Ajatus metsän kiertoajan pidentämisestä yhdistetään yleensä männiköihin, joiden elonkaaren jatkaminen on nähty varsin riskittömänä. Taloudellisesti kannattavinta kiertoajan pidentäminen vaikuttaisi yllättäen olevan kuitenkin kuusikossa.
”Kun kiertoaikaa jatketaan nykyisten metsänhoitosuositusten mukaisesta uudistamisajankohdasta, puuston kasvu jatkuu kuusikossa parempana kuin männikössä”, perustelee Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Jari Hynynen.
Jos metsään sitoutuneelle pääomalle asetetaan kolmen prosentin tuotto-odotus, on eteläsuomalaista mustikkatyypin kuusikkoa järkevää kasvattaa Hynysen laskelmien mukaan jopa hieman nykysuosituksia pidempään.
Esimerkkimetsiköille tehdyissä laskelmissa kiertoajan pidentäminen seitsemällä vuodella 68 vuoteen tuottaa metsänomistajalle hakkuutuloja yli 4 700 euroa enemmän kuin vaihtoehto, jossa päätehakkuu tehdään 61-vuotiaaseen metsään. Kaikkiaan hakkuutuloa kertyy jatketulla kiertoajalla reilut 21 000 euroa hehtaarilta.
”Laskelmassa on verrattu nykyisten metsänhoitosuositusten mukaista keskimääräistä uudistamisajankohtaa 28 sentin keskiläpimitassa vaihtoehtoon, jossa uudistaminen tehdään 30 sentin läpimitassa.”
Männikössä kiertoajan jatkaminen suositusten mukaisesta 77 vuodesta 83 vuoteen sen sijaan heikentäisi kannattavuutta kolmen prosentin tuotto-odotuksella.
Männikössä heikompaa kannattavuutta selittää puulajin lisäksi myös kasvupaikka, sillä laskelma on tehty eteläsuomalaiseen puolukkatyypin männikköön. Käytössä ovat olleet pidennetyn kiertoajan harvennusmallit, joissa harvennukset tehdään hieman tavanomaista myöhemmin ja puusto kasvatetaan tiheämpänä.
Kuusen tukkituotos paranee selvästi
Kuusikon kiertoajan pidentämisen kannattavuutta selittää etenkin se, että tukkipuun keskimääräinen vuosituotos lisääntyy mallissa selvästi. Seitsemän vuoden jatkokasvatus lisää tukkipuun vuosittaista keskituotosta noin 0,8 kuutiota hehtaarilla. Kuitupuun keskituotos pienenee vastaavasti noin 0,4 kuutiolla.
Männikössä kiertoajan jatkaminen kuudella vuodella lisää tukkipuun keskimääräistä vuosituotosta vain alle 0,2 kuutiota hehtaarilla. Kuitupuun keskimääräinen tuotos sen sijaan kasvaa hieman, päinvastoin kuin kuusikossa. Laskelma on männikön osalta tehty käyttäen pidennetyn kiertoajan harvennusmallia.
”Siinä harvennukset tehdään hieman tavanomaista myöhemmin ja puusto kasvatetaan tiheämpänä. Siksi puuston keskiläpimitta päätehakkuuhetkellä on sekä suositusten mukaisessa että pidennetyn kiertoajan mallissa sama 27,5 senttiä”, kertoo Hynynen.
Männikön kiertoajan jatkaminen kuudella vuodella kasvattaisi metsänomistajan päätehakkuutiliä noin 2 300 eurolla ja hakkuutiliä kertyisi yhteensä noin 19 800 euroa.
Riskit huomioon
Metsien hiilinielun ja -varaston kannalta kiertoaikojen jatkaminen olisi järkevää niin kuusikoissa kuin männiköissä.
”Maltillinen päätehakkuujäreyden nostaminen ja voimakkaiden harvennusten välttäminen lisäisi merkittävästi talousmetsien puuston hiilensidontaa ja ainespuun tuotosta”, Hynynen sanoo.
Esimerkkilaskelman kuusikossa puuston keskimääräinen hiilivarasto kasvaisi seitsemän vuoden aikana 222 tonnista 252 tonniin, eli 12 prosenttia. Männikössä keskimääräinen hiilivarasto kasvaisi kuudessa vuodessa yli 13 prosenttia 186 tonnista 215 tonniin.
Kuusikoiden kiertoaikojen pidentämisestä puhuttaessa ei voida sivuuttaa listaa riskeistä, joita asiaan nykyään liittyy. Kirjanpainaja, juurikääpä, lumi sekä myrskyt voivat pistää metsänkasvattajan kannattavuuslaskelmat uusiksi.
Laskelmissa esitelty kiertoaikojen pidentäminen 6–7 vuodella ei tosin tarkoittaisi dramaattista muutosta nykykäytäntöihin, ainakaan yksityismetsissä.
Männiköiden kiertoaikojen pidentämiseen liittyvät riskit ovat nykytiedon valossa merkittävästi kuusikoiden riskejä pienemmät. Suurimmat riskit männiköissä liittyvät tyypillisesti lumi- ja tuulituhoihin.
Vinkit kiertoajan pidentämiseen
Tarkkaile metsän terveyttä ja kasvua. Jos kasvu hiipuu tai tuhot lisääntyvät, ei suosituksia pidempi kiertoaika ole hyvä vaihtoehto. Kuusikoissa riskit ovat merkittävästi suuremmat kuin männiköissä.
Mieti, mikä on oma tuottotavoitteesi metsäkuviolle. Vaikka tuottoprosentti hiipuu, voi metsän vuosittainen tuotto euroissa edelleen kasvaa.
Yläharvennus voi olla hoidetussa metsässä toimiva tapa pidentää kiertoaikaa. Se kasvattaa harvennustuloja välittömästi, mutta jatkaa kiertoaikaa tyypillisesti 10–15 vuotta.
Pidennytty kiertoaika lisää hiilensidontaa ja voi palvella myös monimuotoisuutta.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
En ymmärrä miten harvennuksia voisi myöhentää siten, ettei jäävän puuston kasvu kärsisi. Taas kerran eräs virtuaalilaskelma, joka on ristiriidassa todellisuuden kanssa. Tietysti huono juttu todellisuudelle.
Selvä on, että 60-70-vuotiaan kuusikon kiertoajan jatkaminen on metsänomistajan kannalta taloudellista. Kasvatetaanhan silloin enemmän tukkia ja lisäksi uudistamiskulu jakaantuu suuremmalle puumäärälle. Kuten tuolla edellä todettiin, niin riskit pitää ottaa huomioon. Esimerkiksi Saarijärvellä tyvilahon merkitys on vähäinen. Pahoilla tyvilahoalueilla vaikutus taas merkittävä.
Viime vuosina puun hinnan nousu on tukenut myöhemmin tehtyä uudistusta. Saarijärvellä päätehakkuukuusen runkohinta lisättynä latvusmassan myyntitulolla nousi vuoden 2016 keväästä vuoden 2023 kevääseen n 50 %.
Yli 50-vuotiasta kuusikkoa emme harvenna suuren tuhoriskin vuoksi. Nykyisin muotiin tulleeseen yläharvennukseen suhtaudun epäillen. Poistetaan parhaat puut, jotka pidennetyllä kasvatusajalla varmistaisivat parhaan kasvun. Lisäksi tuulituho- ja kuivumisriskit kasvat.
Männikköjä harvennetaan kolmekin kertaa, viimeisessä tavoitteena n 350 runkoa/ha. Ainakin kivisillä mailla tuulituhoriskit ovat vähäiset. Lumituhoriskit ovat olemassa. Tässäkin uudistuskulu jakautuu suuremmalle puumäärälle.
Seitsemässä vuodessa on jo tilalla vakiintunut taimikko, joka alkaa kasvamaan kuitupuuta.
Kasvatetaan ja hakataan metsiä systemaattisesti. Totesin vain hämmästyttävän hintakehityksen.
Ratkaisevaa on metsän arvokasvu. ja mahdollisimman hyvä ikäluokkajakautuma, mikä varmistaa mielekkään metsätalouden.