Tämäkö kasvaa paremmin kuin normaalit jaksollisen metsät? Mitä jää jäljelle, kun koivut aikanaan kaadetaan? Meillä on hehtaarikaupalla kasvatuskoivikkoja, jotka kasvavat paremmin.
Tavallisen näköistä sekametsää. Alikasvoksena pääosin pihlajaa , jokunen harva havupuu joukossa. Mikä on seuraava käsittely, milloin ja sen päämäärä ? 2- vaiheinen suojuspuuhakkuu olisi tuommoseen suht. tasaikäiseen sekametsään yksi luontaisen uudistamisen mahdollisuus. Jos vedetään kovin harvaksi kerralla jk:n tyyliin , niin luultavasti heinikko valtaa aukot. Näin on näppäimet.
Tämäkö sitä tuottavaa metsää? Seuraavan hakkuun jäljiltä puupääoma on lähellä nollaa. Ja se mitä on jäljellä on joko kitukasvuista tai pihlajaa. Pari isompaa kuolevaa koivua seassa ei tilannetta pelasta. Jos näillä kuvilla oli tarkoitus jotain vakuuttaa niin siinä onnistuttiin. Nimittäin sen, että kerran otetaan tili ja raiskio jätetään seuraaville polville. Sitä näyttää olevan jatkuva kasvatus jos nämä ovat jatkuvan ihanne metsiä.
Näyttää joka hakkuulla puustopääoma vähenevän. Huonosti on taimettunut. Jos tuosta saisi jatkuvaa aikaiseksi maapohjalla pitäisi olla melkoisesti taimia. Nyt on vähän heikonlaisesti.
Näyttää erehdyttävästi tasaikäismetsältä. Kaikki puut lähes samankokoisia. Jos noiden puiden pituus on n. 15m niin, missä ovat 13….2-metrin pituiset kuuset, männyt ja koivut? Kaikkia kokojahan jk-metsässä on oltava.
Tämän kun hakkaa, muokkaa ja istuttaa alkaa vesakko ja heinä kasvamaan. Perun keksimällä helvetinkoneella pitää käydäraivaamassa useita kertoja raivaamaan ja vielä jää liikaa taimia. Kokemusta on.
Ehkä ei puuntuotannollisesti optimaalinen kuvio, mutta monimuotoisuutta lisäävä kuitenkin. Niittymäinen kenttäkerros on monille hyönteisille mieleinen ja valkolehdokille mitä ilmeisin kasvualusta. Enkä ihmettelisi, jos teeripoikue tästä pölähtäisi kesäkuussa, vaikka mustikanvarpuja ei liiemmälti olekaan. Pitäisin parempana ja monipuolisempana kuin jotakin pienialaista riistatiheikköä.
Siitä olen kyllä samaa mieltä, että parempi kuin joku riistatiheikkö, joihin en usko.
Valkolehdokkia on viimeiset kerrat tavannut sekä hakkuuaukossa että 100-vuotiaassa havumetsässä.
Mistähän tuo on vapautunut kun aloittaja siitä vapaan metsän saa aikaan? Minusta tuo on vapaa seuraavaa harvennusta vartoilemaan joka on joskus parinkymmenen vuoden pästä. Toki koivut voisi tarvita aiemmin mutta kuka niistä välittää?
Olisi mielenkiintoista kuulla Perkolta, millä tavalla hakaten tältä kuviolta hän aikoo ottaa rahaa? Mitä puita poistetaan ja kuinka paljon? Miten tämä metsä uudistuu?
Metsänhoito
Tämäkö kasvaa paremmin kuin normaalit jaksollisen metsät? Mitä jää jäljelle, kun koivut aikanaan kaadetaan? Meillä on hehtaarikaupalla kasvatuskoivikkoja, jotka kasvavat paremmin.
Tavallisen näköistä sekametsää. Alikasvoksena pääosin pihlajaa , jokunen harva havupuu joukossa. Mikä on seuraava käsittely, milloin ja sen päämäärä ? 2- vaiheinen suojuspuuhakkuu olisi tuommoseen suht. tasaikäiseen sekametsään yksi luontaisen uudistamisen mahdollisuus. Jos vedetään kovin harvaksi kerralla jk:n tyyliin , niin luultavasti heinikko valtaa aukot. Näin on näppäimet.
Kaikkeenhan sitä ihminen voi olla tyytyväinen!
Tämäkö sitä tuottavaa metsää? Seuraavan hakkuun jäljiltä puupääoma on lähellä nollaa. Ja se mitä on jäljellä on joko kitukasvuista tai pihlajaa. Pari isompaa kuolevaa koivua seassa ei tilannetta pelasta. Jos näillä kuvilla oli tarkoitus jotain vakuuttaa niin siinä onnistuttiin. Nimittäin sen, että kerran otetaan tili ja raiskio jätetään seuraaville polville. Sitä näyttää olevan jatkuva kasvatus jos nämä ovat jatkuvan ihanne metsiä.
Jos kuvan aarin kokoisessa aukossa on yksi kuusentaimi, sekö tekee maisemasta jk-kelpoisen ja tuottoisan metsän?
Näyttää joka hakkuulla puustopääoma vähenevän. Huonosti on taimettunut. Jos tuosta saisi jatkuvaa aikaiseksi maapohjalla pitäisi olla melkoisesti taimia. Nyt on vähän heikonlaisesti.
Näyttää erehdyttävästi tasaikäismetsältä. Kaikki puut lähes samankokoisia. Jos noiden puiden pituus on n. 15m niin, missä ovat 13….2-metrin pituiset kuuset, männyt ja koivut? Kaikkia kokojahan jk-metsässä on oltava.
Heinikon määrä näyttää lisääntyvän, eikä mustikoitakaan ole.
Tämän kun hakkaa, muokkaa ja istuttaa alkaa vesakko ja heinä kasvamaan. Perun keksimällä helvetinkoneella pitää käydäraivaamassa useita kertoja raivaamaan ja vielä jää liikaa taimia. Kokemusta on.
Siinäpä juuri piilee metsänkasvatuksen-, ja hoidon idea: Ei tehdä vääriä valintoja.
Ehkä ei puuntuotannollisesti optimaalinen kuvio, mutta monimuotoisuutta lisäävä kuitenkin. Niittymäinen kenttäkerros on monille hyönteisille mieleinen ja valkolehdokille mitä ilmeisin kasvualusta. Enkä ihmettelisi, jos teeripoikue tästä pölähtäisi kesäkuussa, vaikka mustikanvarpuja ei liiemmälti olekaan. Pitäisin parempana ja monipuolisempana kuin jotakin pienialaista riistatiheikköä.
Siitä olen kyllä samaa mieltä, että parempi kuin joku riistatiheikkö, joihin en usko.
Valkolehdokkia on viimeiset kerrat tavannut sekä hakkuuaukossa että 100-vuotiaassa havumetsässä.
Onhan tuo erinomainen riistametsä, mutta noitahan jaksollisetkin on hoidettuna.
Mistähän tuo on vapautunut kun aloittaja siitä vapaan metsän saa aikaan? Minusta tuo on vapaa seuraavaa harvennusta vartoilemaan joka on joskus parinkymmenen vuoden pästä. Toki koivut voisi tarvita aiemmin mutta kuka niistä välittää?
Olisi mielenkiintoista kuulla Perkolta, millä tavalla hakaten tältä kuviolta hän aikoo ottaa rahaa? Mitä puita poistetaan ja kuinka paljon? Miten tämä metsä uudistuu?
Millä tavalla hakaten…no päätehakaten 15 vuoden päästä?! Mitä kuvia te katselette?