Luonnonhoidon tulokset heikkenivät 2010-luvulla edellisvuosikymmeneltä. Tuoreen raportin mukaan seurantajaksolla 2014–2018 hakkuualueille jätettiin esimerkiksi niukemmin säästöpuustoa ja vapaaehtoisesti säästettäviä luontokohteita kuin jaksolla 2000–2009. Luontolaadultaan erinomaiseksi arvioitujen hakkuukohteiden osuus oli tuolloin muutenkin edellistä jaksoa pienempi.

”Luonnonhoidon taso oli tarkastelujakson lopulla määrällisissä muuttujissa keskimäärin noin 20 prosenttia heikompi kuin mitä se oli 2000-luvulla, ja lähes 30 prosenttia heikompi kuin mitä se oli ollut parhaalla 2000-luvun viisivuotisjaksolla”, kertoo analyysityöstä vastannut tutkija Juha Siitonen Luonnonvarakeskuksesta.

Luonnonhoidon laadun kokonaisarvio on ollut kuitenkin viime vuosina hyvä, eli metsäsertifioinnin ja metsänhoitosuositusten mukaisella tasolla, noin 70 prosentissa leimikoita.

Kansallisen metsästrategian keskeisiä tavoitteita ovat talousmetsien luonnonhoidon kehittäminen ja metsäluonnon monimuotoisuuden edistäminen.

”Tavoitteena on, että luonnonhoito saadaan talousmetsissä nykyistä vaikuttavammaksi ja kiinteämmäksi osaksi metsänhoitoa. Tähän pyritään muun muassa Monimetsä-hankkeella, jossa luonnonhoitoa edistetään kouluttamalla sekä metsänomistajia että urakoitsijoita”, erityisasiantuntija Katja Matveinen maa- ja metsätalousministeriöstä kertoo.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.