Heikkotuottoisten, ojitettujen soiden käyttöön ei ole yhtä ratkaisua. Tähän tulokseen tultiin Luonnonvarakeskuksen johtamassa LifePeatLandUse-hankeessa, jossa muun muassa vertailtiin soiden tuottamaa taloudellista hyötyä niiden luonnon hyötyihin eri käyttötavoilla.
Vertailussa oli seitsemän eri soiden käyttötapaa: nykytilan jatkaminen, bioenergian tuotanto, tehostettu puuntuotanto, ennallistaminen, turvetuotanto, turvetuotanto ja metsitys sekä turvetuotanto ja vesitys. Käytön vaikutuksia ennustettiin 5-100 vuoden aikavälillä.
”Siihen kysymykseen, mitkä olisivat kustannustehokkaita käyttömuotoja, emme saaneet yksiselitteistä vastausta. Ei ole sellaista selvää ratkaisua, että tehdään aina näin tai nuin”, professori Artti Juutinen Lukesta ja Oulun yliopistosta arvioi. Hän puhui tänään Luken suoseminaarissa Helsingissä.
Monimutkainen ongelma
Yhtä vastausta ei ole, sillä ongelma on monimutkainen ja suotkin erilaisia. Sopivan käyttötavan valinta riippuu siitä, millaisia tavoitteita asetetaan ympäristö- ja talousasioille.
”Jos lisätään ympäristötavoitteita, joudutaan tinkimään taloudellisista tavoitteista. Esimerkiksi vesistökuormituksen vähentäminen rajoittaa puuntuotantoa”, Juutinen totesi.
Mutta vaikka yhtä ratkaisua ei löytynyt, saatiin tuloksia ja työkalujakin päätöksenteon tueksi. Esimerkiksi ajalla on käyttötapoja harkittaessa Juutisen mukaan suuri merkitys.
”Jos tuijotetaan vain lyhytaikaisia vaikutuksia, esimerkiksi viiden vuoden, se johtaa tehottomuuteen. Vaikutukset ovat pitkäaikaisia ja ne kumuloitavat, joten on oltava pitempi tarkastelujakso, jotta voidaan tunnistaa tehokkaat toimenpiteet.”
Miljoona hehtaaria tyhjäkäynnillä
Heikkotuottoisia soita on Suomessa vajaa miljoona hehtaaria. Ne eivät tuota puuta ja ojitusten takia niiden monimuotoisuus on heikentynyt, lisäksi ne kuormittavat vesistöjä.
”Nämä suot ovat olleet pitkään tyhjäkäynnillä”, hankkeen vetäjä professori Anne Tolvanen totesi.
Hänen mukaansa osa soista voisi olla merkittäviä hiilensitojia ja näin torjua ilmastonmuutosta, osan voisi saada tuottamaan puuta ja osa olisi parasta jättää nykyiselleen.
Ensi vuonna päättyvässä hankkeessa ovat Luken lisäksi olleet mukana Helsingin ja Oulun yliopistot, Suomen ympäristökeskus, Metsähallitus ja Vapo.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Tyhjää artikkelia ei voi asiallisesti kommentoida.
Ettei menisi hukkaan oppineen aika ja veronmaksajan rahat, julkaiskaa hyvät ystävät se ”rautalangasta väännetty” prosessi, jolla surkeista soista, kustakin lajinsa mukaan, tehdään hyödyllisiä tai edes hyvän näköisiä.
Niitä ratkaisumalleja voimme sitten kommentoida, mutta ennen kaikkea odotan, että opimme niistä ja voimme viedä tutkimustulokset käytäntöön.