Metsäkuviosta ei ole helppo ottaa selvää. Sillä kasvaa kookkaita puita ja pieniä puita. On kuusia, mäntyjä ja lehtipuita. Siellä täällä näkyy aukkoja, osa puista on tiheissä ryhmissä, osa kasvaa yksittäin.
Kuvio on niin erirakenteinen, että mieleen tulee väkisinkin, sopisiko jatkuva kasvatus tänne.
Kun seitsemän vuotta sitten olin perinyt metsäpalstani, kiersin kuviot läpi metsänhoitoyhdistyksen toimihenkilön kanssa. Toimihenkilö ei tyrmännyt ajatustani yhden tai kahden kuvion jatkuvasta kasvatuksesta täysin, mutta ei missään tapauksessa myöskään rohkaissut siihen.
Johtuikohan nihkeys hänen taustastaan? Olisiko jatkuvaan kasvatukseen erikoistunut yritys eri mieltä tämän kuvion mahdollisuuksista?
Pääasiassa siirtymähakkuita
Metsäpalvelu Arvometsä perustettiin, kun metsälaki muuttui vuonna 2014 ja alkoi sallia jatkuvan kasvatuksen nykymuodossaan. Jatkuvassa kasvatuksessa metsä säilyy peitteisenä, eli avohakkuita ei tehdä.
”Jatkuva kasvatus kiinnostaa metsänomistajia selkeästi tosi paljon. Usein kuitenkin halutaan, että joku toinen on kokeillut asioita ensin”, metsäasiantuntija ja osakas Minna Kujala Arvometsästä kertoo.
Arvometsän asiakkaille on tähän mennessä tehty pääasiassa siirtymähakkuita. Niissä tasaikäisrakenteista puustoa harvennetaan niin, että metsä uudistuisi valtapuukerroksen alla entistä paremmin luontaisesti.
Parhaaseen lopputulokseen päästään Kujalan mukaan, jos jatkuva kasvatus on mielessä jo taimikonhoito- ja ensiharvennusvaiheessa. Silloin kuviolle voidaan jättää kasvamaan suosituksia enemmän lehtipuustoa.
”Metsä pyritään saamaan mahdollisimman monilajiseksi ja -kerrokselliseksi alusta alkaen.”
Tuottoa ja luontoarvoja
Jatkuva kasvatus ei taivu aivan kaikkeen. Esimerkiksi vanha kuusikko, josta alikasvos on raivattu pois, on kaikin puolin hankala lähtökohta.
”Tällainen kuusikko on kasvatettu tasaikäisenä, jolloin siitä on poistettu erirakenteisuus. Taloudellisessa mielessä sellainen kannattaa avohakata”, Kujala sanoo.
Sen sijaan monirakenteisessa sekametsässä, jossa ei ole vielä tehty kakkosharvennusta, poimintahakkuu voi olla taloudellisesti hyvinkin kannattava vaihtoehto. Siinä tukkikokoiset ja toisaalta myös heikkolaatuiset puut hakataan ja metsään jätetään parhaassa arvokasvuvaiheessa olevat puut.
”Sen jälkeen poimintahakkuu voidaan tehdä niin monta kertaa kuin se toimii.”
Uuden lain mukaisia jatkuvan kasvatuksen hakkuita on tehty vasta vajaat kymmenen vuotta, joten tietoa niiden onnistumisesta alkaa kertyä hiljalleen, Kujala toteaa.
Ehdotus: laatu- ja yläharvennus
Harpomme Minna Kujalan kanssa metsäkuviolleni. Mikä on Arvometsän tuomio siitä?
”Olen yhtä mieltä metsänhoitoyhdistyksen kanssa: harvennushakkuu on tarpeen. Puusto kasvaa tiheässä asennossa eikä alikasvos näytä kovin elinvoimaiselta.”
Kujala kuitenkin suosittelee kuviolle niin sanottua laatu- ja yläharvennusta. Tällä kuviolla se tarkoittaisi huonolaatuisten puiden ja tukkikokoisten kuusien poistamista. Kuuset ovat saavuttaneet jo suurimman arvokasvunsa, ja kirjanpainajatuhojen riski on olemassa. Hakkuussa jätettäisiin mahdollisimman hyvälaatuinen puusto kasvamaan.
”Säästäisin tällä kuviolla lähes kaikki koivut. Niillä saadaan sekapuustoisuutta, jolloin tuhonkestävyyskin paranee. Esimerkiksi juurikääpä leviää juuriyhteyksillä kuusesta toiseen, joten monilajisuus toimii puskurina”, Kujala sanoo.
Koivujen lisäksi hän jättäisi kasvamaan hyvälaatuiset männyt sekä kaikki haavat, pihlajat ja raidat.
Kujala arvioi, että harvennuksen myötä kuviolle alkaa syntyä alikasvosta, joka on paremmin menestyvää kuin kuvion nykyinen. Jos näin käy, seuraava hakkuu noin 15 vuoden kuluttua voisi olla yläharvennus, jatkuvan kasvatuksen hakkuu.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Kuvan liian pitkään hoitamaton ryteikkö ei toivu jk:lla kummoiseen tuottoon muutoin kuin että kierto-aika kyllä venyy. Jos se on tavoite, kyllä onnistuu.
Kuvan hattara-taimi on ehkä lahokin ja kymmeniä vuosia nuori.
Metsänkasvatuksesta tavoite luonnollisestikin on, että metsät kasvavat niin, että niiden kasvupotentiaali hyödynnetään täysimääräisesti ja puun korjuu on mahdollisimman taloudellista ja luontoa säästävää. Suunnittelukausi on siis metsän koko kiertoaika 50-100 vuotta maapohjasta ja puulajista riippuen.
Kysymys kuuluu siis miten metsää on käsiteltävä, jotta nuo tavoitteet saavutetaan.
Aloitetaan yksinkertaisesta esimerkistä. Tuoreen kankaan kuusikon tai sekametsän hehtaarikasvu koko kiertoaikana on vähintään 500 m3/ha. Siis 1000 m3:n tuottamiseen tulee hakkuukoneen tehdä työtä 6 ha:n alalla (2 harvennusta ja päätehakkuu). Jos metsiä käsiteltäisiin saman puumäärän tuottamiseen, niin käsiteltävä pinta-ala oli vähintään 1000/80-100=10-12 ha. Siis noin kaksinkertainen. Tietenkin sillä edellytyksellä, että metsän kasvu säilyy jatkossa yhtä hyvänä, minkä metsiemme historiasta saatujen kokemusten perusteella tiedämme olevan mahdotonta.
Yhteismetsämme uudistaa keskimäärin n 1,3 % metsäpinta-alastaan aukoksi. siis kiertoaika on n 80 vuotta. Koko ajan metsämme ovat parhaassa mahdollisessa kasvussa. Jalostetuista siemenistä kasvaa laatupuita, joilla on parhaat kasvuolot alkaen mättäistä, jatkuen taimikoiden perkauksiin ja harvennuksiin. Harvennetuissa metsissä kasvavat kohti päätehakkuuta parhaat puuyksilöt
Kävin tutustumassa jatkuvan kasvatuksen kohteeseen. Ensimmäisessä tapauksessa metsästä oli hakattu 8 vuotta aiemmin tukkikuusia. Silmämääräisesti tarkastellen yhtään uutta kasvatuskelpoista tainta ei ollut syntynyt. Oli siis harjoitettu ryöstöviljelyä. Puusta oli maksettu n 90 % uudistushakkuuhintaan verrattuna. Jos sama puumäärä olisi poistettu hakkaamalla osa kuviosta aukoksi ja se uudistettu normaalitavalla, niin siinä kasvaisi n 3-metrinen kuusentaimikko, 7-metrinen koivikko tai 3-metrinen kuusi-mäntysekametsä.
Toisenkin esimerkin näin. Siinä metsää oli harvennettu niin voimakkaasti, että sinne oli syntynyt kuusentaimia. (ei tietenkään koivua tai mäntyä) Varjopuolena se, että voimakkaasti harvennetun kuusikon puut alkavat kuivua, mikä parhaassa tapauksessa vain hidastaa niiden kasvua, mutta huonommassa aiheuttaa puiden kuolemisen tai kaatumisen, joista kummastakin vaihtoehdosta Metsälehti on uutisoinut. Minulla on myös omakohtainen kokemus tuolla tavoin harvennetun metsän kuusien kuolemisesta. Kun huomattiin tilanne, niin äkkiä kuvio aukoksi.
Kuvan kohde on hyvin tyypillinen esimerkki jatkuvasta kasvatuksesta, jota aiemmin kutsuttiin harsinnaksi. Olen uudistuttanut muutaman harsintakauden kohteen. Tyypillistä niissä on ollut juuri tuo aukkoisuus ja paikoittainen ylitiheys. Aukot eivät tietenkään kasva eivätkä tiheän metsän alikasvuspuut. Käytännössä metsän kasvupotentiaalista on vain puolet käytössä.
Jos siis haluaa pudottaa metsänsä kasvua roimasti ja tuottaa lähinnä sellaista kuusikkoa, josta maksetaan vähän, joka on hankalasti korjattavaa ja jonka korjuutyö vaatii paljon energiaa, niin jatkuva kasvatus on oiva valinta.
Jatkuvan kasvatuksen harjoittajaa eivät myöskään hiilinielut tai energiakysymykset näemmä kiinnosta. Nimittäin mitä parempi kasvu, sitä isommat nielut ja todistetusti jaksottaisella päästään selvästi parempaan kasvuun. Päätehakkuukuusikoiden latvusmassa on nykyään erittäin haluttu energialähde ja siitä maksetaan hyvin. Jatkuvan kasvatuksen hakkuussa tämä latvusmassa jää luontoon hajoamaan ja tuottamaan hiilidioksidia.
Allekirjoitan tuon. Kuten olen aiemmin maininnut, aktiivisen ihmisiän täytyisi jk:ssa olla se 100-200 vuotta että siitä kerkeäisi jotain kuittailla. Kun ei ole, valinta menetelmästä on tehtävä järkisyin jos kyseessä on enempi kuin harrastus.
”…jatkuvan kasvatuksen hakkuita on tehty vasta vajaat kymmenen vuotta, joten tietoa niiden onnistumisesta alkaa kertyä hiljalleen,”
Jatkuvasta kasvatuksesta eli harsintahakkuusta kerättiin paljonkin, myös kirjoitettua tietoa Ruotsissa ja Suomessa 1800 – luvulta 1960 – luvulle asti.
Havainnoissa kertautuu tieto, että kun kuviolta on hakattu valta- ja lisävaltapuut, alikasvoksen järeytyminen on erittäin hidasta, eli tulevat hakkuumahdollisuudet romahtavat. Kyseessä on siis riistokasvatustapa.
Jatkuvan kasvatuksen intoilijat jättävät tämän huomiotta. Tämän vuoksi missään ei ole esitetty edes yhtä hyvää esimerkkiä, miten puusto olisi saatu säilymään elinvoimaisena, pitkän päälle terveenä ja hyvin kasvavana vain yläharvennusta käyttäen.
Arvometsä ym. vetää osaamattomia metsänomistajiä höplästä levittäessään perätöntä tietoa tulevaisuuden hakkuumahdollisuuksista jatkuvan kasvatuksen metsissä.
Jo metsän biologian lainalaisuudet heikentävät kasvuja:
– Alikasvoksille ei riitä valo ja juuristotila kunnon kasvuun.
– Väistämätön kuusettuimen heikentää metsämaata ja kasvua.
– Alikasvokset ovat geneettisesti yleensä heikompia.
– Toistuvat ajovauriot heikentävät terveyttä.
– Useimmilla mailla tärkeitä ojia ei voida perkailla vaan pohjavesipinnat nousevat ja maan elävyys kärsii.
Jännä homma kuinka hyvin Timo Kujala ”vedättää” metsänomistajia. Juuri kuuntelin jatkuvan kasvatuksen esittelymetsässä kuinka muuten viisaan tuntuinen kaveri toisteli mantraa, että hakataan vain tukkia.
Huomioni, ettei 8 vuoden aikana hakkuun jälkeen ollut väljemmillekään paikoille uusia taimia, jätettiin huomiotta. Kujalan porukan mukaan heidän tyyliinsä hakatussa metsässä kaikki toimii kuin Strömsössä.
He meillä on uusi teknologia, saamme biohiilen sisälle ravinteet, veden (46%) sekä hivenaineet. Puiden taimet kasvavat vuosia ja saimme ruokatuotteet kasvamaan, 3 % tuotti yli 50% ruoka tuotteita. Lisätietoa:
http://www.woodgrow.fi