MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtajan Mikko Tiirolan mukaan EU:n ilmastopolitiikka tarvitsee suunnanmuutoksen, jossa metsien rooli arvioidaan uudelleen.
”EU:n ilmasto- ja maankäyttösektorin lulucf-asetus perustuu vanhentuneisiin oletuksiin metsien hiilinieluista ja niihin pohjautuva kansallinen ilmastolaki on viemässä Suomea harhaan. Meillä rakennettiin ilmastolaki oletukselle vahvoista hiilinieluista, jotka eivät enää toteudu uusien mittaus- ja mallinnustapojen perusteella”, Tiirola sanoo metsäalaa seuraavan Audiomedian haastattelussa.
Lulucf-asetus ei kohtele Tiirolan mukaan jäsenmaita tasavertaisesti, koska jäsenmaiden mittaustavat eivät ole vertailukelpoisia.
”Vaikka Suomi tekee tarkkaa inventointia metsämaan hiilitaseesta, valtaosa EU-maista ei edes mittaa sitä. Suomea uhataan mittavilla sakoilla, jos emme pysy päästö- ja tavoitteissa, vaikka kellään maalla ei ole nielujen ylijäämää myytävänä.”
Tiirolan mukaan Ilmastopaneelin esittämät hakkuurajoitukset uhkaisivat sahateollisuuden ja koko metsäsektorin toimintaa ja aiheuttaisivat jopa miljardien eurojen menetykset ja veisivät tuhansia työpaikkoja ilman, että niillä olisi todellista ilmastohyötyä.
”Ilmastopaneeli rakentaa metsiin liittyvän politiikkansa pelkän EU-regulaation varaan ja sivuuttaa tutkimustiedon. Se on hyvin outoa, kun missään muussa EU-maassa ei ole näin yksipuolista haitallista metsäkeskustelua kuin Suomessa.”
Tiirolan mielestä EU:n tulisi uudistaa ilmastopolitiikka niin, että se seuraa vain metsien pinta-alan kehitystä, eikä epäluotettavaa hiilitasemallia.
”Jos metsäpinta-ala pienenee, syntyy päästövastuu. Jos se kasvaa, syntyy hyvitysoikeus. Hiilen maaperään sitoutumista voitaisiin kehittää markkinaehtoisesti hiiliviljelyn ja sertifioidun kompensaation avulla”, Tiirola esittää.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Suomessa on niin paljon metsää, että sen määrä todennäköisesti pinta-alallisesti vähenee tulevaisuudessa. Metsättömien maiden sensijaan on helppo kasvattaa metsäpinta-alaa metsityksillä.