Ilmastomuutokseen sopeutumisen näkökulmasta suometsissä pitäisi siirtyä jatkuvaan kasvatukseen, sanoo johtava tutkija Timo Saksa Luonnonvarakeskuksesta. Näin siksi, että jatkuvassa kasvatuksessa puusto haihduttaa tasaisemmin kuin jaksollisessa kasvatuksessa ja näin pohjaveden pinnan vaihtelu on vähäisempää.
”Tähän on asetettu suuria toiveita, ja alustavat tutkimukset viittaavat, että siihen on mahdollisuuksia”, Saksa totesi tänään pidetyssä seminaarissa, jossa pohjustettiin Tapion metsänhoidon suositusten uudistamista.
Ilmaston lämmetessä myös puulajivalinta nousee arvoonsa. Laajoja yhden puulajin, ennen kaikkea kuusien metsiköitä tulisi välttää ja ryhtyä suosimaan sekametsiä.
”Sekametsien perustamisesta ei vielä ole olemassa kunnollisia ohjeita”, Saksa huomautti.
Myös metsien uudistamisen ripeys, jalostettujen siementen ja taimien käyttö sekä metsänhoitotoimien oikea-aikaisuus ovat Saksan mukaan avainasemassa ilmastomuutoksen vaikutusten hillinnässä.
Hakkuut pienentävät hiilinielua
Ympäristökeskuksen ryhmäpäällikkö Sampo Soimakallio on samoilla linjoilla. Jos jatkuvalla kasvatuksella voidaan säädellä vedenpinnan tasoa, sillä saattaa hänen mukaansa olla merkittäviä mahdollisuuksia ainakin metsikkötasolla hillitä turpeen hajoamista ja vähentää maaperän päästöjä.
”Metsänkäsittelymenetelmää oleellisempaa on kuitenkin se, paljonko metsä kasvaa, paljonko hakataan ja miten paljon puulla korvataan fossiilisia raaka-aineita”, Soimakallio kuitenkin huomautti.
Lähtökohtaisesti hakkuiden lisääminen pienentää hänen mukaansa vääjäämättä hiilinielua, ainakin muutaman vuosikymmenen aikavälillä. Siksi hiilinielua voidaan kasvattaa pidentämällä kiertoaikoja, myöhentämällä harvennuksia ja vähentämällä hakkuita.
Muita keinoja hiilinielun kasvattamiseksi ovat Soimakallion mukaan metsän nopea uudistaminen, lahopuun lisääminen ja maanmuokkauksen keventäminen.
Luvassa parempia ennusteita
Haasteita tulevaisuuden metsänhoidossa riittää. Keskilämpötila jatkaa nousua, kuivuus koettelee Suomeakin keväisin ja kesäisin, auringonpaiste lisääntyy kesällä mutta talvet pimenevät ja roudaton aika lyhenee sekä ulottuu yhä pohjoisemmaksi. Myös tuulituhot yleistyvät.
”Jo nyt pitäisi alkaa varautua siihen, että kirjanpainajariski laajenee etelästä myös pohjoisempaan Suomeen”, totesi Ilmatieteen laitoksen yksikön päällikkö Hilppa Gregow.
Jatkossa pitkän aikavälin sääennusteiden merkitys kasvaa entisestään. Tämä on Gregowin mukaan huomioitu Ilmatieteen laitoksella, ja parhaillaan on kehitteillä uusia työkaluja metsäalan tueksi.
Metsänhoidon suosituksia uudistetaan parhaillaan, ja tavoitteena on ottaa paremmin huomioon ilmastomuutos ja metsien rooli myös hiilinieluna. Suositukset valmistellaan yhteistyössä metsä-, ympäristö- ja ilmastoalan tutkijoiden, asiantuntijoiden ja tiedon käyttäjien kanssa. Työtä koordinoi Tapio ja sen rahoittaa maa- ja metsätalousministeriö.
Korjattu Saksan ja Gregowin nimet.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Jos tärkeintä on metsien hyvä kasvu niin eikö silloin pitäisi mainita keinovalikoimana myös lannoitus. Metsän kasvun kannalta on tärkeää oikea-aikainen metsien hoito ja ja jalostetut taimet. Aivan kuten Saksa sanoo. Tästä syystä tuntuu erityisen erikoiselta, että Soimakallio kannustaa myöhentämään harvennuksia ja hakkuita. Tämä virheellinen neuvo korostuu, kun ilmasto lämpenee huonosti hoidetut ja liian myöhään harvennetut metsä kestävät lämpöä ja tauteja huonommin. Ei se housuihin pissiminenkään lämmitä kuin hetken pakkasella.
Lisäksi yhdestäkään turvemaita koskevassa jutussa ei ole määritelty lainkaan mitä niissä miloinkin tarkoitetaan turvemaalla. Halutaanko kaikki maat missä kivennäismaan päällä on senttikin turvetta luokitella turvemaaksi? Miten turvekankaat? Suomessa on paljon aloja joissa vanhoissa merkinnöissä lukee turvemaa, mutta tilanne paikanpäällä on jo muuttunut. Joko ovat turvekankaita tai sitten jopa niin, että kivennäismaa on tavoittanut jo maanpinnan.