Luonnonvarakeskus (Luke) patistaa jatkuvaan kasvatukseen turvemailla. Jatkuvapeitteisellä metsänkasvatuksella voidaan Luken mukaan saavuttaa nykyilmastossa noin 50 prosenttia pienempi typpikuormitus hehtaaria kohden avohakkuisiin verrattuna. Fosforin kuormitus voi vastaavasti vähentyä noin 35 prosenttia
”Kuusivaltaiset kasvupaikaltaan ravinteikkaat mustikkatyypin korvet ja myös pian hakkuukypsät puolukkatyypin korvet voisivat olla mahdollisia jatkuvapeitteisen kasvatuksen kohteita. Tutkimustiedon kertyessä jatkuvan kasvatuksen piiriin voidaan ottaa uuden tyyppisiä kohteita,” sanoo tutkimusprofessori Eija Pouta Lukesta.
Jatkuvapeitteinen metsänkasvatus voi parhaimmillaan lisätä myös metsän virkistys-, monimuotoisuus- ja maisemahyötyjä. Luken ja Ilmatieteen laitoksen Puruvedellä tekemän tutkimuksen mukaan virkistyshyödyt ylittävät metsänkasvatuksen muutoksesta aiheutuvat taloudelliset menetykset.
Luke ja Ilmatieteen laitos ovat tutkineet ratkaisuja, joiden avulla voidaan vähentää ilmastonmuutoksen vesistöille aiheuttamia riskejä. Muutosten suuruutta ja toimintamahdollisuuksia tutkittiin ja havainnollistettiin Puruveden alueelle perustetussa luontolaboratoriossa.
Tutkimuslaitokset ovat listanneet tuoreeseen politiikkasuositukseen keinoja metsätalouden tehokkaampaan vesiensuojeluun.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
En olisi suinpäin siirtymässä jatkuvaan kasvatukseen turvemailla. Puiden juuret ovat lähellä maan pintaa eikä mänty useinkaan muodosta pystyyssä pysymisen varmistavaa pääjuurta. Voimakkaan harvennuksen jälkeen puusto on erityisen herkkää tuuli-ja lumituhoille. Puut ovat pötköllään muutamassa vuodessa ja jk:n taru loppuu mahalaskuun ja pakolliseen uudistamiseen muokaten ja istuttamalla alueelle taimet.
Sama kokemus. Tehtiin poimintahakkuu suokohteelle, jossa muuten oli edellytykset jatkuvaan kasvatukseen erirakenteisuuden ja hyvän taimettumisen ansiosta. Parhaat männyt kaatuivat.
On sitten toinen suokohde, joka hakattiin aukoksi. Tässä jättöpuumännyt pysyivät pystyssä. Uudistettiin laikkumättäillä ja istuttamalla männyt, jotka kasvavat hyvin. Minua ihmetyttää, ettei luontaista mäntyä syntynyt juuri ollenkaan vaikka kuviolle kasvoi monenlaista muuta niin, että se oli varhaisperattava jo 4 vuotta hakkuusta.
Kolmas suokohde on n 50-vuotias kuusikko. Tämän osalta mietittiin rajua harvennusta tavoitteena siirtyä jatkuvaan kasvatukseen. Uusia taimia ei ollut syntynyt, koska karhunsammal esti taimettumisen. Päädyttiin normaaliin harvennukseen, jonka yhteydessä todettiin, että hakatuista kuusista 17 % on lahovikaisia. Tämä kuvio jouduttanee aikanaan uudistamaan kaistalehakkuilla, ensimmäisessä vaiheessa hieskoivut.
Metsänkasvatuksen lähtökohdat ovat, että uutta kasvatettavaa metsää syntyy ja että kasvatettavat puut pysyvät pystyssä. Näissä tapauksissa näin ei käynyt tai olisi käynyt jatkuvaa kasvatusta harjoitettaessa. Hyödyllistä olisi tietysti, jos pystyisimme kasvattamaan suokohteet peitteisinä, mutta kaiketi aika harvoin tämä onnistuu. Tutkimuksella olisi hyvä löytää sekä onnistuneita että epäonnistuneita tapauksia.
Vielä tuosta ”virkistyshyödystä”. Kukahan liikkuu tuollaisella suolla ja peräti valmis maksamaan siitä? Voisivatkohan tutkijat olla tuhlaamatta aikaansa tuollaisista typeryyksistä kirjoittamiseen.
Kyllä puun kasvatus on ainoa järkevä metsäisten soiden käyttötapa.
”Virkistyshyödyt ylittävät taloudelliset menetykset..” Uskomatonta potaskaa, sillä menettäjä kyllä tunnetaan, mutta hyötyjinä kärkkyvät kaikki ”jokamiehen oikeutta” vaativat !
Kun turvotetun Pecf: n takia jää mo:lta suojakaistoihin, jättöpuihin yms. 2,7 milj.€ vuodessa ötököille ja ”joka miehille”, löytyykö tälle maksajaa toisin päin?
Otsikko kertoo: ”Turvemailla jatkuvaan kasvatukseen, hyödyt monenlaisia” eli ihan oikeaoppista uutisointia niin, että valtavissa tietovirroissa uiva kiireinen asiakas näkee jo otsikosta tärkeimmän.
Sitten tulee hätä ja lievennellään ”voisivat olla mahdollisia jatkuvapeitteisen kasvatuksen kohteita”, eli otsikon terältä putoaa kate, Kiireistä lukijaa loukkaavaa, ammattitaidotonta tiedottamista.
Ja ratas ei kun jauhaa sutia: ”virkistyskäytön hyödyt ylittävät metsänkäsittelyn muutoksesta aiheutuvat taloudelliset menetykset” eli vihdoin älyn valo vilahtaa, kun myönnetään, että jatkuvasta kasvatuksesta aiheutuu taloudellisia menetyksiä.
Ja eikös professori lupaa kohta perään, että tutkimustiedon kertyessä jatkuvan kasvatuksen piiriin voidaan ottaa uudentyyppisiä kohteita”.
Luken (Luvattoman kelvotonta) tiedote sopisi tiedotusalan opiskelijoille alkeiskurssin tehtäväksi, mikä meni pieleen (kaikki) mitä hyvää (ei mitään)