Yllätys, yllätys . Ei ollut tässä tapauksessa. Paikoin pusikkoa oili vain 10 metrin kaista harvennetun osan ja tien välissä. Tien toinen puoli oli siististo harvennettu ,kuten pääkuvasta ja toisesta lisäkuvasta näkyy .
Tiheikön kohdalla kasvaisi ihan kelpo puita ,jos alue olisi raivattu aikanaan ja puut kasvatettu oikeassa tiheydessä. Nyt siinä kasvoi vain tielle tunkevia risuja ja riukuja ,joista suurimman osan jouduin taittelemaan maahan lahoamaan kelvottomana ainespuuksi. Parhaan kasvupaikan(ojan metsänpuoleinen piennar) hyödyt on hukutettu risukkoon.
Mitä riistaan tulee,on kuvan kaltainen tilanne riistalle lähinnä ansa isomman tien varteen sijoittuneena. Se vetää riistaa puoleensa tai ainakin eläimet ylittävät tiet tiheiköiden kohdilta. Kun hirvi ponnista puskasta tielle ,on autoilijalla reagointiaikaa vain mikrosekunti. Kun näkyvyys on parempi ,jää aikaa välttää törmäys.
Teiden varsien näkyvyydestä huolehtiminen on turvallisuusteko. Tiellä kulkevat ajoneuvot voi havaita kauempaa. Samoin tien yli mielivät isommat ja pienemmät eläimet.
Liikennettä lukuunottamatta nuo samat ongelmat ovat riistatiheiköissä kuten myös hoitamattomissa metsissä.
Tosin tuollaiset autotiet on tarkoitettu metsänhoitoa helpottamaan ja puukuljetuksiin, eikä Hi-luxilla kaahailuun. Malttia vaan sinne ohjauspyörän taakse.
Tällä viikolla kun saatiin suojalunta on eräskin metsäautotie tukossa kun risukot ovat kallistuneet tien päälle. Nekin hoidettaisiin helpolla kunhan vain edes joka toinen tai kolmas vuosi traktorin piennarmurskaimella ajettaisiin läpi ajoissa. Tuo se vasta kallista on kun motolla tietä siivotaan
Tulipahan raivattua ojaan rajoittuvaa kuusitaimikkoa. Muistui mieleeni nämä kuvat ja keskustelut. Myös se, että kun metsänomistajat ovat usein varttuneempaa väkeä, ojan raivaamattomuudelle on helppo keksiä hyviä syitä. Varsinkin nyt, kun maa on sulaa ja pohjalla virtaa melkein saappaan varren mitan verran vettä.
Muistui mieleen myös muutaman vuoden takaiset keskustelut raivausveitsestä. Edelleen se on hyvä työkalu sopivissa kohteissa. Toinen on ojat, joiden luiskissa on hankala kulkea, toinen on heinikkoinen varhaisperkaus, jossa taimia joutuu välillä etsimään ja sopivasti sijoittuneita luontaisia yksilöitä varomaan.
Tienvarressa puut kasvaa nopeammin ja uutta tainta tulee paremmin kuin syvemmällä metsässä . Siitä voi olla tuossa kuvassakin kysymys eikä jätetystä riistatiheiköstä.
Paikasta riippuu voiko kasvattaa ojien lähellä puita vai ei. Eräällä metsätiellä jäi taimikon raivauksen jälkeen ojan metsän puoleiselle penkalle muutamia kuusia kasvamaan . Ei ne siinä mitään haittaa, kun tie ja oja on siinä kuivassa kohdassa kangasmaalla ja rinteessä.
Gla:lle totean , että on parempiakin aikoja raivailla ojia ja niiden pientareita , kun vesien ollessa tulvakorkeudessa. Kun ojissa ei kasva liian järeää tavaraa , voi käyttää tehokkaampia menetelmiä.
Tuo tiheä kuusialuskasvos hidastaa puuston kehitystä vaikutusalueellaan. Syntyy hoikkaa riukumetsää , joka taipuu herkästi valon suuntaan eli tiealueelle. Tämän takia se vastaluiskankin puolikin on pidettävä kunnossa. Samalla voi poistaa turhat riuut ja antaa mahdollisuus valtapuiden kehittymiselle. Niistä riuuista ei valitettavasti ole edes lisävaltapuiksi.
Tämä kuva on aiemmin samalta suoralta , kun kuva ”puurivi väärässä paikassa”. Tiheikkö oli jäänyt tien varteen , vaikka sen takana oleva alue oli harvennettu normaalisti.
Tarkoituksenani oli viestiä , että tien varsi ei ole oikea paikka riistatiheiköille tai muille pusikoille oli tie isompi tai pienempi. Tiheiköt on syytä sijoittaa vähintään 50 metrin etäisyydelle tiestä ja tietä kohden tai ali suuntautuvat metsäojatkin kannattaa perata puskista 10 metrin etäisyyteen saakka jo mahdollisen ojien kunnossapidonkin takia.
Täällä ei taida talvea tulla ja koska kyseinen kuvio on tänä talvena ohjelmassa, sen raivaan. En jätä sitä ensi vuoteen unohtumaan, jolloin tuloksena rehevällä maalla on nopeasti riukuuntuva kuusikko.
Tuo oja ei rajoitu tiehen, joten jätän reunalle kuusia kasvatusasentoon. Mutta raivausta ojan reunakin kaipaa, jottei tule riukumetsää, joka hetken kuluttua kaatuu itsestään.
Raivausveitsen etu ojan raivauksessa on siinä, että helposti saa heitettyä raivatut rungot pois ojasta samaa tahtia kuin etenee. Raivurin kanssa tuollainen on luiskassa työlästä. Mutta toki raivurin kanssa ojan raivauskin onnistuu ja varsinkin talvella, kun pohja on jäässä, jossa on hyvä kulkea.
Näiden kunnostuksen kohteena olevien tiealueiden varsilla törötti myös käytössä olevia hirvitorneja. Aika turhan panttina torni seisoo ,kun näkemäalue on olematon ja sekin vain tietä pitkin.
Itse en passeja edes suunnittelisi kuvan kunnossa oleville teille. Jos hirviä halutaan pois tietyltä alueelta ,kannattaa tienvarret pitää puhtaina laajemminkin ,että metsästäjät uskaltautuvat sinne hirviä pyytämään. Tukkoiset tiet eivät ole kärkipäässä ,kun suunnitellaan passipaikkoja. Hirvet ammutaan sinne , missä näkyvyyttä on tarpeeksi turvallista jahtia ajatellen.
Joissain tapauksissa isäntä on metsiään raivatessa jättänyt aivan tien reunassa olevat kaistaleet kasvamaan, saadakseen niistä myöhemmin helposti polttopuita. Sitten onkin tullut jokin elämänmuutos, ja puut jääneet kaatamatta ja keräämättä, ja tulos on kuvan kaltainen.
Tässä tapauksessa puretaan 80-luvun huonosti toimivaksi osoittautunutta strategista päätöstä kasvattaa puustoa tiealueella. Kuvasta näkyy ,että aihetta on. Hangen alta paljastuisi vielä tien ohessa kasvaneiden puiden juurenniskojen aiheuttama tien reunan kohoaminen valliksi estämään tielle kertyvän veden luonnollisen poistumisen .
Visakallon esittämään tilanteeseen törmäsin useita kertoja kuvassa käynnissä olevan operaation aikana siirtäessäni konetta kohteelta toiselle. Ohitin useita autioita tiloja ja jopa kokonaisen kylän ,jossa ei näkynyt vakituisen asumisen merkkejä. Tilanne on ollut päällä jo vuosia päätellen siitä ,että vankat kaatumaisillaan olevat lepikot reunustavat tietä ja ovat uhkana tienpidolle viimeistään isomman lumimyräkän osuessa kohdalle. Runsain määrin energiapuuta olisi tarjolla hyvällä hollilla. Vain toimeksianto puuttuu. Osalla toimimattomuuteen vaikuttaa jopa se ,että hankkeeseen ei saa kemeraa. Osalla ,että omistaja ei ole enää kykenevä tekemään päätöksiä.
Tällä hetkellä ei puun tarjonnan lisääminen ole enää muodissa, mutta seuraava muoti voisi olla metsätilojen tarjonnan lisääminen. Uusi omistaja todennäköisesti laittaa rästikohteet kuntoon.
Suoriutuvan täytyy värkkäillä Hi-luxinsa lavalle hirvitorni, josta näkee metsäautotiellä pidemmänkin suoran päähän – ainakin kiväärin kiikarilla. Siinä on kyllä aika esteetöntä ampua ja kun toisesta päästä toinen tappaja ampuu vastaan, niin eiköhän se hirvi siihen kellisty, sehän yleensä jopa pysähtyy ampumista varten metsätielle, josta ampuminen toki on kielletty, mutta mitäs me siitä.
Harvoin se hirvi tieaukkoon pysähtyy. Se pysähtyy joko ennen tietä tai tien ylitettyään. Pusikon takana se lymyää ja lataa parilla loikalla about kuuttakymppiä tien yli ylityspäätöksen tehtyään. Jätkä voisi esittää laskelman , kauanko otus on näkyvissä kuvan tieuralla äskeisillä lähtötiedoilla. Metsästäjän pitäisi vielä ehtiä reagoida , tunnistaa kohde , tähdätä ja ampua. Arvatkaa ehtiikö. Jos tuo puska olisikin 30-40 metrin päässä tiestä ja välkkyä molemmin puolin , voisi kaatokin onnistua vähän hitaammaltakin hämäläiseltä . Tien suuntaisesti ampuileminen on edsevastuutonta , vaikka jotkut hurjapäät näin tekisivätkin.
Jees: ”Siinä on kyllä aika esteetöntä ampua ja kun toisesta päästä toinen tappaja ampuu vastaan, niin eiköhän se hirvi siihen kellisty”
Metsästyksestä en mitään tiedä, mutta Jesse tietää, kun luvatkin on taskussa ja kortti suoritettuna. Minä en kuitenkaan uskaltaisi olla passissa paikassa, jossa kaveri ampuu vastaan. Taidan siis pysytellä jatkossakin raivaustyökalujen varressa ja toivoa, että metsästäjät sentään erottavat oranssinvihreän metsänhoitajan hirvestä.
Suoriutuvan kanta on tullut selväksi jo vuosia sitten. Suomeksi se on, että tiet pitää tehdä metsästäjiä varten. Tienvarteen ampumatornit ja metsään pitää avata joka tornin ampumasektorille riittävän leveitä, suoria ja selkeitä ampumalinjoja. Metsätaloutta ei saa harjoittaa tien kummallakaan puolella kolmeasataa metriä lähempänä normaalein säännöin. Jokaisen ampumalinjan päähän pitää perustaa riistatiheikkö. Sinne voi sitten asentaa kaukolaukaisimella posahtavan peloittimen, joka haluttaessa pelästyttäisi kaikki oravaa isommat saaliseläimet kohti lahtaria.
Heh heh.😊Ihan normaali metsänhoito riittää. Korostin tienvarsien osuutta siksi ,että moni hirvien kulkureitti on tukkoisuuden takia metsästyskelvoton ja jahti toteutetaan siellä ,missä olosuhteet on kunnossa. Samaan aikaan nämä puskapalstojen omistajat tuskailevat hirviensä kanssa. Täsmäiskut tarpeeseen jäävät toteuttamatta hankalan toimintaympäristön vuoksi. Pienellä yhteistyöllä tässäkin asiassa saataisiin myönteisiä vaikutuksia aikaan.
Vielä noita pusikoituneista teistä sen verran ,että viimepäivien liukkailla näköesteet ovat todellinen ongelma. Vehkeitä on vedelty ojista muutenkin ,kun puskien takaa paljastuvien yllätysten takia. Eilen ei edes telavarusteinen moto meinannut pysyä tiellä ,kun kallistusta oli vähänkin. Alamäki kutsui ja sen jälkeen oja . Kone meni sujuvasti linkkuun , mutta kulki minne halusi ja painovoima vei. Nyt ei käy lavetti- eikä pölliautokuskeja kateeksi. Riittävästä näkyväisyydestä tilanteiden ennakoimiseksi ei viime päivien olosuhteet huomioon ottaen saarnata tarpeeksi.
Ne on sitten pölliautoissa vain koristeena, ne ketjut killumassa – Ei tarkoitettukaan edes vetäviin pyöriin. Viime aikoina on kylätietkin olleet ihan kaljamalla, ilman nastarenkaita ei ole ollut turvallista ja varmaa eteneminen.
Metsäkoneella ei ole luvallista ajaa tietä pitkin telat päällä. Toisaalta kantavat telat ovat eri sarjassa kuin vetotelat.
Mitenkähän tien liukkauteen vaikuttaa ojan ja tien välissä oleva pöheikkö?
Suoriutuvan metsäautotiet pitää varmaan väsätä peltoaukioille, jossa ainakin pohjanmaalla tuuli pitää tien tyhjänä lumesta ja kaljamakelit menevät ohi nopeasti, kun kaikki on niin ”aakeeta – laakeeta”
Siinä ei ajolupia kysellä ,jos lavetilla ei voi kelin vuoksi konetta siirtää ja palstalle on päästävä. Motossa telat pidetään päällä kesät talvet . Viimeiset 16 vuotta on motoissani ollut jatkuvasti telat alla ja kaksi viimeistä vuotta molemmissa päissä . Ajamalla on tehty alle 5 kilomerin siirrot sorateillä tarvittaessa tähän asti ja pakkaskelillä pikitietin on ylitetty.
Se pöheikkö rajoittaa näkyvyyttä ,jota pitäisi olla vähintään kohtauspaikkojen väli. Liukkaalla tiellä tai yhdistelmällä ei paljon pakitella ,joten ajoissa tehty havainto auttaa pysähtymään odottamaan levikkeelle vastaantulijaa. Ei sen ihmeellisemmästä asiasta ole kyse. Ajatellaampa esim. tilanne ,jossa ystävämme Jesse on puskaisella tiellä lähtenyy laskeutumaan liukasta mäkeä ja vastaan tulee mäkeen vauhtia ottava pölliauto täydellä kuormalla. Kumpi väistää?Entä sama tilanne mäen alla? Rekka luisuu alamäkeä ja Jessen pitäisi lähteä pakittamaan pösöllään ylämäkeen karkuun. Tieltäkään ei pääse pois ,kun puut on esteenä.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Metsänhoito
Taitaa koko kuvio ola tuossa yhtä riistatiheikköä, ei vain tien reuna.
Yllätys, yllätys . Ei ollut tässä tapauksessa. Paikoin pusikkoa oili vain 10 metrin kaista harvennetun osan ja tien välissä. Tien toinen puoli oli siististo harvennettu ,kuten pääkuvasta ja toisesta lisäkuvasta näkyy .
Tiheikön kohdalla kasvaisi ihan kelpo puita ,jos alue olisi raivattu aikanaan ja puut kasvatettu oikeassa tiheydessä. Nyt siinä kasvoi vain tielle tunkevia risuja ja riukuja ,joista suurimman osan jouduin taittelemaan maahan lahoamaan kelvottomana ainespuuksi. Parhaan kasvupaikan(ojan metsänpuoleinen piennar) hyödyt on hukutettu risukkoon.
Mitä riistaan tulee,on kuvan kaltainen tilanne riistalle lähinnä ansa isomman tien varteen sijoittuneena. Se vetää riistaa puoleensa tai ainakin eläimet ylittävät tiet tiheiköiden kohdilta. Kun hirvi ponnista puskasta tielle ,on autoilijalla reagointiaikaa vain mikrosekunti. Kun näkyvyys on parempi ,jää aikaa välttää törmäys.
Teiden varsien näkyvyydestä huolehtiminen on turvallisuusteko. Tiellä kulkevat ajoneuvot voi havaita kauempaa. Samoin tien yli mielivät isommat ja pienemmät eläimet.
Liikennettä lukuunottamatta nuo samat ongelmat ovat riistatiheiköissä kuten myös hoitamattomissa metsissä.
Tosin tuollaiset autotiet on tarkoitettu metsänhoitoa helpottamaan ja puukuljetuksiin, eikä Hi-luxilla kaahailuun. Malttia vaan sinne ohjauspyörän taakse.
Tällä viikolla kun saatiin suojalunta on eräskin metsäautotie tukossa kun risukot ovat kallistuneet tien päälle. Nekin hoidettaisiin helpolla kunhan vain edes joka toinen tai kolmas vuosi traktorin piennarmurskaimella ajettaisiin läpi ajoissa. Tuo se vasta kallista on kun motolla tietä siivotaan
Tulipahan raivattua ojaan rajoittuvaa kuusitaimikkoa. Muistui mieleeni nämä kuvat ja keskustelut. Myös se, että kun metsänomistajat ovat usein varttuneempaa väkeä, ojan raivaamattomuudelle on helppo keksiä hyviä syitä. Varsinkin nyt, kun maa on sulaa ja pohjalla virtaa melkein saappaan varren mitan verran vettä.
Muistui mieleen myös muutaman vuoden takaiset keskustelut raivausveitsestä. Edelleen se on hyvä työkalu sopivissa kohteissa. Toinen on ojat, joiden luiskissa on hankala kulkea, toinen on heinikkoinen varhaisperkaus, jossa taimia joutuu välillä etsimään ja sopivasti sijoittuneita luontaisia yksilöitä varomaan.
Tienvarressa puut kasvaa nopeammin ja uutta tainta tulee paremmin kuin syvemmällä metsässä . Siitä voi olla tuossa kuvassakin kysymys eikä jätetystä riistatiheiköstä.
Paikasta riippuu voiko kasvattaa ojien lähellä puita vai ei. Eräällä metsätiellä jäi taimikon raivauksen jälkeen ojan metsän puoleiselle penkalle muutamia kuusia kasvamaan . Ei ne siinä mitään haittaa, kun tie ja oja on siinä kuivassa kohdassa kangasmaalla ja rinteessä.
Gla:lle totean , että on parempiakin aikoja raivailla ojia ja niiden pientareita , kun vesien ollessa tulvakorkeudessa. Kun ojissa ei kasva liian järeää tavaraa , voi käyttää tehokkaampia menetelmiä.
Tuo tiheä kuusialuskasvos hidastaa puuston kehitystä vaikutusalueellaan. Syntyy hoikkaa riukumetsää , joka taipuu herkästi valon suuntaan eli tiealueelle. Tämän takia se vastaluiskankin puolikin on pidettävä kunnossa. Samalla voi poistaa turhat riuut ja antaa mahdollisuus valtapuiden kehittymiselle. Niistä riuuista ei valitettavasti ole edes lisävaltapuiksi.
Tämä kuva on aiemmin samalta suoralta , kun kuva ”puurivi väärässä paikassa”. Tiheikkö oli jäänyt tien varteen , vaikka sen takana oleva alue oli harvennettu normaalisti.
Tarkoituksenani oli viestiä , että tien varsi ei ole oikea paikka riistatiheiköille tai muille pusikoille oli tie isompi tai pienempi. Tiheiköt on syytä sijoittaa vähintään 50 metrin etäisyydelle tiestä ja tietä kohden tai ali suuntautuvat metsäojatkin kannattaa perata puskista 10 metrin etäisyyteen saakka jo mahdollisen ojien kunnossapidonkin takia.
Täällä ei taida talvea tulla ja koska kyseinen kuvio on tänä talvena ohjelmassa, sen raivaan. En jätä sitä ensi vuoteen unohtumaan, jolloin tuloksena rehevällä maalla on nopeasti riukuuntuva kuusikko.
Tuo oja ei rajoitu tiehen, joten jätän reunalle kuusia kasvatusasentoon. Mutta raivausta ojan reunakin kaipaa, jottei tule riukumetsää, joka hetken kuluttua kaatuu itsestään.
Raivausveitsen etu ojan raivauksessa on siinä, että helposti saa heitettyä raivatut rungot pois ojasta samaa tahtia kuin etenee. Raivurin kanssa tuollainen on luiskassa työlästä. Mutta toki raivurin kanssa ojan raivauskin onnistuu ja varsinkin talvella, kun pohja on jäässä, jossa on hyvä kulkea.
Näiden kunnostuksen kohteena olevien tiealueiden varsilla törötti myös käytössä olevia hirvitorneja. Aika turhan panttina torni seisoo ,kun näkemäalue on olematon ja sekin vain tietä pitkin.
Itse en passeja edes suunnittelisi kuvan kunnossa oleville teille. Jos hirviä halutaan pois tietyltä alueelta ,kannattaa tienvarret pitää puhtaina laajemminkin ,että metsästäjät uskaltautuvat sinne hirviä pyytämään. Tukkoiset tiet eivät ole kärkipäässä ,kun suunnitellaan passipaikkoja. Hirvet ammutaan sinne , missä näkyvyyttä on tarpeeksi turvallista jahtia ajatellen.
Joissain tapauksissa isäntä on metsiään raivatessa jättänyt aivan tien reunassa olevat kaistaleet kasvamaan, saadakseen niistä myöhemmin helposti polttopuita. Sitten onkin tullut jokin elämänmuutos, ja puut jääneet kaatamatta ja keräämättä, ja tulos on kuvan kaltainen.
Tässä tapauksessa puretaan 80-luvun huonosti toimivaksi osoittautunutta strategista päätöstä kasvattaa puustoa tiealueella. Kuvasta näkyy ,että aihetta on. Hangen alta paljastuisi vielä tien ohessa kasvaneiden puiden juurenniskojen aiheuttama tien reunan kohoaminen valliksi estämään tielle kertyvän veden luonnollisen poistumisen .
Visakallon esittämään tilanteeseen törmäsin useita kertoja kuvassa käynnissä olevan operaation aikana siirtäessäni konetta kohteelta toiselle. Ohitin useita autioita tiloja ja jopa kokonaisen kylän ,jossa ei näkynyt vakituisen asumisen merkkejä. Tilanne on ollut päällä jo vuosia päätellen siitä ,että vankat kaatumaisillaan olevat lepikot reunustavat tietä ja ovat uhkana tienpidolle viimeistään isomman lumimyräkän osuessa kohdalle. Runsain määrin energiapuuta olisi tarjolla hyvällä hollilla. Vain toimeksianto puuttuu. Osalla toimimattomuuteen vaikuttaa jopa se ,että hankkeeseen ei saa kemeraa. Osalla ,että omistaja ei ole enää kykenevä tekemään päätöksiä.
Tällä hetkellä ei puun tarjonnan lisääminen ole enää muodissa, mutta seuraava muoti voisi olla metsätilojen tarjonnan lisääminen. Uusi omistaja todennäköisesti laittaa rästikohteet kuntoon.
Suoriutuvan täytyy värkkäillä Hi-luxinsa lavalle hirvitorni, josta näkee metsäautotiellä pidemmänkin suoran päähän – ainakin kiväärin kiikarilla. Siinä on kyllä aika esteetöntä ampua ja kun toisesta päästä toinen tappaja ampuu vastaan, niin eiköhän se hirvi siihen kellisty, sehän yleensä jopa pysähtyy ampumista varten metsätielle, josta ampuminen toki on kielletty, mutta mitäs me siitä.
Harvoin se hirvi tieaukkoon pysähtyy. Se pysähtyy joko ennen tietä tai tien ylitettyään. Pusikon takana se lymyää ja lataa parilla loikalla about kuuttakymppiä tien yli ylityspäätöksen tehtyään. Jätkä voisi esittää laskelman , kauanko otus on näkyvissä kuvan tieuralla äskeisillä lähtötiedoilla. Metsästäjän pitäisi vielä ehtiä reagoida , tunnistaa kohde , tähdätä ja ampua. Arvatkaa ehtiikö. Jos tuo puska olisikin 30-40 metrin päässä tiestä ja välkkyä molemmin puolin , voisi kaatokin onnistua vähän hitaammaltakin hämäläiseltä . Tien suuntaisesti ampuileminen on edsevastuutonta , vaikka jotkut hurjapäät näin tekisivätkin.
Jees: ”Siinä on kyllä aika esteetöntä ampua ja kun toisesta päästä toinen tappaja ampuu vastaan, niin eiköhän se hirvi siihen kellisty”
Metsästyksestä en mitään tiedä, mutta Jesse tietää, kun luvatkin on taskussa ja kortti suoritettuna. Minä en kuitenkaan uskaltaisi olla passissa paikassa, jossa kaveri ampuu vastaan. Taidan siis pysytellä jatkossakin raivaustyökalujen varressa ja toivoa, että metsästäjät sentään erottavat oranssinvihreän metsänhoitajan hirvestä.
Suoriutuvan kanta on tullut selväksi jo vuosia sitten. Suomeksi se on, että tiet pitää tehdä metsästäjiä varten. Tienvarteen ampumatornit ja metsään pitää avata joka tornin ampumasektorille riittävän leveitä, suoria ja selkeitä ampumalinjoja. Metsätaloutta ei saa harjoittaa tien kummallakaan puolella kolmeasataa metriä lähempänä normaalein säännöin. Jokaisen ampumalinjan päähän pitää perustaa riistatiheikkö. Sinne voi sitten asentaa kaukolaukaisimella posahtavan peloittimen, joka haluttaessa pelästyttäisi kaikki oravaa isommat saaliseläimet kohti lahtaria.
Heh heh.😊Ihan normaali metsänhoito riittää. Korostin tienvarsien osuutta siksi ,että moni hirvien kulkureitti on tukkoisuuden takia metsästyskelvoton ja jahti toteutetaan siellä ,missä olosuhteet on kunnossa. Samaan aikaan nämä puskapalstojen omistajat tuskailevat hirviensä kanssa. Täsmäiskut tarpeeseen jäävät toteuttamatta hankalan toimintaympäristön vuoksi. Pienellä yhteistyöllä tässäkin asiassa saataisiin myönteisiä vaikutuksia aikaan.
Vielä noita pusikoituneista teistä sen verran ,että viimepäivien liukkailla näköesteet ovat todellinen ongelma. Vehkeitä on vedelty ojista muutenkin ,kun puskien takaa paljastuvien yllätysten takia. Eilen ei edes telavarusteinen moto meinannut pysyä tiellä ,kun kallistusta oli vähänkin. Alamäki kutsui ja sen jälkeen oja . Kone meni sujuvasti linkkuun , mutta kulki minne halusi ja painovoima vei. Nyt ei käy lavetti- eikä pölliautokuskeja kateeksi. Riittävästä näkyväisyydestä tilanteiden ennakoimiseksi ei viime päivien olosuhteet huomioon ottaen saarnata tarpeeksi.
Ne on sitten pölliautoissa vain koristeena, ne ketjut killumassa – Ei tarkoitettukaan edes vetäviin pyöriin. Viime aikoina on kylätietkin olleet ihan kaljamalla, ilman nastarenkaita ei ole ollut turvallista ja varmaa eteneminen.
Metsäkoneella ei ole luvallista ajaa tietä pitkin telat päällä. Toisaalta kantavat telat ovat eri sarjassa kuin vetotelat.
Mitenkähän tien liukkauteen vaikuttaa ojan ja tien välissä oleva pöheikkö?
Suoriutuvan metsäautotiet pitää varmaan väsätä peltoaukioille, jossa ainakin pohjanmaalla tuuli pitää tien tyhjänä lumesta ja kaljamakelit menevät ohi nopeasti, kun kaikki on niin ”aakeeta – laakeeta”
Siinä ei ajolupia kysellä ,jos lavetilla ei voi kelin vuoksi konetta siirtää ja palstalle on päästävä. Motossa telat pidetään päällä kesät talvet . Viimeiset 16 vuotta on motoissani ollut jatkuvasti telat alla ja kaksi viimeistä vuotta molemmissa päissä . Ajamalla on tehty alle 5 kilomerin siirrot sorateillä tarvittaessa tähän asti ja pakkaskelillä pikitietin on ylitetty.
Se pöheikkö rajoittaa näkyvyyttä ,jota pitäisi olla vähintään kohtauspaikkojen väli. Liukkaalla tiellä tai yhdistelmällä ei paljon pakitella ,joten ajoissa tehty havainto auttaa pysähtymään odottamaan levikkeelle vastaantulijaa. Ei sen ihmeellisemmästä asiasta ole kyse. Ajatellaampa esim. tilanne ,jossa ystävämme Jesse on puskaisella tiellä lähtenyy laskeutumaan liukasta mäkeä ja vastaan tulee mäkeen vauhtia ottava pölliauto täydellä kuormalla. Kumpi väistää?Entä sama tilanne mäen alla? Rekka luisuu alamäkeä ja Jessen pitäisi lähteä pakittamaan pösöllään ylämäkeen karkuun. Tieltäkään ei pääse pois ,kun puut on esteenä.