Ei tarvitse ja ainakaan ei kovaa alikasvoslehtipuustoakaan voi syyttää hirvien houkuttelusta. Tuon verran vesoaa kesässä jo. Onhan noita nyt piisannut itelläkin. Rauduskoivuissa se eniten harmittaa kun juuri olivat pääsemässä sellaiseen kokoon että olisi jo ensi syksynä jäänyt taittamatta ainakin suurin osa.
Kyllä kuvassa olisi terve, täysitiheä ja hyvää vuosikasvua kasvava taimikko, joka toisi tyytyväisyyden tunnetta, jos ei ne ……. hirvet. Näitä vastaavia taimikoita on edelleen paljon, osalla metsänomistajista on tullut väsyminen vahinkojen toistumisiin, kun hirvikantaa ei saada tasapainoon, edes suositusten rajoihin.
Hyvin on vielä muistissa omat kokemukset kun aloitettiin taimikon perustaminen uudelleen, kylvötaimikon tultua syödyksi. ” Eipä se asenne hirviä kohtaan parantunut raivatessa niitä monihaaraisia ja latvattomia runkoja kenttään ”.
Raivaus kierroksen jälkeen alue täydennettiin istuttamalla ja taimien tultua lumirajaan taimikko eristettiin aitaamalla. Meidän tapauksessa aidasta tuli taimikon pelastus, mutta se liikkuminen ja huolenpito ja talvella oli työläs, pahimpaan aikaan aitavuoroja oli jaettu jo vuokrasopimuksessa hirviporukan kanssa.
Epäilemättä turhauttavaa. Olen kertonut tapauksesta, että tien toisella puolella suojuspuuasentoon hakatun männikön alta syötiin melkein kaikki männyntaimet. Toisella puolen siemenpuuasentoon hakatulla kuviolla männyt saivat olla miltei rauhassa. Joskus on kuuen istutusalan männyistä syöty lähes kaikki, joskus taas lähes kaikki ovat saaneet olla rauhassa.
Miksi joku taimikko syödään ja toinen ei riippuu mielestäni muustakin kuin paikallisesta hirvikannasta. Riippuuko se siitä mitä maassa on vai mitä siitä puuttuu, siinä olisi tutkijoille työsarkaa.
Kovin vähän on hirvikeskustelua pidetty esillä tutkijoiden toimesta, ainakaan julkisesti, kun otetaan huomioon ne mittavat metsä- ja tieliikenne vahingot valtakunnallisesti.
Aiheessa voisi olla aineksia metsäylioppilaille gradun- tai jopa tohtorinväitös aiheeksi, tätä kautta- aihe saisi julkisuutta ja tutkijoiden kautta uusia metsänkasvatus malleja !
En tiedä, onko kysymyksessä laajempi ilmiö, mutta ainakaan täälläpäin ei olla enää uutisoitu tapahtuneista hirvikolareista lainkaan. Niitä on ollut puolenkymmentä sellaista tapausta lyhyen ajan sisällä.
Jokunen hirvikolariuutinen on, mutta vain silloin, kun on tullut vakavia henkilövahinkoja. Paikallislehti sen sijaan uutisoi esim. 160 km/h ajetut ylinopeudet moottoritiellä, vaikka kolaria ei olisikaan ajettu.
Hirvituhokeskustelulle Metsälehden kesustelupalstan ulkopuolella olisi tosiaan nyt erityinen tilaus, kun valloillaan on monenlainen keskustelu hakkuiden rajoittamiseen ja jatkuvaan kasvatukseen liittyen. Ympäristöasiathan tuossa on takana ja koska hirvi(eläin)tuhot aiheuttavat ongelmia sekä jk:ssa taloudelle, että jaksollisessa talouden lisäksi myös luontoarvoille, luulisi asian kiinnostavan luontoväkeä. Mutta ehkä eläimet on liian vaikea asia käsiteltäväksi tälle porukalle. Paljon helpompaa on kauhistella aukkoja.
”Miksi joku taimikko syödään ja toinen ei riippuu mielestäni muustakin kuin paikallisesta hirvikannasta. Riippuuko se siitä mitä maassa on vai mitä siitä puuttuu, siinä olisi tutkijoille työsarkaa.”
Olen tehnyt empiiristä tukimusta. Täällä lounaassakin on paikoin muutamia hienoja taimikoita. Ne ovat paikoissa, joissa liikkuu paljon ihmisiä. Olisiko Timpallakin niin yksinkertainen selitys, että syönti jäänyt kesken, kun joku häitsevä tekijä on karkottanut hirvet toiseen paikkaan, eivätkä ole sattuneet löytämään uudestaan kesken jäänneelle taimikolle.
Ei ole käynyt niin. Taimikot ovat erämaassa, jossa liikkuu vähän ihmisiä.
Tietysti selvää on, etteivät hirvet oleile ainakaan talvisin vilkasliikenteisillä paikoilla. Kesällä kyllä saattavat piileskellä melkein missä tahansa.
Olen itsekin samaa mieltä. Raivuumiehen olisi pitänyt jättää ne, joissa on latva, eikä niitä, joista sen on käynyt naapurin täti oksasaksilla leikkaamassa pois.
Liekö ollut joku ulkomaalainen raivaaja, tai aloittelija.
Nyt vain on siirryttävä lehtipuun kasvatukseen karullakin alustalla kun kerran sille suotuisa mänty tuhottu hirvien toimesta. Koivu nousee väkisin jossain kohtaa ylös vaikkei laadukkaana mutta kuitua kuitenkin. Parempi sekin kuin tuollainen raiskio.
Kävin pari naapuriani auttamassa aidan teossa sillä itselle tulossa jossain vaiheessa ehkä sama homma, kovaa hommaa.. Kyllä sitä aina miettii myös muita vaihtoehtoja….
Pidempi-ikäinen taimikosta toiseen siirrettävissä oleva koiraverkkotyyppinen aitaus olisi paras mutta vaatisi kustannuksiin tukea. Lupamaksuvaroista/kemerarahoista arvotaimikoihin (ainakin ra-koivun ja jalopuiden kasvatus, pahimmilla alueilla myös mä-taimikoihin) pitäisi siirtää metsätuhojen estämiseen varoja eikä niinkään niitä todellisiin haittoihin nähden ”hiluja” siihen epävarmaan ja hankalaan jälkeenpäin maksettavaan taimikkotuhokorvausjärjestelmään.
Enköhän ole täällä kertoillut ihan mukavasta siirreltävästä aidasta joka kestää useammankin taimikon iän. Onkohan täällä dementia kovinkin yleinen ongelma?
Olenko väittänyt niitä jatkuvasti syynääväni? Mikään ongelma ei ole esim. männyn taimikon suojauksessa jos aita on vaikka kylmä jatkuvasti. Se aita itsessään suojaa jo 80%:sti oli sitten virtaa tahi ei. Minulla on nyt menossa toinen kylmäaitakokeilu ja se ensimmäinen onnistui rauduskoivulla loistavasti joten uskalsin laittaa nyt männyt suojaan samalla tapaa. Ei edes keskusta koko aidassa. Sen teho perustuu ohjausvaikutukseen. Ei se hirvikään ehdointahdoin montaa kertaa itseään halua stressata aidan nauhoissa kompuroimalla. Varsinkin kun oletan kiinni jäävän nauhan menevän sorkan välissä pikkuhiljaa kiristyen ja varmasti suunnattoman kivulias kotvan ennenkuin irtoaa.
Jössellä on aikaa syynätä aidat läpi kun illan tuoreet poltinpuut täytyy kuitenkin keräillä. Tuommoisia muutaman taimen syönnöksiä nyt löytyy jokapuolelta, ehkä syytä herätä todellisuuteen jos maitonsa mokomasta keittää
Kehityksessä jälkeen jääneitä ja isompien varjosa kasvaneitahan tuossa on vain kuritettu. Siemenpuiden välittömässä läheisyydessä ja ison metsän reunassa ongelma on todennäköisin. JK:ssa tämä tilanne on päällä koko tilalla jatkuvasti.
Tulihan se suorittavan kommentti sieltä! Kyllä sitä jo ehdittiin odottaakin. Mielelläni esittelisin suorittavalle niitä yhtenäisiä metsäkuvioita, joissa hirvet ovat talvehtiessaan vaihtaneet kasvatettavan puulajin hieskoivuksi. Näillä kuudella kuviolla on pinta-alaa yhteensä yli kymmenen hehtaaria.
Selitähän hirviaitauksen expertti Harvanvallasta miten se aitausnauha saadaan menemään hirvien sorkkien väleihin siten, että se estää hirvien seuraavat vierailut taimikossa ? Ihan oikeasti, tuohan on hyvä ja edullinen suunnitelma , toteutusta vaille valmis .
Oletan että ne nostavat kinttujaan hiukan enemmän kuin Puuki kulkiessaan. Ja kun se törmää ensin jalallaan aitanauhaan se on juuri sen mallista että menee helposti sorkan välilihaan ja syvälle. Kyllä se nyt on estänyt sillä alueella hirvien vierailut jonka nyt tänä kesänä aitasin. Alkuun niitä törmäyksiä sattui ja nauhaa oli vedetty useampi kymmenen metriä suoraksi maastoon. Jossain se ainkain hirvessä täytyy kiinni olla koska se todella on ollut piukalla. Ennen kuin pätkähtää poikki tai irtoaa. Ja se suora linja kertoo että hirvi on paennut pakokauhun vallassa suoraan maastoon.
Jesse saa kohta syytteen eläinten vahingoittamisesta aitanauhoilla. Kun hirvi menee aidasta yli nauha jää jalkojen väliin ja saattaa jopa leikata uroshirven siittimen poikki.
Sehän se paras apu olisikin. Hyvä idea, pitääpä alkaa jalostaa nauhasta vielä hiukan repivämpää versiota. Monta järeää koukkua ja muuta mukavaa pientä matkaevästä.
Hirvet ei muovinauhaa sorkkiensa väleihin asettele vaikka joskus harvoin vahingossa niin on voinut käydäkin . Toiveajattelua että pelkästään sillä estyisi taimivahingot .
Allejääneet taimet on hyvin tod. näk. samaan aikaan viljelty kuin kuvan isompi mäntykin joka on välttynyt hirven syönneiltä. Jäähän ne taimet alle, kun hirvet vuoden välein käy latvat syömässä.
Puukilla väärä käsitys nauhasta. Siinä on ohuet ja sitkeät terässiimat sisään rakennettuna jossa virta kulkee. Sitä nauhaa ei ihminen vetämällä poikki vedä eikä aivan tylsällä puukollakaan. Se katkeaa yleensä vasta jatkon kohdalta mutta ei siitäkään irtoa vaan nimenomaan katkeaa. Ja silloin vetovoimat ovat jo isot. Kyllä uskon aika syvälle nahkaan painuvan eikä vallan ihme ole jos luu vasta pitää riittämiin hanttiin ja nauha katkeaa.
Jos on ”kylmä”aita, niin eihän siinä nauhassa tarvi sähkölankoja silloin olla. No sinänsä sama minkälainen aita on jos toimii ja estää hirvieläineten vierailut. Jos on sähköaita (tai vain nauhakin), pitää mo:lla olla mahdollisuus ja intoa kierrellä tarkistamassa aidan kunto ja paimenpojan toimintaa aika-ajoin.
Kyllähän tässä on tullut kuntoa alettua kohotella uuden tien ”tartanilla” Kun päivät sisällä aika raskaasti vielä istumatyö koneella olen alkanut lenkkeillä oman uuden tien lenkkiä iltapimeällä otsalampun valossa. Samalla tulee sivusilmällä aitakin tarkastettua kun ohi siitä porhallan. Toki ensimmäinen sykkeen lievityshidastuskin osuu niille aidan nurkille. Kun ei aivan koko tielenkki vielä mene juosten. Mutta kyllä tämä loppuvuosikin sitä vielä auttelee. Koko ajan paranee meno. Tien pituus 1km suuntaansa joten aivan hyvä iltalenkki siitä tulee kunhan kokonaan alkaa jaksaa juosta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Metsänomistus
Ei tarvitse ja ainakaan ei kovaa alikasvoslehtipuustoakaan voi syyttää hirvien houkuttelusta. Tuon verran vesoaa kesässä jo. Onhan noita nyt piisannut itelläkin. Rauduskoivuissa se eniten harmittaa kun juuri olivat pääsemässä sellaiseen kokoon että olisi jo ensi syksynä jäänyt taittamatta ainakin suurin osa.
Pihkaniskalla on käsittääkseni maat alueella, jossa ei ole valkohäntäpeuroja. Niitä on etelässä hirvien lisäksi 30…100 kpl/1000 ha.
Kyllä kuvassa olisi terve, täysitiheä ja hyvää vuosikasvua kasvava taimikko, joka toisi tyytyväisyyden tunnetta, jos ei ne ……. hirvet. Näitä vastaavia taimikoita on edelleen paljon, osalla metsänomistajista on tullut väsyminen vahinkojen toistumisiin, kun hirvikantaa ei saada tasapainoon, edes suositusten rajoihin.
Hyvin on vielä muistissa omat kokemukset kun aloitettiin taimikon perustaminen uudelleen, kylvötaimikon tultua syödyksi. ” Eipä se asenne hirviä kohtaan parantunut raivatessa niitä monihaaraisia ja latvattomia runkoja kenttään ”.
Raivaus kierroksen jälkeen alue täydennettiin istuttamalla ja taimien tultua lumirajaan taimikko eristettiin aitaamalla. Meidän tapauksessa aidasta tuli taimikon pelastus, mutta se liikkuminen ja huolenpito ja talvella oli työläs, pahimpaan aikaan aitavuoroja oli jaettu jo vuokrasopimuksessa hirviporukan kanssa.
Epäilemättä turhauttavaa. Olen kertonut tapauksesta, että tien toisella puolella suojuspuuasentoon hakatun männikön alta syötiin melkein kaikki männyntaimet. Toisella puolen siemenpuuasentoon hakatulla kuviolla männyt saivat olla miltei rauhassa. Joskus on kuuen istutusalan männyistä syöty lähes kaikki, joskus taas lähes kaikki ovat saaneet olla rauhassa.
Miksi joku taimikko syödään ja toinen ei riippuu mielestäni muustakin kuin paikallisesta hirvikannasta. Riippuuko se siitä mitä maassa on vai mitä siitä puuttuu, siinä olisi tutkijoille työsarkaa.
Kovin vähän on hirvikeskustelua pidetty esillä tutkijoiden toimesta, ainakaan julkisesti, kun otetaan huomioon ne mittavat metsä- ja tieliikenne vahingot valtakunnallisesti.
Aiheessa voisi olla aineksia metsäylioppilaille gradun- tai jopa tohtorinväitös aiheeksi, tätä kautta- aihe saisi julkisuutta ja tutkijoiden kautta uusia metsänkasvatus malleja !
En tiedä, onko kysymyksessä laajempi ilmiö, mutta ainakaan täälläpäin ei olla enää uutisoitu tapahtuneista hirvikolareista lainkaan. Niitä on ollut puolenkymmentä sellaista tapausta lyhyen ajan sisällä.
Jokunen hirvikolariuutinen on, mutta vain silloin, kun on tullut vakavia henkilövahinkoja. Paikallislehti sen sijaan uutisoi esim. 160 km/h ajetut ylinopeudet moottoritiellä, vaikka kolaria ei olisikaan ajettu.
Hirvituhokeskustelulle Metsälehden kesustelupalstan ulkopuolella olisi tosiaan nyt erityinen tilaus, kun valloillaan on monenlainen keskustelu hakkuiden rajoittamiseen ja jatkuvaan kasvatukseen liittyen. Ympäristöasiathan tuossa on takana ja koska hirvi(eläin)tuhot aiheuttavat ongelmia sekä jk:ssa taloudelle, että jaksollisessa talouden lisäksi myös luontoarvoille, luulisi asian kiinnostavan luontoväkeä. Mutta ehkä eläimet on liian vaikea asia käsiteltäväksi tälle porukalle. Paljon helpompaa on kauhistella aukkoja.
”Miksi joku taimikko syödään ja toinen ei riippuu mielestäni muustakin kuin paikallisesta hirvikannasta. Riippuuko se siitä mitä maassa on vai mitä siitä puuttuu, siinä olisi tutkijoille työsarkaa.”
Olen tehnyt empiiristä tukimusta. Täällä lounaassakin on paikoin muutamia hienoja taimikoita. Ne ovat paikoissa, joissa liikkuu paljon ihmisiä. Olisiko Timpallakin niin yksinkertainen selitys, että syönti jäänyt kesken, kun joku häitsevä tekijä on karkottanut hirvet toiseen paikkaan, eivätkä ole sattuneet löytämään uudestaan kesken jäänneelle taimikolle.
Ei ole käynyt niin. Taimikot ovat erämaassa, jossa liikkuu vähän ihmisiä.
Tietysti selvää on, etteivät hirvet oleile ainakaan talvisin vilkasliikenteisillä paikoilla. Kesällä kyllä saattavat piileskellä melkein missä tahansa.
Karhu, susi, ahma voivat nekin laittaa liikettä sorkkiin.
Mutta miksei kukaan ole vielä kommentoinut, että väärin raivattu?
Sinäpä sen sanoit. Viesti on mennyt perille 😊
Olen itsekin samaa mieltä. Raivuumiehen olisi pitänyt jättää ne, joissa on latva, eikä niitä, joista sen on käynyt naapurin täti oksasaksilla leikkaamassa pois.
Liekö ollut joku ulkomaalainen raivaaja, tai aloittelija.
Nyt vain on siirryttävä lehtipuun kasvatukseen karullakin alustalla kun kerran sille suotuisa mänty tuhottu hirvien toimesta. Koivu nousee väkisin jossain kohtaa ylös vaikkei laadukkaana mutta kuitua kuitenkin. Parempi sekin kuin tuollainen raiskio.
Kävin pari naapuriani auttamassa aidan teossa sillä itselle tulossa jossain vaiheessa ehkä sama homma, kovaa hommaa.. Kyllä sitä aina miettii myös muita vaihtoehtoja….
Pidempi-ikäinen taimikosta toiseen siirrettävissä oleva koiraverkkotyyppinen aitaus olisi paras mutta vaatisi kustannuksiin tukea. Lupamaksuvaroista/kemerarahoista arvotaimikoihin (ainakin ra-koivun ja jalopuiden kasvatus, pahimmilla alueilla myös mä-taimikoihin) pitäisi siirtää metsätuhojen estämiseen varoja eikä niinkään niitä todellisiin haittoihin nähden ”hiluja” siihen epävarmaan ja hankalaan jälkeenpäin maksettavaan taimikkotuhokorvausjärjestelmään.
Enköhän ole täällä kertoillut ihan mukavasta siirreltävästä aidasta joka kestää useammankin taimikon iän. Onkohan täällä dementia kovinkin yleinen ongelma?
Kaikilla ei ole aikaa/mahdollista / halua syynätä sitä sähköaitaa ja sen toimivuutta jatkuvasti kuten sinulla.
Olenko väittänyt niitä jatkuvasti syynääväni? Mikään ongelma ei ole esim. männyn taimikon suojauksessa jos aita on vaikka kylmä jatkuvasti. Se aita itsessään suojaa jo 80%:sti oli sitten virtaa tahi ei. Minulla on nyt menossa toinen kylmäaitakokeilu ja se ensimmäinen onnistui rauduskoivulla loistavasti joten uskalsin laittaa nyt männyt suojaan samalla tapaa. Ei edes keskusta koko aidassa. Sen teho perustuu ohjausvaikutukseen. Ei se hirvikään ehdointahdoin montaa kertaa itseään halua stressata aidan nauhoissa kompuroimalla. Varsinkin kun oletan kiinni jäävän nauhan menevän sorkan välissä pikkuhiljaa kiristyen ja varmasti suunnattoman kivulias kotvan ennenkuin irtoaa.
Jössellä on aikaa syynätä aidat läpi kun illan tuoreet poltinpuut täytyy kuitenkin keräillä. Tuommoisia muutaman taimen syönnöksiä nyt löytyy jokapuolelta, ehkä syytä herätä todellisuuteen jos maitonsa mokomasta keittää
Kehityksessä jälkeen jääneitä ja isompien varjosa kasvaneitahan tuossa on vain kuritettu. Siemenpuiden välittömässä läheisyydessä ja ison metsän reunassa ongelma on todennäköisin. JK:ssa tämä tilanne on päällä koko tilalla jatkuvasti.
Tulihan se suorittavan kommentti sieltä! Kyllä sitä jo ehdittiin odottaakin. Mielelläni esittelisin suorittavalle niitä yhtenäisiä metsäkuvioita, joissa hirvet ovat talvehtiessaan vaihtaneet kasvatettavan puulajin hieskoivuksi. Näillä kuudella kuviolla on pinta-alaa yhteensä yli kymmenen hehtaaria.
Selitähän hirviaitauksen expertti Harvanvallasta miten se aitausnauha saadaan menemään hirvien sorkkien väleihin siten, että se estää hirvien seuraavat vierailut taimikossa ? Ihan oikeasti, tuohan on hyvä ja edullinen suunnitelma , toteutusta vaille valmis .
Oletan että ne nostavat kinttujaan hiukan enemmän kuin Puuki kulkiessaan. Ja kun se törmää ensin jalallaan aitanauhaan se on juuri sen mallista että menee helposti sorkan välilihaan ja syvälle. Kyllä se nyt on estänyt sillä alueella hirvien vierailut jonka nyt tänä kesänä aitasin. Alkuun niitä törmäyksiä sattui ja nauhaa oli vedetty useampi kymmenen metriä suoraksi maastoon. Jossain se ainkain hirvessä täytyy kiinni olla koska se todella on ollut piukalla. Ennen kuin pätkähtää poikki tai irtoaa. Ja se suora linja kertoo että hirvi on paennut pakokauhun vallassa suoraan maastoon.
Jesse saa kohta syytteen eläinten vahingoittamisesta aitanauhoilla. Kun hirvi menee aidasta yli nauha jää jalkojen väliin ja saattaa jopa leikata uroshirven siittimen poikki.
Sehän se paras apu olisikin. Hyvä idea, pitääpä alkaa jalostaa nauhasta vielä hiukan repivämpää versiota. Monta järeää koukkua ja muuta mukavaa pientä matkaevästä.
Hirvet ei muovinauhaa sorkkiensa väleihin asettele vaikka joskus harvoin vahingossa niin on voinut käydäkin . Toiveajattelua että pelkästään sillä estyisi taimivahingot .
Allejääneet taimet on hyvin tod. näk. samaan aikaan viljelty kuin kuvan isompi mäntykin joka on välttynyt hirven syönneiltä. Jäähän ne taimet alle, kun hirvet vuoden välein käy latvat syömässä.
Puukilla väärä käsitys nauhasta. Siinä on ohuet ja sitkeät terässiimat sisään rakennettuna jossa virta kulkee. Sitä nauhaa ei ihminen vetämällä poikki vedä eikä aivan tylsällä puukollakaan. Se katkeaa yleensä vasta jatkon kohdalta mutta ei siitäkään irtoa vaan nimenomaan katkeaa. Ja silloin vetovoimat ovat jo isot. Kyllä uskon aika syvälle nahkaan painuvan eikä vallan ihme ole jos luu vasta pitää riittämiin hanttiin ja nauha katkeaa.
Jos on ”kylmä”aita, niin eihän siinä nauhassa tarvi sähkölankoja silloin olla. No sinänsä sama minkälainen aita on jos toimii ja estää hirvieläineten vierailut. Jos on sähköaita (tai vain nauhakin), pitää mo:lla olla mahdollisuus ja intoa kierrellä tarkistamassa aidan kunto ja paimenpojan toimintaa aika-ajoin.
Kyllähän tässä on tullut kuntoa alettua kohotella uuden tien ”tartanilla” Kun päivät sisällä aika raskaasti vielä istumatyö koneella olen alkanut lenkkeillä oman uuden tien lenkkiä iltapimeällä otsalampun valossa. Samalla tulee sivusilmällä aitakin tarkastettua kun ohi siitä porhallan. Toki ensimmäinen sykkeen lievityshidastuskin osuu niille aidan nurkille. Kun ei aivan koko tielenkki vielä mene juosten. Mutta kyllä tämä loppuvuosikin sitä vielä auttelee. Koko ajan paranee meno. Tien pituus 1km suuntaansa joten aivan hyvä iltalenkki siitä tulee kunhan kokonaan alkaa jaksaa juosta.