1. Mitä yläharvennus tarkoittaa?
Yläharvennus on parhaimpien kuusikoiden, männiköiden ja istutuskoivikoiden tyypillisesti viimeinen harvennushakkuu. Sen jälkeen talousmetsä kasvaa kohti päätehakkuuta.
Yläharvennus ei tarkoita metsien harventamista yläilmoista käsin tai puiden latvojen karsimista. Metsän jatkuvan kasvatuksen hakkuita markkinoidaan myös yläharvennuksina, mutta niissä kyse on poimintahakkuista. Eroa selvitetään lisää kysymyksessä 16.
2. Mikä on yläharvennuksen tarkoitus?
Harvennuksen tarkoitus on hoitaa metsää ja saada puukauppatuloja ennen päätehakkuuta. Yläharvennuksessa metsästä kaadetaan puuston ykkösketjua, jotta hyvävireinen kakkosketju saa lisää kasvutilaa ja -aikaa. Metsänhoidon termeillä ilmaistuna metsästä kaadetaan päävaltapuita, että hyväkuntoiset lisävaltapuut pääsevät järeytymään tukkipuiksi. Yläharvennuksessa poistetaan aina lisäksi heikkolaatuiset, sairaat tai vioittuneet puut.
Yläharvennuksella pyritään siihen, että metsikössä kasvaisi sen kiertoajan aikana mahdollisimman monta puuta arvokkaiksi tukkirungoiksi. Vertailun vuoksi alaharvennuksessa ei pyritä vapauttamaan puuston kakkosketjua kasvuun, vaan varmistamaan, että parhaimmista ykkösluokan puista kasvaa päätehakkuuseen mennessä laadukasta tukkia.
3. Mitä hyötyä yläharvennuksesta on metsänomistajalle?
Koska yläharvennuksessa kaadetaan metsän suurimpia puita, harvennuksesta kertyy enemmän arvokasta tukkipuuta kuin alaharvennuksesta. Metsänomistaja saa näin metsästä enemmän tuloa jo harvennushakkuuvaiheessa.
Yläharvennus pidentää metsän kiertoaikaa, sillä kasvamaan jätetyt lisävaltapuut tarvitsevat aikaa järeytyäkseen tavoitelluiksi tukkipuiksi. Koska metsä pysyy pidempään pystyssä, yläharvennus sopii myös sellaisille metsänomistajille, jotka haluavat säilyttää pidempään varttuneen metsän maiseman ja marjamaat sekä muut virkistyskäyttömahdollisuudet.
4. Miksi tukkipuumäärän maksimointi yläharvennuksella kannattaa?
Tukki- ja kuitupuun hintaero on niin suuri, että metsänomistajan kannattaa maksimoida metsässään kasvavien tukkipuiden määrä. Yksittäinen puu on huomattavasti arvokkaampi heti, kun siitä tulee hakkuussa yksi tukki saati useampi.
Yläharvennus on selkeästi kasvatushakkuu, vaikka metsänomistaja hakee sen avulla suurempaa puukauppasaldoa. Yläharvennetussakin metsässä metsänomistaja tekee päätilinsä päätehakkuussa.
5. Millaisiin metsiin yläharvennus sopii parhaiten?
Hoidettuihin ja hyväkuntoisiin kuusikoihin ja männiköihin. Tärkeää on, että kasvamaan säästettävien lisävaltapuiden latvukset ovat elinvoimaisessa kunnossa.
Juttua varten on haastateltu Luonnonvarakeskuksen tutkijoita Saija Huuskosta ja Pentti Niemistöä. Lähteenä on käytetty Tapion taskukirjaa. Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehti Makasiinissa 1/2019.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Aukkouskovaisille näyttää olevan kynnyskysymys hyväksyä jatkuvan kasvatuksen hyviä menetelmiä, ne koitetaan vääntää kuuluvaksi jaksolliseen kasvatukseen.
2000 luvun alussa kyselin metsäkeskuksen miehiltä yläharvennuksesta, vastauksena sain että se on jatkuvaa kasvatusta ja harsintaa ja siten metsälaissa kiellettyä.
Hyvä joka tapauksessa että nämä järkevät menetelmät aletaan hyväksyä, tehtiin niitä sitten jaksollisen kasvatuksen tai jatkuvan kasvatuksen nimissä.
Yläharvennus on aina ollut käytössä suomalaisessa metsänkäsittelyssä, se on eriasia kuka sitä on soveltanut ja miten. Systemaattinen yläharvennus on sama kuin harsinta jota ei voi suositella minnekkään, ja sitäkin näkyy tehtävän yläharvennuksen nimissä, ja jälki on todella surullista. Yläharvennuksella ja alikasvoksen hyödyntämisellä ei tarkoiteta ”jatkuvaa kasvatusta”.
80- luvulla olin metsänhoitoyhdistyksellä harjoittelussa metsäkoulua varten. Minut pantiin leimaamaan 3 ha:n harvennusalue. Alueen yhdessä kulmassa oli neljän kuusen rypäs, kolme kuusista oli isomman kuusen ympärillä. Leimasin isoimman kuusen poistettavaksi, koska ajattelin että kymmenen vuoden päästä se on niin suuri ettei sitä pysty enään sahaamaan koska se kasvaa ylijäreäksi. Tällöinkin sanottiin että olen menetellyt väärin koska se on harsintaa ja metsälaissa kielletty.
Yläharvennus kuuluu sopivissa kohteissa jaksolliseen kasvatukseen kuten jutussa todetaan. Paino nimenomaan sanassa sopivissa. Lukijan kuviin lähetin vähän aikaa sitten pari kohdetta, joissa käytettiin ”laatuharvennusta”. Siis suurimmat ja huonoimmat puut pois. Kuten jutussa kirjoitettiin oleellista on, että jätetyissä puissa on elinvoimainen latvus.
Ei meillä vanhan metsälain aikaan kukaan puuttunut siihen, että harvennettiin suurimmat puut. Sitten kyllä itse todettiin, ettei systeemi toiminut vanhoissa kuusikoissa. Jätettyjä puita kuoli ja kaatui kohtuuttoman paljon. Nyt tuon tyyppistä harvennusta tehdään vain männiköissä, jotka elpyvät yleensä hyvin harvennuksen jälkeen.