät puut hirsikehikkoon. Että kyllä niille välillä kysyntää olisi.