Kun kymmenen vuotta sitten voimaan tullutta metsälakia säädettiin, vain puolet metsien vuotuisesta kasvusta hakattiin. Sen jälkeen moni asia metsissä on muuttunut.

Päätelmä avohakkuiden syy-yhteydestä hömötiaiskantojen taantumiseen perustuu ennustemallin väärinkäyttöön, professori Jari Vauhkonen arvioi.

Eteläsuomalaiselle hakkuuaukolle istutettiin neljää puulajia. Maatakin muokattiin kolmelle eri tavalla. Täsmämetsänhoito huomioi tarkemmin metsäkuvioiden sisäisen vaihtelun. Tulos on parempi niin metsätalouden, monimuotoisuuden kuin pelättävissä olevien metsätuhojen näkökulmasta.

Metka-tukea saa taimikonhoitoon käytännössä silloin, kun kasvatettavilla puilla on hoidon tarve. Edellisen tuen maksusta pitää olla kulunut vähintään viisi vuotta.

Vedenpinnan säätely onnistuu myös jaksollisessa metsänkasvatuksessa ilman syviä ojia.

Päätehakkuun lykkääminen seitsemällä vuodella saattaa tuoda kuusikossa lähes viiden tonnin lisätilin metsänomistajalle.

Lajien uhanalaisuuden arviointimenetelmä on subjektiivinen verrattuna esimerkiksi valtakunnan metsien inventointiin. Uhanalaisuusarviota ei teoriassakaan olisi mahdollista toistaa, toteaa Metsälehden toimittaja Mikko Riikilä blogikirjoituksessaan.

Monimuotoisuus ei pääsääntöisesti tule metsänomistajalle kalliiksi. Maanomistajan ratkaisuilla on luonnonhoidossa kuitenkin iso merkitys.

Jalostetulla siemenellä alkunsa saanut metsä kasvaa luontaisesti uudistunutta rivakammin sekä tuottaa tuloja enemmän ja vuosia aikaisemmin. Edellytyksenä on oikein ajoitettu metsänhoito.

Eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatus onnistuu parhaiten, jos se on mielessä jo taimikonhoito- ja ensiharvennusvaiheessa.