Metsien merkitys hiilidioksidin sitojana ja varastoijana on periaatteessa yksinkertainen asia, mutta julkisessa keskustelussa siitä on tullut sekava vyyhti. Riippuen siitä, kuinka pitkästä ajanjaksosta tai kuinka suuresta alueesta puhutaan, asioista voi esittää hyvin erilaisia käsityksiä.
Myös hiilen sidonta ja varastointi sekoittuvat keskustelussa.
Luonnonvarakeskuksen tutkija Hannu Salminen havainnollisti asiaa eilen Metsätieteellisen seuran Metsänhoitoklubin retkeilyllä Rovaniemellä. Esimerkkinä oli mustikkatyypin kuusikko.
”Jos täällä haluttaisiin maksimoida hiilensidontaa, optimaalinen kiertoaika olisi 65 vuotta. Jos taas haluttaisiin maksimoida hiilen varastoa, kiertoaika olisi 200 vuotta.”
Salminen toivoo, että metsien roolia ilmastonmuutoksen torjunnassa tarkasteltaisiin yksittäisten metsiköiden sijasta laajemmilla alueilla, mielellään yli valtioiden rajojen.
”Metsä pitäisi nähdä tuotantokoneistona”, hän pohtii.
Suomessa metsää on järkevää hoitaa ja hakata. Saatuja veroeuroja voitaisiin hyödyntää tehokkaasti ilmastonmuutoksen torjuntaan myös Suomen rajojen ulkopuolella.
”Annetaan ne metsäntutkijoille, ja lähetetään meidät Afrikkaan auttamaan metsityksissä.”
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Kommentit
Ei vielä kommentteja.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.