Turvemaavaltaisilla alueilla on luonnostaan tummia, humuspitoisia vesistöjä. Viimeisten vuosikymmenien aikana vesistöjen on kuitenkin havaittu tummuvan entisestään. Tummumisella on merkittäviä negatiivisia vaikutuksia vesistöjen ekologiaan, minkä vuoksi sitä on pyrittävä torjumaan.

Kansainvälisen kirjallisuuskatsauksen mukaan mikään yksittäinen tekijä ei kuitenkaan selitä laaja-alaista vesistöjen tummumiskehitystä. Lisääntyneen humuskuormituksen taustalla on maankäytön ohella ilmastonmuutoksen myötä kohonnut lämpötila sekä runsaammat sademäärät ja valunta. Lisäksi tummumiseen vaikuttaa teollisuuden ja energiantuotannon päästöjen laskusta johtuva happaman laskeuman väheneminen.

Suomessa turvemaiden maankäytön vaikutus voi olla paljon aikaisempia arvioita merkittävämpi.

”Turvemaiden metsätalous on merkittävä paikallinen tekijä vesistöjen tummumisen taustalla. Ojitus, avohakkuut ja maanmuokkaus lisäävät humuksen kulkeutumista vesistöihin. Samaan aikaan mitkään tällä hetkellä käytössä olevat metsätalouden vesiensuojelumenetelmät eivät pysty pidättämään liukoista orgaanista hiiltä”, kertoo erikoistutkija Laura Härkönen Suomen ympäristökeskuksesta tiedotteessa.

Kirjallisuuskatsauksen perusteella jatkuvapeitteiseen metsänkasvatukseen siirtyminen voisi vähentää humuskuormitusta, kun vedenpinnan vaihtelusta johtuva turpeen maatuminen vähenisi ja kunnostusojituksen tarve pienenisi. Lisäksi tulisi vähentää valuma-alueiden ja vesistöjen välisiä veden virtausreittejä ojia patoamalla sekä soita ja purouomia ennallistamalla.

”Vesistöjen tummumisen torjuntaan tulisi pyrkiä vaikuttamaan kansallisella tasolla niin metsäpolitiikan kuin ohjauskeinojen ja kannustimien avulla. Myös parempien vesiensuojelumenetelmien kehittämistä tarvitaan”, sanoo erikoistutkija Sakari Sarkkola Luonnonvarakeskuksesta.

Kirjallisuuuskatsaus on julkaistu Forest Ecology and Management -sarjassa.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.