Metsänomistajan tavoitteet ja metsän lähtötilanne ratkaisevat, minkälaisia vaihtoehtoja harvennukselle on.

Jo puolet valtion metsien kakkosharvennuksista tehdään yläharvennuksina.

Eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatus onnistuu parhaiten, jos se on mielessä jo taimikonhoito- ja ensiharvennusvaiheessa.

Päätehakkuita voidaan yläharvennuksien avulla lykätä jopa vuosikymmeniä.

Kiertoaikojen maltillisesta pidentämisestä hyötyisivät todennäköisesti niin ilmasto kuin metsäluonnon monimuotoisuuskin. Kolikon kääntöpuolella ovat kasvavat tuhoriskit ja hakkuumahdollisuuksien väheneminen.

Professori Tahvonen: Metsikön alkutilanteella on oleellinen merkitys sille, mikä on taloudellisesti kannattavin kasvatusmenetelmä.

Harvennukset lisäävät metsistä saatavia tuloja, mutta yksinään ne eivät riitä takaamaan metsänkasvatuksen kannattavuutta.

Poimintahakkuu kasvattaa lyhyellä aikavälillä metsänomistajan kukkaroa enemmän kuin yläharvennus. Eniten sitä kasvattaa avohakkuu.

Yläharvennuksessa metsästä kaadetaan puuston ykkösketjua, jotta hyvävireinen kakkosketju saa lisää kasvutilaa.

Metsän kasvu paranee tutuilla keinoilla, kuten jalostetulla siemenellä ja lannoituksella.