Lapin metsätalouden kipukohtiin kuuluu poronhoidon ja metsätalouden yhteensovittaminen, toteaa Metsänhoitoyhdistys Metsä-Lapin johtaja Annakaisa Heikkonen viestintäyritys Audiomedian haastattelussa.
”FSC-kiistan taustalla oli väite, että puunhankinta yksityismetsistä voi uhata saamelaiskulttuuria ja poronhoitoa. Tilanne ei kuitenkaan ole näin mustavalkoinen, koska Ylä-Lapissa myös poromiehet ja saamelaiset omistavat metsiä”, Heikkonen sanoo.
Hänen mukaansa monelle porotila on perustettu siksi, että siinä on metsää mukana turvaamassa toimeentuloa. Vastakkainasettelu syntyykin usein alueen ulkopuolella.
Metsätalouden harjoittamiseen mahdollisuudet ovat kuitenkin heikot.
”Jos uudistuskypsät metsät leimataan automaattisesti vanhoiksi metsiksi ja ohjataan pakkosuojeluun, metsänomistajalta voi kadota iso omaisuuserä, mitä ei kompensoida.”
Viime kädessä kyse on eri asioiden – saamelaiskulttuurin, poronhoidon, matkailun, kaivostoiminnan, metsätalouden ja luontoarvojen – yhteensovittamisesta.
Yksi vaikeimmista jännitteitä aiheuttavista aiheista on porolaidunten ylilaidunnus.
”Se on ollut tabu, josta on pitkään vaiettu. Kun tunturiluontotyyppien uhanalaisuutta arvioitiin, todettiin, että suurimmat uhkat ovat metsien sijaan porojen laidunnuspaine ja ilmastonmuutos. Ne ovat tosiasioita, joista pitäisi voida puhua avoimesti”, Heikkonen toteaa.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Poroväellä on ihan omat lakinsa. Esimerkiksi Mallan luonnonpuistoa suojaava aita rikottiin tahallaan, jotta porot pääsevät syömään jäkälän ohessa uhanalaisia kasveja. Esimerkiksi Kilpisjärven biologisen tutkimusaseman johtaja Antero Järvinen on nostanut usein ja näkyvästi esiin laitumien kulumisen. Porohlöt hajottivat luonnon suojelemiseksi rakennetun aidan eikä agronomien ja metsänhoitajien päiväkodin väki (MMM, Hallituskatu, Hki) reagoinut mitenkään. Sama on ollut asiain tila korkeimman sallitun poromäärän suhteen. Ylilukua on pidetty yllä surkein seurauksin. Järvisen valokuvat Mallasta ovat karuja. Kauan sitten aidan toimiessa suojeltu uhanalainen kasvillisuus voi hyvin. Samasta kohtaa otettu kuva vuosia porohenkilöiden aidan purutalkoiden jälkeen näyttää kaljuiksi kaluttua kivikkoa. Rekat ajavat kaukaa rehua poroille Ylä-Lappiin. On ilmastolle erittäin epäedullista levittää m-kelkoilla rehua maastoon. Hiilipäästöt ovat valtavia. Yleensä äänekäs ympäristöministeriökin on hiljaa kuin virtsa 20 denimerin sukkiksissa.