Epäselväksi jäi vielä edellisessä yhteydessä, että mihin tuolla hakkuulla pyritään. Tukkiprosentti on 0 ja kuitu/energiapuunkin kasvu heikkoa. Kuusta on alikasvoksena liian vähän eli mistään ei hakattavaa tuonne jatkossa tule. Onko tarkoitus kasvattaa monimuotoinen (heh, monessakin suhteessa) sekametsä ja unohtaa kohde sen jälkeen tai parsitaanko tuossa kohdetta myyntikuntoon ottamalla kaikkein kamalimmat yksilöt pois ostajien silmistä? Ja oliko tuo epäonnistunut pellonmetsityskohde, jolloin sen kehittyminen suojelukohteen kriteerit täyttäväksi kestää vielä ainakin 50 vuotta?
Sama täytyy ihmetellä.
Miksi tuota tukkia kasvamatonta kohdetta ei uudisteta ja laiteta vesitalous kuntoon ja kasvamaan, kun naapurisssa on esimerkki siitä, kuinka mänty kasvaa.
Hyviä kysymyksiä Gla:lta. Työohjeessa luki vain harvennus ,joten tilaa luovuudelle annettiin. Parasta vaihtoehtoa pohti kaksi kuljettajaa. Toinen koulutukseltaan metsätalousinsinööri ja toinen maanviljelysteknikko. Kinkkinen rasti molemmille.
Jonkin sortin metsitys lie ollut kyseessä kuvassa näkyvin seurauksin.
Sen verran voin vielä laajentaa tarinaa ,että palstan yhdeltä reunalta löytyi järeämpi kuusipuska ,josta kertyneet tavaralajit herättäisivät saman sortin ihmetystä ,kun kuvassa” priimaa tukkia ”kuitukasassa. Ei löytynyt useimmista lähes motin rungoista niin paljoa suoraa osuutta ,että olisi voinut tukiksi katkoa. Kolmosen paksua kuitua kertyi iso pino .
Tästä on pääteltävissä ,että kuvassa näkyvät kuusen taimet kehittyvät aikanaan suurelta osin vain kuitupuun laatuluokkaan. Tästä on valitettavan runsaasti kokemuksia.
Ehkä Gla:kin alkaa pikkuhiljaa ymmärtää ,miksi en aivan varauksetta liputa koivun erinomaisuutta taimikossa. Kuusi saattaa kehittyä esim. männyn kaverina kohtuulaatuiseksi puuksi lievästä ravinnehäiriöstä kärsivällä maapohjalla. Koivu ei siihen yhtälöön sovi. Ravinnetila on ensin korjattava ja vältettävä etukasvuisuutta. Muutoin tulos on kuvassa näkyvän kaltainen.
PS. Jos olisi oma palsta , en epäröisi kohteen suojelussa. Toisaalta en halua kyseenalaistaa maanomistajan ratkaisuakaan. Kukin tehköön parhaaksi katsomallaan tavalla.
Kurjelle totean ,että vesitalous lienee kunnossa. Ainakin syviä ojia ja kaivantoja oli palsta täynnä. Kaivuhommista kertynyt vähäravinteinen raaka maa kasvukerrokseen on voinut olla yhtenä syynä puuston vaatimattomaan laatuun. Ainakin varhaisimmilla mätästyskohteilla pilattiin hommat penkomalla maata liian syvältä ja nostamalla vähäravinteisin pohjamaa taimien kasvualustaksi. Routa lisäsi vielä hankaluuksia taimien kehityksen alkuvsiheessa
”Ehkä Gla:kin alkaa pikkuhiljaa ymmärtää ,miksi en aivan varauksetta liputa koivun erinomaisuutta taimikossa.”
Koivun erinomaisuutta vastaan sotii vain hirvieläintilanne. Kuten sanoit, kuusetkaan ei olleet kasvaneet kunnolla, joten vika ei ole puulajivalinnassa, vaan jossain muualla. Ja jos toteutunutta kasvua pidetään puulajivalinnan onnistumisen mittarina, Erkki Lähteen kirjoista saadaan monta esimerkkiä siitä, miten surkea puulaji Suomen yleisn puu eli mänty on. Kuvat on jaksollisen kasvatuksen kohteista. Itse kyllä olen noissakin sitä mieltä, että vika on jossain muualla kuin puulajissa.
Omanlaisensa taitolaji se on, koivu ylispuuna ja kuusi alikasvoksena. Jos molempia harvennetaan riittävästi, ravinteita ja valoa pitäisi kyllä riittää molemmille lajeille. Ainakaan metsäopinnoissa en muista olleen puhetta siitä, että koivu veisi kuuselta ravinteet. Kuvatussa työn alla olleessa metsikössä saattaisi kyllä olla ravinnehäiriö, mikäli muita (esimerkiksi eläin- tai sienituhoja) ei ole koivun nuoruusvaiheessa ollut. Tuhkalannoitus korjaisi tilannetta, mutta jos haluaa varmuuden, pitäisi teettää viljavuusanalyysi kuusen ja koivun lehdistä. Kari Mielikäinen kirjoitti Metsämakasiinissa/Metsälehdessä äskettäin sekametsätutkimustensa tuloksista. Niiden mukaan 25 prosentin koivusekoitus sopii männikköön tai kuusikkoon. Laadultaan parhaat koivut löytyvät usein kuusikoista.
Yhtä tautisen näköistä oli meillä opetusmetsässä entisen taimitarhan pelloilla, joka oli jätetty herran haltuun.
Hieskoivut olivat surkeita, eikä niistä motolla olisi saanut tuon ihmeempää, kuin kuvissa on.
Myöskin siinä meinasi mennä läskiksi koivukuidun teko, kun kollegat lumppasivat ja neuvoivat opetuslapsillekin, että haarakohdat eivät kelpaa.
Eivät kaverit uskoneet, vaikka sanoin heille, mutta MG:n korjuu-esinahka tuli käymään ja minähän rohkeasti kysyin. Eipä sällit tienneet, vaikka olivat lukeneet laatuvaatimukset! Koivukuitukasan kasvoivat ainakin kolmanneksella sen jälkeen.
Noin surkeassa pöpelikössä ainoa oikea keino on: Kaikki pois ja uusi yritys. Niin siinäkin peltoheitolla tehtiin muutaman vuoden kuluttua, alue meni teollisuusalueeksi.
Kaikki pois ja uusi yritys olisi ollut varteenotettava vaihtoehto ,mutta aikamoinen uudistusurakka yhdelle kesälle.
Sää muuten suosi hakkuuhommia. Koivu olisi ollut aika sitkasta karsia ,jos ei olisi ollut napakkaa pakkasta. Kahtena aamuna ylispuuhommat alkoivat yli 30 asteen pakkasella. Pakosti karsiutui vähän muutakin , kun koivuja .
Luonto
Epäselväksi jäi vielä edellisessä yhteydessä, että mihin tuolla hakkuulla pyritään. Tukkiprosentti on 0 ja kuitu/energiapuunkin kasvu heikkoa. Kuusta on alikasvoksena liian vähän eli mistään ei hakattavaa tuonne jatkossa tule. Onko tarkoitus kasvattaa monimuotoinen (heh, monessakin suhteessa) sekametsä ja unohtaa kohde sen jälkeen tai parsitaanko tuossa kohdetta myyntikuntoon ottamalla kaikkein kamalimmat yksilöt pois ostajien silmistä? Ja oliko tuo epäonnistunut pellonmetsityskohde, jolloin sen kehittyminen suojelukohteen kriteerit täyttäväksi kestää vielä ainakin 50 vuotta?
Sama täytyy ihmetellä.
Miksi tuota tukkia kasvamatonta kohdetta ei uudisteta ja laiteta vesitalous kuntoon ja kasvamaan, kun naapurisssa on esimerkki siitä, kuinka mänty kasvaa.
Hyviä kysymyksiä Gla:lta. Työohjeessa luki vain harvennus ,joten tilaa luovuudelle annettiin. Parasta vaihtoehtoa pohti kaksi kuljettajaa. Toinen koulutukseltaan metsätalousinsinööri ja toinen maanviljelysteknikko. Kinkkinen rasti molemmille.
Jonkin sortin metsitys lie ollut kyseessä kuvassa näkyvin seurauksin.
Sen verran voin vielä laajentaa tarinaa ,että palstan yhdeltä reunalta löytyi järeämpi kuusipuska ,josta kertyneet tavaralajit herättäisivät saman sortin ihmetystä ,kun kuvassa” priimaa tukkia ”kuitukasassa. Ei löytynyt useimmista lähes motin rungoista niin paljoa suoraa osuutta ,että olisi voinut tukiksi katkoa. Kolmosen paksua kuitua kertyi iso pino .
Tästä on pääteltävissä ,että kuvassa näkyvät kuusen taimet kehittyvät aikanaan suurelta osin vain kuitupuun laatuluokkaan. Tästä on valitettavan runsaasti kokemuksia.
Ehkä Gla:kin alkaa pikkuhiljaa ymmärtää ,miksi en aivan varauksetta liputa koivun erinomaisuutta taimikossa. Kuusi saattaa kehittyä esim. männyn kaverina kohtuulaatuiseksi puuksi lievästä ravinnehäiriöstä kärsivällä maapohjalla. Koivu ei siihen yhtälöön sovi. Ravinnetila on ensin korjattava ja vältettävä etukasvuisuutta. Muutoin tulos on kuvassa näkyvän kaltainen.
PS. Jos olisi oma palsta , en epäröisi kohteen suojelussa. Toisaalta en halua kyseenalaistaa maanomistajan ratkaisuakaan. Kukin tehköön parhaaksi katsomallaan tavalla.
Kurjelle totean ,että vesitalous lienee kunnossa. Ainakin syviä ojia ja kaivantoja oli palsta täynnä. Kaivuhommista kertynyt vähäravinteinen raaka maa kasvukerrokseen on voinut olla yhtenä syynä puuston vaatimattomaan laatuun. Ainakin varhaisimmilla mätästyskohteilla pilattiin hommat penkomalla maata liian syvältä ja nostamalla vähäravinteisin pohjamaa taimien kasvualustaksi. Routa lisäsi vielä hankaluuksia taimien kehityksen alkuvsiheessa
.. alkuvaiheessa. Mutkaa mutkan perään oli lopputuloksena koko rungon mitalla.
”Ehkä Gla:kin alkaa pikkuhiljaa ymmärtää ,miksi en aivan varauksetta liputa koivun erinomaisuutta taimikossa.”
Koivun erinomaisuutta vastaan sotii vain hirvieläintilanne. Kuten sanoit, kuusetkaan ei olleet kasvaneet kunnolla, joten vika ei ole puulajivalinnassa, vaan jossain muualla. Ja jos toteutunutta kasvua pidetään puulajivalinnan onnistumisen mittarina, Erkki Lähteen kirjoista saadaan monta esimerkkiä siitä, miten surkea puulaji Suomen yleisn puu eli mänty on. Kuvat on jaksollisen kasvatuksen kohteista. Itse kyllä olen noissakin sitä mieltä, että vika on jossain muualla kuin puulajissa.
joten vika ei ole puulajissa, vaan jossain muualla
Omanlaisensa taitolaji se on, koivu ylispuuna ja kuusi alikasvoksena. Jos molempia harvennetaan riittävästi, ravinteita ja valoa pitäisi kyllä riittää molemmille lajeille. Ainakaan metsäopinnoissa en muista olleen puhetta siitä, että koivu veisi kuuselta ravinteet. Kuvatussa työn alla olleessa metsikössä saattaisi kyllä olla ravinnehäiriö, mikäli muita (esimerkiksi eläin- tai sienituhoja) ei ole koivun nuoruusvaiheessa ollut. Tuhkalannoitus korjaisi tilannetta, mutta jos haluaa varmuuden, pitäisi teettää viljavuusanalyysi kuusen ja koivun lehdistä. Kari Mielikäinen kirjoitti Metsämakasiinissa/Metsälehdessä äskettäin sekametsätutkimustensa tuloksista. Niiden mukaan 25 prosentin koivusekoitus sopii männikköön tai kuusikkoon. Laadultaan parhaat koivut löytyvät usein kuusikoista.
Yhtä tautisen näköistä oli meillä opetusmetsässä entisen taimitarhan pelloilla, joka oli jätetty herran haltuun.
Hieskoivut olivat surkeita, eikä niistä motolla olisi saanut tuon ihmeempää, kuin kuvissa on.
Myöskin siinä meinasi mennä läskiksi koivukuidun teko, kun kollegat lumppasivat ja neuvoivat opetuslapsillekin, että haarakohdat eivät kelpaa.
Eivät kaverit uskoneet, vaikka sanoin heille, mutta MG:n korjuu-esinahka tuli käymään ja minähän rohkeasti kysyin. Eipä sällit tienneet, vaikka olivat lukeneet laatuvaatimukset! Koivukuitukasan kasvoivat ainakin kolmanneksella sen jälkeen.
Noin surkeassa pöpelikössä ainoa oikea keino on: Kaikki pois ja uusi yritys. Niin siinäkin peltoheitolla tehtiin muutaman vuoden kuluttua, alue meni teollisuusalueeksi.
Kaikki pois ja uusi yritys olisi ollut varteenotettava vaihtoehto ,mutta aikamoinen uudistusurakka yhdelle kesälle.
Sää muuten suosi hakkuuhommia. Koivu olisi ollut aika sitkasta karsia ,jos ei olisi ollut napakkaa pakkasta. Kahtena aamuna ylispuuhommat alkoivat yli 30 asteen pakkasella. Pakosti karsiutui vähän muutakin , kun koivuja .
Aikamoista sontaa on ollut pystyssä, jos tuo on parasta mitä tuosta sai aikaan! Jonkun ituhipin tekopökkelömetsä. Hallelujah!
No mutta eiköös tuohon tule ne jk:n taimituotanto, kun valoa piisaa… Jaa ne heinäkasvit tietysti ja 30-40 vuotta ?? No ikähän riittää.